3. tammikuuta 2018

Minä Kuplassa - Kuuluisuuden vaihtoehtokustannus

Kuinka moni on joskus törmännyt tai katsonut A-Studion Kuplat-sarjaa? Jaksoissa kaksi toisilleen vierasta ja ajatusmaailmaltaan lähes vastakkaista henkilöä vaihtaa ajatuksiaan ja näkökulmiaan erilaisista aiheista, kuten raha, uskonto, maahanmuutto ja vaikkapa digitaaliset palvelut. Kyseessä ei kuitenkaan ole jyrkkää vastakkainasettelua, vaan kahden erilaisia valintoja tehneen ihmisen keskustelua asioiden merkityksestä. Uusimmassa 3.1.2018 jaksossa oli teemana työn merkitys:  Downshiftaaja kohtaa työhimoisen pomon. Kirjoittaja, eli minä itse edustin downshiftaajaa ja vastapuolena on Pihlajalinnan entinen toimitusjohtaja Aarne Aktan. Ei helvetti, meitsi telkkarissa :)



Pakko kyllä nostaa hattua toimitusporukalle. Yllättävän hyvin oli tehty ja suhteellisen viihdyttävä juttu. Paljosta materiaalista oli kyllä osattu valita ne parhaimmat varmasti kummankin osapuolen ja aiheen puolesta. Yleensä en pysty katsomaan tai kuuntelemaan itseäni, mutta nyt se oli kyllä erittäin helppoa ja jopa viihdyttävää. Kertoo kyllä toimitusporukan ammattitaidosta tällä saralla.Tietenkin jakso oli todella lyhyt, eikä sen takia ole kuin pintaraapaisu aiheesta. Tämän blogin juttuja downshiftauksesta lukemalla pääsee asiassa paljon syvemmälle. Annettakoon tämä siis anteeksi, koska harvoinpa tällaisilla tv-jutuilla on kovin paljon annettavaa sisällöllisesti. Yleensä mennään viihde edellä. Piti tuo kuitenkin muutamaan kertaan uudestaan katsoa.



Miksi juttu on blogiartikkelin väärti?


Miksi tästä nyt sitten kirjoitan? No onhan tätä tietenkin ihan pakko vähän mainostaa, mutta se ei ole suurin syy. Ajattelin kertoa vähän miten homma lähti käyntiin ja mitä kaikkea siihen oikein kuuluikaan. Mitä sai kärsiä ja mitä jäi käteen? Aika harvoin ihmiset kiinnittävät huomiota muihin kuin tuloksiin. Ei ajatella mitä homman taustaksi on vaadittu. Jos näet hyvin treenatun vartalon, niin harvoin varmaan ensiksi mietit, että tuon eteen on varmasti vaadittu aivan helvetisti töitä, kipua ja valintoja. Mikään ei tule ilmaiseksi. Joskus joku yksinkertainen tuotoskin on vaatinut paljon aikaa ja vaivaa. Ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Esiintymiseni työtä käsittelevässä Kuplat-sarja sai alkunsa siitä, että toimittaja otti minuun yhteyttä sähköpostitse. Hän oli valmistelemassa Ylen ajankohtaistoimituksessa juttua, jonka aiheena olisi suhde työhön. Näkökulma aiheeseen kirkastui, kun hän oli lukenut artikkelini, jossa pohdin downshiftausta yhteiskunnan kannalta. Onko downshiftaus itsekästä, vähentääkö verotuloja ja heikentääkö hyvinvointiyhteiskuntaa? Toimittajaa kiinnosti myös, miten olen järjestänyt asiani niin, että pystyn keskittymään itselleni mielekkäisiin asioihin ja vähentämään työntekoa. Toimittajaa kiinnosti tavoitteeni olla taloudellisesti riippumaton ja eläkkeellä jo 45-vuotiaana ja hän olikin törmännyt tähän Aamulehden juttuun.

Olin nähnyt jo aikaisemmin muutaman Kuplat-jakson ja ne vaikuttivat ihan hvyiltä. Mietin kuitenkin vähän aikaa mitä vastaisin, kunnes pistin sähköpostia. Suora lainaus tästä: "Pohdiskelin pitkään, mitä vastaisin. Itselläni ei ole kovinkaan suurta hinkua televisioon, saati mitenkään ylistää downshiftausta elämäntyylinä. Kukin eläköön miten parhaaksi näkee. Pelkään, ettei A-studion lyhyessä sarjassa välttämättä pystytä tuota neutraalisti katsojalle välittämään. Juttusi perustelut ja näkökulma aiheeseen on kuitenkin erinomainen. Työllä ei ole itseisarvoa, vaan eri merkityksiä erilaisille ihmisille. Erilaisilla valinnoilla ja loppupeleissä juurikin arvoilla voidaan sitten päätyä aivan erilaisiin elämänpolkuihin. Lämpenin etenkin sille, että jutussa ei pyritä rakentamaan jyrkkää vastakkainasettelua. Juuri tuollainen juttu itseäni kiinnostaisi katsojana. Pakkohan tällaiseen projektiin on siis suostua."

Toimittaja kertoi sähköpostissa avoimesti ja tarkkaan, mistä jutussa on kyse. Jutun toiseksi henkilöksi suostui Pihlajalinnan toimitusjohtaja Aarne Aktan. Juttusarjan kokonaiskestoksi piti tulla noin 10 minuuttia. Sumplimme vähän aikatauluja, käytännön asioita ja kuvapuolta. Millainen on minun tyypillinen päiväni? Jos haluttaisiin näyttää arjestani 3 minua kuvaavaa asiaa, mitkä ne olisivat? Aarnen tapaamista varten pitäisi keksiä myös jokin rento paikka. Koska kuvausaika oli talvi ja sijoittaminen sydäntä lähellä, niin ehdotin Messukeskusta tapaamispaikaksi. Siellä järjestettiin silloin kaikille ilmainen Sijoitus Invest-tapahtuma, johon olin menossa. Pallottelimme vielä ajatuksia oman osani kuvauspaikasta ja Myyrmäkitalossa sijaitseva Vantaan taidemuseo Artsi vaikutti hyvältä vaihtoehdolta.


