20. kesäkuuta 2017

Taloudellinen riippumattomuus - Eläkkeelle jo 45 vuotiaana

Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa yleensä sitä, että säästämisellä ja sijoittamalla pyritään saavuttamaan niin hyvä taloudellinen tila, että työn tekeminen pelkän ansiotulon, eli rahan takia ei ole  enää pakollista. Voit siis elää pelkillä pääomatuloilla. Taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa siis oman itsenäisyyden ja valinnan vapauden. Olet vapaa tekemään mitä haluat ja milloin haluat. Työn lopettaminen ei kuitenkaan ole "joko tai" -kysymys, vaan voit käydä edelleen töissä, jos niin haluat. Et tee sitä kuitenkaan enää pakosta, vaan vaikkapa työn ilosta tai sosiaalisten kontaktien takia. Kun töiden tekeminen ei ole enää rahan takia pakollista, niin siitä voi nauttia myös aivan eri tavalla. Saat itse tehdä sitä mistä nautit, elämänlaatusi paranee ja stressi vähenee. Vapaa-ajan määränkin voit itse valita. Taloutesi on turvattu, vaikka työt loppuisivat seuraavana päivänä.



Jokainen tietysti määrittelee itse, mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa, mutta yleensä se on edellä kuvatun kaltainen tila. Taloudellisen riippumattomuuden tasoja voi tosin olla useita. Minimissään se tarkoittaa, että pääomatuloilla saa maksettua vain pakolliset menot, kun taas parhaimmillaan tulot kattavat aivan kaikki menot ja ne riittävät jopa monenlaisen luksuksen ja lomamatkan hankintaan harrastuksista puhumattakaan. Moni toivoo voittavansa lotossa ja saavuttavansa tämän riippumattomuuden tilan, mutta kuinka moni onkaan uskaltanut kuvitella saavuttavansa sen oikeasti pelkällä säästämisellä ja sijoittamisella? Ehkä et ole näin edes uskaltanut kuvitella, koska pidät sitä utopiana. Onko se oikeasti edes mahdollista? Miten se saavutetaan ja mikä on realistinen tavoite? Itselleni olen asettanut tavoitteeksi 45-vuoden iän. Katsotaanpa miten tähän tullaan pääsemään.

Takana ällistyttävän yksinkertaista matematiikkaa - Vain säästöaste merkitsee


Tämän tekstin inspiraationa ja oikeastaan motivaationa koko taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluun on käytetty MR. Money Mustache -sivustoa ja sen artikkeleita: The Shockingly Simple Math Behind Early Retirement ja The 4% Rule: The Easy Answer to “How Much Do I Need for Retirement?”. Ilman näitä tekstejä tuskin tätäkään artikkelia olisi julkaistu, joten kirjoittajalle niistä iso kiitos.

Iän perusteella voit jäädä valtion kustantamalle eläkkeelle yleensä 63–68-vuotiaana. Miten voin itse tavoitella 45-vuoden eläkeikää? Miten olen siihen päätynyt? Ihmiset yleensä kuvittelevat, että hyväpalkkaisen toimitusjohtajan on helpompi jäädä eläkkeelle aikaisemmin kuin vaikkapa pienipalkkaisemman opettajan. Niinhän sitä helposti luulisi, mutta asia ei ole aina ihan näin mustavalkoista. Tietysti suuresta palkasta on helpompi säästää kuin pienestä. Kovin usein suurituloinen säästöaste on kuitenkin pieni ja kaikki raha laitetaan niin sanotusti haisemaan elämäntapainflaation takia. Tällöin mikään rahasumma ei riitä, jos kaiken kuluttaa. Ja nyt tulee shokeeraa yllätys, jota et todennäköisesti ole aikaisemmin pysähtynyt miettimään.

Yksinkertaistaen voi sanoa, että eläkkeelle jääminen riippuu vain yhdestä tekijästä: Omasta säästöasteprosentistasi koko kulutukseen nähden. Mitä tuolla tarkoitetaan? Tarkemmin sanoen säästöasteesi ja niille saamasi tuotto kertoo sen, kuinka kauan joudut tekemään palkkatyötä taloudellisen riippumattomuutesi eteen. Jos kuitenkin sijoitat kustannustehokkaasti ja pitkällä tähtäimellä (kymmeniä vuosia) indeksirahastoon, niin tuottoprosentti voidaan vakioida (historiallisen tuoton oletus) ja jättää säännöstä pois. Ei siis periaatteessa ole väliä, montako euroa tienaat tai kulutat. Vain näiden keskinäinen suhde, eli säästöasteprosentti on tärkeä. Yksinkertaistaen säästöasteenhan määrittelee kaksi asiaa:

