12. heinäkuuta 2018

Melontareittejä Töölönlahdelta: Kajakilla Suomenlinnaan

Töölönlahti on suosikkipaikkani aina, kun haluan lähteä melomaan. Ensinnäkin se on paikkana erittäin kaunis ja suojassa tuulelta ja aalloilta. Toisekseen sieltä pääsee hetkessä melomaan lähes mihin haluaa. Vaikka Hakuna Matata-vuokrapisteestä löytyykin vain kaksi vuokrattavaa kajakkia, ne saa aina kätevästi varattua netin kautta ja vesille pääsee heti parissa minuutissa, kun vain paikalle saapuu. Vuokrapisteestä huokuu aina jotenkin rento meininki. Finladia talon takana oleva hiekkaranta on erinomainen sijainti vuokrapisteelle.



Tällä kertaa vuokrasimme kajakit neljäksi tunniksi hintaan 40 euroa. Harmittavasti hinta oli noussut nyt 5 euroa vuodentakaisesta :( Kohta tulisi jonkun melontaseuran jäsenyys halvemmaksi. Tarkoituksena oli vähän lähteä melomaan Suomenlinnaan, jos olosuhteet olisivat otolliset. Jos ei, niin sitten perinteinen reitti Vanhankaupunginkoskelle tai Herttoniemen Saunalahteen. Tuuli oli sen verran vähäistä, että päätimme meloa Sompasaaren ohi kohti Katajanokan kanavaa ja katsella uskaltaako Suomenlinnaan meloa. Uusi reitti on aina haasteellinen, mutta päätimme kokeilla. Jos joku mielii tehdä saman, niin tässä jotain ohjeita ja kuvaus matkasta. Tähän artikkeliin tulee nyt poikkeuksellisen paljon kuvia (voi olla siksi raskas ja hidas ladata) ja ne on pyritty esittämään aikajärjestyksessä melotun reitin varrelta. Juttu alkaa Katajanokan kanavan kohdalta. Jos et tiedä miten sinne meloa, niin lue aikaisempi melontajuttu: Melontaa pääkaupunkiseudulla - Töölönlahti-Katajanokka-Korkeasaaren kierto.

Melontareitti Suomenlinnaan Katajanokan kanavan ja useiden pikkusaarien kautta. Yhteensä matka 4 h ja 16,7 km. Tarkempaa tietoa Polarin-palvelusta.

Katajanokan kanavan kautta pääsee Kauppatorin Allas Sea Pool-merikylpylän ohi. Taustalla Silja Line olympialaiturilla.

Sky Wheel-maailmanpyörä Eteläsatamasta kuvattuna. Oli muuten perin hankala kuvata oudossa aallokossa.

Vaikka kuvista ei sitä ehkä näe, mutta merenkäynti on Eteläsatamassa aika haasteellista. Vaikka päivä olisikin melko tuuleton (meidän melonnassa olematon 2m/s), niin silti melonta on tässä kohtaa vähän kuin rodeossa. Syynä on todennäköisesti vierestä lähtevä laivaliikenne ja etenkin itse satama, jossa muodostuu niin sanottu seisova aalto. Tuulen ja laivojen aiheuttamat peräaallot heijastuvat sataman seinämistä ja vahvistavat toisiaan. Aallot siis interferoivat ja summautuvat, muodostavat siis tavallaan isompia huippuja ja pohjia tiettyihin ja samoihin solmukohtiin. Ensikertalaiselle pelottavaa ja vähän enemmän melonutkin hämmästelee moista. Eteläsatamasta ei auta kuin vain meloa rivakasti Valkosaarta kohti silloin, kun laivaliikennettä ei näy ja olla tarkkana tasapainon kanssa.

Valkosaari ja huvilatyyppinen ravintola NJK (pursiseura Nyländska Jaktklubben) Olympiaterminaalin vieressä. Vihittiin käyttöön vuonna 1900.

