Seikkailupuisto Korkee - Paloheinän uudet radat

Seikkailupuistoille näyttää olevan kysyntää. Espoon Leppävaarasta löytyy Huippu, Helsingin Talista Zippy ja Korkeasaaren vierestä Mustikkamaalta Korkee. Kuljin keväällä Paloheinän ohi ja huomasin nyt sinnekin nousevan uusi seikkailupuisto. Seikkailupuisto Korkee oli laajentamassa toimintaansa ja rakennusvirasto on vuokrannut hiihtoväylien ulkopuolelle jäävän 1,4 hehtaarin alueen 5 vuodeksi. Paikkahan on erittäin kaunis ja ympärillä on paljon luontoa. Aluetta ei rajata, joten kulkuväylät ja metsä-alue ovat edelleen kaikkien vapaassa käytössä. Paloheinän ulkoilumaja palveluineen ja läheinen golf-kenttä takaa sen, että siellä käy myös paljon ihmisiä. Looginen paikka siis uudelle seikkailupuistolle, kun ihan läheltä ei löydy edes vastaavaa. Olen blogissani arvostellut pääkaupungin kaikki seikkailupuistot, joten pitihän tämäkin mennä kesälomalla testaamaan. Miten paikka erottuu muista vastaavista ja onko sillä tarjota mitään haasteita tällaiselle liikuntaa monipuolisesti harrastavalle nuorelle miehelle? Tätä arvostelua lukiessa kannattaa muistaa, että harrastan muun muassa boulderointia ja tasapainoilu 30 metrisellä slacklinellä onnistuu hyvin. Kuulun siis pienen pieneen vähemmistöön kävijöiden taitotasoa mitattaessa. Suomeksi sanoen olen siis liian kokenut kävijä :)

Seikkailupuisto Korkee, Paloheinän maja toimii varusteiden tukikohtana ja vuokrapaikkana.

Jos olet käynyt edes muutamassa seikkailupuistossa, niin alat huomata, että kaikki seikkailupuistot ovat lähes samanlaisia. Korkealle puiden väliin on laitettu köysien varaan erilaisia haasteita, joista pitää kulkea. On vaijeriliukua, tasapainottelua, kiipeämistä, roikkumista jne. Joku voisi ilkeästi sanoa, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki. Periaatteessa ihan totta. Toisaalta samaa voisi silloin sanoa ihmisistäkin. Kaikilla on kaksi kättä, jalat ja pää. Ihmisissä on kuitenkin eroa, kuten on seikkailupuistoissakin. Konsepti on sama, mutta vivahteissa on eroa. Luonto, maasto ja puusto muokkaa jokaisesta puistosta erilaisen ja radat rakennetaan tämän mukaan. Se mikä tekee Paloheinän seikkailupuistosta erilaisen ja kokemisen arvoisen, on sen tarjoamat hypyt. Kolme jännitystä (ja oikeasti pelkoa) aiheuttavaa hyppyä niin sanotusti tyhjyyteen on varmasti parinkympin väärti.

Pääkaupunkiseudun seikkailupuistot vertailussa: Huippu, Zippy ja Korkee

Oletko jo tänä kesänä kerennyt käymään yhdessä tai useammassa pääkaupunkiseudun eri seikkailupuistossa? Kiinnostaisiko vaikkapa lähteä kaverin kanssa itseään haastamaan tai viettää vähän erilainen virkistyspäivä firman porukoiden kanssa? Aurinko paistaa, ilma on raikas ja kiipeilet luonnon ympäröimänä korkealla puiden latvustoilla. Eteen tulee erilaisia esteitä, joista seikkailijan tulee selviytyä. Koko kroppa saa hyvää treeniä ja välillä vaihtelua tulee nopeista vaijeriliu'uista tai muista vatsanpohjaa kutkuttavista haasteista ja hypyistä. Tiedätkö, mitä seikkailupuistoja pääkaupunkiseudulta edes löytyy, missä ne sijaitsevat tai miten ne eroavat toisistaan? Eipä hätää. Olen itse kolunnut kaikki seikkailupuistot tänä kesänä läpi ja ajattelinkin listata niistä hyvät ja huonot puolet helppolukuisempaan muotoon. Jos suunnittelet vielä tänä syksynä tai vasta ensi kesänä piipahtavasi ajan tai rahan puutteessa vaikkapa vain yhdessä seikkailupuistossa, niin toivottavasti näiden ohjeiden mukaan osaat valita sen itsellesi parhaan vaihtoehdon.

