Mikä on kylmän veden hinta?
Katsotaanpa vähän tarkemmin tuota talousarviota veden osalta vuodelta 2014. Kerätyt vesivastikkeet kattavat vesikulut ja vähän ylikin, mutta tässä ei toisaalta ole huomioitu lämpimän veden kulutusta. Kerrostalossa vesi lämmitetään useimmiten kaukolämmöllä, jonka hinta vaihtelee. Kylmän veden hinnoissa on valtavia eroja paikkakunnan mukaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kuutio eli tuhat litraa kylmää vettä (lämpötila saa olla enintään 20 celsiusastetta) maksaa vuonna 2022 kerrostalossa noin neljä euroa (vesimaksu 1,74 €/m3 + jätevesimaksu 2,03 €/m3 + perusmaksu taloyhtiölle noin 100 € vuosi). Yhteensä tämä on siis suurin piirtein noin 3,8 €/kuutio kylmää vettä, kertoo HSY. Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki :)
Lämmin vesi on kalliimpaa - Mitä lämmin vesi oikeasti kustantaa?
1 Wh energiaa on 60 * 60 joulea, eli 3 600 joulea. 1 kWh on siten 3 600 kJ eli 3,6 MJ energiaa. Käytännössä kaava olisi: 4,2 kilojoulea/kgC * (55-15) celsiusastetta * 1 000 kg vettä. Käytännössä kuutiometriin 55 asteista vettä tarvitaan 168 000 kilojoulea energiaa, eli 168 MJ. Vähän enemmän perspektiiviä asiaan ehkä antaa se, jos käytetään tutumpia yksiköitä: Kuutioon lämmintä vettä tarvitaan energiaa vähintään 47 kWh (168 MJ/3,6 MJ). Jos oletetaan lämmityksen hyötysuhteeksi 80 % ja että kylmä vesi olisi lämpötilaltaan vain 10 ja lämmin vesi oikeasti noin 65 astetta, niin realistisempi arvio olisi noin 64 kWh/kuutiometri lämmintä vettä.
Koska itse olen siirtynyt pörssisähkön käyttäjäksi, niin olen tottunut katsomaan Sähkönseuranta apista tämän hetkisen sähkön pörssihinnan. Kuutio lämmintä vettä maksaisi siis sähkölämmittäjälle 30 senttiä/kWh hinnalla 19,2 euroa (64 kWh * 0,3 euroa/kWh). Harva kuitenkaan joutuu tuolla hinnalla vettä lämmittämään. Omakotiasujalle löytyy halvempi yösähkö ja kerrostaloasuja lämmittää sähkön sijaan kaukolämmöllä. Esimerkiksi Helenillä kaukolämmön hinta on noin 11 senttiä/kWh ja Vantaan Energialla vielä alhaisempi. Helenin hinnoilla lämmin vesi maksaisi noin 7 euroa/m³.
Kuumaa ja kylmää sekaisin - Realistinen kuutio- ja kuukausihinta
Kodeissa käytetystä vedestä arviolta 40 prosenttia on kuumaa vettä. Kun tämä lämpimän veden prosenttiosuus otetaan huomioon koko kulutuksessa ja kun yhden vesikuution lämmittämiseen (vähintään 55 °C + häviöt) laskettava energia (64 kWh/m³) otetaan mukaan (kaukolämmön hintana 11 senttiä/kWh Heleniltä), keskimääräisen kerrostaloasukkaan vesikuutio maksaa noin 6,6 €/m³ (3,8 € + 0,4 * 7 € = 6,6 €). Tällöin vesimaksulla katettaisiin siis sekä kylmän että lämpimän veden käytöstä syntyvät kustannukset. Hintoihin vaikuttavat tuotantokustannusten ja -tehokkuuden lisäksi paljon myös kunnan talouspolitiikka, eli käytännössä millaista tuottoa vesilaitoksen pääomalle halutaan ja paljonko korjausvelkaa kuoletetaan.
