Fatbiken rengaspaine talvella ja ideaalikaasun yhtälö

Suurin osa läskipyörällä ajavista tietää varmasti seuraavan tunteen. Kesällä ajaessa pyörä rullaa iloisesti ja nopeudessa ei paljon jäädä tavallisille kapeampirenkaisille pyörille. Sitten talvi yllättää ja paukkupakkaset saapuvat. Yhtäkkiä fatbikellä ajo tuntuu melkein tervan juomiselta. Kesän 23 km/h keskinopeus on tippunut johonkin 18 km/h tasolle, tai jopa alle. Jopa jyrkkäänkin alamäkeen saa jo polkea, että vauhti kasvaisi. Onko pyörässä jotain vikaa, vai vain vanhuus iskenyt ja polkijasta veto loppu? Oikeasti kyseessä on ihan fysiikkaan perustuva ilmiö. Kyse on tietenkin "väärästä" rengaspaineesta, joka koskee oikeastaan vain paksupyörällä ajavia. Olen tästä joskus kirjoittanut läskipyöräilyyn liittyen, mutta ajattelin jalostaa tämän ihan artikkelin muotoon. Löytyypähän sitten helpommin jo otsikon perusteella ja on selkeämpi lukea.

Sähköfätti tuli taloon - Tunturi Tribe sähköpyörä

Nyt se sitten vihdoinkin tapahtui. Olen jo reilut pari vuotta fiilistellyt ja pohtinut sähköpyörän ostoa. Hinta oli kuitenkin aina vähän hirvittänyt ja kun olin vihdoin ja viimein päässyt yli tuosta mentaalisesta aidasta, niin sopivia pyöriä ei vain koronan aikana löytynyt. Tuntui vähän siltä, että kaikilta merkeiltä oli mallit loppu ja uutta saisi odotella vähintään puoli vuotta tai enemmän. Aika monesta pyörästä myös puuttui niinkin tarpeelliset jutut, kuin kiinnike tavaratelineelle ja juomapullolle. Nyt kuitenkin eteisestäni löytyy sähköinen Tunturi Tribe läskipyörä. Pyörä on hankittu syyskuussa 2022 Verkkokauppa.comista ja hintaa tuli noin 2 900 euroa. Oikeastaan ostohinta oli himpun verran enemmän, mutta Verkkokauppa ystävällisesti hyvitti erotuksen lahjakortilla, kun pyörän hinta oli kuukauden sisällä laskenut ja sanoin palauttavani pyörän ja ostavani uuden takaisin.

Sähköpyörän kantama - Hitaammalla vauhdilla 30 % pidemmälle

Mikä vaikuttaa eniten sähköpyörän kantamaan? Jos kysyt tätä vähänkään sähköpyörää käyttävältä, niin lista menisi suurin piirtein näin isoimmasta pienimpään: avustustaso, maasto, ajajan paino, rengaspaine, sää ja sitten jotain marginaalisia asioita. On tietenkin loogista, että mitä suurempaa avustustasoa käytät ja mitä vähemmän itse poljet, niin sitä vähemmän akussa riittää virtaa. Väärä rengaspaine hidastaa myös menoa ja se on helppo todeta vaikkapa rullauskokeella. Maaston ja sään vaikutuskin on osittain loogista, koska yritäpä polkea upottavassa hiekassa tai pahassa vastatuulessa. Siinä saa tehdä jo tosissaan töitä. Ajajan paino on jo vähän hankalampi tapaus. Tietenkin jos poljet pelkkää ylämäkeä, niin tämän huomaa. Ylämäen jälkeen on kuitenkin aina alamäki ja saat tämän energian tavallaan takaisin. Jos et paljon kiihdyttele tai pysähtele, niin ei sitä massaa juuri huomaa.

