Wille Rydman ja järjestörälssin ravistelu

Vaikka blogini teema onkin enemmän rahaan ja sijoittamiseen liittyvä, on välillä pakko kirjoittaa myös jotain politiikasta. Ehkäpä siksi, että siitä saa välillä niin herkullisia juttuja, kuten Maahanmuuton kustannukset - Rasismia vai realismia? En pysty katsomaan eduskunnan kyselytuntia, tai jotain A-Studiota, jossa vihervasemmistolaiset poliitikot jankkaavat ja vänkäävät jostain asiasta silmät kiiluen ja vieläpä huutavat vastapuolen päälle. Se jos mikä on rasittavaa. Itse politiikka ja asiat sen takana ovat kuitenkin kiinnostavia. En edes oikeastaan ymmärrä, miksi politiikasta puhutaan ruokapöydissä niin vähän. Kertoohan se miten ihminen ajattelee ja näkee asiat. Mikä voisi olla tätä kiinnostavampaa? Jokainen politiikkaa seuraava ei ole varmasti välttynyt draamalta, jonka Wille Rydmanin päätokset STEA-järjestöavustuksista ja tutkimushankkeiden rahoituksen epäämisestä ovat saaneet aikaan. Aikaisemminhan nämä hallituksen "kohut" ovat olleet jotakin väkisin väännettyjä, puolivillaisia rasismin vastaisia pelleilyjä, joiden merkitystä tavallinen kansalainen on pitänyt ihan turhana. Miten onkaan nyt?

Ei tällaista väittelyä jaksa kukaan katsoa. Kuvan lähde: Yle.

Veroilmoitus ja veronpalautus - Mitä verovähennyksiä vuonna 2025?

Esitäytetty veroilmoitus tippuu postilaatikkoon suurimmalle osalle keväällä huhtikuun aikana ja kahvipöydissä käy keskustelu veronpalautusten suuruudesta. Tuliko sitä nyt taas mätkyjä vai palautusta. Veroilmoituksen täyttöä ei kannata jättää viime tinkaan, vaikka sen täydentäminen tuntuisikin vaikealta ja ärsyttävältä. Verottaja ei automaattisesti tee veroilmoitukseesi tiettyjä vähennyksiä (kuten työhuonevähennys, tai tulonhankkimiskulut pääomatuloista) vaan ne pitää itse osata vaatia. Jos korjattavaa ei ole, veroilmoitusta ei tietenkään tarvitse palauttaa, mutta vuosittain noin 1,5 miljoonaa ihmistä korjaa ja täydentää veroilmoitustaan, kertoo Yle

.

Maahanmuuton kustannukset - Rasismia vai realismia?

Joskus hävettää asua Suomessa. Viittaan tällä nyt ennen kaikkea siihen tilaan, jossa olemme sananvapauden suhteen etenkin maahanmuuttoa kohtaan. Ensin oli Vilhelm Junnilan kohu pesukarhukravatista ja hän joutui eroamaan. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Sitten viimeisimpänä tämä Teemu Keskisarjan esiintyminen. Sanavalinnoista kyllä pöyristyttiin, mutta itse asiasta, eli maahanmuuton negatiivisista vaikutuksista ei puhutta halaistua sanaa. Siis jauhetaan siitä, mitä saa sanoa ja mitä ei, kun samalla Suomen talous on täysin kuralla. Velkaa otetaan yli 10 miljardia vuodessa, ihmiset eivät pääse hoitoon ja oppositiolla ei ole edes kysyttäessä esittää mitään säästöjä tai toimenpiteitä talouden elvyttämiseksi. Ihan kuin tästä ei kannattaisi keskustella, vaan jostain sanavalinnoista pöyristymisestä. Varsinkin tuo RKP on niin tekopyhä. Tavoitellaan yhdenvertaisuutta, mutta Karjalan evakkoja ei otettu ruotsinkielisille alueille, maahanmuuttajia ei näy myöskään ruotsinkielisissä kouluissa, Ahvenanmaa nauttii erikoisoikeuksia ja sitten nikotiinipussien maussakin suositaan vain kotipaikkakunnan yritystä. Ai saatana mitä jeesustelijoita ja että pistää vihaksi. Pakkohan tästä on jotain kirjoittaa, että pääsee höyryt ulos.