Käytännön toteutus


Kaikki ei mene aina niin kuin Srömsössä. Toimittaja ja kuvaaja saapuivat haastattelupäivänä noin kello 8:30. Jo heti ensihetkestä olisi voinut ennustaa, että nyt on vähän liioittelun tai perfektionistin makua tuossa kuvauksessa. Tai sitten ei ihan tiedetä, mitä halutaan. Nimittäin jokainen idea piti kuvata sen seitsemän kertaa ja ainakin neljästä eri kuvakulmasta. Ajan pyörällä kotiin, talutan pyörää rapussa, talutan ovelle, kaadan maitoa, syön aamiaista, juoksen rappusia, ajan fatbikellä Malminkartanon huipulle jne. Onneksi sentään yksilöhaastattelu Myyrmäkitalossa meni kerrasta purkkiin. Siinäkin olisi voinut käydä kehnosti. Artsissa on "taideteos", joka luettelee ääneen kaikki Kekkosen vuoden 1956 presidentinvaaleissa saamat äänet. Juuri kun haastattelu loppui, niin taustalta alkoi kuulua Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen... Noin 151 kertaa. Sepä olisikin ollut kivaa, kun paras pointtisi haastattelussa pitäisi uusia Kekkosen taustaäänen takia ja seuraavalla kerralla et osaa ajatustasi enää yhtä hyvin muotoilla.

Boulderointia Konalan Cavessa. Kuvan lähde: Yle.


Boulderointia ei sentään kuvattu niin useasti, kuin muita tekemisiäni. Onko muuten turhamaista, jos tässä paljastan, että mietin jälkikäteen näkyykö kainalokarvat kiipeillessä? Ei muuten näkynyt :) Vähän on myös feikkaamista kuvaus ylipäänsä. Paitaa pitää vaihtaa, vaikka oikeasti olen kotona pelkissä shortseissa. Ehkä tällainen ilman paitaa-materiaali ei sovi Ylen ohjelmistoon, vaan jonnekin muualle :) Ja loppuvideon Tex Willerin luku. En tee koskaan sitä sängyssä, vaan parvekkeen tai olohuoneen sohvalla. Sängyn päädyssä ei nimittäin ole lukuvaloa. Nyt kuvaaja taikoi siihen valon kamerakaluston spottivalolla. Harvoin kuva kertoo koko totuutta. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen päivä alkoi kello 8:30 ja loppui noin kello 15. Lähes koko ajan tehtiin jotain.

Toinen kuvauspäivä alkoi aamupäivästä noin kello 11, kun matkustin Messukeskukseen Sijoitus Invest-tapahtumaan. Ennen kuvauksia kuuntelin Nuorten osakesäätäjien paneelikeskustelun ja kiertelin vähän alueella. Toimittajan tavattuani kuvattiin taas paljon sieltä sun täältä ja moneen kertaan. Videolle haluttiin myös materiaalia, jossa juttelisin jotain messuväen kanssa. Bongasinkin Nuoriso Cornerista halukkaan jannun kameran eteen. Jotenkin juttu eteni downshiftauksesta pyöräilyyn ja kas kummaa, jannuhan oli lukenut blogiani, hohoo. Maailma on pieni. Harmi, ettei tämä kuitenkaan ohjelmaan asti päätynyt, kuten ei moni muukaan mielestäni makea juttu. Tuottaja/leikkaaja päättää.

Minun ja Aarne Aktanin yhteisjutustelu ja -kuvaus piti tapahtua Messukeskuksessa, mutta koska samalla oli myös Slush, niin yhtäkään vapaata salia ei tietenkään ollut. Siirryimmekin Ylen autolla Suvilahteen, johon Aarne tulisi myöhemmin. Videolla tätä ei ehkä huomaa, mutta kuvauspaikka ei ollut ihan perinteinen. Tiivistämö eli entinen mittarihuone oli pimeällä aika synkkä. Ensivaikutelman perusteella se sopisi paremman johonkin verisen kauhuleffan kuvaukseen, kuin haastatteluun. Lopputulos oli kuitenkin erinomainen ja sehän ratkaisee. Onneksi yhteinen aika Aarnen kanssa saatiin hyvin taltioitua kahdella kameralla, eikä uusintaotoksia tarvittu. Kun kaikki oli ohi, sain kyydin juna-asemalle ja kotona olin noin kello 19.


Vaihtoehtokustannus


Mitä kaikesta jäi käteen, kannattiko? Olihan se ihan opettavaista nähdä, miten tällaisia juttuja tehdään. Pääsehän tälläkin ehkä veljelle pätemään, jos ei muulla :) Blogini sivulataukset räjähtivät myös katosta läpi heti, kun ohjelma tuli tuutista ulos. Toisaalta hommaan tuhraantui kaksi vapaapäivääni. Tätini taisi kysyi aika osuvasti: "Paljonko tuosta maksettiin"? No ei mitään. Siis käytän kaksi vapaapäivää ilmaiseksi siihen, että kuukausipalkkaiset toimittajat voivat tehdä hommiaan? Joo, tuntuuhan se vähän tyhmältä. Jos käyttäisin saman ajan töihin, olisi takataskussa varmaan kaksi saturaista. Ei edes lounasta tarjottu. Pakko sanoa, että en todennäköisesti tekisi uudestaan. Kusetettiinko tässä keltanokkaa, vai onko tällainen ihan normaali toimintatapa kaikkialla? Luulisi Ylellä olevan varaa lounaan tarjoamiseen...

Kuvauksen jälkeen toimittaja muuten lähetti vielä viestin, että unohdettiin ottaa yhteiskuva minusta ja Aarnesta yhdessä. Toimittaja kysyi, tulisinko vielä joku päivä käymään vaikka Stockmannin kellon alla, niin otetaan kuva, jolla ohjelmaa promotaan. Arvatkaa mitä vastasin? Vastauksestani näkyy ehkä, että kuppi alkoi olla itselläni täynnä. Vastaukseni vähän lyhennettynä: "Ymmärsin vähän, että ensiksi katsoisitte, miten tuosta kuvatusta materiaalista voisi saada leikattua sopivan yhteiskuvan? Siis esimerkiksi yhdistää kaksi erilliskuvaa yhdeksi. Jotenkin jäi nyt sellainen maku, että tässä pyritään liialliseen täydellisyyteen ja muita vaihtoehtoja ei olla nyt edes yritetty ajatella tosissaan. Jotta molemmilla olisi kannustimet homman loppuun viemiseen mahdollisimman vähäisellä vaivalla, niin kuvan otto onnistuu, jos taksi hakee itseni kotiovelta ja tuo takaisin kotiovelle (ilman että itse näen asian eteen yhtään vaivaa). Vaihtoehtoisesti voin tulla julkisilla, mutta siitä pitää maksaa käteisellä 40 euroa."

Eipähän tarvinnut mennä kuvattavaksi Helsinkiin asti ja kas kummaa, ihan mainio yhteiskuvakin mielestäni löytyy. Se ja tekstiversio aiheesta muuten tässä. Se on vähän parempi ja tykkäsin siitä videota enemmän. Haastattelustakin oli poimittu muutamia uusia juttuja esille. Toivottavasti tästä jutusta oli jollekin iloa tai ajattelun aihetta.