Keskimäärin vettä käytetään lähteistä riippuen noin 150 litraa/vuorokausi. Kuukaudessa tämä on siis noin 4 400 litraa, eli 4,5 kuutiota. Keskiverto vedenkäyttäjän vesi maksaa siis noin 29,7 €/kk (4,5m³ * 6,6€/m³ ), eli 356 euroa vuodessa. Tästä vessanpyttyyn menee 55 euroa vuodessa (uudet wc-pöntöt kuluttavat vain 3-6 litraa vettä kullakin huuhtelukerralla) ja suihkuun 180 euroa vuodessa. Suihkussa vettä kuluu noin 10 – 20 litraa minuutissa ja sen käytöstä 60 % on lämmintä vettä.
Peukalosääntönä on hyvä myös muistaa, että 10 minuutin suihku maksaa noin yhden euron. Lotraaminen on siis paitsi kallista, myös keskimäärin alihinnoiteltua, jos vesimaksua ei makseta oikean kulutuksen mukaan. Kiinteistöliitto Uusimaa onkin laskenut, että 10 min suihku kuluttaa 4,7 kWh ja 2 min suihku kuluttaa 0,9 kWh virtaamalla 12 litraa/minuutissa. Jos energiaa haluaa säästää, niin lämpimän veden kulutus on se ykkönen. Esimerkiksi alla on omien sähkölaitteiden virrankulutus vuoden aikana. Suurin kulutukseni kohde Upo jääkaappipakastin kuluttaa viikossa 9,45 kWh. Se siis on sama, kuin kaksi 10 min suihkua viikossa. Toivottavasti tämä antaa perspektiiviä lämpimän veden kulutukselle ja sen hinnalle.
Omien kodin sähkölaitteiden virrankulutus vuodessa ja tästä aiheutuva lasku lompakolle. |
Lämpimän veden energiankulutuksen suuruuteen saa toivottavasti käsitystä myös seuraavalla anekdootilla:
"Yleisesti ajatellaan, että sähkösaunan lämmittäminen vie suurimman osan huoneiston energiankulutuksesta, mutta tosiasiassa käyttöveden lämmittämisen tarvittava energiankulutus on paljon suurempi. Jos saunaa lämmitetään kaksi kertaa viikossa, siihen kuluu energiaa 600 kWh vuodessa. Yhden hengen talouden lämpimän veden kulutus on vuodessa noin 22 000 litraa, koska keskimäärin noin 40 % kulutuksesta on lämmintä vettä. Jo tämän vesimäärän lämmittämiseen yhdelle hengelle kuluu energiaa noin 1270 kWh. Se on lähes tuplasti enemmän kuin saunan lämmitykseen kuluva energia."
Yllä olevaan anekdoottiin muuten vertailun vuoksi oma kerrostalokaksion sähkönkulutus on noin 1 400 kWh vuodessa. Käytännössä kulutan siis saman verran energiaa lämpimään veteen, kuin kaikkeen muuhun television katselusta pakastimeen ja ruuan tekemiseen. Aika hurjaa. Ei heti tulisi mieleen.
Entäs oma vesimittari?
Jos omaa vedenkulutustaan haluaisi seurata ja maksaa käytön mukaan, niin tähän sopii vesimittari. Uudisrakentamisessa vesimittarit ovat olleet pakollisia vuodesta 2011 lähtien. Syksyllä 2013 asuntokohtaiset vesimittarit tulivat pakollisiksi myös vanhempiin taloihin putki- tai linjasaneerauksen yhteydessä. Vasta alle viidesosa kaikista kerros- ja rivitalojen asunnoista on varustettu vesimittarilla. Veden laskutukseen niitä ei ole kuitenkaan pakko käyttää, kertoo Kuningaskuluttaja. Suurin osa taloyhtiöistä, joissa asuntokohtaiset vesimittarit on, laskuttaa asukkaita vedestä aidon kulutuksen mukaan. Asuntojen omia vesimittareita ei kuitenkaan aina lueta, koska se on taloyhtiön kannalta työlästä tai maksaa liikaa. Myös mittarien etäluentajärjestelmät ovat kalliita, joten talon omistaja saattaa jättää ne hankkimatta ja tyytyä lain minimiin eli pelkkiin mittareihin, kertoo Ylen Kuningaskuluttaja.