15 kiloa läskiä vuodessa - Työmatkapyöräily hyötyliikuntana

Pyöräily on ekologista, vähentää ruuhkia kaupungissa autoiluun verrattuna, tehostaa kaupunkitilan käyttöä esimerkiksi vähäisempänä parkkipaikkatilan tarpeena ja ehkäpä tärkeimpänä pyöräily on terveellistä. Eläisit todennäköisemmin pidempään ja terveempänä, kun saat pyöräillessä hyvää arkiliikuntaa. Työanantajakin hyötyy tästä, koska olet aina pirteänä töissä, etkä ole saikkupenkin suurin kuluttaja. Pitäisikö pyöräilystä jopa maksaa, koska se säästäisi sosiaali- ja terveysmenoista? Tämä loisi jo jonkinlaisen kannustimen pitää itsestään parempaa huolta. Näin ei tietenkään koskaan tule tapahtumaan, mutta ajatuksena se on mielenkiintoinen.

Cooperin testi - Missä kunnossa olet?

Ihmiset vihaavat monia eri asioita. Joillekin ananas pitsassa on ylitsepääsemätöntä, toiset vihaavat puhelinmyyjiä ja jotkut hyttysiä ja sateisia kesiä. Voisin kuitenkin lyödä vetoa, että kaikille yhteistä on vihata Cooperin testiä. Tuota koulun pakollista kidutusmenetelmää, jossa pitää juosta mahdollisimman lujaa 12 minuuttia veren maku suussa. Samaan aikaan keuhkot uhkaavat haljeta, kuola valuu suupielistä ravihevosen tapaan ja räkä on pitkin poskia. Jos selvisi elävänä maaliin, niin sen jälkeen jalat olivat pökkelöitä pari seuraavaa päivää. Ei mikään ihme, että Cooperin testiä ei tee mieli juosta hetken mielijohteesta. Monille se on edelleen elämän vastenmielisin liikuntasuoritus.

Pyörälenkki: Helsinki-Porvoo-Helsinki, 130 km

Kesä on pyörämatkailun aikaa ja lämmin sekä hyvä sää saa aina himopyöräilijät liikkeelle. Siis nuo trikoisiin pukeutuneet, maantiepyörillä tykittävät karjut, joiden reidet ja pakarat ovat kuin ravihevosella :) Kesälomien alkaminen ja erinomainen kesäsää näkyy myös tämän blogin statistiikassa, kun pyöräilyaiheiset jutut nousevat aina esiin tilastoissa. Mikäs onkaan sen parempaa, kuin heittää pidempi lenkki erinomaisessa säässä auringon pilkottaessa pilvettömältä taivaalta polkupyörän viilettäessä keltaisen ja tuoksuvan rypsipellon ohi. Kuten kaikki maantiepyöräilijät tietävät, vasta jossain Kehä 3:sen ulkopuolella voi oikeasti vasta tuntea pyöräilevänsä. Liikennevalot, huonot risteykset, koiranulkoiluttajat, pimeät mutkat jne loistavat poissaolollaan. Lähes kaikki ongelmat poistuvat, kun siirrytään pois keskustasta maaseudun autoteille tai sen pientareelle ajamaan. 

Espoon kiintorastit - Hauskaa suunnistusta ilmaiseksi

Itselläni on mielikuva, että suunnistus on potentiaaliinsa nähden ehkä yksi vähiten näkyvyyttä ja arvostusta saavista urheilulajeista. Koulun liikuntatunneilla pelataan kyllä jalkapalloa, koripalloa, käydään uimassa ja vaikka mitä, mutta suunnistamassa käydään todella harvoin. Ala-asteella muistan käyneeni suunnistamassa kerran, samoin ylä-asteella. Lukiossa tulos oli pyöreä nolla ja armeijassakin suunnistettiin vain sen yhden kerran. Nykypäivänä suunnistusta ei juuri näe edes telkkarista, vaikka sitä olisi hiihtoon verrattuna paljon helpompi kuvata ja esittää. Oikeasti suunnistus tarjoaa seikkailua, elämyksiä ja kuntoilua. Muuta ei tarvita kuin lenkkikengät jalkaan ja kartta käteen. Hyvin suunnitellulta radalta löytyy varmasti jotain uutta lähiseudun tuntevallekin ja rastin löytäminen on joka kerta yhtä palkitsevaa. Mielestäni jokaisella pitäisi olla taito lukea karttaa ja paikallistaa oma sijainti. Valitettavasti jotain kertoo se, että edes Erikoisjoukot -ohjelmassa osa kokelaista ei omannut riittäviä taitoja suunnistamiseen. 