Kari Suomalaisen pilapiirros vuodelta 1990. Voisi hyvin olla tätä päivää, kun mikään ei ole muutunut.

Reilut 10 vuotta kirjanpitoa - Näkyykö inflaation vaikutus?

Olen pitänyt jo reilun vuosikymmenen kirjanpitoa. Tarkalleen ottaen tasan 15 vuotta. Vuosi 2010 oli ensimmäinen kokonainen ja täydellinen vuosi, jolta lukuja löytyy. Oikeastaan jo ensimmäisen vuoden jälkeen huomasin, että en noita lukuja sinällään mihinkään tarvitse. Menot pysyvät kurissa kyllä ilmankin ja tulot ovat aina kattaneet menot. Säästöön jää aina joka vuosi jotain ja tämä summa tietenkin sijoitetaan lisää tuloja poikimaan. Yli vuosikymmen numeroita plakkarissa on aika pitkä aika ja ajattelinkin pohdiskella, näkyykö tuossa aikasarjassa jotain erityistä? Seuraava artikkeli on sitten taulukkolaskenta -pornoa parhaimmillaan. Jos graafit ja taulukot eivät ole sinun juttusi, niin voin tiivistää reilun vuosikymmenen tiedot seuraavaan lauseeseen. Inflaatiota ei näy ainakaan kulupuolella, koska se on laskeva. Palkkakehitys taas on ollut nouseva. Aika optimaalinen tilanne pitkäaikaiselle säästämiselle ja vaurastumiselle siis.

Inflaatiomonsteriko se taustalla väijyy? Kuvan lähde: Flickr.

Tänäänkin on hyvä syy erota AY-liikkeestä

Suomi ei näytä enää hyvinvointiyhteiskunnalta. Edellisen hallituksen politiikka oli jakaa rahaa ja vielä lisää rahaa jokaisen ongelman paikkaamiseen, vaikka siihen ei ollut varaa. Velkarahan jakaminen kaikille on se, mitä sosialistit käytännössä vain osaavat. Helpoin ratkaisu oli tietenkin tuhoisa. Velasta ei kuulemma ollut huolta, kun sitä ei tarvitse maksaa takaisin. Se on sitä vasemmiston talouslogiikkaa. Mitään järkeviä uudistuksia ei tehty. Nyt velanhoitokustannukset ovat kasvussa ja Sote-palvelut ovat katastrofin partaalla. Terveyspalveluista pitää karsia, mutta silti rahaa ei riitä hyvinvointialueille. Kuka muistaa, että meille luvattiin parempia palveluja halvemmalla. Paskaa saatiin ja tästä kyllä varoiteltiin. 

Miksi erosin kirkosta - Kolme järkiperäistä syytä

Vuonna 1970  evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 95 % väestöstä. Siitä se on pikkuhiljaa laskenut ja vuonna 2000 luku oli 85 %. Vuoden 2022 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului enää 65,1 % väestöstä. Määrä vähenee noin yhden prosenttiyksikön vuodessa. Myös itse olen eronnut kirkosta vuosia sitten, koska en näe sitä merkityksellisenä. Näin kokee aika moni muukin ja seurakuntien jäsenmäärät ovat laskussa. Helsingissäkin on seurakuntia, joihin kuuluu alle puolet väestöstä. Voidaanko tällöin enää puhua valtionkirkosta ja erityisasemasta verotusoikeuksineen?