Huoneistokohtaisin vesimittarein varustetussa talossa kulutus on yleensä noin 20-30 % pienempi, koska kulutuksen mukaan maksaminen motivoi säästämään. Mahdollisuus päiväkohtaiseen seurantaan tehostaa mittarien vedensäästöön ohjaavaa vaikutusta vähän samalla tavalla, kuin sähkönsiirtoyhtiöiden palvelut sähkönkäytön seuraamisessa. Tarvikekulut edistyneimmille vesimittareille ovat suuruusluokkaa 500 €/asunto ja karvalakkimalleissa jonkin verran vähemmän. Ihan halvinta vesimittaria ei kuitenkaan kannata välttämättä valita, koska ne eivät mahdollista oman vedenkulutuksen reaaliaikaista tarkkailua asukkaalle, jota vaaditaan vuoden 2016 jälkeen.
Tampereen Vuokrasäätiön VTS-kodit on esimerkiksi varustettu 600 euroa maksavin vesimittarein ja vedenkulutus on laskenut keskimäärin 25 %, kertoo Kuningaskuluttaja. Vedensäästö vaikuttaa suoraan myös energian kulutukseen, koska lämmitysenergiasta valuu nimittäin noin viidennes kuuman veden mukana viemäristä alas. VTS-kodeissa säästyy energiaa 2-6 prosenttia, talon ja laitteiden kunnosta riippuen. Motivan ja Ympäristöministeriön teettämän työryhmän selvityksen (Huoneistokohtaisten vesimittareiden käyttö ja vaikutukset rakennusten energiankulutukseen) mukaan vedenkulutuksen pieneneminen esimerkiksi 20 % vähentää käyttöveden lämmitysenergiaa likimäärin 10 %. Lämpöhäviöiden ja muiden takia rakennuksen kokonaislämmitysenergia pienenee tällöin noin 5 %.
Huoneistokohtaisen vesimittarijärjestelmän arvioitu investointikustannus on Motivan vuonna 2009 tekemän raportin perusteella 500-700 €/asunto. Vuosittaiset luenta-, laskutus- ja huoltokustannukset ovat arvioiden mukaan 10-30 €/asunto. Lisäksi mittarijärjestelmä on peruskorjattava noin 12 vuoden välein nykyisin Suomessa käytettävissä olevissa järjestelmissä, mistä aiheutuu 150-200 €/asunto korjauskustannus. Motivan mukaan järjestelmän kustannukset saadaankin nykyisillä energian ja veden hinnoilla laskettuna katettua arviolta noin 20 vuoden kuluessa. Mittarointia voidaan kuitenkin perustella kustannusten yhdenvertaisella jakamisella käytön mukaan sekä veden, energian ja ympäristön säästöllä. Myös vuodelta 2018 löytyy selvitys, jossa vesimittareiden takaisinmaksuajaksi saatiin noin 15-20 vuotta.
Äskeisen perusteella ei siis ole yllätys, että omasta taloyhtiöstäni ei vesimittareita löydy. Taloyhtiön valmistuessa vesimittareita ei vielä vaadittu ja jälkiasennuksena investointi ei oikein maksa itseään takaisin. Toki vesimittari olisi se reiluin valinta vesimaksun suuruudelle. Inssin Osingot on kirjoittanut hyvin vesimittareista ja siitä, miten muutos on vaikuttanut hänen käyttäytymiseen. Blogissa oli myös mainioita esimerkkejä idioottimaisista veden lorotteluista. Suuremmasta kuvasta jäi kuitenkin puuttumaan pohdinta siitä onko se nyt niin hienoa säästää 5 €/kk vedestä, jos asunnon ostossa maksaa sen yli 500 euroa ekstraa mittarista, jonka takaisinmaksu voi olla yli 15 vuotta? Ehkä ei. Vielä jos taloyhtiössä keskikulutus on noin 120 litraa per asukas, niin investointi tuskin maksaa itseään takaisin. Vuokratalossa, erilaisella kulutusprofiililla ja näillä energianhinnoilla asia voi toki olla toisin. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen kuin tekstistä sai vaikutelman. Suosittelen kuitenkin lukaisemaan.