Seikkailupuistot ovat nyt vähän hittituote. Pääkaupunkiseudulta löytyy neljä seikkailupuistoa: Huippu Espoon Leppävaarasta, Zippy Talin urheilupuistosta ja Korkee Mustikkamaalta, vähän ennen Korkeasaareen siltaa. Vuoden 2017 kesällä Korkee avasi myös toisen pisteen Paloheinään. Linkkejä klikkaamalla voit lukea niistä pidemmän arvioni oman artikkelin muodossa. Näin äkkiseltään voisi luulla, että puistot ovat samanlaisia. Periaatteessahan kaikissa edetäänkin puiden latvuksiin tehtyjä vaihtelevia ratoja pitkin turvavaljaat päällä. Jokaisessa seikkailupuistossa on kuitenkin sitä jotakin, mikä toisesta taas puuttuu, tai on tehty toisessa eri lailla tai paremmin kuin toisessa. Toisessa puistossa saattaa olla haastavammat radat, halvemmat hinnat, nopeammat vaijeriliu'ut, pidemmät radat tai muuten vain jotain ärsyttävää, josta et oikein tykkää.

Suomen asuntorahastot vertailussa - Mitä jääkään käteen?

Jatketaan vielä siitä, mihin viime jutussa asuntorahastojen vaaroista jäätiin. Kunnianhimoinen tavoitteeni oli pistää vertailuun kaikki Suomen asuntorahastot kuluineen, tuottoineen ja nettovuokratuottoineen ilman mitään "paperirahaa". Koska talousmediaa asia ei näytä paljon kiinnostavan, niin jonkun muunhan se on sitten tehtävä. Kannattaakin lukaista aikaisempi artikkelini aiheesta, jotta täysin ymmärrät tämän jutun punaisen langan. Tällöin ymmärrät myös sen, miksi suosittelen varovaisuutta asuntorahastojen kanssa. Noin lyhyesti tiivistäen huolenaiheena on se, että niitä pidetään vähäriskisinä ja tasaisesti tuottavina, vaikka asian laita voi olla jopa päinvastainen. Voitollinen tulos saatetaan tehdä olemattomilla tuotoilla. Vuokratuotot eivät useinkaan kata kuluja. Tuotto maksetaan varoista, joita ei ole vielä tullut kassaan asuntojen realisoitumattomana arvonnousuna. Lainarahoitus voi vivuttaa tulevia tappioita ja asuntorahaston huono likviditeetti voi kuihtua olemattomaan, kun markkinat niiaavat. Houkutin positiivisen tuloksen näyttämiseen voi vääristää tuottoa. Sen kun vain kirjataan asuntojen markkina-arvoa ylöspäin, eihän sitä pöljät piensijoittajat tajua. Eihän?

Tämä artikkeli on alun perin kirjoitettu 25.4.2017 ja sitä päivitetään aina sen mukaan, kun uusimmat tuloslaskelmat ja taseet ilmestyvät yhtiöiden nettisivuille

Finanssivalvonta - Ilmoitus väärinkäytösepäilystä

Lähetin Finanssivalvonnalle ilmoituksen väärinkäytösepäilystä 20.6.2017. Asia koski Ålandsbanken Asuntorahasto A Erikoissijoitusrahastoa. Joku blogini lukija saattaa muistaa, että olen kirjoittanut muutaman artikkelin asuntosijoitusrahastoista: Vaaran merkit asuntosijoitusrahastoissa - Varovaisuutta suositellaan ja toinen artikkeli: Suomen asuntorahastot vertailussa - Mitä jääkään käteen? Suosittelen perehtymään noihin artikkeleihin, jotta todella ymmärrät mistä tässä jutussa onkaan kyse. Etenkin tuo viimeinen artikkeli avasi hyvin silmäni. Kun vertailin asuntorahastoja, niin huomasin, että tuloslaskelman ja taseen lukuja on vaikea saada täsmäämään asuntorahastojen ilmoittamiin tuottolukuihin. Ålandsbankenin kohdalla uusinta tuloslaskelmaa ja tasetta vuodelta 2016 ei saa edes kissojen ja koirien kanssa käteensä mistään. Tästä allekirjoittanut voi vetää vain sen johtopäätöksen, että tulos on niin paska, että sitä ei kehdata näyttää. Uusimmat tiedot pitäisi kuitenkin sijoittajille antaa, joten toiminta on moraalitonta ja rikkoo sääntöjä. Kun tähän epäkohtaan ei kukaan ole tarttunut, niin päätin siis lähettää ilmoituksen Finanssivalvontaa. Josko asia vaikka korjaantuisi.

Vaikka ilmoitus Finanssivalvonnalle onkin luottamuksellinen, niin en koe julkaisun vaarantavan henkilöllisyyden suojaa, koska riippumattomana sijoitusbloggarina kirjoitan jo omalla nimelläni ja kasvoillani ja olen aiheesta puhunut jo aikaisemminkin. Voin siis onnekseni liittää tähän artikkeliin koko kirjeeni sisällön sanasta sanaan mitään pois jättämättä.