Toisen roska voi olla toisen aarre

Turhien tavaroiden kerääminen on sairautta. Jokainen on varmasti joskus nähnyt kuvia tai ohjelman niin siivottoman kuntoisesta asunnosta, jossa ei oikeastaan pysty edes kävelemään. Kaikki paikat ovat täynnä tavaraa, jota ei ole pystytty heittämään pois. Esimerkiksi sanomalehtiä, käytettyjä ruokapakkauksia, rikkinäisiä vaatteita yms aivan turhaa tavaraa. Näin joskus ohjelman, jossa eräs oli kerännyt jopa oman virtsansa talteen. Meille muille tuo on pelkkää roskaa, mutta näille jonkinlaisesta sairaudesta kärsiville tuo on täysin normaalia. Sitten on se toinen laita, jossa yritetään pärjätä mahdollisimman vähällä ja hankkiudutaan kaikesta eroon. Tästä oli aikoinaan Riisutut - sarja, jossa konttiin laitettiin kaikki tavarat ja sieltä sai ottaa päivittäin vain yhden tavaran kuukauden ajan. Aika monen perspektiivi tavaroihin muuttui, kun piti tulla toimeen vähemmällä. 

Saksalaiset lähdeverot takaisin - Palautukset osinkoverosta

Joku tuntee varmaan lauseen: "Saksa on paska maa". Sitaatti ei ole peräisin sijoittajan suusta, mutta voisi erittäin hyvin ollakin. Vaikka Suomen ja Saksan välillä on voimassa oleva verosopimus, niin silti Saksa kohtelee ulkomaisia sijoittajia huonosti verottaen liikaa näiden osinkoja. Tämän kaltoin kohtelun takia saksalaisten osinkojen kohdalla häviää yhteensä noin 11,4 % tuotosta. Miksi? Avaan tätä matematiikkaa tässä artikkelissa ja lisäksi kerron, miten lähdeverojen takaisinhaku toimii. Miten homma tehdään kädestä pitäen, kauanko se kestää ja paljonko se tulee kustantamaan. Kannattaako hommaan ylipäänsä ryhtyä?

Tarvittavat paperit leimattuna ja Saksaan postitusta vaille valmiita. Kuka huomaa veroviraston virheen keskimmäisessä paperissa? Onneksi tällä ei ollut vaikutusta lopputulokseen. Kuva vanhemmasta vuoden 2017 prosessista.

Varallisuus kunniaan - Suomalaiset ovat persaukista kansaa

Näin vaalien alla on hyvä kerrata miten Suomella ja tarkemmin sanoen suomalaisilla menee. Poliitikot osaavat hyvin maalata mustan valkeaksi ja väittää, että taloudellisesti kaikki on hyvin. Esimerkiksi velkalukuja suhteessa bruttokansantuotteeseen käytetään herättämään erilaisia mielikuvia. Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomen tilanne on hyvä (julkinen velka suhteessa bkt:hen 71,6 % eli noin 24 500 euroa per suomalainen). Pitää kuitenkin muistaa, että bruttokansantuotteeseen lasketaan mukaan myös julkinen sektori, jonka osuus meillä on todella suuri ja melkein EU maiden korkeimpia, kertoo Veronmaksajat. Voisiko kansan syvien rivien hyvinvointia ja elintasoa mitata mieluummin varallisuuden kehittymisenä? Pitäisikö siis kysyä myös, mitä oikeasti tapahtuu ihmisille? Raha ei tuo onnea, mutta varallisuuden määrä helpottaa elämistä huomattavasti. Valitettavasti tässä suhteessa suomalaiset ovat todella köyhä kansa. 

Eläminen osinkotuloilla - Salkkuni osinkotuotot ja suhde kokonaismenoihin

Jokainen on varmaan kuullut aforismin, että tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka ja sillä kerätyt opit. Pienten haasteiden kautta oppii aina jotain uutta ja yllättävää itsestään. Näin on myös sijoittamisessa ja säästämisessä. Nopeasti ja hätiköiden syntyy harvoin mitään hyvää ja kestävää. Yleensä paras lopputulos saavutetaan vain pitkän kaavan kautta. Esimerkiksi itse tykkään katsella, kun sijoitussalkku tuottaa vuosittain kasvavia osinkoja. Otan mieluummin tylsän ja tasaisen tappavasti osinkotuloa kasvattavan salkun, jolla kattaa elämisen kuluja, kuin markkina-arvolla miljoonaan yltävän ja kalliin teknosalkun, jonka volatiliteetti on suuri ja se kyykkää vuodessa 70 %. Tykkään siis pelata mieluummin vähän varman päälle, kuin suurella riskillä. Tässä artikkelissa käsitellään sitä, onko osinkotuloilla mahdollista elää, millainen on elintaso ja miten se mahdollisesti saavutetaan. Artikkelia tullaan päivittämään noin kerran vuodessa, jotta se pysyy tilanteen tasalla.