Miten liian halpa vesimaksu vaikuttaa oman taloyhtiöni talousarvioon
Siinäpä oli nyt pitkä ja suhteellisen perusteellinen alustus aiheeseen, joka oikeastaan lähti siitä, että oma taloyhtiöni vesimaksu oli vuosia sitten alimitoitettu ja sitä nostettiin oikealle tasolle todella hitaasti. Oikein vesivastiketta laskettaessa pitäisikin ehdottomasti huomioida myös lämpimän veden osuus kulutuksesta. Aikaisemmin hoitovastikkeella katettiin vain vesikuluja kylmän veden osalta, (vesimaksu vuonna 2014 oli 17,5 euroa/henkilö/kk), kun summan pitäisi olla luokkaa 28 euroa/kk/henkilö. Jos taloyhtiö perii vedestä kuukausimaksuna vaikkapa 18 euroa per asukas, sillä katetaan siis vasta kylmän veden hinta.
Oikeudenmukaisempi vesimaksu nousi siis itselläni pikkuhiljaa vuoden 2013 tasolta (16,5 €/kk) noin tasolle 22 €/kk vuonna 2022. Tämä on jo ihan realistinen hinta ottaen huomioon, että vuoden 2022 energiakriisi ei hirveästi kosketa Vantaan Energian kaukolämpöä kiitos jätteenpolttolaitoksen, joka tuottaa halpaa energiaa. Kalliimpi ja realistisempi vesimaksu puolestaan pudotti vastikkeita muutaman euron. Ei siis oikeastaan mitään merkittävää muutosta, mutta nyt jokainen asukas maksaa oikeudenmukaisemmin keskimääräisen vedenkulutuksen mukaan (vielä ei tosin ole vesimittareita). Veden hinnan noustessa sen mielletty "psykologinen hinta" todennäköisesti myös vähentää veden kulutusta ja motivoi säästämään. Kaikki siis voittavat, kun hinta vedelle on laskettu oikein.
Noin 100 km pitkä Vantaanjoki päättyy Vanhankaupunginkoskelle. Joskus pahimmilla rankkasateilla sinunkin jätevettäsi saatettiin ohijuoksuttaa tänne. |
Kulutetun veden hintaa pohtiessa voi myös miettiä itse järvivesien arvoa. Tämä sinileväsotku Laaksolahden Pitkäjärvellä ei houkuttele ja haisee pahalle. |
(Alkuperäinen artikkeli julkaistu 4.4.2014 ja nyt päivitetty)
Ei muuten motivoi kaikkia. Minä ainakin kulutan niin paljon vettä, etten varmasti maksa tyhjästä.
VastaaPoistaRationaalinen ihminen ainakin toimii niin, että kun veden hinta nousee, niin kulutus yleensä laskee. Mikä on se rajahinta, joka vaikuttaa kulutukseen on tietenkin yksilöllistä. Omalla kohdallani tuo vesimaksu on kuitenkin sen verran pieni, ettei se kyllä paljon motivoi miettimään jo muutenkin järkevää vedenkulutustani.
PoistaSitä en kuitenkaan ymmärrä, että kehuskellaan vedentuhlauksella. Toivottavasti ymmärsin kommentin väärin, etkä tätä tarkoittanut. Muuten se on vähän mautonta ja munatonta käyttää hyväksi yhteisvastuuta, jossa toiset maksavat kulutuksesi.