Päivitys 5.1. Sen verran pitää muuten tarkentaa, että Kuplat-jakson tiedot palkastani ja monoistani olivat vähän harhaanjohtavia. Toimitus olisi voinut tehdä tältä osin taustatyön kuntoon, koska kaikki tiedot olisivat löytyneet blogistani hakusanalla kirjanpito. Jaksossa väitettiin, että nettotuloni ovat 15 000. Tuota voisi tarkentaa, että vuoden 2016 uusimman kirjanpidon mukaan ansiotöistä maksettu nettopalkka oli noin 15 500. Saan myös muita tuloja, joten yhteensä ansaitsin noin 17 500 euroa verojen jälkeen. Se on ollut tällä tasolla jo vuosia. Kulutukseksi ohjelma väitti noin 800 euroa vuodessa, mikä on täyttä puppua. Oikea luku olisi noin 990 euroa kuussa menoihin. Tämä vuosi on ollut kulujen suhteen pienin koskaan, joten yleensä on mennyt hivenen enemmänkin.

33 kommenttia:

  1. Hyvä ohjelma. Vaikutatte molemmat hyviltä tyypeiltä :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä haastattelu ja mielenkiintoinen keskustelu. Taustatyöt olivat sinänsä toimitukselta tekemättä että rivien välistä paistoi ehkä hetkellisesti ymmärtämättömyys downshiftauksen 'ideologista' tai siitä mitä termi tarkoittaa. Ensi katsomalta downshiftaaja oli saatu joissain kohdin näyttämään työn vieroksujalta (vs 60 tuntia / vko töitä paiskivaan johtajaan)- ajankohtainen tematiikka muuten näin aktiivimalli-lain ympärillä käytävän keskustelun aikoina. Työn vieroksumisestahan downshiftaamisessa ei ole kyse.

    Mielestäni annat tässä blogissa hyvän esimerkin siitä että jokainen, siis ihan jokainen, voi omilla valinnoillaan vaikuttaa omaan elämäänsä. Itse olen saanut artikkeleitasi lukemalla monia hyviä vinkkejä ja tukea omaan ajatteluun, mitä tulee taloudelliseen elämäntapaan ja sen mahdollistamaan työstä riippumattomampaan tulevaisuuteen. Työ on harvalle itseisarvo vaikka monelle myös sitä. Nykyisen lainsäädännön perusteella itselläni olisi työuraa jäljellä reilut 26 vuotta - mahdottoman pitkältä tuntuva aika. Siksi olen jo vuosia pyrkinyt kaikenlaisen hukan poistamiseen rahan- ja ajankäytöstäni, tavoitteena saada kasvavaa passiivista tuloa.

    Muutos joka on tapahtunut: liikunnan määrä on lisääntynyt, läheisten ja ystävien kanssa vietetty aika on lisääntynyt verrattuna aiempaan jossa lauantaipäivän harrastaminen sisälsi vaikkapa kauppakeskuksissa notkumista ja shoppailua. Perheellisenä en ole halunnut viedä asiaa niin pitkälle kuin sen voisi viedä - mutta on kivempi käyttää työllä ansaittuna varoja vaikkapa laadukkaampaan matkaan perheen kanssa kuin ostaa seitsemännet farkut (kuitenkin vain yksiä pystyy pitämään kerrallaan) vain 'huvikseen'. Lisäksi kertymään alkanutta ylijäämää olen sijoittanut mikä taas generoi sitä passiivista tuloa tästä tulevaisuuteen. Nykyisellään pystyisin jättämään reilun kuukauden työt tekemättä ja elämään passiivisella tulolla. Tähtäin on kuitenkin pidemmällä. Pitkäjänteisyys onneksi mainittiin myös Ylen sinänsä ansiokkaassa insertissä.

    Hyvää alkanutta vuotta ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista ja kehuista. Se on aina mukavaa, jos oma esimerkki inspiroi muita ja sitä kautta parantaa elämää. Tavoite siis saavutettu. Tästä on hyvä jatkaa.

      Olisihan se ollut kiva, että ohjelma olisi ollut pidempi. Työn merkitys aiheena myös rajaa juttua aika paljon, koska se on vain pieni osa downshiftausta. Säästäminen, sijoittaminen, arvot, kulutus ja onnellisuus olisivat voineet saada vaikkapa lisäminuutteja. Oma näkemykseni on, että kahden kuvauspäivän materiaalista kuitenkin se oleellisin saatiin vangittua. Syvällisempään keskusteluun olisi vaadittu parituntinen paneeli. Toisaalta parhaat kysymykset tuntuivat omalta osaltani tulevan mieleen vasta ohjelman teon jälkeen. Siksi tällainen hidastempoisempi blogin kirjoittelu on itselleni se paras tapa argumentointiin.

      Poista
  3. Kommenttini oli näköjään liian pitkä, joten tässä osa 1:

    Downshiftauksen yhteiskunnallinen merkitys on monisäikeinen. Lähtökohtana on tietenkin oltava se, että ei ole yhteiskunnan elätettävänä. Ihmisten tulee mielestäni maksaa veroja vähintäänkin sen verran, mitä he ovat yhteiskunnalta saaneet palveluita (koulutus, infra, terveydenhuolto ym.). Mielestäni on ihmisen perusoikeus kuitenkin tehdä elämällään mitä haluaa, kunhan ei vahingoita muita tai käytä järjestelmää tai ihmisten hyväntahtoisuutta hyväkseen.



    Työntekeminen työntekemisen vuoksi ei ole kuitenkaan mielestäni itseisarvo. Otetaan esimerkiksi ajanvarauksessa työskentelevä työntekijä. Hänen ainoa tehtävänsä on ottaa vastaan puheluita ja kirjata sovitut ajat tietokoneelle, sekä soviteltava aikataulut. Hän ei pidä työstään ja voisi halutessaan siirtyä elämään rakentamansa sijoitussalkun tuotoilla vuoden kuluttua. Samalla teknologia kehittyy siten, että koko ajanvarausprosessi voidaan tuolloin siirtää täysin tietokoneiden vastuulle ja asiakkaat voivat varata ajan soittamisen sijaan ja ilman puhelimessa jonottamista nopeasti nettiselaimen kautta itsenäisesti. Tällöin ihmistyövoiman tarve poistuu, asiakkaiden palvelu paranee, sekä työntekijän elämä muuttuu mielekkäämmäksi. Samalla tämän yrityksen tulos paranee tehostamisen seurauksena ja entinen työntekijä alkaa maksamaan pääomatuloistaan veroja valtiolle. Itse näen tälläisen melkoisena win-win -tilanteena.



    Mikäli tämän seurauksena tuon työntekijän kulutus laskee (ja työmatka-autoilu jää pois), on se tällöin myös ympäristön kannalta voitto. Toisaalta kulutusverot laskevat ja yritysten tuotteiden kysyntä pienenee. Kun kysyntä laskee, niin myös tuotekehitystä leikataan jolloin yhteiskunnan teknologinen kehitys saattaa hidastua ja yritys voi joutua irtisanomaan henkilöitä jotka haluaisivat jatkaa työntekoa.



