5. lokakuuta 2019

Sienestäminen ja sienten kuivaaminen - Suppilovahverot saunaan

Sienestys on rento, rauhallinen ja välillä jopa tuottoisa tapa viettää aikaa luonnossa. Missäpä muualla mieli lepäisikään paremmin, kuin valoisassa ja raikkaassa sienimetsässä. Stressitaso laskee ja akut latautuvat, kun ympärillä ruskan värit loistavat hienoimmillaan. Näin syksyisin eivät edes ötökät riivaa. Jos hyvä tuuri käy, kori on nopeasti täynnä sieniä, joista kotikokki loihtii vaikka mitä. Tunnin mittaisella sienireissulla kävelyä kertyy vain noin kilometri, joten sienestys sopii todellakin kenelle tahansa. Suppilovahverot ovat piiloutumisen mestareita, mutta oi sitä löytämisen riemua, kun astuu vieressä nököttävälle mättäälle täynnä suppilovahveroita :D Todellinen metsässä samoilija kerää syksyisin itselleen helposti lähes ilmaiset ruuat sienten muodossa ja loihtii niistä vaivattomasti sekä nopeasti vaikkapa maukkaan sienikastikkeen pastan kaveriksi.

Sienestäminen on siis todellista downshiftausta parhaimmillaan. Ennen sienimetsään menoa pitää tietenkin tietää, mitä sieniä poimia. Ota vaikkapa mukaan kaveri, joka tuntee kerättävät sienet ja opettaa tiedon sinulle. Samalla on sitten helppoa vaihtaa kuulumiset. Itse kerään tällä hetkellä vain suppilovahveroita ja kanttarelleja. Ne on helppo tunnistaa, eikä sekoittumisvaaraa muihin sieniin ole. Erilaiset rouskut ja haperotkin olisi kiva osata, mutta tällä tiedolla nyt mennään ja se on toistaiseksi riittänyt vallan mainiosti. Aina on sienireissuilta palattu kotiin lähes kori täynnä. Ongelmaksi sienten kanssa voikin (yllätys yllätys) nousta niiden liian suuri määrä ja säilöminen. Mitä tehdä, jos vaikkapa suppilovahveroita löytää jo yhden reissun jälkeen ämpäreittäin? Helpoin ratkaisu tähän on sienten kuivaaminen.

Suppilovahveroita piiloutuneena aluskasvillisuuden joukkoon. Nämä veijarit löytää vain melkein päälle astumalla. Voi sitä löytämisen onnea :)

Muutama tällainen rykelmä suppilovahveroita, niin päivän ruoat on jo lähes kerätty.

Kanttarelli paistaa jo kauas aluskasvillisuuden joukosta. Suhteellisen harvinainen löytö omilla sienireissuillani.


Kuivattuja sieniä voi käyttää kuten tuoreitakin. Kuivatut suppilovahverot voidaan rusentaa suoraan esim. keittoihin, taikinoihin, kastikkeisiin tai patoihin. Marttojen mukaan kuivaaminen on monille sienille ihanteellinen säilöntätapa, koska kuivatuissa sienissä maku- ja ravintoaineet säilyvät hyvin. Suomen Sieniseuran mukaan kuivauksen etuina ovat sienten hyvä säilyvyys oikein varastoituna, vähäinen varastointitilan tarve ja oikein toteutettuna myös vähäinen energiantarve kuivattua sienikiloa kohden. Erityisen hyvin kuivattaviksi sopivia sienilajeja ovat juurikin mm. korvasieni, suppilo- ja kosteikkovahvero, mustatorvisieni, herkkutatit ja miedot haperot.

Moni on ostanut sienten nopeaan kuivaamiseen sienikuivurin, mutta jos haluaa olla säästäväinen ja ekologinen, ilmankin pärjää vallan hyvin. Unohda sienten uunissa kuivaaminen, tai muut kikat. Jos omistaa esimerkiksi hyvän ilmanvaihdon omaavan saunan, on se tähän erinomainen, halpa ja äänetön vaihtoehto. Nopea se ei ehkä ole, mutta ehdottomasti kaikkein ekologisin vaihtoehto. Tavallisessa uunissa kuivaaminen ei ole edes järkevää, koska se on kallista ja ilmankierron ja lämmön säätäminen on hankalaa. Sopiva kuivauslämpötila on 35-40 astetta. Pääosa sienten tuorepainosta on vettä, mutta sienten energiasta noin puolet on proteiinia, jonka määrä ja laatu vaihtelee lajeittain. Jos lämpöä on yli 50 astetta sienet alkavat kypsyä, eivätkä pysty enää imemään itseensä vettä niistä myöhemmin ruokaan tehdessä. Tieteellisemmin sanoen kypsymisessä tapahtuu sienten proteiinien koagulaatio (proteiinien denaturaatio). Proteiinien lämmönkesto on rajallinen ja ne alkavat muuttaa muotoaan rakenteen hajotessa. Tämä "kypsyminen" on samanlainen kuin valkuaisen hyytyminen kananmunaa keittäessä.