  • Paljonko säästät vuodessa
  • Paljonko kulutat vuodessa

Nämä luvut säästöön ja kulutukseen menevästä rahasta vuoden aikana on helppo laskea ja kaivaa vaikkapa omasta kirjanpidosta. Selvennyksenä: (tulot nettona - menot = säästö) ja (säästö/tulot nettona)*100% = säästöaste %. Ihan peruskoulun matematiikkaa siis, ei sen vaikeampaa. Eläkkeelle jäämisen riippuvuus suhteessa säästöasteeseen on kuitenkin erittäin yllättävää, jopa itselleni. Tämä johtuu osittain siitä, että metodi on juurikin niin ihmeellisen yksinkertainen, ettei sitä heti voisi todeksi uskoa.


Esimerkin voimalla - Miten työvuodet oravanpyörässä riippuvat säästöasteesta


Otetaanpa selventävä esimerkki, niin homma avautuu paremmin kaikille. Jos tuhlaat 100 % tai enemmän tuloistasi, et saa tietenkään mitään säästettyä, etkä pääse ikinä eläkkeelle, ellei joku muu säästä eläkettäsi (esim. Suomen valtio). Työurasi on siis periaatteessa ikuinen. Jos taas kulutat 0 % tuloistasi, eli elät jotenkin ilmaiseksi metsämökissäsi ja pystyt ylläpitämään tätä elintasoa käytännössä ikuisesti, niin voit siirtyä eläkkeelle heti. Työurasi on siis oikeastaan nolla. Tähän mennessä kaikki on siis loogista.

Kuvan lähde: MR. Money Mustache.

Miten sitten näiden ääritapausten välissä, kun kumpikaan esimerkeistä ei ollut vielä järin realistinen? Korkoa korolle efekti (Osa 1 ja Osa 2) on siitä erikoinen, että heti kun aloitat säästämisen ja sijoitat rahaa vaikkapa osakkeisiin, niin se alkaa tuottaa passiivista tuloa. Syntynyt passiivinen tulo puolestaan kerryttää itsestään lisää tuloa pääomalle ja nopeasti tästä muodostuu niin sanottu exponentiaalinen käyrä. Toisin sanoen raha tuottaa koko ajan enemmän ja enemmän rahaa. Heti kun tämä syntyvä tulo on yhtä suuri kuin elinkustannuksesi vuodessa inflaatio huomioiden voit jäädä eläkkeelle.

Jos työvuosien riippuvuudesta säästöasteen piirtää kuvaajan eri pääoman tuottotasoilla, se ei ole suora viiva, vaan kaunis exponentiaalinen kaari. Itse asiassa siitä saadaan useita exponentiaalisia kuvaajia pääoman eri tuottoprosenteilla. Kuvaajaa tulkitaan siten, että vaaka-akselilla on oma säästöasteprosentti vuodessa ja pystyakselilla työuran pituus vuosissa. Kuvaajan käyrät on laadittu erilaisille sijoitusten tuottoprosenteille (1-15 %). Mitä suurempi tuotto pääomalle saadaan, sitä jyrkemmin kaari taipuu ja sitä nopeammin, eli aikaisemmin tarvittavat työvuodet tulevat täyteen. Kuinka monta vuotta pitää sitten työskennellä, jotta voi jäädä eläkkeelle? Otetaanpa esimerkiksi opettaja, jonka säästöaste on vaikkapa 20 % ja sijoitusomaisuudelle on saatu 6 % tuotto. Eläkkeelle, eli taloudellisesti riippumattomaksi voisi jäädä noin 35 vuoden työuran jälkeen.


Yksinkertainen peukalosääntö ja konservatiivinen oletus


Tähän säästöasteeseen ja eläkkeen alkamiseen on myös hyvä ja yksinkertainen peukalosääntö. Jos säästät puolet tuloistasi (säästöaste 50 %), niin vuoden päästä olet säästänyt yhden vuosikulutuksen verran. Jos jatkat samaa rataa kymmenen vuotta, niin säästössäsi on tietenkin kymmenen vuosikulutuksen verran rahaa. Jos saisit tälle rahalla 10 % tuoton, niin joka vuosi kymmenen vuosikulutuksen suuruinen säästöpotti kasvaa korkoa yhden vuosikulutuksen verran. Ja kappas, nyt huomataankin, että näin toimien voisit siis jäädä jo eläkkeelle. Yksinkertaista. Ei välttämättä ihan se realistisin skenaario, mutta peukalosäännöksi ja helposti muistettavaksi esimerkiksi erinomainen.

