Kaikkea ei kannata omistaa - Tavaroiden todelliset kustannukset

Lause: "On rahaa" ei ole sama asia kuin "on varaa". Näinkin yksinkertaista lausetta on monen vaikea ymmärtää. Mitä sillä tarkoitan? Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että minulla on sen verran rahaa, että voisin ostaa käytetyn Ferrarin. Minulla ei kuitenkaan ole siihen käytännössä varaa, koska ylimääräinen raha pitäisi hankkia myymällä osakesalkkuni. Joka vuosi hyviä osinkoja tuottava rahasampo pitäisi vaihtaa pelkkiä kuluja (vakuutukset, polttoaine, huolto- ja rengaskulut yms.) tuottavaan menopeliin. Ei kiitos. Se olisi ensimmäinen ja nopein tie taloudelliseen tuhooni sitä kautta oman vapauden ja valintamahdollisuuksien vähenemiseen.

Rahojen kuluttaminen luksukseen ja ylellisyyksiin tuottavaa varallisuutta tuhoamalla ei tuo onnea. Hassua, sillä näin moni tuntuu kuitenkin toimivan. Kun tulot kasvavat, tavaraa pitää hankkia yhä lisää ja jokaiselta pitäisi löytyä vähintään auto ja kesämökki. Tämähän on tavallaan se "varallisuuden" merkki, joka näkyy ulospäin, vaikka se ei sitä olisikaan. Salavarakaskin voi elää tyytyväistä, niukkaakin elämää, kun tietää että tulevaisuus on sillä tavoin turvattu. Tiettyyn pisteeseen asti tavarat toki helpottavat elämää, mutta moni on jo edennyt sen pisteen yli, jolloin tavaroista on enemmän riesaa (huolto, puhtaanapito, tilantarve, sitoutunut pääoma yms). Edes kaikkea pienempää ja arvoltaan vähäisempää tavaraa ei kuitenkaan ole järkevä omistaa. Otan pari esimerkkiä omasta elämästäni ja tarkastelen niiden niin sanottua vaihtoehtokustannusta.

Ovatko järki ja tunne vastustajia vai kumppaneita? Kumpi päätöksiäsi ohjaa? Rahan ei tarvitse olla kuin villihevonen, joka lähtee käsistä laukkaamaan. Rahan voi myös kesyttää. Kuvan lähde.

Yksi esimerkki turhasta, mutta niin yleisestä tavarasta voisi olla tulostin. Omaan asuntooni muuttaessani halusin sinne ehdottomasti tulostimen, johon oli yhdistetty skanneri ja kopiokone. Ehkäpä noin parin kuukauden välein tulikin jotain pientä tulostettua (esim. Huutonetin pakettikortteja), mutta erittäin harvoin. Mitään kiirettä näillä ei edes usein ollut, vaan tulostuksen olisi voinut halutessaan tehdä töissä, kirjastossa tai vaikkapa kaverin luona. Kuivuva ja loppuva muste piti uusia aina noin vuoden välein, mikä aiheutti kuluja ja myös hampaidenkiristelyä tulostimen säätämisen kanssa. Parasta (pahinta) oli tietenkin tulostimen viemä tila. Pidin aikoinaan tulostinta olohuoneen kulmassa television ja kaiuttimien vieressä. Tulostin lohkaisee tästä pienestä kerrostalokaksiosta kuitenkin yllättävän ison pöytätilan. Jossain vaiheessa huomasinkin jo sisustavani tulostimen ehdoilla. En voinut ostaa tarpeeksi isoa televisiota, koska TV-tasollani ei ollut tulostimen takia enää tilaa leveämmälle taulutelkkarille. Ei helvetti, myyntiin koko roska. Nyt tilaa on enemmän, ei tarvitse huolehtia tulostimen toiminnasta eikä musteesta. Aikaisemmin parin kympin vuosikuluilla tulostelee jo vaikkapa kirjastossa maksullisia tulosteita riittämiin ja rahaa jää säästöönkin. Itse asiassa joissakin kirjastoissa voi jopa tulostaa 5 liuskaa ilmaiseksi vuosineljänneksittäin ja lopuista peritään 40 senttiä/sivu.

