Minimipalkka lakiin - Hyvä vai huono idea?

Mediassa puhutaan nyt paljon minimipalkasta. Toisten mielestä se on hyvä idea ja toisten mielestä taas yksi osoitus poliitikkojen tyhmyydestä. Vasemmistoliitto esimerkiksi vaatii 10 euron minimipalkkaa, tätä pienempää korvausta ei palkansaajalle siis voisi maksaa.Vasemmistoliiton tietojen mukaan vuoden 2015 alussa EU:n 28 jäsenvaltiosta 22:ssa oli käytössä kansallinen vähimmäispalkka. Jos kansalta kysyy mielipidettä asiaan, niin suurin osa näyttäisi kannattavan minimipalkkaa. Usein kuulee perusteluna, että "Omalla palkalla pitää pystyä elämään ja työstä pitää saada kohtuullinen korvaus".  Välillä huomaa, että esimerkiksi nuorilla on mennyt jotenkin yli tuo oman työn arvon määrittäminen. Heti koulun penkiltä pitäisi päästä ilman työkokemusta 4 000 euron ansioihin, vaikka ei välttämättä mitään lisäarvoa edes yritykselle tuottaisi.

Vähimmäispalkat Euroopassa. Lähde: Savon Sanomat.

Aika moni tuntuu ajattelevan minimipalkka-asian puhtaasti palkansaajan näkökulmasta. Minimipalkan ajatellaan olevan työntekijälle pelkästään positiivinen ja hyvä asia, kun minimipalkka nostaisi tulotasoa. Jos vaikkapa siivooja ennen ansaitsi 9 euroa tunnilta ja lakiin säädetyn minimipalkan ansiosta tuntipalkka nousee 10 euroon, niin pitäähän sen olla hyvä asia? Siivoojan palkka nousee, hän pärjää sillä paremmin ja voi kuluttaa enemmän. Kotimainen kysyntä kasvaa ja tämä puolestaan nostaa työllisyyttä. Tällä argumentilla tietenkin minimipalkka kannattaisi nostaa vaikkapa 18 euroon tunnilta, jolloin se olisi kaksinkertainen. Kaikki voisivat hyvin ja talous lähtisi pyörimään, eikö?

Eihän se homma tietenkään näin toimi. Jos työntekijän tuottama lisäarvo työssään on työnantajalle vaikkapa 10 euroa tunti, niin ei kenelläkään voittoa tuottavalla ja veroja maksavalla taholla ole mahdollisuuksia maksaa työntekijälle 10 euron minimipalkkaa. Yrityksen pitää luonnollisesti kattaa kulunsa ja tehdä voittoa. Yritys voi palkata pientä lisäarvoa tuottavan työntekijän esimerkiksi vain 7 euron tuntipalkalla. Jos minimipalkka nousee yli tuon tuottavuusrajan, niin yrityksen ei kannata palkata ketään ja työt loppuvat. Lakiin säädetty minimipalkka voi siis hyvinkin vähentää työvoiman kysyntää juurikin pienipalkkaisilla ja vähän tuottavilla aloilla. Jos ei palkanmaksajaa löydy, niin sitten jää tietenkin ne jäätelöt kesällä jäätelökioskista myymättä. Jäätelöä tosin saa tötteröinä siitä viereisestä ruokakaupan pakastealtaasta neljäsosan hintaan, joten ehkä osa työpaikoista ei ole edes säilyttämisen väärti. Harjoittelumielessä tai lisätienestejä kesällä tehdessä näistäkin töistä voi tosin olla apua työmarkkinoille pyrittäessä.

Työ voi siis hyvinkin lakata olla olemasta. Osa työstä voi myös siirtyä halvemman työvoiman maihin. Kaikki minimipalkkaan kohdistuva työ ei kuitenkaan ole siirrettävissä muualle. Yllättävän monet matalapalkkaiset työt ovat kuitenkin tärkeitä juuri siinä paikassa, jossa niitä tehdään. Jos pikaruokalan tai kaupan siirtää, menetetään samalla sen ympäristön asiakaskunta. Siivousta tai jätehuoltoakaan ei voi lopettaa, tai siirtää Kiinaan. Vantaan joukkoliikennettäkään ei voi ajaa Intiasta käsin. Jos työ arvo ei ole sitä, minkä työnantajan pystyy tunnista maksamaan, vaan lakiin kirjoitettu korkeampi minimipalkka, niin kuka erotuksen sitten kustantaa? Käytännössä yleissitovasta minimipalkasta seuraa todennäköisesti kohonnut kuluttajahintataso, ei siis välttämättä työpaikkakatoa. Loppulaskun maksaa kuitenkin kuluttaja korkeimpina palvelu yms. maksuina.  Tekoälyn, robotiikan ja automaation lisääntyessä matalapalkkaiset alat ovat muutenkin vaarassa. Kannattaako niitä ajaa enemmän ahdinkoon minimipalkan myötä? Tai voisiko siis olla jopa niin, että keskipalkkaiset eivät vain tahdo kantaa pienempien palkkojen noston kustannusvaikutusta omissa elinkustannuksissaan?