    Ennen kuin joku tarttuu pääomatuloilla elämiseen ja kuinka muka tällöin riistää työntekijöiden selkänahkaa, niin pari sanaa tästä. Yksityissijoittaja on omalla työpanoksellaan kerryttänyt rahat ja maksanut niistä monet verot. Sijoittaessaan rahat yrityksiin, hän auttaa yrityksiä saamaan rahoitusta ja näin kehittymään/kasvamaan. Hän auttaa myös markkinoiden toimintaa (mikä on tärkeää talouselämän toiminnan kannalta) tarjoamalla likviditeettiä ja allokoimalla rahaa mielestään parhaimpiin ideoihin, lisäten näin markkinoiden tehokkuutta. Samalla hän ottaa suuren riskin oman pääomansa menettämisestä. Ilman yritysten perustajia ja sijoittajia ei siis olisi näitä työpaikkoja ja verotuloja joista ei tuet ja palvelut maksetaan. Kaikkien panos on tässä yhtälössä tärkeä.

    VastaaPoista
  4. Osa 2:

    Lahjakkaiden ja erityisalojen ihmisten downshiftaaminen on taas hieman eri juttu. He palvelevat ihmiskuntaa merkittävissä määrin ja edesauttavat teknologian/tieteen kehitystä eteen päin. Tälläiset ihmiset ovat yleensä kuitenkin luonnostaan motivoituneita ja kiinnostuneita omasta työstään ja usein haluavat jatkaa tehtävissään jopa reilusti yli virallisen eläkeiän. Heidän kohdaltaan en näe downshiftausta ainakaan tällähetkellä kovin suurena ongelmana, jos se ei laajene suurempaan määrään näitä erityislahjakkaita ihmisiä. Heilläkin olisi varmaan kuitenkin mahdollisuus toimintojen tehostamisen kautta lisätä omaa vapaa-aikaansa.



    Yleisesti ottaen on siis järkevää tehostaa prosesseja ja kehittää teknologiaa (automaatio, robotisaatio ym.), sekä toimintatapoja. Kehityksen avulla pystymme vähentämään merkittävästi epätyydyttävien työtehtävien tekemistä ja lisätä ihmisten vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Downshiftaus on tänä päivänä aivan eri asia, kuin vaikkapa laiskottelu maatalousyhteiskunnan aikana, jolloin se näkyi välittömästi muiden ihmisten taakan kasvuna.



    Työskennellä voi fiksusti ja erittäin tuottavasti myös 15h työviikolla vs. notkumalla työpaikalla 40h/vk ilman että saisi aikaan mitään merkittävää. Tulevaisuuden suuri kysymys onkin miten ihmisten ja yhteiskunnan talous rahoitetaan, kun ihmistyövoimalle ei ole enää tulevaisuudessa niin suurta tarvetta. Jonkinlainen globaali perustulo? Jos perustulo kattaa kaikki ihmisten tärkeät kulut, niin häviääkö ihmisten motivaatio ja laiskistuuko yhteiskunta liikaa ja ajautuu jopa tuhoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hienoa ja mielenkiintoista pohdintaa. Pari muutakin lukijaa on kommentoinut ja kysynyt siitä, mitä jos tämä downshiftaus ilmiönä laajenisi koskemaan koko yhteiskuntaa. Mitä jos kaikki downshiftaa? Yksilötasollahan olen tästä paljon kirjoittanut, mutta en täsmällisesti ihan laajamittaisesta vaikutuksesta. Asiasta pitää varmasti kirjoittaa lisää ja todennäköisesti lainaan myös jotain mietteitäsi.

      Ensimmäisen osan ekasta kappaleesta tuli muuten mieleen, miten laskea se, paljonko on yhteiskunnalta saanut palveluja? Joskus maahanmuuttokeskustelussa joku toimittaja kysyi mielestäni todella mauttomasti maahanmuuttajilta, että miten olet hyödyllinen Suomelle? Jäin monttu auki katsomaan. En olisi itsekään osannut tuohon vastata. Miten mitata ihmisarvo rahassa? Leikkimielisesti ajattelin laskea oman elämäni auki. Mitä palveluja yms olen kuluttanut ja paljonko veroja maksanut. Helvetillinen homma ja jätin kesken. Jos ihminen on yhteiskuntaa varten ja kuollessa pitää olla niin sanotusti kaikki saadut palvelut sovitettuna, niin silloinhan on koko elämänsä kiitollisuudenvelassa? Kun ei tuota laskua tiedä, niin sitten on pakko tehdä töitä hikipäässä, jotta kulutetut ja saadut palvelut yhteiskunnalta tulisivat mahdollisesti joskus ennen kuolemaa kuitatuiksi.

      Poista
    2. Tuota ensimmäistä kappaletta voisin korjata sen verran, että: veroja on LÄHTÖKOHTAISESTI maksettava vähintään saamiensa palveluiden verran, MIKÄLI tähän KYKENEE. Eli toisin sanoen on hienoa että yhteiskunta tukee sellaisia henkilöitä, jotka itsestään riippumattomista syistä ovat avun tarpeessa. Mikäli jokainen maksaisi veroja täsmälleen saamiensa palveluiden verran, olisi nykyisen järjestelmä täysin tehoton ja järjenvastainen byrokraattinen koneisto. Tällöinhän jokaisen kannattaisi maksaa suoraan palvelun tarjoajalle, juuri niistä palveluista mitä tarvitsee. Tälläinen kapitalistinen markkinavetoinen -malli olisi toki paljon nykyistä julkista sektoria tehokkaampi, mutta se syrjäyttäisi köyhät ja sairaat.

      Käyttämiensä palveluiden hintaa ei voi tietenkään tarkalleen laskea. Tuossa pohdinnassa on myös huomioitava mitä muuta hyötyä tuottaa yhteiskunnalle, kuin ainoastaan maksaa veroja. Esimerkiksi synnyttää jälkikasvua, tekee vapaaehtoistyötä tai saavuttaa tieteellisen läpimurron. Tärkeintä on, että asenne ja teot ovat sellaisia ettei odota yhteiskunnan tukevan jokaisessa asiassa, mutta itse ei ole valmis laittamaan tikkuakaan ristiin.

      Yksi hankala kysymys on esimerkiksi liikkumisen vapaus. Saako juuri valmistunut yhteiskunnan korkeastikouluttama henkilö lähteä valmistumisensa jälkeen ulkomaille elämään ja työskentelemään? Mielestäni ehdottomasti saa! Laajana ilmiönä tämä on kuitenkin suuri ongelma, mikäli ulkomailta ei vastavuoroisesti tule suomeen korekastikoulutettuja töihin. Näin ollen onkin tärkeää rakentaa Suomesta kilpailukykyinen yhteiskunta, joka on kannustava (asenne/ilmapiiri) ja luo edellytykset (lainsäädäntö, verotus, infra) menestymiselle.

