Sähköfätti tuli taloon - Tunturi Tribe sähköpyörä

Nyt se sitten vihdoinkin tapahtui. Olen jo reilut pari vuotta fiilistellyt ja pohtinut sähköpyörän ostoa. Hinta oli kuitenkin aina vähän hirvittänyt ja kun olin vihdoin ja viimein päässyt yli tuosta mentaalisesta aidasta, niin sopivia pyöriä ei vain koronan aikana löytynyt. Tuntui vähän siltä, että kaikilta merkeiltä oli mallit loppu ja uutta saisi odotella vähintään puoli vuotta tai enemmän. Aika monesta pyörästä myös puuttui niinkin tarpeelliset jutut, kuin kiinnike tavaratelineelle ja juomapullolle. Nyt kuitenkin eteisestäni löytyy sähköinen Tunturi Tribe läskipyörä. Pyörä on hankittu syyskuussa 2022 Verkkokauppa.comista ja hintaa tuli noin 2 900 euroa. Oikeastaan ostohinta oli himpun verran enemmän, mutta Verkkokauppa ystävällisesti hyvitti erotuksen lahjakortilla, kun pyörän hinta oli kuukauden sisällä laskenut ja sanoin palauttavani pyörän ja ostavani uuden takaisin.

Läskipyörien uusi kuningasperhe - White 3 Fat Pro ja Lite

Norjalainen urheilukauppaketju XXL Store on rantautunut Suomeen rytinällä ja teki jo ensimmäisenä toimintavuotenaan Suomessa pienen positiivisen tuloksen. Kauppaketjun hinnoittelu on aggressiivista, tuotteet hyviä ja hinnat erittäin kilpailukykyisiä. Firmalta löytyy myös oma White-pyörämerkki, jonka alta löytyy eri malleja, muun muassa läskipyörä. Fillari lehti arvioi vuoden 2014 White 2Fat Interceptor läskipyörän yhdeksi parhaista läskipyöristä koskaan. Yleensä pyöristä julkaistaan joka vuosi hivenen päivitetty versio ja Whiten 3 Fat Pro on tämän läskipyörämallin kolmas sukupolvi. Koska jo aikaisemmat mallit ovat olleet niitä testanneiden ja käyttäneiden mielelestä erinomaisia ja keränneet hyviä arvosteluja, niin uskalsin vihdoin ja viimein "päivittää" oman Kona Wo läskipyöräni vähän parempaan versioon.

Polkupyörän säilytys ja huolto kerrostalossa

Miten yhdistää pyöräilyharrastus ja kerrostalossa asuminen? Keskustan ulkopuolella omakotitalossa asuttaessa polkupyörää on helppo säilyttää vaikkapa autotallissa. Sinne mahtuukin yleensä monta pyörää ja autotallissa myös pyörän huolto onnistuu kätevästi. Mutta mihin vähän arvokkaamman pyörän voi viedä ja missä sitä voisi turvallisesti säilyttää, jos muuttaa vaikkapa maaseudulta kerrostaloon? Yleensä kerrostaloista löytyy pieni pyörävarasto tai vastaava, mutta jos pyörän hinta liikkuu vaikkapa reilussa 2 000:ssa eurossa, ei sitä viitsisi muiden mummopyörien joukkoon laittaa. Kateellisia ynnä muita varkaita ja pahantekijöitä kun kaupungissa ja lähiöissä on joka lähtöön. Onko siis ainoa vaihtoehto kantaa pyörä sisään asuntoon joka lenkin jälkeen ja katsovatko muut asukkaat sitä pahalla? 

Oma eteiseni ja siellä oleva pyörätanko. Kuva vuodelta 2021. Paljon ei ole lähes 10 vuodessa mikään muuttunut, jos vertaa alempana oleviin kuviin.

