Fatbiken rengaspaine talvella ja ideaalikaasun yhtälö

Suurin osa läskipyörällä ajavista tietää varmasti seuraavan tunteen. Kesällä ajaessa pyörä rullaa iloisesti ja nopeudessa ei paljon jäädä tavallisille kapeampirenkaisille pyörille. Sitten talvi yllättää ja paukkupakkaset saapuvat. Yhtäkkiä fatbikellä ajo tuntuu melkein tervan juomiselta. Kesän 23 km/h keskinopeus on tippunut johonkin 18 km/h tasolle, tai jopa alle. Jopa jyrkkäänkin alamäkeen saa jo polkea, että vauhti kasvaisi. Onko pyörässä jotain vikaa, vai vain vanhuus iskenyt ja polkijasta veto loppu? Oikeasti kyseessä on ihan fysiikkaan perustuva ilmiö. Kyse on tietenkin "väärästä" rengaspaineesta, joka koskee oikeastaan vain paksupyörällä ajavia. Olen tästä joskus kirjoittanut läskipyöräilyyn liittyen, mutta ajattelin jalostaa tämän ihan artikkelin muotoon. Löytyypähän sitten helpommin jo otsikon perusteella ja on selkeämpi lukea.

15 kiloa läskiä vuodessa - Työmatkapyöräily hyötyliikuntana

Pyöräily on ekologista, vähentää ruuhkia kaupungissa autoiluun verrattuna, tehostaa kaupunkitilan käyttöä esimerkiksi vähäisempänä parkkipaikkatilan tarpeena ja ehkäpä tärkeimpänä pyöräily on terveellistä. Eläisit todennäköisemmin pidempään ja terveempänä, kun saat pyöräillessä hyvää arkiliikuntaa. Työanantajakin hyötyy tästä, koska olet aina pirteänä töissä, etkä ole saikkupenkin suurin kuluttaja. Pitäisikö pyöräilystä jopa maksaa, koska se säästäisi sosiaali- ja terveysmenoista? Tämä loisi jo jonkinlaisen kannustimen pitää itsestään parempaa huolta. Näin ei tietenkään koskaan tule tapahtumaan, mutta ajatuksena se on mielenkiintoinen.

Fatbike vuoden arkikäytössä - Ajatuksia läskipyöräilystä

Isot renkaat omaavista läskipyöristä on tullut jo jonkinlainen hitti ja lähes jokaiselta pyörävalmistajalta saa jos jonkinlaista mallia kohtuulliseen, lompakkoa vähemmän köyhdyttävään hintaan. Oman läskipyörän ostin kokeilumielessä vuoden 2014 alussa, siitä löytyy juttu: Läski tuli taloon - Kona Wo fatbike. Paksupyörällä on nyt kertynyt vuoden verran enemmän tai vähemmän ajokokemusta ja ajokilometrejä, joten ajattelin jakaa joitain mietteitä aiheesta. Heti ensiksi kuitenkin pieni varoituksen sana. Jos et harrasta polkupyöräilyä tai et tykkää tippaakaan fysiikasta, niin lopeta lukeminen jo tähän ja vilkaise vain artikkelin kauniit kuvat. Tämä teksti sisältää lähes poikkeuksetta vain pelkkää "tylsää pyöräilijöiden rakastamaa teknisempää paskanjauhantaa" :D Sallittakoon nyt siis tällaisen termin käyttö, koska siltä se varmaan ymmärtämättömien korviin kuulostaa.

Pyörä ja ihminen: Miten pyörä ja polkija pelaavat yhteen

Sain tiedekustantaja Docendolta yhteistyön merkeissä arvostelukappaleen kirjasta Pyörä ja ihminen: Miten pyörä ja polkija pelaavat yhteen. Kirjan englanninkielinen nimi on Cycling Science - How rider and machine work together ja teoksen kirjoittajana toimii Max Glaskin. Tämän brittiläisen tiedetoimittajan intohimoja ovat muun muassa maastopyöräily ja teknologia, joten puitteet tältä osin vaikuttavat olevan kunnossa.

Kirjan englanninkielinen nimi kertoo parhaiten sen, mitä kirja pitää sisällään. Kyseessä ei siis ole mikään treeniopas. Näkökulmana pyöräilyyn on puhtaasti (populaari)tieteellinen ja erilaisiin kysymyksiin pyritään etsimään vastausta erilaisten tutkimusten kautta kerätyn tiedon ja aineiston pohjalta. Mikä pyörää liikuttaa? Mitä lihaksia polkija käyttää, miksi pyörä ei kaadu, paljonko tehoa polkija tuottaa, mikä vaikuttaa vierintävastukseen ja aerodynamiikkaan? Keskeisellä sijalla on tietenkin fysiikan ymmärtäminen ja sen tarjoamat mahdollisuudet pyörän ja polkijan yhteispelin parantamiseen. Tässä onkin siis kirjalle selvästi hyvä markkinarako. Selkeät ja viihdyttävät tekstit, havainnollistavat kaaviot ja kuvat avaavat pyöräilyn saloja sekä tarjoavat jokaiselle pyöräilijälle uusia oivalluksia ja selityksiä mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Kirjan suomennoksen on tehnyt Eero Sarkkinen.