Äskeisessä esimerkissä vaihtoehtokustannus oli rahan sijaan oikeastaan tilan säästö ja stressin väheneminen. Yleensä tavaroiden omistuksen hinta on kuitenkin helppo laskea rahassa. Esimerkiksi itse keräsin vielä jokin aika sitten Aku Ankan näköispainoksia. Omistin niitä suhteellisen paljon (15 kpl), mutta en koskaan oikeastaan tiedä miksi. Pidin kyllä Aku Ankoista pienempänä ja luin niitä aina ruokapöydässä. Päivä ei lähtenyt käyntiin tai ruoka ei maistunut niin hyvältä (vessareissusta nyt puhumattakaan), eillei samalla lukenut akkaria :D Tiedä sitten onko nyt tullut järkeä enemmän päähän ja lapsellisuus karissut, vai olenko muuttunut jo liian totiseksi, mutta nyt en juuri enää pysty lukemaan uusimpia Aku Ankkoja. Ne ovat yksinkertaisesti niin naurettavia ja lapsellisia, täynnä pelkkää kohellusta. Don Rosan ja Carl Barksin sarjat nyt ovat poikkeuksia, mutta muuten tapahtumat aiheuttavat itselleni vain päänpudistelua ja verenpaineen nousua. En yksinkertaisesti vain pysty niistä enää nauttimaan. Kerran kokoelmaa katsellessani tajusin, että kun en ollut niitä pariin vuoteen lukenut, tuskin niitä tulen enää tulevaisuudessakaan tarvitsemaan. Laitoin siis koko paketin myyntiin ja sainkin 15 kpl Aku Ankan nököispainoksista 197 euroa. Enemmänkin olisi tietysti voinut saada, mutta en jaksanut niitä ruveta yksitellen kauppaamaan ja halusin niistä nopeasti eroon.

Hankintahinta noille Aku Ankan näköispainoksille on varmasti ainakin tuplasti, joten pelkkinä pääomakustannuksina tuo on maksanut noin 30 euroa vuodessa menetettyinä sijoitustuottoina. Kymmenessä vuodessa maksoin siis noin 300 euroa pelkästä Aku Ankkojen säilyttämisestä, kun senkin rahan olisi voinut laittaa poikimaan. Aika kallista. Tämä ei tosin ole vielä mitään verrattuna yhteen tuttuuni, joka on hurahtanut Muumi-mukien keräämiseen. Tällä hetkellä hän omistaa noin 30 kappaletta kyseisiä mukeja ja kysyttäessä "sijoituksen" hinta-arvio on noin 2 000 -3 000 euroa. Tämän verran hän on siis jo sijoittanut ja 7 % korolla "häviää" joka vuosi noin 200 euroa menetettyinä tuottoina. Itse en ole esteetikko, enkä juuri arvosta taidetta tai muutakaan rihkamaa, jolle ei ole oikeaa käyttöarvoa. Niinkö paljon noista mukeista saa tunnearvoa tai jotain muuta mielen lämmikettä, että tieten tahtoen on valmis heittämään tuottoa vessasta alas? Muumi-mukien kokoelma vain vaikeuttaa asunnon siivoamista ja siellä oleskelua, kun saa aina varoa vitriinin kolhimista? Arvatkaa vain, olenko uskaltanut edes kysäistä asiasta tutultani. Kukin eläköön ja toimikoon tavallaan. Olenhan itsekin sijoittanut reilut 4 000 euroa pyöriini, joten mikä minä olen tästä ketään neuvomaan. Pyöriäni tosin käytän lähes päivittäin, Muumi-mukit taas lojuvat vain kaapissa käyttämättöminä.

