Omenamehun teko - Näin mehustat itse omenasi

Vuosi 2018 on taas erinomainen omenavuosi. Omenapuiden oksat notkuvat omenien painosta ja maa omenapuiden alla on täynnä pudokkaita. Satokausi on suhteellisen lyhyt ja jos omenapuita on paljon, niin hyviä omenoita kertyy sitä tahtia, että niitä ei sellaisenaan pysty millään kuluttamaan riittävää määrää. Omenoihin melkein hukkuu ja lehdistä ja uutisista saa lukea, miten ihmiset kärräävät omenoita biojätteeksi. Todella surullista, kun vaihtoehtojakin löytyisi. Mitä tekee käsistään näppärä, vähän omatoimisuutta ja aikaa omaava henkilö? Rakentaa itse omenoiden rouhijan ja hankkii rahalla käsikäyttöisen puristimen, jolla sato muutetaan mehuksi. Seuraavasta lisää tässä artikkelissa. Länsiväylä-lehti on myös tehnyt tästä mehustamisesta jutun lehteensä otsikolla: Omenat mehuksi porakoneen avulla.

Omenoiden murskaus itse kehitetyllä laitteella. Kuvan lähde: Päivi Tuovinen, Länsiväylä.

Huonekasvit helposti kerrostaloon - Floreti kukkateline

Tykkään katsella Leijonan Luola -ohjelmaa, niin amerikkalaista, kuin suomalaistakin versiota. On jotenkin hienoa nähdä, mitä kaikkea uutta ihmismieli pystyykään keksimään tai kehittämään ja miten oma idea saadaan markkinoitua bisnesenkeleille. Joskus pienikin keksintö tai idea on nerokas ja tuottaa keksijälleen kivasti rahaa. Hyvin monet keksinnöt ovat kuitenkin turhia ja aika usein idean isä arvottaa tuotostaan aivan taivaisiin. En ymmärrä, miten kukaan voi päätyä yrityksen arvossa vaikkapa miljoonaan, jos myyntiä ei ole ja konkreettisesti ideasta on vain pari PowerPoint -kalvoa. Vähän surullista ja turhauttavaa, jos ihmisiltä puuttuu realismi ja logiikka edes välttävään yrityksen arvonmääritykseen. Taloudellista uusavuttomuutta.

Aina kaikki hyvätkään ideat eivät saa bisnesenkeleitä sijoittamaan. Yksi tällainen (kausi 2, jakso 6) oli ikkunaan ruuvattava kukkateline, joka sai alkunsa keksijän vaimon huomautuksesta. Ylimääräiset ja tilaa vievät tavarat piti saada pois pöydältä, mutta huonekasveja ei oikein saanut mihinkään. Keksijä Pauli Lagerstedt katseli pientä reikää ikkunassa ja ajatteli kokeilla autotallissa siihen jotain näppärää. Näin syntyi Floreti kukkateline. Tilaa säästävä sisustuselementti, joka kiinnittyy tavalliseen reiälliseen ikkunanpokaan ilman työkaluja. Floreti kukkatelinettä kehuttiin kyllä Leijonan Luolassa, mutta kukaan ei sijoittanut siihen, koska tuotto-riski-suhdetta ei nähty tarpeeksi hyvänä. Myyntiä keksinnöllä oli noin 300 kappaletta ohjelmaan tullessa.

Lasitettu parveke - Vehreä puutarha ja monikäyttöinen lisähuone

Kirjoitin tämän jutun parvekkeestani alun perin kevättalvella 2014. Jotenkin hauska lukea blogini varhaisimpia tekstejä näinkin monen vuoden takaa. Oikeastaan mikään kirjoitustyylissä, tai artikkelin ydinviestissä ei ole muuttunut. Parvekekin näyttää edelleen hämmästyttävän samalta :) Julkaisen jutun uudestaan osin päivitettynä, koska asiasta on niin paljon uutta sanottavaa vähän erilaisesta näkökulmasta. Ensimmäinen on luonnonmukainen lannoittaminen ja toinen on sitten parvekkeen sisustaminen tekokukilla. Molemmat sivuavat myös sopivasti säästämisen ja minimalismin ydinajatusta. Näistä enemmän artikkelin lopussa. Lopetankin lyhyen esipuheen tähän ja siirrytään itse alkuperäiseen juttuun.

Kirjoitushetkellä (2014) eletään maaliskuun alkua ja Etelä-Suomessa on melkein kaikki lumet sulaneet. On vain rippeitä jäljellä siellä täällä teitten varsilla ja ojan penkoissa. Öisin on hädin tuskin enää pakkasta ja päivisin pysytään muutama aste plussan puolella. Kirjoitushetkellä ulkona on reilut viitisen astetta lämmintä, mutta tuuli on melkoinen saaden sään tuntumaan kolealta ja kylmältä. Kevät on tuloillaan, mutta talvi pitää sitä vielä hyvin otteessaan. Kirjoittelen juuri (8.3.2014) tätä artikkelia ulkona pelkissä shortseissa ja ilman paitaa.  Aivan, ilman paitaa pelkissä shortseissa. Päälläni on vielä aurinkolasit ja lippalakki. Mahtaa olla näky naapuruston vanhoille rouville ja viereisen tontin työmiehille. No en sentään nakuile parvekkeellani :)

Sohva, vähän aurinkoa ja jotain lukemista, mitä muuta kesältä vaaditaan. Kuva vuodelta 2013. Noin 10 vuotta myöhemmin sisustus on edelleen lähes sama. Sama sohva, tuoli, pikkupöydät ja jopa aurinkosuojaverhot ovat samat. Vain osa kasveista on uusittu ja läppäri päivittynyt.