Minimipalkka itse asiassa suojelee työssäkäyviä työttömiltä, koska näin työnhakija ei pääse itse määrittelemään sitä, millä hinnalla hän olisi valmis työtä tekemään. Jos esimerkiksi joku säästäväinen ja vähään tyytyvä maahanmuuttaja on valmis tekemään töitä suomalaista ahkerammin ja hitusen pienemmällä palkalla, niin miksi hän ei saisi näin tehdä? Lakiin säädetty minimipalkka suojelisi vähän laiskempaa suomalaista, joka ei halua joustaa elintasostaan senttiäkään. Jos esimerkiksi itse taloudellisesti riippumattomana haluaisin tehdä jotain itseäni kiinnostavaa työtä, eikä palkalla olisi oikeastaan edes merkitystä, niin miksi en voisi kilpailla työpaikasta sitten vaikkapa hinnalla? Kilpailevathan yrityksetkin toisiaan vastaan hinnalla, mikseivät myöskin työntekijät? Mielestäni esimerkiksi tuo Rakennusliiton ehdotus 6e/h tuntipalkkakokeilusta lisineen oppipoika-mestari-tyylillä on ihan kannatettava.

Joku tietysti nostaa esiin heti palkkojen polkemisen ja palkka-alen. Suomalainen rakennusmies jää työttömäksi, kun vaikkapa virolainen tekee asian halvemmalla. Jos toinen osapuoli on tehokkaampi ja joustavampi, niin kenen vika työttömyys on (edellyttäen tietenkin sitä, että työehtoja ja lakia noudatetaan)? Jos asiasta keskustelee yhtään pidempään, niin lopulta kuulee jopa väitteen, että maahanmuuttajat vievät työmme. Työvoiman hinta laskee, kun markkinoille tulee lisää tarjontaa. Tällainen väitehän on täyttä puppua ja samalla logiikalla palkka riippuisi valtion väestön koosta. Työn kysyntä ei ole vakio. Lisäväestö tuo totta kai työmarkkinoille tarjontaa, mutta samalla myös kysyntää. Jokainen ihminen kuluttaa hyödykkeitä, ruokaa, asuntoja, vaatteita, palveluja jne. Eri asia sitten on, jos maahanmuuttajat koostuisivat pelkästään esim. putkimiehistä. Kaikille ei tietenkään löytyisi silloin kysyntää ja putkimiesten palkat lähtisivät laskuun.  Mutta olisiko tässäkään teoreettisessa esimerkissä minimipalkka ratkaisuna työllisyyteen? Lakiin määritelty minimipalkka tuo myös jäykkyyttä työmarkkinoille. Näkisin mieluummin tilanteen, jossa palkka voisi osittain ja paikallisesti joustaa tilanteen mukaan. Kun yrityksellä menee vähän huonommin, niin palkka voisi joustaa alaspäin ja paremmassa taloudellisessa tilanteessa taas ylöspäin.

Jäätelönmyyjän tuottavuus on varmasti aivan eri tasoa, kuin paperikoneen pyörittäjän. Molemmissa töissä noudatetaan jo nyt eri työehtosopimusta eri vähimmäispalkkaa. Työn vaativuus näkyy siis nykymallin työehtosopimuksessa. Miksi tähän siis pitäisi enää sekoittaa lakiin kirjattava minimipalkka? Miten se enää parantaisi asioita? Jos sopimuksia noudatetaan, niin missä enää maksetaan vaikkapa alle 8 euron tuntipalkkoja? Poikkeuksia tietenkin löytyy, mutta vastuulliset ja osaavaa työvoimaa haluavat tuskin näin tekevät. Joku on joskus leikkisästi sanonut: "Jos maksat maapähkinöillä, saat apinoita."Sosiaaliturva asettaa jo välillisesti minimipalkan, koska sen alle ei kukaan töitä tee. Ihmisten arvoa ei mitata palkkapussin perusteella, enkä ihan ymmärrä, miksi vasemmistoliitto minimipalkkaa lakiin haluaa.

Minimipalkka voidaan tietysti asettaa, mutta se tulee olla niin matala, että sen tarkoitus on vain estää orjuutus ja puhdas työvoiman väärinkäyttö. Mitään kunnon perusteluja en sen puoltamiseen oikeastaan keksi. Minimipalkalla ei tämän maan työllisyyttä saada oikeasti parannettua. Vasemmistoliittona keskittyisin vähän tärkeämpiin asioihin, esimerkiksi kannustinloukkuja poistavaan sosiaaliturvauudistukseen tai matalapalkkatukeen. Mitä mieltä lukijat ovat esimerkiksi 10 euron minimipalkasta?