Melontaa Nuuksion Pitkäjärvellä - Laskujokea Nupurinjärveen

Kuinka moni lukijoistani tietääkään, mistä blogini "kansikuva" on peräisin? Väittäisin, että tuskin kovinkaan moni. Etusivun kuvat ovat peräisin Nuuksion Pitkäjärven rannalta Solvallan urheiluopistolta. En edes tarkkaan muista milloin ne on otettu, mutta hämärä muistikuva olisi vuoden 2012 Snowflakes multisport kisan jälkeen, joka Nuuksion Solvallassa järjestettiin. Vaikka blogini onkin pääosin keskittynyt säästämiseen ja sijoittamiseen, niin kaikenlainen liikunta ja seikkailu on kuitenkin myös suuressa osassa. Liikunnan parissa pääsee kokemaan hienoja asioita ja olisi jotenkin harmillista, jos myös näitä hienoja hetkiä ei voisi jakaa. Haluankin siis jättää nämä kokemukset myös muille tämän blogin lukijoille löydyttäviksi ja toivottavasti myös myöhemmin koettaviksi. Siksi liikunnasta kirjoitan.

Nuuksion Pitkäjärven melontalaituria.

Mitä tehdä kesällä - Toimintaa ja aktiviteetteja pääkaupunkiseudulla

Korona on rajoittanut monen matkustelua. Ulkomaille ei välttämättä kovin hyvin päässyt, tai edes halunnut lähteä. Kotimaan matkailu koronan aikaan oli se juttu. Joillekin se on sitä vieläkin. Kaikki eivät välttämättä kuitenkaan jaksa lähteä vaikkapa asuntovaunulla Suomea kiertämään. Onhan jo pääkaupunkiseudullakin vaikka kuinka erilaisia aktiviteetteja kokeiltavaksi. Miksi lähteä merta edemmäksi kalaan? Samalla säästyisi ehkä rahaa ja ympäristökin kiittää. Ehkä pähkäilet tätä kysymystä myös siksi, että et tarkalleen tiedä mitä kaikkea pääkaupunkiseudulla voikaan kesällä tehdä. Blogini on täynnä erilaista harrastustoimintaa, joten ajattelin jakaa ongelmaan yksinkertaisen ratkaisun. Tässä omat ehdotukseni siihen, mitä tehdä tulevana kesänä.  Kaikki tekemiset on kokeiltu ja arvosteltu tässä blogissa sekä erittäin toimiviksi todettu. Saa kokeilla, mutta ei ole pakko :)

Bestway Aqua Cruiser - Kokemuksia ilmatäytteisestä SUP-laudasta

Olen välillä fiilistellyt sitä, miltä tuntuisi omistaa oma kajakki. Lähtisi aina vapailla merille melomaan ja olisi vaikka yötä jollain saarella. Kesälomalla tekisi vaikka viikon pituisen matkan jonnekin kauas. Pitää kuitenkin huomioida reaaliteetit. Kajakki vie törkeästi tilaa ja pitää tietenkin omistaa myös auto, jotta paatin saa ylipäänsä mihinkään kuljetettua. Kerrostalokaksion ja sähköfatbiken omistajana tuo on yhtä realistista kuin joulupukki ja lentävät porot. Toisekseen en kyllä oikeasti jaksaisi meloa viikon reissua, kun jo vähän pidempikin päivän reissu tuntuu jo jäsenissä ja seuraava päivä menee palauttelussa. Entäs sitten jos olisi jonkin melontaseuran jäsen? Noin satasen vuosimaksulla pääsisi harrastamaan melontaa. En kuitenkaan tiedä jaksaisiko noita talkoohommia, tai sitä, että tukikohta on aina sama. Mitä jos meren sijaan haluaisinkin kokeilla meloa vaikka lähijärvillä, kuten Oittaan Bodomjärvellä, Nuuksion Pitkäjärvellä tai vaikka Vantaanjoessa? Ongelma on siis vain puoliksi ratkaistu, joten minkään melontaseuran jäsenyys ei oikein houkuttele. Perinteinen kajakin vuokraus on siis järkevintä, mutta tässäkin on se ongelma, että vuokrapisteitä ei ole joka lätäkön äärellä, niiden aukiolot ovat suppeita ja vuokraus ei ole ihan halpaa hupia. Olisiko vielä muita vaihtoehtoja, jos tykkää läträtä vedessä mela kädessä?

