Miksi siirryin pörssisähköön - Uhka vai mahdollisuus?

Nykyinen määräaikainen sähkösopimukseni umpeutui nyt syksyllä 2022 ja tarkan markan miehenä olin jo tietenkin kilpailuttamassa uutta sähköntoimittajaa. Kilpailuttaminenhan on erittäin yksinkertaista, helppoa ja nopeaa ja olen tästä kirjoittanutkin jo artikkelin: Sähkön kilpailuttaminen ja halvin sähköyhtiö. Jokainen vähänkään uutisia seuraava kuitenkin tietää, että sähkö on nyt historiaan nähden kallista. Venäjän aloittama sota on nostanut energian hintaa, samoin tekee päästökauppa, joka ajaa niin sanotun viimeisen tuotantomuodon hintoja ylös. Myös Norjan huono vesitilanne on nostanut säädettävän ja halvan vesivoiman hintaa, eikä Olkiluoto 3 aja vielä täysillä. Onhan noita ongelmia. Tuohon kun vielä lisätään joustamattoman sähköpörssin vakuuksien hurja nousu, niin halvasta sähköstä määräaikaisella sopimuksella on turha haaveilla. Olisiko pörssisähkö sitten vaihtoehto, vai onko se varmin tie tuhoon?

 

Sähköfätti tuli taloon - Tunturi Tribe sähköpyörä

Nyt se sitten vihdoinkin tapahtui. Olen jo reilut pari vuotta fiilistellyt ja pohtinut sähköpyörän ostoa. Hinta on kuitenkin aina vähän hirvittänyt ja kun tuosta olin vihdoin päässyt yli, niin sopivia pyöriä ei ole löytynyt. Tuntui vähän siltä, että kaikilta merkeiltä oli mallit loppu ja uutta saisi odotella vähintään puoli vuotta tai enemmän. Aika monesta pyörästä myös puuttui niinkin tarpeelliset jutut, kuin kiinnike tavaratelineelle ja juomapullolle. Nyt kuitenkin eteisestäni löytyy sähköinen Tunturi Tribe läskipyörä. Pyörä on hankittu syyskuussa 2022 Verkkokauppa.comista ja hintaa tuli noin 2 900 euroa. Oikeastaan ostohinta oli himpun verran enemmän, mutta Verkkokauppa ystävällisesti hyvitti erotuksen lahjakortilla, kun pyörän hinta oli kuukauden sisällä laskenut ja sanoin palauttavani pyörän ja ostavani uuden takaisin.

Toisen roska voi olla toisen aarre

Turhien tavaroiden kerääminen on sairautta. Jokainen on varmasti joskus nähnyt kuvia tai ohjelman niin siivottoman kuntoisesta asunnosta, jossa ei oikeastaan pysty edes kävelemään. Kaikki paikat ovat täynnä tavaraa, jota ei ole pystytty heittämään pois. Esimerkiksi sanomalehtiä, käytettyjä ruokapakkauksia, rikkinäisiä vaatteita yms aivan turhaa tavaraa. Näin joskus ohjelman, jossa eräs oli kerännyt jopa oman virtsansa talteen. Meille muille tuo on pelkkää roskaa, mutta näille jonkinlaisesta sairaudesta kärsiville tuo on täysin normaalia. Sitten on se toinen laita, jossa yritetään pärjätä mahdollisimman vähällä ja hankkiudutaan kaikesta eroon. Tästä oli aikoinaan Riisutut - sarja, jossa konttiin laitettiin kaikki tavarat ja sieltä sai ottaa päivittäin vain yhden tavaran kuukauden ajan. Aika monen perspektiivi tavaroihin muuttui, kun piti tulla toimeen vähemmällä. 

Korkojen renessanssi - Määräaikaistalletus, korkorahasto vai jotain muuta?

Elämme poikkeuksellisia aikoja. En nyt viittaa Ukrainassa käytävään sotaan, korkeaan inflaatioon tai velkarahaa surutta törsäävään Marinin hallitukseen. Viittaan korkojen renessanssiin. Oikeastaan viimeiseen vuosikymmeneen lyhyistä koroista ei ole saanut järkevää tuottoa. Monelle sijoittajalle itseni mukaan lukien tämä on oikeastaan tarkoittanut lähes koko sijoitus uraa. Pitkissä koroissa järkevä tuotto on vaatinut jo selkeää ymmärrystä korkorahastojen toiminnasta (lukusuositus: Korkorahastojen toiminta, riski ja duraatio - Tikittääkö aikapommi?). Niiden kyytiin hypätään vasta silloin, kun koronnostot ovat loppuneet ja koronlaskut alkavat. Pitkissä koroissa turskaa kertyy verkkoon troolikaupalla, jos on väärään aikaan mukana, joten korkosyklin ajoittaminen edes sinnepäin on pakollista. Sijoittamisen perusteoksissa osakkeiden osuudeksi koko salkusta olisi peukalosääntönä hyvä olla noin 100 miinus oma ikä, jotta salkun markkinaheilunta ja riski olisivat sopivassa balanssissa. Tähän asti riskitön tuotto on kuitenkin ollut tuottamaton riski. Pahimmillaan olet maksanut siitä, että lainaat rahaa Kreikkaan. Siinä ei nyt ole mitään järkeä, joten korkoihin ei ole vain kannattanut sijoittaa. Osakkeet ovat olleet käytännössä ainut vaihtoehto. Nyt aidan toisella puolella alkaa vihdoin ruoho näyttämään aika vihreältä ja olenkin pohtimassa myös korkoihin sijoittamista.