      Yleisellä tasolla ajateltuna nämä ovat helppoja ja yksinkertaisia asioita, mutta kun miettii hieman pidemmälle, niin asiat eivät ole kovin mustavalkoisia. Tärkeintähän on ihmisten onnellisuus, mutta samalla on kuitenkin ymmärrettävä elämän reaaliteetit. Ne jotka ahertavat enemmän, ovat tietenkin oikeutettuja myös suurempaan palkkioon. Ihmisillä on kuitenkin oltava vapaus elää perinteisen ihanne-muotin (muodollinen koulutus-yli 40h työviikko-farmariauto, koira/vaimo/pari lasta-omakotitalo-eläke 70v) ulkopuolella.

      Poista
    3. Kyllä, juurikin näin. Tähän liittyen muistan hyvin yhden Aku Ankka kertomuksen (taisi olla Don Rosan piirtämä), jossa Aku ajatteli elämänsä olevan ihan turha ja pyysi lampun hengeltä, että ei olisi koskaan syntynyt. Kun hän näki vaihtoehtoisen maailman, jossa elettiin, niin hän tajusi, miten paljon vaikuttaakaan ympärillä olevaan elämään. Roope ei ollut enää rikas, kun karhukopla oli hänet ryöstänyt, koska Akua ei ollut tätä estämään. Iines oli ihan helvetin ruma, kun Aku ja Hannu ei tätä enää piirittänyt. Veljenpojat olivat läskejä, telkkaria katsovia plösöjä, kun Aku ei ollut patistamassa heitä sudenpentuihin. Aivan huippusarjis. Kertoo jotenkin hauskasti, että jokaisella voi olla suurikin merkitys elämään ja yhteiskuntaan. Se on vain vaikea nähdä tai mitata rahassa.

      Poista
  5. Pisteet bloggarille esiintymisestä! Tämä blogi oli ensimmäisiä blogeja joita luin kun aloin perehtymään säästämiseen ja sijoittamiseen. Blogista olen saanut kirjoittajasta hyvin insinöörimäisen kuvan (valitettavasti). Esiintymisen kautta välittyy sinusta hyvinkin positiivinen kuva eli ehdottomasti kannatti osallistua.

    Näkisin Aktanin kanssa samoin, että pystyisit olemaan työelämässä hyvinkin hyödyllinen palanen. Ongelma on tietenkin puuttuva halu/into/motivaatio. Itse olen tilanteessa, jossa olen hyödyllinen osa yritystämme. Ongelma on se että nykyisenlainen insinööri työ motivoi itseäni varsin vähän. Palkka suhteessa vaivaan on kohtuullinen, joten työn vaihtaminen ei ole järkevää. Päätavoitteeni on kuitenkin päästä irti säännöllisistä töistä seuraavan 10 vuoden aikana.
    Pitkäjänteisyys on vaikea laji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julkkis kiittää ja kumartaa :) Ei kai se insinöörimäisyyskään nyt välttämättä huono asia ole. Asiat sanotaan niin kuin ne ovat ja faktat lyödään kaunistelematta tiskiin. Sellainen avoimuus ja suoraviivaisuus on mielestäni ihan ok. Tai sitten tässä tarkoitettiin liian pitkää jaarittelua, johon kyllä olen myös syyllinen.

      Onneksi intoa löytyy ainakin muuhun kuin työntekoon. Toisaalta hyvä juttu on se, että tästä on vain tie ylöspäin. Jos jotain kiinnostavaa työelämästä löytyy, niin se on plussaa. Jos ei, niin näinkin pystyy hyvin elämään tyytyväisenä.

      Poista
    2. Suoraviivaisuus ja avoimuus ovat hyviä asioita ja niitä kannattaa suosia. Kirjoitat paljon hyödyllistä ja informatiivistä tekstiä, mitä on lukijoidenkin helppo hyödyntää. Itseäni kiinnostaa myös ihminen tekstien takana, mitä tuo ylen juttu hieman avasi kaikessa lyhykäisyydessää. Toivottavasti jaksat ylläpitää blogia myös tulevaisuudessa!

      Työmotivaatioon liittyen luin jostain, että työssä olisi hyvä olla ihmiselle itselleen tärkeitä elementtejä. Luonnosta kiinnostunut insinööri voi löytää yhtymäkohdan vaikka uusiutuvaan energiaan keskittyvästä yrityksestä. Tämä yhtymäkohta toimii sitten punaisena lankana, mikä auttaa löytämään/säilyttämään motivaation työtehtävissä.

      Oletko harkinnut koskaa tekeväsi jotain työtä, vaikka vain rikkoaksesi rutiineja ja hankkiaksesi uusia kokemuksia? Itse olen vaihtanut työpaikkaa uusien kokemuksien takia muutamaan otteeseen. Jälkiviisaana voin todeta tehneeni lähes joka kerta hyvän ratkaisun.

      Poista
  6. Hyvää settiä! Olitte molemmat hyvin asiallisia tuossa ja varmaan katsojille jäi aiheesta pohdittavaa.

    Olisin mielelläni kuullut downshiftaamisen ideologiaa tuossa vielä enemmän, mutta ohjelma-aika ei ollut valitettavasti kovin pitkä.

    VastaaPoista
  7. Ihmettelinkin, miksi eilen kävijämäärät pompsahti myös omassa blogissani :) Jengi aktivoituu Googlettamaan TV -ohjelmien jälkeen. Hyvää työtä markkinointia meille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, kävijöitä tosiaan valuu aina muihin säästöblogeihin, kun tällaisia asioita käsitellään telkkarissa ja muissa medioissa. Sivulataukset nousivat eilen tasolle 3 000 ja tänään 3 400 tasolle, kun normaalisti liikutaan siellä 800 hujakoilla.

      Poista
  8. Kaikki eivät näe työelämää niin tärkeänä kuin vapaa-aikaa. Se on hyvä että ihminen voi tehdä sitä mitä itseä kiinnostaa.

    VastaaPoista
  9. Hyvä ohjelma. Itse jäin miettimään että vastapuolen työntekoa ei ollenkaan kyseenalaistettu (tekikö hän 15 h päivää ja urheili ja oliko hänellä vielä lapsikin. `Missä järki?´, kysyisin minä. Mutta niin me vaan ajatellaan eri tavalla. Hyvä niin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa, että itse tulin vähän samalle kannalle. Jos itselläni olisi kaunis ja fiksu vaimo, sekä ihanaa jälkikasvua, niin miksi ihmeessä tekisin yli 10 h päiviä? Perheellisenhän sitä juuri kannattaisi työntekoa vähentää, jos on vain mahdollisuus.