Ylempää pientä kuvaajaa on hivenen hankalaa tulkita tarkasti, joten tehdäänpä siitä isompi, yksinkertaisempi ja realistisempi muutamalla konservatiivisella oletuksella. Sijoituksille saadaan inflaation jälkeen 5 % tuotto. Kun tämä tuotto säästetylle pääomalle (eli säästöaste) kattaa menosi, niin voit periaatteessa siirtyä viettämään leppoisempia eläkepäiviä taloudellisesti riippumattomana. Graafin avulla pystyt nyt helpommin haarukoimaan tulevia työvuosiasi, kun tiedät vain säästöasteesi. Vaihtoehtoisesti voit myös keskittyä ja motivoida itseäsi paremmin pelkkään säästöasteen nostoon, kun tietty suunniteltu eläkeikä on tähtäimessä. Olen yrittänyt tehdä kuvaajan taulukkolaskentaohjelmalla niin hyvin kuin mahdollista, mutta sitä ei silti kannata lukea, kuin piru raamattua.



Moni työskentelee vuosia työelämässä, mutta eläkkeelle jäädessä tilillä on lähestulkoon nolla euroa säästössä ja eläke hädin tuskin riittää täysipainoiseen elämiseen. Nyt kerron esimerkin, jonka avulla saman määrän työvuosia tekevä ja samaan aikaan eläkkeelle siirtyvä voi kuitenkin olla persaukisen sijaan jo riippumaton vain pienillä valinnoilla. Esimerkiksi normaali perhe, jonka säästöaste on keskimääräistä parempi, eli noin 10 %, joutuisi graafin mukaan työskentelemään noin 45 vuotta. Keskimääräistä parempi on aika pitkä aika saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Toisaalta 10 % on määrä, jonka jokainen voi periaatteessa säästää tinkimättä oikeastaan mistään. Budjettia pitämättömällä tuo rahamäärä menee yleensä kaikkeen turhaan, kuten heräteostoksiin. Järkeistämällä toimintaansa, tuo summa säästyy ilman, että mistään tarpeellisesta tarvitsee tinkiä. Työuran jälkeen on kuitenkin lähes huomaamatta kerryttänyt omaisuuden, jonka avulla on taloudellisesti riippumaton, eikä pelkän eläkkeen varassa. Kuulostaa mielestäni hyvältä, mutta parempaankin voisi vielä tähdätä.


Fiksu kuluttaja säästää omilla valinnoilla turhasta leikkaamalla


Jos samainen perhe kaiken lisäksi pitäisi budjettia ja vaikkapa kilpailuttaisi sähköyhtiönsä ja vakuutuksensa, lopettaisi turhat lehdet ja tupakan polton, ei vaihtaisi televisiotaan ja kännyköitään uusimpiin vuoden välein, niin tällöin säästöaste nousisi esimerkiksi 15 %:iin. Tällöin taloudellinen riippumattomuus ja eläke saavutettaisiin noin 37 vuodessa. Tämä olisi 8 vuotta aikaisemmin. Onko tupakka ja lehdet 8 vuoden työnteon väärtejä? Mielestäni ei, mutta jokainen punnitkoon itse omat valintansa. Sitähän järkevä säästäminen on, punnitaan mikä on oikeasti tärkeää ja mikä turhaa. Ajattele, jos saisit säästettyä 60 % tuloistasi. Töitä pitäisi tehdä vain noin 10 vuotta. Hankalaa ja erittäin haasteellista, mutta ei aivan mahdotontakaan. Vain itse voit vaikuttaa siihen, miten pitkään oravanpyörässä juokset. Älä ota muista mallia ja suhteuta kulutustasi vain muihin vertaamalla. Uskalla olla erilainen, jos se on itsellesi tärkeää. Ja nyt tulee se pahin isku vasten kasvojasi. Tämän lukeneena et voi kuitenkaan enää vedota siihen, että et tiennyt... Silmäsi ovat todennäköisesti nyt avautuneet.