Kulutetun veden hinta - Paljonko vesi oikeasti maksaa

Kevät on yhtiökokousten aikaa ja monen taloyhtiön yhtiökokoukset ovatkin silloin käsillä. Yhtiökokoushan on se paikka, jossa osakkeenomistajat voivat paikalla ollessaan tai valtakirjan valtuuttamina vaikuttaa taloyhtiönsä asioihin ja osallistua päätöksentekoon. Energiakriisin ja nousseiden sähkönhintojen myötä monessa taloyhtiössä pidetäänkin ylimääräisiä yhtiökokouksia energiasäästötoimenpiteiden johdosta. Myös oman taloyhtiöni yhtiökokous kokoontui äskettäin. Kerrostalo jossa asun on suhteellisen uusi ja rakennettu 2009 lopulla, joten mitään isoja remontteja tai vastaavaa kunnossapitotarvetta ei ole näköpiirissä. Vuonna 2014 vesimaksu taloyhtiössäni oli 17,50 euroa/asukas/kk ja nyt vuonna 2022 vesimaksu on 22 euroa asukasta kohden kuukaudessa. Nousua vajaassa vuosikymmenessä noin 26 %. Onko se sopiva hinta vedelle, vai paljonko sen oikeastaan pitäisi maksaa? Suomessahan vettä riittää, joten luulisi sen olevan halpaa? Toisaalta veden käsittely kuitenkin maksaa ja pitäähän sitä vesi-infrastruktuuriakin ylläpitää.

Vain tyhmät eivät liity työttömyyskassaan - Halvin työttömyyskassa

Myönnetään heti alkuun, että otsikko on hieman provosoiva, koska tarkoituksena on puhua tärkeästä asiasta. Jos otsikko olisi yhtään tylsempi, harva jaksaisi lukea sitä pidemmälle. Vaikka otsikolla haetaankin tarkoituksellisesti näkyvyyttä, pitää väite silti täysin paikkansa ja perusteluihin tutustutaankin seuraavissa kappaleissa tarkemmin. Jotta aihe tulisi käsiteltyä kunnolla ja tarpeeksi selkeästi, pitää kuitenkin ensiksi tutustua tarkemmin siihen, mitä ovat tähän liittyen tärkeimmät termit, eli työttömyyskassa, peruspäiväraha ja ansiosidonnainen työttömyysturva? Tämän jälkeen voidaankin sitten perehtyä kysymyksiin kannattaako työttömyyskassan jäsenyys ja miksi siihen pitäisikään liittyä?

Työnantajan lisäeläkejärjestely - Mandatum Lifen sijoitusten hoitopalvelu

Työnantajani (iso kansainvälinen pörssissä listaamaton suuryritys) on tehnyt päätöksen liittää kaikki työntekijät lisäeläkejärjestelyyn. Jokaiselle talon työntekijälle siivoojasta ihan ylimpään pomoon asti maksetaan sama summa, jonka konsernin johto vuosittain päättää. Ensimmäisenä vuotena 2014 se oli kaikille kokoaikaisille työntekijöille noin 2 070 euroa ja osa-aikaisille tehtyjen työtuntien suhteessa. Lisäeläkejärjestelyn tarkoitus on tietenkin sitouttaa nykyiset työntekijät yritykseen ja palkita jo vanhoja, kokeneita ja uskollisia työntekijöitä. Samalla tietenkin välitetään myös viestiä, että kaikki työntekijät alimmasta portaasta ihan ylimpään ovat yhtä tärkeitä. Uusien työntekijöiden rekrytoinnissakin tuolla voi olla jo merkitystä. Vähän kuitenkin epäilen, osataanko tuota potentiaalia markkinoida oikein.