Kokemuksia Takeoff lentosimulaattorista - Airbus A320:n puikoissa

Oletko koskaan halunnut lentää matkustajalentokonetta ja miettinyt millaista siellä ohjaamon puolella oikein olisikaan? Onko Lentoturmatutkinta -sarja mahdollisesti yksi suosikeistasi ja sen perusteella tunnet palavaa halua tarttua matkustajalentokoneen puikkoihin. Lentoturmatutkinta -sarjan perusteella luulet tietäväsi miten lennetään ja miten erikoisiin tilanteisiin pitäisi reagoida, mikä voi johtaa virheeseen ja mitä kaikkea pitää yleensäkin huomioida. Jos vastaus kaikkeen äskeiseen on kyllä, niin sinua on lykästänyt. Vantaan Ilmailumuseon tiloissa lentokentän kupeessa sijaitseekin Takeoff lentosimulaattori, jossa pääsee Airbus A320 matkustajakoneen puikkoihin. Veljellä oli jo viime vuoden lopulla liikuntasetelit vanhenemassa, joten hän päätti ostaa lahjakortin simulaattoriin, koska parempaakaan ei keksinyt. Olin tästä mahdollisuudesta vähän vihjaillut, kun entinen työkaverini oli tuolla joskus käynyt ja mielenkiintoiseksi kuvaillut. Pääsimmekin veljen kanssa vihdoin ja viimein testaamaan Takeoff lentosimulaattoria ja tässä lyhyesti kokemuksista. 

Läskipyörien uusi kuningasperhe - White 3 Fat Pro ja Lite

Norjalainen urheilukauppaketju XXL Store on rantautunut Suomeen rytinällä ja teki jo ensimmäisenä toimintavuotenaan Suomessa pienen positiivisen tuloksen. Kauppaketjun hinnoittelu on aggressiivista, tuotteet hyviä ja hinnat erittäin kilpailukykyisiä. Firmalta löytyy myös oma White-pyörämerkki, jonka alta löytyy eri malleja, muun muassa läskipyörä. Fillari lehti arvioi vuoden 2014 White 2Fat Interceptor läskipyörän yhdeksi parhaista läskipyöristä koskaan. Yleensä pyöristä julkaistaan joka vuosi hivenen päivitetty versio ja Whiten 3 Fat Pro on tämän läskipyörämallin kolmas sukupolvi. Koska jo aikaisemmat mallit ovat olleet niitä testanneiden ja käyttäneiden mielelestä erinomaisia ja keränneet hyviä arvosteluja, niin uskalsin vihdoin ja viimein "päivittää" oman Kona Wo läskipyöräni vähän parempaan versioon.

Pyörälenkki: Lohjan paras nähtävyys - Tytyri Elämyskaivos, 100 km

 Vaikka olenkin asunut pääkaupunkiseudulla jo vaikka kuinka kauan, niin en ole koskaan kuullut Tytyrin Elämyskaivoksesta. Olisi ehkä pitänyt kuulla, koska sehän on Lohjan suurimpia nähtävyyksiä. Syvällä maan alla on entinen kalkkikivikaivos, johon yleisöllä on mahdollisuus tutustua pientä pääsymaksua vastaan oppaan johdolla. Sisäinen pikkupoika ei voi tietenkään vastustaa tällaista kiusausta, joten päätimmekin veljen kanssa heittää sopivan pyörälenkin Lohjan suuntaan ja tutustua Tytyriin vähän tarkemmin. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sopivan pitkä ja kesäinen pyörälenkki, sekä vähän uutta ja yllätyksellisyyttä maustettuna pienellä historian havinallla ja uuden oppimisella.