      Onneksi jotkut tekevät kuin Aarne Aktan. Jos kaikki eläisivät kuin minä itse, niin harva jaksaisi vaivautua työskentelemään samalla mitalla toimitusjohtajana.

      Poista
  10. Ohjelma olisi tosiaan voinut olla pidempi kun aihe on näin kiinnostava, mutta todella hyvin se oli tehty! Susta sai todella symppiksen vaikutelman ohjelman perusteella :). Tämä blogi on kyllä muutenkin ollut yksi lemppareistani tällä saralla. Jatka hyvää työtä :)

    VastaaPoista
  11. Katsoin vielä kerran ohjelman ja pari kysymystä ja huomiota tuli mieleeni :D

    Luuletko että et olisi alkanut downshiftaamaan jos olisit löytänyt mielenkiintoisemman työn? Jos tekisit työtä jolla on merkitystä sinun mielestäsi.

    Mainitsit että haluaisit tehdä merkityksellisempää työtä. Miksi et ole ottanut mitään askeleita sellaisen työn löytämiseksi? Esim. opiskelua tai muuhun kun ravintolatyöhön hakemista. Vai oletko vain niin tyytyväinen mahtavaan vapaa-aikaan?

    Monella ihmisellä on niin tylsä vapaa-aika että ehkä heidän kannattaa mieluummin hakea sisältöä elämään töistänsä. Esim monelle eläkeläiselle käy niin työuran jälkeen että kun työ on aiemmin tuonut lähes kaiken sisällön niin kun sellanen palanen viedään pois niin jäljelle jää vain alkoholi ja tv.

    Sitten vielä loppuun yksi kommentti: en kyseenalaista sinänsä downshiftausta, jokaisella on oma tyylinsä sen toteuttamiseen. Sinun tyylisi on omanlaisensa suuren liikuntamäärän ja rennon oleilun kanssa, mutta joku voisi pitää tuonlaista elämää liian tylsänä itselleen. Moni haluaisi varmaankin downshiftata että olisi esim. mahdollista kiertää ympäri maailmaa kun on enemmän aikaa tai viettää enemmän aikaa lastensa kanssa kun työtä on vähemmän tehtävänä.

    Ohjelma sai ainakin minut pohtimaan downshiftaus ideaa omalta kohdaltani ja mitä tekisin sitten kaikella jäljellä olevalla ajalla. Olen suht laiska liikkumaan, käyn muutaman kerran viikossa salilla ja pelaamassa sulista ja squashia. En ole oikein ikinä miettinyt liikuntaa elämäntapana. Järkeväähän se varmasti olisi mutta motivaatiota on vaikea löytää. Luulen että minä lukisin enemmän kun olisi enemmän vapaa-aikaa. Tv:n ääressä tulisi varmaan myös vietettyä enemmän aikaa. Kun ei ole lapsiakaan itselle siunaantunut niin mietin että keksisinkö itselleni mitään mielekästä tekemistä kaikelle ylimääräiselle vapaa-ajalle :D Tämä on ehkä syy miksi en ole vielä itse downshiftannut, ei ole oikein mitään niin jännää vapaa-ajan juttua mihin haluaisi käyttää aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kysymyksiä ja pohdintaa. Voi hyvin olla, että tekisin hivenen enemmän töitä kuin nyt teen, jos olisin löytänyt mielenkiintoisen työn. Tuskin kuitenkaan koskaan niin paljon kuin Aarne Aktan. Olen kuitenkin pohjimmiltani laiska. Jos joku asia ei nappaa, niin en jaksa siihen kunnolla panostaa. Toteutan ehkä myös sellaista tehokkuusajattelua. Mahdollisimman vähällä mahdollisimman paljon. Jossain vaiheessa homma menee siihen, että pienen parannuksen eteen ei kannata nähdä suunnatonta vaivaa. Myös raha tuo osittain laiskuutta. Tässä on se taloudellisen riippumattomuuden "huonoin" asia. Turvallinen selkänoja ei välttämättä pakota muutokseen. Niin hassulta kuin se kuulostaa, mutta potkut nykyisestä duunista voisi olla omalla kohdallani se sopiva sysäys, joka voisi saada aikaan muutoksen.

      Voisin kyllä hyvin lähteä opiskelemaan, mutta kun en tiedä tarkkaan mitä. Talous kiinnostaisi, mutta toisaalta en halua päätyä vaikkapa pankin tiskille myymään "paskarahastoja" ihmisille. Ala myös automatisoituu sellaista vauhtia, että kohta on paljon porukkaa työttömänä. Nykyinen työ on joustava, sopivan vaihteleva, turvallinen ja olen siihen tyytyväinen. Vapaata riittää ja muu kuin työ tuo sopivaa sisältöä elämään. Pahahan tällaisesta vaihtoehdosta on hypätä johonkin muuhun. Sananlaskulla: Ehjää ei kannata korjata, tai ei se aina vaihtamalla parane.

      Jännä, että me saatamme olla työ-vapaa-aika-akselilla ehkä toistemme ääripäivä. Se mitä ajattelet vapaa-ajasta ja liikunnasta, niin itse ajattelen samoin juurikin työstä. Todella kiintoisaa. Ei nuo sinun mielekkäät tekemiset mitenkään huonoilta vaihtoehdoilta kuulosta. Todennäköisesti nautit myös kesälomastasi, keksit silloin tekemistä, etkä tahdo sieltä parin viikon päästä heti töihin? Miksei samanlainen meno voisi jatkua vaikkapa kuukauden tai vuoden? Mutta sitähän ihminen mieluiten tekee, minkä kokee mielekkääksi. Se on ihan oikein.

      Poista
  12. Tykkäsin esiintymisestäsi ohjelmassa! Ja kiinnostavaa keskustelua downshiftauksesta olet(te) käynyt viime aikoina täällä blogissa eri postausten kommenteissa, mielenkiintoista lueskella niitä.

    Yllä oleva Osinkokuninkaan kommentti on myös kiintoisa, koska se tuo esiin sen todella kummallisen pointin, että joidenkin ihmisten voi olla vaikea keksiä elämälleen mielekästä sisältöä ilman töitä; aivan hullua! Toisille tosiaan työnteko toimii muun elämän tyhjyyden pakopaikkana ja elämän merkityksen tuojana, ja sitten ilman töitä (työttömyys, eläke, jopa pidempi loma) joutuessaan huomataan se tyhjyys ja ahdistutaan kun ei olekaan sitä tarkoituksellisuutta työn kautta. Jännää.
    Jotenkin on itselle niin vaikeasti käsitettävä asia. Mulla taas olisi vaikka kuinka paljon kiinnostavia vapaa-ajan harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita ja pikkupuuhia, joiden parissa aika ei todellakaan kävisi tylsäksi. Mulle siis melkein kaikki elämän mielekäs sisältö tulee vapaa-ajalta. Ja taas lähes kaikki se aika ja energia, jonka tuhlaan töissäkäymiseen, on poissa mun elämäni merkityksellisyydestä.