Miksi haluan tästä aiheesta sitten kirjoittaa? Ensinnäkin haluan näyttää ja kertoa esimerkillä, millaisen ja millä ehdoilla suuryritys voi neuvotella ryhmäeläkevakuutuksen. Toisekseen haluan näyttää, miten Mandatum Lifen hoitopalvelu toimii, miten se tuottaa ja millaiset kulut ovat. Pitkässä juoksussa vain sillä on merkitystä. Koska puhtailla luvuilla ja pelkästään näin paperilla järjestely vaikuttaa vähän abstraktilta, niin haluan myös itse ihan konkreettisesti nähdä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Tätä työnantajan lisäeläkejärjestelyä tullaan päivittämään aina vuosittain, kun jotain uutta ja mainittavaa tapahtuu.

Maksatko turhaan vakuutuksistasi?

Miksi ihmiset lottoavat? Monen mielestä on hauskaa haaveilla siitä, mitä tekisi jos voitto osuisi omalle kohdalle. Haaveilu ei ole kiellettyä ja saahan sitä aina unelmoida mahdottomasta. Miksi en itse lottoa? Siksi, että päävoiton saaminen on erittäin epätodennäköistä (vain yksi 15 miljoonasta) ja pelin odotusarvo on negatiivinen. Veikkaus kertoo loton palautusprosentin olevan noin 41.4 %. Tilastollisesti tämä siis tarkoittaa sitä, että jos pitkässä juoksussa panostaa lottoon 1 000 euroa, saa pieninä voittoina takaisin 414 euroa. Olet siis hävinnyt noin 600 euroa. Jos pelaat joka viikko täyden kupongin verran kolmenkymmenen vuoden ajan, häviät vain varmasti rahasi. Pankkiiriliike Alexandria itse asiassa laski, että 8 % tuotolla nämä hävitetyt lottorahat olisivat tuottaneet 30 vuodessa noin 71 000 euroa.

Vaihtoehtoja pikavipille - Näin itse lainaisin rahaa

Itselläni on vähän kaksijakoinen suhtautuminen pikavippeihin ja kulutusluottoihin. Ensinnäkin kannatan yksilön vapauksia ja vapaata markkinataloutta. Mitä vähemmän ihmisiä holhotaan, yleensä sen parempi. Mielestäni on poliitikoilta jopa vähän naiivia äänten kalastelua, että pikavipit halutaan kieltää, mutta ei kuitenkaan tarjota tilalle mitään muuta parempaa ratkaisua ihmisten rahahuoliin. Olettaisin lainaa kuitenkin yleensä otettavan jonkinlaiseen akuuttiin tarpeeseen, joten mitä itse tekisit, jos ei ole rahaa leipään? Luonnollisesti hakisit lainaa sieltä, mistä sitä saa. Markkinataloudessa tarjonta vastaa kysyntään ja näin kulutusluottoja mainostavat yritykset ovat ihan luonnollinen tulos. Mikä minä olen kieltämään jonkun tarpeen ja tästä syntyvän liiketoiminnan. Voisihan se irtopisteitä kalasteleva ja somessa hyveposeeraava poliitikko vaikka ehdottaa jonkinlaisen köyhien pankin perustamista, joka jakaa lainaa vain parin prosentin korolla sitä tarvitseville. Jostain syystä en ole ikinä tällaista ehdotusta kuullut? Ehkä siksi, että tällainen vasemmiston märkä uni olisi konkurssissa alta aikayksikön. Hyvää tarkoittava "parin prosentin korkokatto" kun ei riittäisi kompensoimaan persaukisten aiheuttamia luottotappioita maksamattomien lainojen muodossa.

Opintolaina ja opintolainahyvitys - Lainaa negatiivisella korolla

Miltä kuulostaisi sijoituskohde, jonka vuotuinen reaalituotto olisi noin kymmenen prosenttia? Mitä jos joku tarjoaisi tällaisen sijoituksen rahoittamiseksi lainaa vielä negatiivisella korolla? Lähes jokaisella olisi tähän vieläpä mahdollisuus ja tämä sijoitus ennättäisi kerryttää korkoa korolle rahana uskomattoman summan, koska sijoitus tehdään jo nuorena. Onko kyseessä huijaus vai mikä, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta? Ei, kyseessä on opintolainalla tehty sijoitus kustannustehokkaaseen rahastoon.