Sieniä saunassa kuivatessasi toimi näin:

  • Kerää hyväkuntoiset sienet mielellään kuivalla säällä ja perkaa ja puhdista ne roskista. Älä huuhtele tai liota sieniä. Huonokontoisia sieniä ei kannata yrittää kuivata.
  • Viipaloi tai revi sienet pieniksi viipaleiksi. Pienikokoiset sienet voivat olla kokonaisinakin, mutta suuremmat on hyvä repiä ainakin kahtia. Mitä pienempiä sienet ovat, sitä nopeammin ne kuivuvat.
  • Levitä sienet tasaiseksi, ohueksi kerrokseksi kuivaustasolle, kuten ritilälle tai isolle lautaselle. 
  • Muista kuiva ja tehokas ilmankierto. Saunaa ei siis kannata edeltävinä tunteina käyttää, jos meinaa kuivattaa siellä sieniä vielä samana päivänä. Kiuasta ei kuitenkaan pidä kytkeä päälle, vaan suppilovahverot kuivuvat hyvin huoneenlämmössä. Saunassa kuivausaika on noin kaksi päivää. Ratkaisevampaa kuin lämpö onkin oman kokemukseni mukaan ilmanvaihto.
  • Sienet ovat tarpeeksi kuivia kun ne taitettaessa murtuvat (kosteutta jäljellä noin alle 12 %). Tuntuma on vähän kuin hivenen kosteaa näkkileipää käsittelisi.
  • Myöhään syksyllä kerätyt, vähän huonokuntoiset ja märät, liian isokokoisiksi revityt sienet voivat homehtua kuivatuksen aikana. Itselläni saunakuivatus on kuitenkin onnistunut joka kerralla, enkä ole ikinä saanut suppilovahveroita pilaantumaan.
  • Pakkaa sienet puhtaaseen, kuivaan ja mielellään ilmatiiviiseen astiaan. Korillinen kerättyjä sieniä mahtuu kuivatuksen jälkeen yllättävänkin pieneen tilavuuteen (tilavuus pienenee noin kuudesosaan). Merkitse pakkaukseen sienilaji ja pakkauspäivä. Säilytä sienet pimeässä, viileässä ja kuivassa paikassa. Kuivatut sienet säilyvät käyttökelpoisina useita vuosia.
Pieniksi revityt suppilovahverot kuivuvat hyvin huoneenlämmössä isolle alustalle levitettynä vaikkapa kuivassa saunassa.


Kurkkusalaatti-, chilipurkki tai vaikkapa irtokarkkipussi ovat hyviä kuivattujen suppilovahverojen säilyttämiseen.


Oman sienikuivurin rakentaminen - Isäni kädenjälkeä


Sienten kuivaamiseen ei tietenkään välttämättä tarvita edes saunaa, vaan periaatteessa keittiön pöytä tai vastaava sopiva laskutilakin käy hyvin. Sauna on kuitenkin siksi hyvä valinta, koska siellä ilma on yleensä kuivaa, ilmankierto on hoidettu hyvin ja se on aika usein vähäisellä käytöllä. Sienikuivuriin verrattuna sauna on kiistattomasti ekologisin vaihtoehto (hinta/kuivattu sienikilo = nolla). Jos sienestää kuitenkin lähes joka päivä ja sieniä kertyy paljon, ei saunassa kuivaaminen ole tietenkään enää järkevä vaihtoehto. Tähän tarvitaan jo tehokkaampaa ja nopeampaa sienikuivuria.