Säästä turhasta, jotta voit myöhemmin tärvätä tarpeelliseen. Näin on joku fiksu joskus sanonut. Tärkeintä tässä onkin huomata, että menojen leikkaus on tulojen kasvattamista tärkeämpää. Tämä siksi, koska menojen leikkaus pysyvästi jättää joka kuukausi aina rahaa säästöön ja näin vähentää pysyvästi elämiseen tarvittavaa rahaa tästä ikuisuuteen. Tuloja voi toki kasvattaa, mutta jos kasvatat niitä vain yhden kuukauden, ei se merkitse juuri mitään. Jos taas haluat kasvattaa tuloja pysyvästi, joudut myös tekemään enemmän töitä pysyvästi. Toisin sanoen joudut käyttämään siihen enemmän aikaasi joka ikinen päivä ikuisesti taloudelliseen riippumattomuuteen asti. Kerran säästetty taas on aina säästetty.

Oma säästöasteeni on kirjanpidon ja budjetin: vuosi 2013, vuosi 2014 ja vuosi 2015) mukaan noin 40 %. Se tarkoittaisi noin 18 vuoden työrupeamaa, jos aloittaisin nyt nollasta. Vau, olen tehnyt töitä jo reilut 10 vuotta, joten puoliväli on siis jo ylitetty ja riippumattomuuden ei pitäisi olla kovinkaan kaukana? Hyvällä tuurilla noin viiden vuoden päässä. Koska työvuosia ja omaisuutta on jo jonkin verran kertynyt, ei äsken käsitelty metodi välttämättä ole enää se järkevin kertomaan tavoitteen lähestymisestä. Siinähän oletettiin lähtökohtaisesti, että varallisuutta lähdetään kasvattamaan nollasta. Jos varoja on jo paljon sijoitettuna, taloudellisen riippumattomuuden saavuttamista voi haarukoida myös tarvittavan sijoitusomaisuuden määrää miettimällä. Tästä seuraavassa kappaleessa.


Kuinka suuri sijoitusomaisuus riippumattomuuteen tarvitaan?


Taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi tarvitaan säästämisen ohella tietysti sijoitusomaisuutta, jonka tuoton turvin pystyy elämään. Nämä kulkevat aina käsi kädessä. Ilman tuottoa ei taloudellinen riippumattomuuskaan ole mahdollista. Säästöt pitää olla siis hyvin sijoitettu, esimerkiksi osakemarkkinoille. Jos ajatellaan pitkällä tähtäimellä ja turvallisesti, niin eläkkeellä vain sijoitusomaisuuden kerryttämiä tuottoja voi käyttää ja niiden pitää kestää periaatteessa ikuisesti. Kun pääomaan ei saa koskea (vain tuottoon), niin rahat eivät yksinkertaisesti voi loppua ikinä. Kysymys kuuluukin, kuinka suuri tämä rahamäärä olisi? Jos kysyt tätä satunnaisesti valitulta ihmiseltä, saat vastaukseksi varmaan noin miljoona euroa, tai enemmän. Jollekin ihmiselle miljoonakaan ei välttämättä riitä ja joku tulee toimeen jo uskomattoman paljon pienemmällä summalla. Kumpikin vastaus voi siis olla yhtä oikein, mutta pätee tietenkin vain kyseiseen henkilöön ja hänen kulutuskäyttäytymiseen. Mitä se tarkoittaa itseni tai lukijan kohdalla. Oikeastaan kysymykseen on todella helppo vastata. 

Tarvittavan sijoitusomaisuuden suuruuteen vaikuttaa käytännössä vain kaksi tekijää: 
  • Oma kulutuksesi
  • Saamasi reaalinen tuotto sijoitusomaisuudelle

Oikea vastaus siis riippuu luonnollisesti siitä, kuinka paljon rahaa tarvitset elämiseen. Otan esimerkiksi nyt itseni, koska pidän omaa kirjnpitoa ja budjettia ja tiedän tarkkaan jo monelta vuodelta omat menoni. Keskimäärin menoni ovat noin 800 euroa kuukaudessa (ilman asuntolainaa), eli 9 600 euroa vuodessa. Taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavan sijoitusomaisuuden pitäisi siis tuottaa tuo 9 600 euroa vuodessa, jotta se kattaisi kaikki nämä elämisestä aiheutuneet kuluni, eikä sijoitusomaisuuden arvo laskisi vuosien saatossa. Tietenkin puskuria olisi syytä olla myös taantumia silmällä pitäen. Tästä ja menoistani enemmän kommenteissa artikkelin lopussa.