Hyvä tuleva tai jo opintoja pakertava opiskelija, nyt opintolainaa ottamaan mars mars. Miksi? Koska se on oikeasti kannattavaa, tai tarkemmin sanoen sen arvo takaisin maksettaessa on vähemmän kuin nostettaessa, kiitos opintolainahyvityksen (40 % omavastuuosuuden ylittävästä lainasta, huomaa kuitenkin enimmäismäärä 400 e/kk). Jos korko on periaatteessa negatiivista, niin lainan käyttämättä jättäminen esimerkiksi sijoittamiseen on typerää. Haluatko sinä olla typerä? Vaikka ihmistä pidetään rationaalisena, niin silti uusista opiskelijoista lainaa ottaa vain neljännes. Ekonomi-lehdessä Jyväskylän yliopiston professori Roope Uusitalo ihmetteleekin opiskelijoiden haluttomuutta ottaa opintolainaa, vaikka sijoitukselle olisi mahdollista saada hyvää reaalituottoa. Hän miettiikin, pitäisikö vakavissaan reputtaa kaikki kauppakorkean opiskelijat, jotka eivät ymmärrä ottaa opintolainaa. Professorin heitto on tietenkin vitsi, mutta siinä on kyllä totuuden siemen. Katsotaan seuraavaksi miksi näin on.

Sähköverkkotoiminta, hinnoittelu ja voitto - Tapaus Caruna

Sähkönsiirtoa ei voi kilpailuttaa, koska se on sähköverkon omistajan yksinoikeus eli monopoli. Teoriassa kilpailutus voisi olla mahdollista, mutta käytännössä ei ole mitään järkeä rakentaa kalliilla kilpailevaa sähköverkkoa toisen samanlaisen rinnalle. Investoinnin kulut tuplaantuisivat, käyttö puolittuisi ja kilpailu laskisi tuottoja. Ei siihen lähtisi kukaan täysijärkinen investoimaan. Käytännössä tämän kuitenkin viimeistään kieltää sähkömarkkinalaki, joka määrää siirtoverkon yksinoikeudeksi, samalle alueelle ei saa rakentaa toista. Tämä lainsäädäntö taas luo aivan pöljiä tilanteita, kun esimerkiksi Lempäälän omavarainen energiantuotanto blokataan. Tietenkin kilpailu pitäisi sallia, jos sen joku vielä edellä mainituilla perusteillakin kokee järkeväksi.

Sähkölasku koostuu kolmesta osasta: itse energiasta, sähkön siirrosta ja veroista. Kukin on noin kolmasosan koko sähkölaskustasi. Luonnollisilla monopoliyhtiöillä ei ole mitään markkinoilta tulevia paineita tai luontevia kannustimia tarjota asiakkaille hyvää palvelua kohtuulliseen hintaan. Insentiivi toiminnan tehostamiseen siis puuttuu. Valvovilla viranomaisilla on siis suuri haaste siitä, että sähköverkkoyhtiöt toimivat yleisen edun ja kuluttajien mukaisesti. Sähkönsiirron hinnoittelun kohtuullisuutta valvoo Energiavirasto. Miten se onkaan asiassa pärjännyt?