Drymer Leisure - Kallistuva sähköavusteinen trike Hollannista

Käsi ylös, jos ostaisit aivan uniikin menopelin, jollaista Suomessa ei vielä tietojeni mukaan ole yhtäkään. Menopelistä ei löytyisi suomeksi artikkeliakaan ja englanniksi oikeastaan yhtä vähän. Valmistajan nettisivutkaan eivät tietomäärällä häikäise. Laite maksaisi uutena veroineen noin 8 000 euroa ja siinä olisi sellainen ohjaustapa, jota et ole koskaan kokeillut. Se on myös suuren keittiönpöydän kokoinen ja painaa enemmän kuin sohvasi. Ajattelit kuitenkin ostaa sen hetken mielijohteesta, koska haluat vain päästä sellaista härveliä testaamaan. Ostat menopelin vieläpä pieneen kerrostalokaksioon ja roudaat sitä hissillä ylös ja alas. Kaikki tämä vieläpä koronakriisin aikana. Järkevää tai ei, mutta tähän ratkaisuun kirjoittaja vain päätyi. Menopelinä on puolestaan käytetty Drymer Leisure. Sähköavusteinen ja kallistuvalla ohjauksella toimiva kolmipyöräinen trike Hollannista. Valmistajana Sinner Bikes. Voin lyödä vetoa, että toista suomenkielistä artikkelia et tästä ole lukenut ja tuskin tulet heti lukemaankaan. Noin lyhyesti sanoen Drymerin myyntivaltteina voisi pitää mukavuutta, ulkonäköä, yksinkertaisuutta, kestävyyttä, sekä liikenteessä helppoa ja halpaa ajettavuutta.

Kokemuksia Challenge Furai nojapyörästä - Kahden kesän testi

Pyöräilen vuodessa vähintään 7 000 kilometriä, joista suurin osa, eli noin 5 000 km on työmatkaa (tähän liittyen kannattaa lukea artikkelini: HeiaHeialla kirjaat liikkumisesi - Paljonko liikun). Kilometrimäärä huomioiden ei ole siis ihan sama millä pyörällä matkaa teen. Mitä parempi pyörä, niin sitä mukavampaa ja helpompaa on matkaa taittaa. Tämä pätee etenkin pidemmillä pyöräreissuilla, joita on kesällä mukava heittää yksin, tai vaikka veljeni kanssa. Olen pitkään haaveillutkin omistavani nojapyörän. Katettu nojapyörä olisi tietenkin se kallein ja paras mahdollinen valinta, mutta ainakaan vielä en ole sellaista hankkinut. Joka kevät siitä kuitenkin haaveilen ja olenkin kirjoittanut kinnerin eduista pyöräilyssä. Kiitos bloggaamisen olen myös päässyt testaamaan Kaarikinneri Oy:n kautta Ice Sprint X trikeä. Tästäkin olen kirjoittanut juttua, joka kiinnostuneiden kannattaa lukea. Mikä niissä nojapyörissä sitten kiinnostaa? Lyhyesti sanoen rento ja mukava ajoasento, jolloin kaikki tärinä, selän, takapuolen tai käsien puutuminen yms vaivat ovat poissa vaikka millaisessa maastossa ajelisi ja kuinka pitkään tahansa.

Omat pyörät vuosien varrelta - Lyhyitä mietteitä ja historiaa

Polkupyörä täytti tänä vuonna tasan 200 vuotta. Paroni Karl von Drais esitteli kesäkuun 12. päivä 1817 polkupyörän prototyypin Saksan Manheimin kaupungissa. Tällä hevosettomalla kaksipyöräisellä hän potkutteli noin 13 kilometrin matkan kadulla alle puolessa siitä ajasta, mitä samaan reittiin menisi kävellen. Tämä Draisiini oli oikeastaan vain kahden pyörän välille viritetty lankku, jossa ei ollut jarruja ja jota pystyi juuri ja juuri ohjaamaan. Polkimia ei ollut ja vauhti saatiin  potkimalla. Kahdessa vuosisadassa tekniikka on kehittynyt pitkälle, mutta kaikki on alun perin lähtöisin tästä. Kiittäkäämme tätä saksalaista outolintua, joka prototyypillään aloitti yksilön ja liikkumisen "vallankumouksen". Enää liikkumiseen ei tarvittu oman hevosen ylläpitoa.