Melontareittejä Töölönlahdelta: Vanhankaupunginkoski ja Herttoniemen Saunalahti

Jos kesällä haluaa melomaan, niin kannattaa tarttua härkää sarvista ja suunnistaa vesille aina kun sää vain sallii. Hyviä melontakelejä ei nimittäin kesässä kovin montaa ole. Paras kelihän on omasta mielestäni silloin, kun taivas on puolipilvinen, lämpöä noin 20 astetta ja tuulta mahdollisimman vähän. Mielellään alle 3 m/sekunnissa. Yleensä tuollaiset kelit siunaantuvat omalle kesälomalle vain hyvällä tuurilla, mutta tällä kertaa niitä on sattunut kohdalle niin hyvin, että pääsin veljen kanssa parillekin eri melontareissulle. Jos joku on kesälomalla aikeissa lähteä melomaan, niin toivottavasti tästä artikkelista on apua melontapaikan ja -reitin valintaan. Tein aikoinaan blogiyhteistyötä Hakuna Matata SUP Rental -yrityksen kanssa. Ihastuin silloin paikkaan täysin, kun tajusin, että sieltä saa SUP-lautojen lisäksi (artikkeli: Suppailua Töölönlahdella) vuokrattua kajakkeja (artikkeli: Melontaa pääkaupunkiseudulla - Töölönlahti-Katajanokka-Korkeasaaren kierto). Paljon parempaa paikkaa ei melonnan aloitukseen voi olla.

Omat pyörät vuosien varrelta - Lyhyitä mietteitä ja historiaa

Polkupyörä täytti tänä vuonna tasan 200 vuotta. Paroni Karl von Drais esitteli kesäkuun 12. päivä 1817 polkupyörän prototyypin Saksan Manheimin kaupungissa. Tällä hevosettomalla kaksipyöräisellä hän potkutteli noin 13 kilometrin matkan kadulla alle puolessa siitä ajasta, mitä samaan reittiin menisi kävellen. Tämä Draisiini oli oikeastaan vain kahden pyörän välille viritetty lankku, jossa ei ollut jarruja ja jota pystyi juuri ja juuri ohjaamaan. Polkimia ei ollut ja vauhti saatiin  potkimalla. Kahdessa vuosisadassa tekniikka on kehittynyt pitkälle, mutta kaikki on alun perin lähtöisin tästä. Kiittäkäämme tätä saksalaista outolintua, joka prototyypillään aloitti yksilön ja liikkumisen "vallankumouksen". Enää liikkumiseen ei tarvittu oman hevosen ylläpitoa.

Vasta yli 40 vuotta myöhemmin, 1860-luvun alussa, alalle ilmestyi uusi ranskalainen kehitelmä. Velosipedi, eli suomeksi pikajalka, kertoo Tekniikan Maailma. Velosipedin etupyörässä oli jo polkimet. Koska runko oli rautaa tai puuta, kuten myös renkaat, niin kulku oli mukulakivikaduilla aika ryskytystä. Pyörää kutsuttiinkin luuntäristäjäksi. Painoa sillä oli parhaimmillaan kunnioitettavat 50 kiloa. 1870-luvulla näki päivänvalon englantilainen ”penny farthing” eli jättietupyöräinen viritelmä. Etupyörän kokoa kasvatettiin, koska siten saatiin parempi vauhti. Isoimmat etupyörät olivat 150-senttisiä. Polkupyörää jatkojalostettiin 1880-luvulla, jolloin siihen lisättiin ketjuvetoinen voimansiirto.

Kopio paroni Karl von Draisin menopelistä, jota ajaa Stewart Clissold. Kuvan lähde: ABC.

1890-luvun lopulla patentoitiin kuulalaakerit. Kun vuosisadan lopulla ketjut ja ensimmäiset jarruviritelmät näkivät päivänvalon, niin myös renkaat kehittyivät ja John Boyd Dunlop keksi keinon, jolla aiemmin täyskuminen rengas voitiin täyttää ilmalla. Kun teräksestä opittiin valmistamaan keveää putkea ja timanttirakenne yleistyi runkoratkaisuna, niin kymmeniä kiloja painaneet rautarungot kevenivät huomattavasti. Polkupyörän perusdesign on pysynyt siitä lähtien hyvin samanlaisena, vaikkakin uusien materiaalien ansiosta pyörä kevenee ja käyttötarkoitusta ja -tapoja voidaan laajentaa. Nykyinen pyörä on kuitenkin saanut lopullisen muotonsa etenkin vapaarattaan, ulkovaihteen ja ilmarenkaiden kehityksen ansiosta melkein jo 100 vuotta sitten. Saa nähdä, mitä tulevaisuudessa vielä kehitellään.