Kulut laskevat mutta lisäarvottomuudella rahastetaan - Mandatum Life

Turhauttava ja hämmentynyt olo. Nyt ei ole kyse koronasta tai ihmissuhdeasioista, vaan sijoittamisesta ja tuosta iänikuisesta asiakkaan puijaamisesta. Ei siitä ole kauaakaan kun kerroin lukijani kokemuksista siitä, miten huonosti hänen varojaan OP olisi hoitanut. Kirjoitin tuon taustoista pitkän artikkelin: Näin meitä vieläkin huijataan - OP-sijoitusvakuutus ja sijoituskori 50. Se kannattaa lukaista, jos ei ole sitä tehnyt. Pähkinänkuoressa ehkä se, että mihinkään sanottuihin neuvoihin, tuottoihin, tai kuluihin ei oikein voinut luottaa ja paska haisi kulman takaa asti. Tätähän ei tietenkään suoraan kerrottu, mutta sen saattoi lukujen takaa todeta, jos vain tiesi mitä katsoa. Harva valitettavasti osaa, eikä sen taidon saati ammattilaisen kyseenalaistamisen pitäisi olla nykypäivää. Valitettavasti finanssialalla on edelleen käytetyn autokauppiaan maine ja tällä menolla se myös pysyy siellä. Oikeastaan ihmettelen, että muiden toimijoiden vertaispaineella ei saada kupruja ja huonoa yrityskulttuuria kuriin. Sitten on tietenkin erikseen nuo harmaalla alueella olevat asiat, kuten: Kuukausisäästäjän liioiteltu tuotto-odotus - Matematiikka vääristää, piiloindeksointi ja asuntorahastojen omat ongelmansa. Niistä ei kuitenkaan sen enempää, vaan mennään itse artikkelin pointtiin.

Onko lähimaksaminen oikeasti turvallista ja muita tietoturva-aukkoja

“Se tekisi 12,95 euroa kiitos,” sanoo tavaratalon kassa. Otan lompakon takin taskusta ja kosketan kassan maksupäätettä, jossa lähimaksun logo näkyy. Odotan sekunnin tai kaksi ja kuulen pitkän piippauksen. Jes - veloitus on tehty. Ei kortin tai kolikoiden kaivelua, pin-koodin näppäilyä, tai nimmarin raapustusta kuittiin. Helppoa, luotettavaa ja turvallista, näin meille ainakin kerrotaan. Kaikki tämä on tietenkin totta, mutta kaikilla asioilla on myös se toinen puoli, jonka haluaisin tuoda esiin. Kun jokapäiväinen elämä on täynnä erilaista ja monimutkaista tietotekniikkaa, niin harva todella ymmärtää, miten jokin prosessi sen takana toimii. Tavallisen tallaajan onkin aika vaikeaa suojautua kaikelta tietotekniikkaan liittyvältä huijaukselta ja väärinkäytöltä. Kärjistetysti, jos ennen piti vain huolehtia siitä, että liian suuri setelituppo ei katoa jonkun pitkäkyntisen näpistelijän mukaan housujen takataskusta, niin nyt on maailma muuttunut aika paljon. Nykyään rikolliset ovat ovelia ja fiksuja.

Korona, lomautukset ja tulevaisuus - Koronan hoitokin tappaa

Omasta mielestäni on vähän kummallista, että taloudesta ei puhuta korona-kriisissä niin paljon, kuin siitä ehkä pitäisi. Joka päivä mediassa on esillä vain uudet sairastuneet. Heitän hypoteettisen kysymyksen, johon ei tietenkään ole oikeaa vastausta. Onko Suomen torjuntatoimet ja menettely korona-kriisissä onnistunut, jos tautiin kuolee vaikkapa vain 10? Entä vaikkapa 300 kuolleen kohdalla? Mitä jos kuolleita olisikin sitten 1 000, tai jokin muu hatusta heitetty luku? Kukaan ei tietenkään toivo, että oma perheenjäsen tai läheinen menehtyy, se nyt on selvä. Ei kukaan kuolemia toivo. Toisaalta on kyllä tekopyhää ja naivia ajattelua, että jo yhden ihmishengen säästäminen on sen väärti, että valtio ja yhteiskunta velkaantuu vaikkapa 15 miljardia (hatusta heitetty luku). Voitte haukkua kirjoittajaa kylmäksi ja empatiakyvyttömäksi, mutta vertailun vuoksi kuitenkin 90-luvun lamassa itsemurhia tapahtui noin 1520 kpl pelkästään vuonna 1990. Antaa ehkä perspektiiviä ajatteluun.

Tilastokeskuksen graafi itsemurhakuolleisuudesta.