Markkinoilla on monenlaisia kotitalouskäyttöön tarkoitettuja kuivureita, joiden hinta/laatu-suhteesta ei ole aina tarkkaa tietoa. Itse kuivurin tekemällä voikin säästää suuren summan rahaa ja lisäksi siitä voi suunnitella haluamansa niin laadun kuin energiatehokkuuden suhteen. Kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta saa huokeita, tai jopa ilmaisia osia/rakennusmateriaalia. Kiva näpertely rahansäästön kanssa on varmasti riittävä motiivi rakentajalle ryhtyä toimeen. Vähän kuten artikkelissa: Omenamehun teko - Näin mehustat itse omenasi, jossa suhteellisen halpa ja itse tehty ratkaisu on maksanut itsensä takaisin jo useita kertoja.

Itse tehdyn sienikuivurin voi rakentaa esimerkiksi  varastosta löytyvästä ylimääräisestä lastulevystä tai paksusta pahvista, joissa vaikkapa polkupyörät tai televisiot rahdataan. Muutamalla ruuvilla ja ilmastointiteipillä rakenne on nopeasti lähes valmis. Sienet laitetaan "hyttysverkkojen" päälle tasaisesti ja ilmavasti, jotta kuivaus on nopeaa. Kuivaus hoidetaan auton sisälämmittimellä, jonka lämpötila ja puhallus säädetään sopivaksi. Ilmavirta käännetään sienikuivurin pohjassa olevalla kaarevalla levyllä pystysuuntaiseksi.

Puhaltimen kautta kuivurin sisään virtaava ilma lämpiää lämmitysvastuksessa ja ilmavirtaus ohjataan kuivattaviin sieniin. Lämmin ilma kantaa sienten kosteuden pois kuivurin avonaisesta yläosasta. Tämä "hukkaantuva" lämpömäärä voidaan hyödyntää esimerkiksi omakotitalon kylmässä autotallissa tai kellarikerroksessa, jossa kuivuri pitää peruslämmön yllä. Kuivuria rakennettaessa kannattaa muistaa sienten oikea kuivauslämpötila ja kuivurin riittävä kuivaustilavuus. Esimerkiksi 150 Watin tehoisella kuivurilla voidaan kuivattaa samalla energiamäärällä 4 kertaa pidempään kuin 600 Watin tehoisella kuivurilla. Suurempi ilmavirta onkin yleensä parempi kuivauksessa kuin tehokkaampi lämmitys (Vähän kuten pyykin kuivaamisessa ulkona). Suppilovahveroiden kuivaamisessa auttaakin ennen kaikkea sienten riipiminen suikaleiksi, jolloin haihdunta-pinta-ala kasvaa. Kuvassa olevalla sienikuivurilla suppilovahverot kuivuvat noin viidessä tunnissa.



Miten itse sienestän ja käytän suppilovahveroita


Vaikka sienestäminen onkin hauskaa ja rentouttavaa, niin en silti käy sienimetsässä kovinkaan usein. Keskiarvo on varmaan muutama kerta vuodessa yleensä lokakuun aikaan viimeistään ennen pakkasia. Poimin vain suppilovahveroita ja kanttarelleja. Kerralla tulee metsässä vietettyä noin tunnin verran, jolloin kassiin kertyy keskimäärin noin 300 grammaa sieniä. Näistä tekee ruokaa noin pari kertaa. Jos suppilovahveroita kertyy todella paljon, niin kuivaan osan saunassa. Pienemmästä määrästä teen yleensä pastaa, tai kuten alla olevassa kuvassa, niin tuunaan vaikkapa ResQ:n kautta ostettua ruokaa.

Oikealla ResQ:n kermainen kanapasta ja vasemmalla noin 300 g itse poimittuja suppilovahveroita. Sienet ja yksi sipuli pannulle paistumaan, niin pasta on tuunattu. Kahden annoksen hinta 4 euroa = 2e/annos. 

Joskus on veljen kanssa maastopyöräillessä tullut myös törmättyä niin hyvään suppilovahveropaikkaan, että on pitänyt ihan pysähtyä ja poimia paikka tyhjäksi. Muistan vieläkin yhden kerran, kun reilussa viidessä minuutissa saatiin muovikassi täyteen. Mihin tahansa pienellä alalla vain astuikin, niin siellä kasvoi suppiksia. Hullunkurista, että pyöräreissu vaihtuikin hetkessä sienireissuksi. Pitää varmaan mennä veljen kanssa taas katsastamaan sama paikka...

Vuonna 2019 taisi olla huono suppilovahverovuosi, kun 45 min samoilun jälkeen kertyi vain 180 g sieniä. Taisi olla kirjaimellisesti päätöntä menoa...




Alkuperäinen teksti julkaistu ensimmäisen kerran 22.10.2014


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti