Rahojen kuluttaminen luksukseen ja ylellisyyksiin tuottavaa varallisuutta tuhoamalla ei tuo onnea. Hassua, sillä näin moni tuntuu kuitenkin toimivan. Kun tulot kasvavat, tavaraa pitää hankkia yhä lisää ja jokaiselta pitäisi löytyä vähintään auto ja kesämökki. Tämähän on tavallaan se "varallisuuden" merkki, joka näkyy ulospäin, vaikka se ei sitä olisikaan. Salavarakaskin voi elää tyytyväistä, niukkaakin elämää, kun tietää että tulevaisuus on sillä tavoin turvattu. Tiettyyn pisteeseen asti tavarat toki helpottavat elämää, mutta moni on jo edennyt sen pisteen yli, jolloin tavaroista on enemmän riesaa (huolto, puhtaanapito, tilantarve, sitoutunut pääoma yms). Edes kaikkea pienempää ja arvoltaan vähäisempää tavaraa ei kuitenkaan ole järkevä omistaa. Otan pari esimerkkiä omasta elämästäni ja tarkastelen niiden niin sanottua vaihtoehtokustannusta.
Ovatko järki ja tunne vastustajia vai kumppaneita? Kumpi päätöksiäsi ohjaa? Rahan ei tarvitse olla kuin villihevonen, joka lähtee käsistä laukkaamaan. Rahan voi myös kesyttää. Kuvan lähde. |