Pyörälenkki: Inkoon kautta Raaseporin linnaan, 150 km

Vaikka pyöräily on omasta mielestäni todella hienoa ja rentouttavaa, niin siinä on yksi ongelma. Etenkin pitkien matkojen pyöräilyssä hyvien reittien ja kohteiden keksiminen alkaa tuntua jo vaikealta. Voihan sitä huvikseen katsella lähialueen maisemia, mutta jos haluaa kunnon pyöräilyfiilikseen, niin reitin pitää olla vähintään pari tuntia ja matkan mielellään yli 70 km. Kun Tuusulanjärvi on kierretty, Rautatiemuseoon menty, Vanhaan Porvooseen on polkaistu useammin kuin jaksaa laskea ja niin edelleen, niin mitä jääkään jäljelle? Tytyrin Elämyskaivoksellekin Lohjalle on tullut jo polkaistua. Mitä jos mentäisiinkin katsomaan Raaseporin linnaa. Ei yhtään huonompi ehdotus.

Raaseporin linna taustalla vasemmalla, etualalla lipunmyynti. Kuva vuodelta 2022.

Celestron Skymaster 25x70 - Kokemuksia avaruuskiikareista

 Olen aina rakastanut avaruutta. Sen suuruus ja arvoituksellisuus kiehtoo. Samalla se on kuitenkin koko ajan läsnä ja jokainen voi yötaivaalla ihastella tähtiä, kuuta ja planeettoja. Sinun tai kenenkään muun toiminnalla ei ole mitään vaikutusta galaksiimme ja aurinkokuntammekin jatkaa toimimista kauan sen jälkeen, kun ihmiskunnasta on vain muisto jäljellä. Pistäähän se nöyräksi, kun noita etäisyyksiä, lukumäärää tai aikaa rupeaa pohtimaan. Mittakaava ei vain sovellu ihmismielen ymmärrettäväksi. On myös jokseenkin hassua, miten vähän tavallinen nykyihminen tietää tähtitaivaasta. Siitä on vieraannuttu täysin. Planeettojakaan ei oikein tunneta. Kuinka moni edes tietää, että kiikareilla voi nähdä Jupiterin kuut, tai Andromedan Galaksin? Hyvillä kiikareilla vieläkin paremmin. Pakkohan tuollainen on päästä kokemaan. Tästä syystä hankimmekin veljen kanssa puoliksi Celestron Skymaster 25x70 avaruuskiikarit. 

Polkupyörän säilytys ja huolto kerrostalossa

Miten yhdistää pyöräilyharrastus ja kerrostalossa asuminen? Keskustan ulkopuolella omakotitalossa asuttaessa polkupyörää on helppo säilyttää vaikkapa autotallissa. Sinne mahtuukin yleensä monta pyörää ja autotallissa myös pyörän huolto onnistuu kätevästi. Mutta mihin vähän arvokkaamman pyörän voi viedä ja missä sitä voisi turvallisesti säilyttää, jos muuttaa vaikkapa maaseudulta kerrostaloon? Yleensä kerrostaloista löytyy pieni pyörävarasto tai vastaava, mutta jos pyörän hinta liikkuu vaikkapa reilussa 2 000:ssa eurossa, ei sitä viitsisi muiden mummopyörien joukkoon laittaa. Kateellisia ynnä muita varkaita ja pahantekijöitä kun kaupungissa ja lähiöissä on joka lähtöön. Onko siis ainoa vaihtoehto kantaa pyörä sisään asuntoon joka lenkin jälkeen ja katsovatko muut asukkaat sitä pahalla? 

Oma eteiseni ja siellä oleva pyörätanko. Kuva vuodelta 2021. Paljon ei ole lähes 10 vuodessa mikään muuttunut, jos vertaa alempana oleviin kuviin.

Oculus Quest 2 - Kokemuksia toisesta sukupolvesta

Pessimisti ei pety. Näin moni ajatteli, kun ensimmäisiä huhuja ja kuvia Oculuksen kehityksen alla olevasta uudesta laitteesta vuosi nettiin. Halvempi hinta, kevyempi kokonaisuus ja julkaisu ennen vuoden vaihdetta ei voi viitata oikein mihinkään muuhun kuin minimaalisesti paranneltuun versioon. Vähän niin kuin PlayStation Slim-malli vanhojen versioiden rinnalla. Voi kuinka väärässä yleisö olikaan. Paras tapa luoda tulevaisuus on keksiä se itse ja Oculus löi kaikki ällikällä. Vanhaa versiota satasen halvempi hinta ja resoluutioltaan paljon parempi laite, jossa vieläpä markkinoiden uusinta rautaa. Kaikki paketoituna muutaman saturaisen hintaan, kun muut vertailukohdat maksavat noin 2-3 x saman verran. Todella tehokasta kehitystyötä, ottaen huomioon että vanha malli julkaistiin toukokuussa 2019 ja uusi Snapdragon XR2 prosessori juuri vuodenvaihteen jälkeen.