Koronavilkku - Miten koronasovellus oikeasti toimi(i)?

Suomen ainut ja virallinen koronatartuntojen jäljittämiseen tarkoitettu Koronavilkku-sovellus on nyt vihdoin ja viimein julkaistu (31.8.2020). Sarkastisesti voisi sanoa, että ei siinä kauaa kestänytkään, tätähän oli jo koko kesä odoteltu. Sovellus on periaatteessa ladattavissa älypuhelimille Applen ja Googlen sovelluskaupoista, mutta paras tapa toistaiseksi on ladata se Koronavilkku.fi -sivuston kautta. Joku voisi ihmetellä, että miksi sitä ei heti julkaisussa saa virallisista kauppapaikoista, vaikka tätä on työstetty kuukausikaupalla ja julkistuspäivämääräkin on ollut tiedossa? Nähtävästi jollekin tuli yllätyksenä, että Applen ja Googlen kauppapaikoilla sovellusten indeksointikin kestää jonkin aikaa. Sovelluksia ei välttämättä löydy heti julkaisun jälkeen. Semmoista toimintaa taas koronan kanssa. Olisiko kannattanut rummuttaa ohjelmaa vasta sitten, kun se kauppapaikaltakin oikeasti löytyy?

Garmin Forerunner 110 - Rikkoontuneen rannekkeen korjaus

Joskus sitä oikeasti miettii, miksi esineitä ei ole suunniteltu kestämään pidempään? Taloudellisesti valmistajan ei ole ehkä järkevää suunnitella laitettaan kestämään vaikka 15 vuotta. Mieluummin myyt tuona aikana henkilölle kolme tuotetta yhden sijasta. Toisaalta jos laite hajoaa parissa vuodessa, niin todennäköisesti kuluttaja kiertää saman valmistajan muut mallit ja koko merkin kaukaa. Joskus tuo korjaaminenkin on tehty todella hankalaksi, tai jopa mahdottomaksi. En edes jaksa kirjoittaa tuosta laitteiden suunnitellusta vanhentamisesta, johon jotkut valmistajat ovat todetusti syyllistyneet. Näin tarkan markan ihmisenä en tietenkään haluaisi heittää jotain hyödyllistä ja toimivaa tuotetta pois, jos siinä on vain pieni vika, joka pienellä fiksauksella ehkä korjaantuisi. Rahansäästö ei tässä kuitenkaan edes ole pääasia. Olen utelias ja haluan oppia korjaamaan asioita. Mikä onkaan kivempaa, kuin saada jokin laite omin kätösin taas toimintakuntoon. Myös ympäristö kiittää, kun tavaraa ei joudu roskiin ja uutta ei valmisteta.

Melontaa Nuuksion Pitkäjärvellä - Laskujokea Nupurinjärveen

Kuinka moni lukijoistani tietääkään, mistä blogini "kansikuva" on peräisin? Väittäisin, että tuskin kovinkaan moni. Etusivun kuvat ovat peräisin Nuuksion Pitkäjärven rannalta Solvallan urheiluopistolta. En edes tarkkaan muista milloin ne on otettu, mutta hämärä muistikuva olisi vuoden 2012 Snowflakes multisport kisan jälkeen, joka Nuuksion Solvallassa järjestettiin. Vaikka blogini onkin pääosin keskittynyt säästämiseen ja sijoittamiseen, niin kaikenlainen liikunta ja seikkailu on kuitenkin myös suuressa osassa. Liikunnan parissa pääsee kokemaan hienoja asioita ja olisi jotenkin harmillista, jos myös näitä hienoja hetkiä ei voisi jakaa. Haluankin siis jättää nämä kokemukset myös muille tämän blogin lukijoille löydyttäviksi ja toivottavasti myös myöhemmin koettaviksi. Siksi liikunnasta kirjoitan.

Nuuksion Pitkäjärven melontalaituria.