Sijoituksista voi saada tuottoa kahdella tapaa. Joko realisoidun arvonnousun kautta, eli myymällä voitollisia osakkeita tai osinkojen muodossa. Osakkeet eivät välttämättä aina ole plussalla, mutta kuitenkin pitkällä aikavälillä ne ovat järkevä tulonlähde. Osinkotuloja tulee paljon tasaisemmin, vaikka niissäkin on hieman vaihtelua (lukusuositus: Miksi suosin osinkostrategiaa). Oletetaan taloudellisen riippumattomuuden näkökulmasta vuosittaisen sijoitusomaisuuden tuotoksi noin 8 %, joka on noin osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuottoprosentti. Tästä pitää kuitenkin vähentää inflaatio ja verot. Vuonna 2016 veroja maksettiin pääomatuloista sillä hetkellä 30 % ja osinkotuloista 25,5 %. Pitkän ajan inflaatio, eli rahan arvon alenemisen arvioidaan olevan noin 2 %. Inflaatiohan ei suoraan vaikuta tuottoihin, vaan kustannuksiin, jotka tulevaisuudessa eläkkeelle jäädessä ovat nousseet. Sijoitusomaisuuden tuotoksi tulee siis verot ja inflaatio vähennettynä noin 4 %, (8%*0,745 - 2% = 4%) jota tulemme käyttämään seuraavissa laskelmissa.


Trinity Study vertailu ja 4 %:n sääntö - Mikä se on?


Mitä suurempaa tuottoa saat sijoituksillesi, sitä vähemmän sijoitusomaisuutta tarvitset ja päinvastoin. Oikeastaan asetelman voisi kääntää päälaelleen. Koska 4 % on osakemarkkinoiden pitkän aikavälin keskimääräinen tuotto verot ja inflaatio vähennettynä, niin se on myös summa, jonka maksimissaan saat pääomastasi käyttää vuodessa. Nyt laskeminen on oikeastaan aika helppoa. Mikä on se sijoitusomaisuuden koko, joka 4 % korolla tuottaa vuodessa 9 600 euroa? Laskukaava on: X euroa *0,04 = 9 600 euroa. X = 9 600/0,04 = 240 000 euroa. 

Kuvan lähde: MR. Money Mustache; The 4% Rule: The Easy Answer to “How Much Do I Need for Retirement?

Osakekurssit sahaavat tietysti sinne tänne talouden suhdanteiden mukana. Välillä eletään lamassa, jolloin osakekurssit ovat pohjilla ja välillä osakekurssit rallattelevat katosta läpi, kun taloudessa pyyhkii hyvin. Inflaatio voi olla jonakin aikana hyvinkin korkea ja välillä mataa lähes nollan tuntumassa tai hetkittäin senkin alle. Noususuhdanteita ja lamoja siis tulee, miksi 4 % sääntö olisi sitten pätevä? Trinity Study-tutkimuksessa vertailtiin hypoteettisen henkilön 30 vuotista eläkejaksoa eri vuosina: 1925-1955, 1926-1956, 1927-1957 jne ja laskettiin tämä "pääoman maksimikäyttö" sijoitusomaisuudelle, joka käsitti puolet osakkeita ja puolet korkoja. Inflaatio on tässä huomioitu.

Kuten ylemmästä kuvasta näkee, 4 % arvo on oikeastaan huonoin tilanne, joka 65 eri 30 vuoden ajanjaksoa sisältäneen tutkimuksen aikana saatiin. Useimpina vuosina pääomasta olisi voinut kuluttaa 5 % tai enemmän ja silti summa kasvaisi. Tästä syystä 4 % sääntöä pidetään hyvänä. Jos et ole vielä vakuuttunut asiasta, niin lisää perusteluja voi lukea MR. Money Mustachen sivulta. Tähän taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavan sijoitusomaisuuden suuruuden laskemiseen käytetään myös yksinkertaista peukalosääntöä. Laske vuosikulutuksesi ja kerro se luvulla 25. Tämä luku tulee siis juuri yllä lasketusta 4 % kulutussäännöstä ja sen laskukaavasta. Alle olen tehnyt kuvaajan kuukausimenojen riippuvuudesta tarvittavaan sijoitusomaisuuden kokoon, juurikin tuolla 4 % takaisinotolla (tuotolla).