Vähän samoin on käynyt myös köysikiipeilyvarusteideni kanssa. Harrastan boulderointia, johon hurahdin vuosia sitten kaverin suosiollisella avustuksella. Samainen kaveri sai minut myöhemmin houkuteltua myös yläköysikiipeilykurssille, jonka suoritettuani kävimme yhdessä köysittelemässä kiipeilyhallissa toinen toista varmistaen. Ostin tietysti köysikiipeilyä varten Black Diamond -valjaat, ATC-varmistuslaitteen ja sulkurenkaan, koska ajattelin vajaan 80 euron setin maksavan itsensä käytön aikana takaisin. Varusteisiin sijoitettu summahan ei ole edes kovin suuri, joten siksi en juuri hankinnan vaihtoehtokustannusta edes pohtinut. Todellisuudessa varusteiden vuokraus kiipeilypaikoissa maksaa paikasta riippuen noin 2 euroa. Koska saan töistä liikuntaseteleitä, maksan todellisuudessa kaikesta liikunnastani vain puolet. Maksaisin siis koko ostamastani kiipeilysetistä vuokraa vain 1 euron/kiipeilykerta. Vaikka kävisin joka kuukausi kiipeilemässä viiden vuoden ajan, en siltikään saisi ostostani kuoletettua, ennen kuin valjaat pitäisi taas vanhuuttaan uusia (Viime vuonna en tainnut käydä seinäkiipeilemässä esteiden/tekosyiden/saamattomyyden takia kertaakaan). Halvankin tavaran todellisia vaihtoehtokustannuksia kannattaa siis pohtia, ennen kuin ryntää ostamaan mielestään itselleen sopiviaa juttua. Onneksi tajusin myöhemmin tilanteeni ja laitoin kiipeilykamat myyntiin. Omistan enää kiipeilykengät, joita käytän suhteellisen ahkerasti ja joista on ollut paljonkin hyötyä.

Kirjastojen pari hyvää uututta konsolipelien rintamalla sadesään varalle :)

Myös elokuvien ja pelien ostossa voi säätää merkittäviäkin summia lainaamalla ne kirjastosta. Oma paheeni on ostaa hyviä elokuvia ja pelejä, joita ei kuitenkaan loppujen lopuksi tule katsottua ja pelattua niin paljon. Vuonna 2014 käytin tähän noin 260 euroa ja vuonna 2015 käytin noin 190 euroa leffojen ja pelien hankintaan. Järkyttävää, kun sen itselleen suostuu myöntämään. Monen pelin kerkiää hyvin pelaaman 14 vuorokauden laina-ajan puitteissa ja jos lainaus myöhästyy, ei sakkomaksukaan ole suuri. Oikeastaan se on jopa niin naurettavan halpa, että sitä kannattaa käyttää "vuokraamiseen". Lue tästä lisää artikkelissani: Kirjastojen palvelut ja konsolipelien lainaus.

Äskeiset esimerkit olivat oikeastaan hyvä aasinsilta siihen kysymykseen, onko varallisuutesi tuottavaa vai kuluttavaa? Mikä olisi vaihtoehtokustannus? Näiden kahden eron ymmärtäminen on kuitenkin tärkeää. Kuluttava varallisuus aiheuttaa sinulle pelkästään kuluja (yleensä rahan muodossa), kun taa tuottava varallisuus kerryttää (tai säästää) sinulle tuloja ja kasvattaa pitkällä tähtäimellä varallisuuttasi. Jos tavoittelet taloudellista riippumattomuutta, niin mieti tarkkaan ostopäätöksiäsi. Älä antaudu pelkän tunteen valtaan ja vältä elämäntapainflaatio, jossa tulojen lisääntyminen vain lisää kulutustasi ja sitä kautta stressin määrää. Tiedä säästetyn rahan arvo. Älä usko mediaa ja poliitikkoja, jotka paasaavat kansalaisvelvollisuudestasi kuluttaa. Se on ikuinen oravanpyörä. Miksi ostaa jotain sellaista, mitä et oikeasti tarvitse? Et saa iloa elämään pelkistä turhista tavaroista, podet niistä vain syyllisyyttä. Suosittelen mieluummin liikuntaa, se on varakkuuttakin kalliimpaa. Rahan ei tarvitse olla kuin villihevonen, joka lähtee käsistä laukkaamaan. Elämän parhaat asiat tulevat kuitenkin ilmaiseksi. Tavaroiden todellisista kustannuksista on kirjoitettu myös hyvin Vähemmän on Enemmän -blogissa.