    Olisihan se hienoa, jos olisi jokin intohimo, jota voisi hyödyntää työssään. Kaikilla vaan ei tällaista ole. Toivottavasti mahdollisimman monella olisi sentään edes joko työajalla tai sitten vapaa-ajalla mieluisaa sisältöä elämässään.

    Itse en siis ole downshiftaaja, mutta jos olisin kokoaikatyökykyinen, voisin ehkä ollakin downshiftaaja. (Nyt olen työkykyni sallimissa rajoissa osa-aikatöissä ja nostan soviteltua työttömyyskorvausta.) Eli vaikka monella tavalla samaistun teidän downshiftaajien ajatuksiin, tiedostan toki koko ajan sen, että mä oon "tuillaeläjä", joka ei elä vain omilla rahoillaan, ja joka ei koskaan ole ollut siellä korkealla, josta olisi voinut valita downshiftauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa, että olen kanssasi kyllä aivan samaa mieltä. Ihan kuin joku olisi kirjoittanut omat ajatukseni tähän auki. Kiitoksia. Itsekin löydän koko ajan uusia kiinnostuksenkohteita ja pikkupuuhaa. Pari vuotta sitten käytettiin veljen kanssa monia vapaita pyöräsuunnistukseen. Viime kesänä löysin puolestaan tasapainonarun: http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2017/09/slacklining-nuorallakavelya.html

      Oli vaan niin hienoa ja rentoa opetella sen kanssa tasapainoilua yhdessä veljen kanssa. Vähän kuin semmoista laatuaikaa yhdessä. Nyt olen "hurahtanut" tähtitieteeseen ja avaruuteen. Miten kaikki toimii ja miksi. Äärimmäisen mielenkiintoista ja etenkin sähkömagnetismin rooli tässä näyttää kaatavan vanhat dogmit. Vähän jopa pelkään, että tähän blogiin alkaa joskus kertyä juttua tähtitieteestä :) Miten yksikään työ voisi olla näin laajaa ja palkitsevaa?

      Poista
  13. Hei, katselin ohjelmapätkän ja siinä mielestäni (kuten muutkin ovat kommentoineet) selitettiin huonosti auki itse downshiftaaminen. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla ohjelmassa se sinun matkasi, tavallaan mistä kaikesta "luovuit" tai minkälaisia muutoksia teit. Nehän löytyvät täältä blogista, I know, mutta moni ei kuitenkaan tänne asti tule lukemaan. Hämmennyin myös sitä, että Aktenilta ei tosiaan kysytty niistä kompromisseista, joita hän on joutunut tekemään. Viekö hän lapset harrastuksiin? Mahdollistaako kotona oleva vaimo perhe-elämän vai saako vaimokin tavoitella uraa? Ainakin itse ura-orienoituneena ihmisenä olen usein törmännyt sinkkumarkkinoilla miehiin, joille se on ongelma! Nainenhan saa olla älykäs, jos on sitä kotona lasten kanssa... :) Vähän eri aihealue, mutta oli pakko päästä sanomaan :)

    Kiinnitin myös huomiota sanomisiisi. Jos saa kysyä suoraan ( ja internetissähän saa) niin tunnetko jonkilaista alemmuuskompleksia? Tunnuuit puhuvan "merkityksellisistä" työntekijöistä, kuten kirurgit ja Einstein. Luulen, voin olla väärässä, että Einstein rakasti fysiikka ja matematiikkaa. Hän halusi vain tehdä sitä. Hän ei välttämättä ajatellut, että hänestä tulee merkityksellinen henkilö, jonka nimen kaikki osaavat vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Yritän sanoa, että työn merkitystä ei voi tietää aina etukäteen eikä välttämättä tekohetkelläkään. Joku ihminen jossain pienessä firmassa saattaa tällä hetkellä tehdä ja luoda jotain suurta, tai jotain jolla on isot vaikutukset. Kirurgien työ ei taida oikein olla sellaista downshiftattavaa, parhaimmillaankaan päivässä ei voi olla monta leikkausta. Leikkauksiin pitää valmistautua, tutustua potilastapauksiin, anestesiatiimin pitää olla tehnyt oma osansa, laitoshuollon siivottava leikakussalit yms. Kauhean hyväksi ei voi tulla jos leikkaa yhden potilaan viikossa. Ja sanovat, että kirurgit kärsivät jumala-kompleksista, sairaala ei pyörisi ilman niitä :D

    Mutta välikysymyksenä, mitä jos alottaisit esim. HelsinkiMissiolla vapaaehtoisena? Toisit merkitystä yksinäisten vanhuksien arkeen. Siellä, jos missä on merkityksele työlle tekijöitä. :)

    PS. Ajauiduin alunperin blogiisi pyöräily/juoksuvinkkejä etsiessäni. Kiva blogi kaikin puolin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista. Sulla on kyllä hyviä kysymyksiä. Olisinpa tajunnut kysyä samoja Aarnelta haastattelun aikana :(

      Pohdintasi työn merkityksestä on myös mielenkiintoista. Osoitat hyvin, että asiat pitää nähdä pitkällä tähtäimellä. Pitäisi vain osata nähdä metsä puilta. Vähän kuin tuossa Aku Ankka jaksossa, jonka otin esimerkiksi Rahaneuvokselle. Siinä siis Aku huomasi oman merkityksellisyytensä vasta, kun hänelle näytettiin vaihtoehtoinen tulevaisuus. Pitäisi vain jotenkin nähdä tai saada palkinto työstä (esim oma ravintolatyö), jonka tuloksia ei välttämättä pysty kunnolla nyt mittaamaan.

      Ehkä siksi tuo Einstein tai kirurgi oli mielessäni. Kirurgin hommaa voi mitata täydellisesti onnistuneella leikkauksella ja Einsteinin taas vaikkapa Nobelin saaneella tutkimustyöllä, jonka tuloksia voidaan soveltaa käytäntöön tuleville polville. Ehkä siksi esimerkiksi tuo urheilu ja siinä vaikkapa triathlon tai pyöräilykisat ovat itselleni koukuttavia. Aika kertoo karusti, kuinka hyvä tai huono olen. Tiedän, että urheilussa olen vain noin keskinkertainen, mutta kyllähän sitä silti haluaisi olla parhaiden joukossa. Eikö jokainen haluaisi olla parhaiden joukossa, tai ainakin tarvittava? Onko se alemmuuskompleksi? Tätä kun miettii liikaa, niin tulee vain enemmän kysymyksiä.

      Pistän kuitenkin ehdotuksesi mietintämyssyn alle hautumaan. Urheilujuttujakin on varmasti tulossa lisää, kun tulee taas kausi, että sijoittamisesta kirjoittaminen ei nappaa.