Mutta palataanpa jälleen juuri saatuun tulokseen. Taloudellinen riippumattomuuteni saavutetaan siis noin 240 000 euron omaisuudella, jos jäisin nyt, eli vuonna 2016 "eläkkeelle". Nämä säästöt riittäisivät siis koko loppuelämäksi, koska sijoitetun pääoman tuotosta käytetään vain osa ja säästöön jää inflaatiota (oletuksissa 2 %) vastaava summa. Toisin sanoen kulut ja tuottoa vastaava inflaation osa kasvavat käsi kädessä, eli kummatkin suhteellisesti (ei tietenkään absoluuttisesti) yhtä paljon inflaation tahdissa. Pitää kuitenkin ymmärtää, että äsken laskettu sijoitusomaisuus vastaa oikeastaan vain kysymykseen: "Riittääkö sijoitusomaisuuteni tällä hetkellä". Eli mikä on juuri nyt se summa, joka tarvitaan "vapaaherraksi" heittäytymiseen tästä ikuisuuteen. Kymmenen vuoden päästä taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittava sijoitusomaisuus on tietysti absoluuttisesti (eli euromääräisesti) isompi inflaation vaikutuksesta, koska kulutkin ovat todennäköisesti nousseet. Tällöin vaadittavan sijoitusomaisuus saadaan kuitenkin taas kertomalla vuosikulut luvulla 25 ja se laskettu omaisuus tulee riittämään hautaan asti inflaatiota vastaavalla kulutuksen nousulla ja 4 % tuottojen takaisinotolla.


Onko taloudellinen riippumattomuus tavallisen palkansaajan saavutettavissa?


Laskettu luku (240 000 euroa) ei siis todellakaan ole mitenkään mahdottoman suuri ja kaukana miljoonasta. Tavallinen palkansaaja, joka säästää ja sijoittaa omaisuuttaan pitkäjänteisesti kyllä saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden ennen virallista eläkeikärajaa, jos vain oikeasti haluaa ja aloittaa tämän nuorena. Siinä olisi kaikille hyvä tavoite. Tuskin kovin montaa houkuttelee johonkin 70 vuoden tienoille nouseva eläkeikä ja sitten kuolema kymmenen vuoden päästä. Laskekaapa oma sijoitusomaisuuden tarve taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi. Ehkä yllätytte positiivisesti. Jos yllätytte negatiivisesti, niin sitten pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä hommiin. Koska itselleni pääomaa on jo kertynyt työtä tekemällä, on tavoite 45-vuotiaana eläkkeelle mielestäni realistinen tavoite. Vuoden 2015 ja vuoden 2016 osakesalkkuni arvosta voi jokainen haarukoida tavoitteeni todennäköisyyttä. Hyvällä tuurilla se onnistuisi jo ennen 40-ikävuotta (olen syntynyt 1984). Pieni varmuus on kuitenkin hyvästä ja vastoinkäymisiä varmasti myös tulee. Elämäntilannekin voi hyvin muuttua.

Pitää myös huomioida, että näissä laskelmissa ei ole laskettu mukaan ollenkaan Suomen valtiolta saatua eläkettä (takuueläke) tai muita mahdollisia lisäansioita ja tukia riippumattomuuden aikana. Tuskin kukaan pelkällä sohvalla koko loppuikäänsä löhöää, vaan mieli tuppaa halajamaan erilaisten haasteiden ja pikkuhommien pariin, josta yleensä myös maksetaan jotain. Turhia tavaroita on myös mahdollista myydä, kerätä sieniä tai mustikoita ja vaikka huoltaa naapurin polkupyörää pientä maksua vastaan. Jokaisella on varmasti jokin taito, jolla lisätienestiä voisi tehdä. Näistä kaikista on mahdollista saada tuloa, joka vähentää oman pääoman kulutusta. Kulutuksesi tuskin myöskään noudattaa joka vuosi täysin inflaatiota. Voit säädellä sitä jonkin verran ja vaikka jättää lomamatkan tekemättä, jos taloudessa menee huonosti ja lähteä vaikka muutamallekin ulkomaanreissulle, kun talous ja osakemarkkinat jälleen porskuttavat. Jos et aio jättää perintöä jälkipolville, voit kajota myös sijoitusomaisuuden pääomaan, etkä vain sen tuottoihin, joka tässä artikkelissa oli oletuksena. Tällöin summa laskee tietysti vuosi vuodelta, mutta toisaalta taas taloudellinen riippumattomuus saavutetaan vähän aikaisemmin.