SupBox Rental - Suppailua Laaksolahden Pitkäjärvellä

Jokaisella pilvellä on hopeareunus, niin myös koronalla. Kun tapahtuma-alalta työt loppuivat, niin osa työntekijöistä mietti miten voisi työllistää itsensä. Niin teki myös Antti Jouppila ja pohdiskeli, että pääkaupunkiseudun rannoilla pitäisi olla enemmän aktiviteetteja. Euroopassa lähes jokaisella rannalla on toimintaa ja on melkeinpä väärin, jos rantakaistaleella ei yritettäisi myydä jotain. Niinpä Antti Jouppila perusti Supbox Rentalin, josta voi vuokrata Sup lautoja ja kajakkeja. Toimipisteestä riippuen myös sähköavusteisia fatbikejä ja retkeilyvarusteita voi vuokrata. Näin esimerkiksi Vantaan Kuusijärven toimipisteeltä. Yritys aloitti kesäkuussa 2020 Kivenlahdesta (kantoi ensimmäisen kauden nimeä "BeachBox Kivenlahti") ja nyt toiminta on laajentunut viidelle ranalle SupBox Rental nimellä: Kivenlahti, Klobben, Westend, Kuusijärvi ja Laaksolahti. Tässä jutussa käsitellään tätä viimeisintä.

SupBox Rental Laaksolahden vuokrapiste toimii kontissa harjoitusjäähallin edustalla.

Schiller S1-C waterbike - Vesipolkupyörä koeajossa

Asutko pääkaupunkiseudulla ja Töölönlahden naapurissa? Pidätkö vedestä elementtinä ja rakastat myös pyöräilyä? Omaatko myös vähän seikkailuhenkeä sekä uteliaisuutta ja mahdollisesti kaikki uusi ja hullu kiinnostaa? Jos vastaat näihin kaikkiin kysymyksiin kyllä, niin kesälomilla kannattaa suunnata kohti Töölönlahden Hakuna Matata Sup Rental -vuokrapistettä. Rennon meiningin ja hyvän sijainnin takia paikka on yksi suosikeistani, jos olen aikeissa lähteä melomaan vaikkapa Suomenlinnaan, tai kiertämään Korkeasaarta. En tiedä meneekö yrityksellä todella hyvin ja rahaa on yllin kyllin, vai mistä johtuu, mutta vuokrapisteelle on ostettu ihan omaan taseeseen 2 kpl Schiller vesipolkupyöriä. Molemmat kesän 2021 uutuuksia. Koska en ole ikinä tällaista vesipolkupyörää kokeillut, niin pakkohan sellaista oli päästä testaamaan. Tässä jutussa pientä raporttia kahden eri kerran ja yhteensä noin 4 tunnin kokemuksista.

Valmistajan klickbate promokuva yllä. Kuvan lähde: Schillerbikes. 

Pyörälenkki: Vanhaa kolmostietä Hyvinkään Rautatiemuseoon, 92 km

Maantiepyöräilyssä parasta on tietenkin maisemat, vauhti ja se fiilis, kun saa vain ajaa. Matka on usein tärkeämpi, kuin päämäärä. Välillä kuitenkin päämäärälläkin on väliä. Itse esimerkiksi tykkään kerran vuodessa käväistä Hyvinkään Rautatiemuseossa. Näin kesähelteillä jykevässä tiilihallissa on ihanan viileää. Samalla näkee historiallisesti vaikuttavia ja massiivisia junia, jotka tekevät aina vaikutuksen. Ei sitä vain pysty tajuamaan, miten joku on voinut moisia vempeleitä suunnitella ja toteuttaa. Tulee aina nöyrä ja jalat maassa oleva fiilis. Aina en kuitenkaan välttämättä edes käväise museon sisällä, vaan käännyn heti takaisin kauppareissun jälkeen. Miksi? Hyvinkäälle vain on jotenkin kiva pyöräillä.