Nykyään taitaa olla vähän tabu sanoa, että älä osta. Kaikilla pitää olla uusimmat teknohärvelit tietenkin omenalogolla varustettua, trendivaatteet, iso auto, pari kotieläintä ja mielellään myös jo maksettu etelänmatka takataskussa. Muutenhan koko elämä on tyhjää ja merkityksetöntä. Suhtautuminen rahaan on jotenkin epäterveellä pohjalla, kun samaan aikaan noin 360 000 henkilöllä on maksuhäiriömerkintä. Rahan kuluttamisesta on tehty helpompaa kuin säästämisestä, johon tarvitaan kärsivällisyyttä ja sysäys aloitukseen. Jokainen on varmasti jo lapsesta asti nähnyt, miten ja mihin omat vanhemmat rahaa kuluttavat. Mutta kuinka moni on saanut mallia säästämisestä ja sijoittamisesta? Ei ehkä mikään ihme, että se koetaan jotenkin etäiseksi ja hankalaksi.
Tuntuu absurdilta ja tekopyhältä, että samalla kun omia kulutusvalintoja ei pysähdytä miettimään, niin silti kauhistellaan ilmastonmuutosta, muovilauttoja merillä, maapallon resurssien riittävyyttä, tai sitä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Mediassa ekologista elämäntapaa yritetään luonnollisesti brändätä kalliiksi, vaikka oikeasti kyse on siitä, että jättää vain ostamatta joitain asioita. Jos emme osta tiettyjä asioita, ei niitä myöskään enää valmisteta. Tarjonta muuttuu kyllä, kun kysyntä muuttuu. Niin raadollisen yksinkertaista se vain on. Joku viisas on joskus sanonut, että kaikkia asioita ei kannata haluta ja vielä vähempi asia on oikeasti ostamisen arvoista. Tuo on todellakin pohtimisen arvoista.