Pyörälenkki: Lohjan paras nähtävyys - Tytyri Elämyskaivos, 100 km

 Vaikka olenkin asunut pääkaupunkiseudulla jo vaikka kuinka kauan, niin en ole koskaan kuullut Tytyrin Elämyskaivoksesta. Olisi ehkä pitänyt kuulla, koska sehän on Lohjan suurimpia nähtävyyksiä. Syvällä maan alla on entinen kalkkikivikaivos, johon yleisöllä on mahdollisuus tutustua pientä pääsymaksua vastaan oppaan johdolla. Sisäinen pikkupoika ei voi tietenkään vastustaa tällaista kiusausta, joten päätimmekin veljen kanssa heittää sopivan pyörälenkin Lohjan suuntaan ja tutustua Tytyriin vähän tarkemmin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sopivan pitkä ja kesäinen pyörälenkki, sekä vähän uutta ja yllätyksellisyyttä maustettuna pienellä historian havinallla ja uuden oppimisella.

Freezing Order - Tositarinoita rahanpesusta ja salamurhista

Ei ole olemassa eroa venäjän hallinnon ja järjestäytyneen rikollisuuden välillä. Itänaapurin vallankahvassa on hullu mafiapomo, joka voi tehdä mitä vain. Valitettavasti tähän tilanteeseen on jo pitkään suhtauduttu kuin juoppoon vaimonhakkaajaan: Ollaan vähän hissukseen, jotta ei vain ärsytettäisi sitä ja jouduttaisi hankaluuksiin. Milloin tällainen suunnitelma on oikeasti toiminut? En olisi itse koskaan uskonut, että Putin hyökkää Ukrainaan, vaikka sotajoukkoja olikin rajoille koottu. Niin se hullu kuitenkin teki. Vain historiaa paremmin tuntemalla voi ymmärtää nykypäivää. Kirja Freezing Order: Tositarina rahanpesusta, salamurhista ja hengenvaarallisesta kamppailusta Vladimir Putinia vastaan sopiikin hyvin tähän ajankuvaan. Se on jatko-osa Bill Browderin kirjalle Red Notice: Kuinka minusta tuli Putinin vihollinen numero yksi, josta olen tässä blogissani kertonut.  

Pyörälenkki: Inkoon kautta Raaseporin linnaan, 150 km

Vaikka pyöräily on omasta mielestäni todella hienoa ja rentouttavaa, niin siinä on yksi ongelma. Etenkin pitkien matkojen pyöräilyssä hyvien reittien ja kohteiden keksiminen alkaa tuntua jo vaikealta. Voihan sitä huvikseen katsella lähialueen maisemia, mutta jos haluaa kunnon pyöräilyfiilikseen, niin reitin pitää olla vähintään pari tuntia ja matkan mielellään yli 70 km. Kun Tuusulanjärvi on kierretty, Rautatiemuseoon menty, Vanhaan Porvooseen on polkaistu useammin kuin jaksaa laskea ja niin edelleen, niin mitä jääkään jäljelle? Tytyrin Elämyskaivoksellekin Lohjalle on tullut jo polkaistua. Mitä jos mentäisiinkin katsomaan Raaseporin linnaa. Ei yhtään huonompi ehdotus.

Raaseporin linna taustalla vasemmalla, etualalla lipunmyynti. Kuva vuodelta 2022.

Pyörälenkki: Helsinki-Porvoo-Helsinki, 120 km

Kesä on pyörämatkailun aikaa ja lämmin sekä hyvä sää saa aina himopyöräilijät liikkeelle. Siis nuo trikoisiin pukeutuneet, maantiepyörillä tykittävät karjut, joiden reidet ja pakarat ovat kuin ravihevosella :) Kesälomien alkaminen ja erinomainen kesäsää näkyy myös tämän blogin statistiikassa, kun pyöräilyaiheiset jutut nousevat aina tilastoissa. Mikäs onkaan sen parempaa, kuin heittää pidempi lenkki erinomaisessa säässä auringon pilkottaessa pilvettömältä taivaalta polkupyörän viilettäessä keltaisen ja tuoksuvan rypsipellon ohi. Kuten kaikki maantiepyöräilijät tietävät, vasta jossain Kehä 3:sen ulkopuolella voi oikeasti vasta tuntea pyöräilevänsä. Liikennevalot, huonot risteykset, koiranulkoiluttajat, pimeät mutkat jne loistavat poissaolollaan. Lähes kaikki ongelmat poistuvat, kun siirrytään pois keskustasta maaseudun autoteille tai sen pientareelle ajamaan.