Valkosaari antaa jo vähän suojaa aalloilta, kun ne murtuvat rantaan, eivätkä heijastu enää takaisin.
Taustalla Luoto-saari. Sen vuonna 1898 valmistuneessa puisessa huvilassa toimii kesäisin Ravintola Saaristo

Valkosaarelta on vain pieni matka seuraavalle Ryssänsaarelle, joka näkyy taustalla. Vesibussiliikennettä viereisellä väylällä.

Kun on voittanut Eteläsataman seisovat aallot, niin tyynellä säällä tästä eteenpäin on kuin meloisi tyynellä järvellä (ainakin kun tuulen suunta on suotuisa ja noin 2 m/s). Kun meloo saarten välistä: Valkosaari-Ryssänsaari-Puolimatkansaari-Pormestarinhepo ja Pormestarinluodot, niin on hyvin suojassa niin tuulen kuin veneidenkin aallokolta. Laivareitit kulkevat vähän kauempaa saarten molemmilta puolilta, mutta kun käyttää niitä aallonmurtajana, niin melonta on helppoa ja huoletonta. Saarien välillä on aina noin 200 metriä melottavaa. Rantautua noille saarille ei oikein kannata, koska ne ovat niin pieniä ja toisaalta se on kiellettyä, koska osa on suojeltuja linnustoalueita. Jotkin saaret on myös paskottu lintujen toimesta aika mukavaan kuntoon, joten rantautuminen tuskin on ekana edes mielessä :D

Ryssänsaarelta Puolimatkansaarelle.
Puolimatkansaari ja Pormestarinhepo, molemmat rauhoitettuja linnustoalueita ja lähemmin tarkasteltuna luonnollisesti paskottu täyteen.

Vasemmalla Pormestarinluodot, edessä näkyy jo Suomenlinna. Melonta saarelle kuvan oikeasta reunasta.
Suomenlinnan Varvilahdelle pääsee vaikka Pikku-Mustan ja Länsi-Musta-saaren yhdisävän sillan ali melomalla.

Kun mereltä pääsee vihdoin Suomenlinnan saarten suojaan, niin voi vihdoinkin alkaa nautiskelemaan. Lahti on erinomaisesti suojassa ja lähes peilityyni. Sieltä voi meloa sitten tarkastelemaan yleensä täyden vierassataman laivoja, tai vaikka piipahtaa Suomenlinnan kirkossa, kaupassa, tai erilaisissa museoissakin, jos on varannut tarpeeksi aikaa (suosittelen Sotamuseoa tai Turussa vuonna 1933 valmistunutta sukellusvene Vesikkoa). Voit myös piipahtaa katsomassa Kuninkaanporttia, tai Kustaanmiekan linnoitusta ja sitä, miten tuosta kapeasta kohdasta voi mitenkään lipua suuri ja raskas matkustajalaiva. Jos ei tykkää niin paljon ihmispaljoudesta, niin voi myös poiketa tarkastelemaan Länsi-Mustasaaren rannikkotykkejä. Kukin tehköön mistä tykkää. Voihan sitä vain fiilistellä maisemia kajakista käsin ja jättää rantautumisenkin kokonaan pois.

Suomenlinnan suojaisaa Varvilahtea, taustalla keskellä Tullin vene.

Oma suosikkikuvani reissulta. Vesi aivan peilityyni ja värit ihanan kesäisiä. Oikealla Suomenlinnan Susisaaren vierassatama.

Varvilahtea pitkin kohti sukellusvene Vesikkoa.