Sen sijaan, että valittaisit taloudellisen riippumattomuuden olevan mahdotonta, ryhdy mieluummin toimeen ja mieti miten tavoitteeseen pääset sekä toteutat sen. Yleensä se vaatii koko elämäntapamuutoksen. Säästät turhasta ja sijoitat nämä varat tuottavasti vaikkapa Nordnettiin, kuten itse teen. Avaa maksuton asiakkuus Nordnetiin. Vaikeaa elämäntapamuutos ei ole, mutta vaatii aikaa, vähän opiskelua ja pitkäjänteisyyttä. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole. Jotain mieltä huojentavaa ja vakuuttavaa näiden yksinkertaisten numeroiden ja logiikan takana nimittäin on.


Nordnet Superrahasto Suomi on markkinoiden ensimmäinen, aivan uusi ja täysin kuluton indeksirahasto. Rahasto seuraa OMXH25-indeksiä, eli Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehitystä. • merkintä- ja lunastuspalkkio 0 € • hallinnointipalkkio 0 € • säilytys 0 €

26 kommenttia:

  1. Teoriassa nuo laskutoimitukset pitävät paikkansa, mutta ainakin oman elämänkokemukseni mukaan suunnitelmat menevät monesti uusiksi. Kukaan ei pysty toteuttamaan elämäänsä täsmälleen hyvienkään suunnitelmien mukaan. Kulut joita nykypäivänä menee eivät pysy samanlaisina kovin pitkään. Pelkästään sairaanhoitokulut ovat olemattomat nuorena verrattuna vanhuuspäiviin. Esimerkiksi monet joutuvat viettämään viimeiset elinvuotensa sisätiloissa saaden ruoat jostain muualta ja ne maksavat paljon enemmän kuin mitä itse ostettaessa.

    Kannatan näiden laskelmien tekemistä, mutta ennen kuin rupeaa tarkempia suunnitelmia tekemään niin pitää miettiä onko jotain tärkeää unohtunut ja yleensä näin käy.

    VastaaPoista
  2. Totta. Tosin tekniikka ja automaatio kehittyvät hurjaa vauhtia ja kulut joita nyt on, voivat näiden ansiosta laskea tai jopa korvautua jollain toisilla. Esim. sähköautoilu voi mullistaa kalliin liikkumisen jne. Todennäköisempää tietysti on, että kulut lisääntyvät, mutta tämä "riski" on mahdollinen myös toisin päin.

    Itse asiassa tuo sairaanhoitokulujen ja yleensäkin vanhuuden merkitys kulutukseen ja elämiseen olisi erittäin mielenkiintoinen blogitekstin aihe. Näin äkkiseltään voisi ajatella, että kulut nousevat ikääntyessä, kun sairastelee. Maailma ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen ja voisin lyödä vetoa, että tässäkin asiassa on paljon poikkeuksia. Voin olla vähän naivi, mutta ajattelen, että suuri osa vanhuksista eläisi parempaa elämää, jos oikeasti harrastaisivat enemmän liikuntaa ja panostaisivat sosiaaliseen elämään enemmän. Suurin osa sairauksista olisi näillä menetelmillä jo ennaltaehkäisty. Pitääpä paremmalla ajalla kahlata tästä aiheesta kirjoituksia, tutkimuksia ja muuta dataa läpi.

    VastaaPoista
  3. Entäs jos osingot tai vuokratulot nousevat keskimäärin inflaation verran... :)

    VastaaPoista
  4. Hei, hyviä tavoitteita sinulla! Itsellänikin vähän samanlaisia... Tosin laskin että pääsisin eläkkeelle vasta viisikymppisenä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiios. Silmäilin juuri blogiasi, ihan mielenkiintoista luettavaa. Todennäköisesti pääsee seurattavien listalle ja ehkä tämän blogin sivupalkkiin, kunhan jaksan ja kerkiän sitä päivittämään. Etenkin salkkusi sisältö ja IB:n käyttö välittäjänä oli uutta ja kiinnostavaa.

      Jostain syystä sotken usein blogisi nimen toiseen melkein vastaavaan nimiseen blogiin...