Vasta yli 40 vuotta myöhemmin, 1860-luvun alussa, alalle ilmestyi uusi ranskalainen kehitelmä. Velosipedi, eli suomeksi pikajalka, kertoo Tekniikan Maailma. Velosipedin etupyörässä oli jo polkimet. Koska runko oli rautaa tai puuta, kuten myös renkaat, niin kulku oli mukulakivikaduilla aika ryskytystä. Pyörää kutsuttiinkin luuntäristäjäksi. Painoa sillä oli parhaimmillaan kunnioitettavat 50 kiloa. 1870-luvulla näki päivänvalon englantilainen ”penny farthing” eli jättietupyöräinen viritelmä. Etupyörän kokoa kasvatettiin, koska siten saatiin parempi vauhti. Isoimmat etupyörät olivat 150-senttisiä. Polkupyörää jatkojalostettiin 1880-luvulla, jolloin siihen lisättiin ketjuvetoinen voimansiirto.

Kopio paroni Karl von Draisin menopelistä, jota ajaa Stewart Clissold. Kuvan lähde: ABC.

1890-luvun lopulla patentoitiin kuulalaakerit. Kun vuosisadan lopulla ketjut ja ensimmäiset jarruviritelmät näkivät päivänvalon, niin myös renkaat kehittyivät ja John Boyd Dunlop keksi keinon, jolla aiemmin täyskuminen rengas voitiin täyttää ilmalla. Kun teräksestä opittiin valmistamaan keveää putkea ja timanttirakenne yleistyi runkoratkaisuna, niin kymmeniä kiloja painaneet rautarungot kevenivät huomattavasti. Polkupyörän perusdesign on pysynyt siitä lähtien hyvin samanlaisena, vaikkakin uusien materiaalien ansiosta pyörä kevenee ja käyttötarkoitusta ja -tapoja voidaan laajentaa. Nykyinen pyörä on kuitenkin saanut lopullisen muotonsa etenkin vapaarattaan, ulkovaihteen ja ilmarenkaiden kehityksen ansiosta melkein jo 100 vuotta sitten. Saa nähdä, mitä tulevaisuudessa vielä kehitellään.

Kickbike eli potkupyörä - Unholaan jäänyt kulkupeli

Mitä jos haluaisit vain lähteä ulos liikkumaan, tai sitten hoitaa pakollisia asioita parin kilometrin päässä? Et kuitenkaan jaksaisi nähdä vaivaa pyörän ottamiseen, Toisaalta käveleminen ja juokseminenkin tuntuu jotenkin hitaalta, raskaalta ja vaivalloiselta? Tähän voisi olla ratkaisuna potkupyörä, eli englanniksi kickbike. Se yhdistää hyvin pyöräilyn nopeuden ja vaivattomuuden sekä juoksemisen vapauden tunteen treenaten hyvin takapuolta. Jostain kumman syystä potkupyöräily on jäänyt unholaan, eikä suuri yleisö ole sitä juuri löytänyt. Netin syöväreistäkin löytyy erittäin vähän käyttökokemuksia tällaisesta menopelistä, vaikka se on etenkin lyhyillä kaupunkimatkoilla ehkäpä paras kulkuväline paikasta toiseen siirtymiseen.

Kickbike Sport G4 -malli soveltuu hyvin siihen mihin polkupyöräkin sopii.

Läski tuli taloon - Kona Wo fatbike

Nyt se sitten tuli vihdoinkin hommattua. Läskipyörä, paksupyörä, lumipyörä, fatbike, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Käytettäköön siitä kuitenkin selvyyden ja yleisyyden vuoksi englanninkielistä termiä fatbike. Fatbikehan on hankaliin olosuhteisiin, alunperin Alaskaan talviin tai New Mexicon aavikko-olosuhteisiin kehitetty maastopyörä ylisuurilla vanteilla ja niihin sopivilla renkailla. Tästä nimikin siis juontaa juurensa. Kun normaalit maastopyörän renkaat ovat halkaisijaltaan 26" ja leveydeltään noin 2,2", niin fatbiken renkaat ovat 29 tuumaiset (teknisesti 26", mutta oikeasti 29") ja leveydeltään kaksinkertaiset, eli noin 3,8-5". Kokona 4-tuumaa on siis reilut 10 cm, eli normaalin jalanjäljen leveys. Monsterirenkaat siis, joita kuvat eivät tuo oikeuksiinsa :)