Sukellusvene Vesikko ihan kulman takana.
Sukellusvene vesikko.
Pyörimme vielä hetken tutkien Suomenlinnan rantoja, mutta päätimme lähteä meloen samaa reittiä takaisin ja etsiä sopivan rantautumispaikan evästaukoa varten. Sellainen itse asiassa bongattiin jo heti Suomenlinnaan tullessa ennen alittamaamme siltaa. Sen vierestä löytyy sopiva rantakaistale. Hiekkaranta oli sen verran leveä, että emme häirinneet hanhiparvea. Hanhien ulosteet tosin häiritsivät vähän meitä, mutta minkäs teet. Ei tässä nyt puhdasta ja koskematonta hiekkarantaa kukaan odottanutkaan. Aurinko oli mennyt jo hyvin pilveen ja evästauolla piti jo vetää kuoritakkia niskaan, kun istuimme upseerien saunatalon portailla evästä syöden. Muutama lokki karttoi purtavaa ja yksi huusi välillä vieressä niin, että korvat meinasivat haljeta.

Samaa reittiä takaisin. Taustalla Suomenlinnan kirkko.

Rantautumispaikka juuri ennen Pikku-Mustan ja Länsi-Mustan siltaa.

Hanhia ei paljon kajakkimelojat kiinnostaneet. Taustalla upseerien ja varuskunnan saunatalo.

Menomatka taitettiin taas samaa reittiä saarten suojassa. Jostain syystä halusin reittiin vähän vaihtelua ja päätimmekin meloa Ryssänsaaren jälkeen Katajanokan rannan kautta kiertäen se itäpuolelta. Reitti ei ole niin suojassa tuulelta ja ja laivojen peräaalloilta, mutta toisaalta sinne ei muodostu Eteläsataman seisovia aaltoja. Katsoimme, ettei laivaväylillä ole liikettä ja lähdimme ylittämään. Matkahan ei ole pitkä (ehkä noin 300-400 m), mutta yllättävän nopeasti jostain horisontista vesibussi tuli melkein rinnalle. Tässä vaiheessa tein sen virheen, että meloin jo liian lähellä Katajanokan kivikkoista rantaa. Takaa tulleen vesibussin peräaallot houkuttelivat ja halusin surffailla niillä jännityksen ja niiden antaman nopeuden takia. Niiden suunta oli kuitenkin päin rannan kivikkoa. Tuntui, että aallot eivät lopu ollenkaan ja käytin niitä liian pitkään surffaukseen. Lopulta havahduin siihen, että kivikkoon on vain noin 5 metriä ja nyt on pakko pistää kaikki taito, nopeus ja voima kehiin, jotta ei käy köpelösti. Ei tuossa lopulta mitään käynyt, mutta sydän löi muutaman ekstralyönnin :) Veli meloi järkevänä vähän kauempana ja hänestä hommani näytti varmaan aika pahalta. Liika itseluottamus on joskus pahasta ja meloessa kannattaa muistaa nöyryys.

Menomatka samaa reittiä horisontin suuntaan.

Mitä jäi käteen - Moloako Suomenlinnaan?


Itse Suomenlinnaanhan meloo Töölönlahdelta noin 1 h 10 minuuttia ja matkaa on silloin kertynyt noin 6,5 kilometriä. Tästä himpun verran alle puolet taitetaan Katajanokan kanavan jälkeen laivaväylien kupeessa suojaisten saarten välissä. Hyvällä säällä reitti on yllättävänkin helppo ja suojaisa. Järki ja nöyryys mukana, sekä varovaisuutta Eteläsataman seisovien aaltojen kanssa, niin edestakainen matka taittuu taukoineenkin alle kolmen tunnin, eikä laivaväylistä ole huolta. Koska meillä oli vielä aikaa jäljellä, niin poikkesimme vielä Korkeasaaren ohi ja suuntasimme toiselle tauolle Kalasataman Parrulaiturille. Jonkin verran paikka oli taas vuodessa muuttunut ja vedenpintakin vähän laskenut. Meloisinko uudestaan Suomenlinnaan? Ehdottomasti. Hieno reissu ja sopivan vaihteleva. Jos varaisin kajakin 4:ksi tunniksi, niin jatkaisin matkaa ehkä myös itäpuolen Vallisaarelle, tai länsipuolelle kohti Särkkää, Harakkaa ja Uunisaaria.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...