      Poista
  14. Hyvä esiintyminen ja olipa mukava nähdä, minkälainen kaveri tekstien takaa oikein paljastui.
    Ohjelma oli hyvä tiivistys, toki suurelle yleisölle tekisi hyvää varmasti tutustua paremmin sekä sinun että Aarnen elämiin ja arkeen sekä siellä taustalla oleviin ajatusmalleihin.

    Kiinnostuin itse downshiftaamisesta joskus 2010 paikkeilla, kun siitä alettiin puhua mediassa ensimmäisiä kertoja. Silloin tutustuin muutamiin downshiftaajiin, jotka olivat esimerkiksi burnoutin kautta vaihtaneet uratykki-elämän leppoisampaan yrittäjyyteen tai vastaavaan, eivät kuitenkaan siis jättäytyneet pois työelämästä kokonaan tai osittain.

    Meillä Suomessa on suhteellisen kova työtahti ja -moraali kaikkialla. Taukoja on rajatusti ja mitään nokosia ei todellakaan vedetä suurimmalla osalla työpaikoista. Joten jos tähän yhtälöön lisätään vaikka huono työilmapiiri, en ihmettele, että ihmiset alkavat olla piipussa. Siksi tämä keskustelu on mielestäni tosi tervettä käydä ihan yhteiskunnallisella tasolla.

    Hyvä fyysinen kunto tietenkin auttaa jaksamisessa, mutta rajulle kuntoilulle löytyy aikaa esim. perheelliseltä vain, jos se nipistetään yöunista tai joku muu huolehtii perheestä sillä välin.
    Oletkos muuten miettinyt, että jos saisit tienattua leipäsi kirjoittamalla? Olet hyvä kirjoittamaan ja tekstisi ovat älykkäitä mutta helppotajuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Downshiftaus taitaa olla aikamme ilmiö. Odotellaan milloin siitä tulee ensimmäinen paneelikeskustelu vaikkapa Ylen-kanavalta. Olisihan se tosiaan mielenkiintoista käydä tätä keskustelua yhteiskunnallisella tasolla ja paljon laajempana, kuin vain tässä blogissa.

      Kiitos Ekonomimmi. Kiva kuulla, että tekstini ovat älykkäitä ja helppotajuisia. Tykkään kyllä kirjoittaa ja ehkä siitä voisi hyvin saada paljon enemmän lisätienestejä, kuin nykyisin. Oman kirjan kirjoittamista downshiftauksesta olen kyllä ajatellut. Sen voin melkein luvata, vaikka aikataulua projektille en ole vielä miettinyt.

      Poista
    2. Tsemppiä projektiin, kun siihen alat!

      Poista
  15. Moro!

    Katsoin A-studion ja olin vaikuttunut esiintymisestäsi ja tavasta keskustella omista ajatuksista. Hienoa, kun joku edustaa tälläistä vaatimatonta kulttuuria reilusti omalla nimellä ja naamalla. Mukavaa alkanut vuotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tällainen mahdollisuus esiintymiseen oli varmasti ihan hyväksi itselleni ja muille, jotka asian kanssa painivat. Avoimuus ja omalla nimellä kirjoittaminen on ainakin tämän perusteella ihan kannatettava vaihtoehto muillekin bloggareille.

      Poista
  16. Ohjelmassa Aktan toisti taas sen yleisen väärinkäsityksen, että vain palkkatyössä oleva ihminen on hyödyllinen yhteiskunnalle. Väitän, että sinun blogisi tuottaa enemmän hyötyä ja iloa ihmisille kuin jonkun harmaan virastobyrokraatin paperinpyörittäminen. Bloggaaminen ei ehkä kerrytä verovaroja niin paljon, mutta se voi silti olla arvokasta. Ja jos et nostele tukia, en näe downshiftaamisessa mitään ongelmaa.

    Tietysti olisi ihannetilanne, että jokainen ihminen löytäisi työn, johon suhtautuu intohimoisesti ja joka samalla tuottaa rahaa itselle ja hyvinvointia ympäristölle. Suurimmalla osalla sellaista työtä ei valitettavasti ole. Ihmiset ovat erilaisia eikä kaikissa kiinnostuksen kohteissa ole samanlaista ansaintapotentiaalia. Tietotekniikasta kiinnostunut todennäköisesti ansaitsee paljon paremmin (ja on siten "hyödyllisempi") kuin runojen kirjoittamisesta haaveileva. Mielestäni on täysin hyväksyttävää valita elämäntapa, joka tekee onnelliseksi, vaikka se ei olisi rahallisesti tuottoisinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ajatustesi kanssasi samaa mieltä. Juuri pari päivää sitten katsoin elokuvan Passengers. Tieteiselokuva, jossa avaruusalus kuljettaa matkustajia toiselle planeetalle. Sivujuonteena leffassa oli hyvin sama ajatus, kuin sinullakin. Siis että muukin kuin "arvostettu palkkatyö" voi olla tärkeää ja hyödyllistä yhteiskunnalle. Lääkäri, mekaanikko, tutkija jne on varmasti aluksella tarpeen, mutta niin on esimerkiksi kirjailija. Vain hän pystyy vangitsemaan reissun ja elämän jälkipolville. Tarinankerronta ja historian ikuistaminen voi olla jopa ihmiskunnalle merkittävämpää, kuin mikään yksittäisen ihmisen teko sinänsä.

      Poista
  17. Hei, Tutustuin lehtijutun kautta blogiisi ja sain siitä inspiraation kirjoittaa postauksen. Samalla tulin mainostaneeksi sun blogiasi ;) Toivottavasti otat positiivisena juttuna. Käyppä vilkaisemassa siinä Prahen kentän vieressä oli aikanaan semmone divari ku Kulku-Katin poika tai joku semmonen. Sieltä löyty aikanaan hyvin vanhoja Texejä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen blogi sinulla. Tykästyin jotenkin siihen, miten osaat kirjoittaa asioista ihmismieli ja sen kiemurat huomioiden. Tuollainen psykososiaalinen näkökulma on aika harvinainen "säästöblogeissa". Sen suuntaista taisit vähän opiskellakin...? Erittäin ajatuksia herättävää pohdintaa.

      Ratkesin myös nauruun, kun kirjoitit: "Mies joka arvostaa laadukasta sarjakuvaa ei voi pitää huonoa blogia". Aivan mahtava kommentti. Hetken jopa mietin, pitäisikö tätä lausetta joskus huumorimielessä käyttää blogini markkinoinnissa. Kyllä se oikeudenmukaisuutta ja rohkeutta edustava Tex Willer kasvattaa lapsista parempia ihmisiä, kuin sähläävä, varaton ja aina epäonnistuva Aku Ankka :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...