      Poista
    2. Hieno juttu, sinun blogisi löytyykin jo blogrollistani =)

      Poista
  5. Näinhän tämä menee. Tavoite on hyvin saavutettavissa kun alkaa ajoissa ja huolehtii menot sopivalle tasolle. Itse en ihan 45na päässyt riippumattomaksi, 50 meni puhki. Tosin sitten riippumattomuus siirtynee myös lapsille jollakin aikavälillä.
    Kuten huomioit, lopulta myös saatava eläke vaikuttaa riippumattomuuslaskelmaan varsin olennaisesti. Siten laskelman voi tehdä myös tämän huomioiden ja tavoite lähenee.
    Olennaista on, että uskaltaa ottaa realistisen tavoitteen riippumattomuuden saavuttamiseksi. Tämä tuntuu olevan monelle iso kynnys

    VastaaPoista
  6. Lueskelin blogia läpi, mielenkiintoista tekstiä, kiitos. Yhtä vain en ymmärrä: miten lasket, että kulut ovat 9600 eur/v kun yhdessä blogikirjoituksessasi olet hienosti avannut, että kulut ovat oikeastaan n. 15000-16000eur/v?? Mihin tuo n. 6000eur/vuosikulu häviää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys, jota olisi varmaan ihan hyvä vähän perustella. Kirjanpito ja budjetti -jutussani tosiaan kerroin, että kaikki kuluni ovat vuodessa noin 14 000 - 16 000 euroa. Lasken myös kuluni ilman asuntolainaa (500 e/kk) ja tuo 9600 e/vuosi on juuri menoni ilman asuntolainaa eri vuosien keskiarvona.

      Miksi käytän tätä lukua. Oma asuntolainani on koroton laina, en siis maksa siitä mitään korkoja, vaan lyhennän vain vanhemmilta lainattua pääomaa. Periaatteessa varallisuus vain vaihtaa muotoaan, kun 500 e/kk käteistä vastaan lunastan vanhemmilta asuntoani 500 e/kk verran. Periaatteessa voisi myös ajatella, että kun maksan kuukaudessa asuntoani velattomaksi 500 euroa, voisin "periaatteessa" hakea pankista käänteistä asuntolainaa tätä samaa 500 e velatonta summaa vastaan (todellisuudessa se olisi vain puolet tästä). Voisi myös ajatella, että vuosien saatossa kun asunto on maksettu ja sen myisi, niin saisin teoriassa tämän koko maksamani summan takaisin. Näin ajatellen asuntolainani on periaatteessa nollan arvoinen, vaikka se nyt toistaiseksi tosielämässä kassavirtaani lyhentääkin.

      Toisekseen luku on hyvä siinä mielessä, että se on helposti vertailukelpoinen. Jollain toisella on isompi asuntolaina ja jollain toisella taas pienempi. Jos haluan verrata pakollisia menojani jonkin toisen kanssa, en tietenkään halua asuntolainan kuluja tähän sekoittamaan.

      Toivottavasti kuulosti edes jotenkin järkevältä :)
      .

      Poista
  7. Kiitos, tarvitset siihen 500eur maksuun kuitenkin sen rahan jostain haalia eli siis +150.000eur lisäsäästö, jotta saa 4% tuotolla homman pyörimään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olet oikeassa. Voi vaikuttaa vähän itsensä huijaamiselta. Tosin sitten kun olen saavuttanut tavoitteeni olla taloudellisesti riippumaton 45-vuotiaana, niin asuntolainaakaan ei enää juuri ole, vaan se on jo keritty maksaa takaisin. Uskoisin myös, että eläke/muu työttömyyskorvaus kattaisi helposti tuon puuttuvan asuntolainan osan. Sitähän ei ole laskelmissa huomioitu ollenkaan, vaikka sen merkitys ei ihan vähäinen olekaan. Pitäydyn kuitenkin vanhoissa laskelmissa, koska se tuntuu jotenkin helpommin saavutettavalta. Muuten pitäisi olla kaksi eri laskelmaa tulevaisuudelle asuntolainan kanssa ja ilman.

      Poista
  8. Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Selasi blogiasi läpi ja sait minusta kyllä uuden vakiolukijan!

    Tämä artikkeli oli huomattavasti mieluisampaa luettavaa kuin nämä yleiset "näin jäät eläkkeelle 50-vuotiaana", kuten vaikka tämä ( http://www.talouselama.fi/uutiset/miljonaariksi-ennen-elakeikaa-onnistuu-ja-se-vaatii-alle-5-euroa-paivassa-6060359 ) Talouselämän juttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia ja tervetuloa vakiolukijaksi. Talouselämän ja aika monen muunkin lehden ongelmana on pinnallisuus. Otsikolla yritetään kalastella lukijoita ja sitten itse teksti jää hyvin suppeaksi. Harvoin niissä paneudutaan aiheeseen pintaa syvemmälle. Kattavat esimerkit ja vertailut jäävät usein puuttumaan ja kysymyksiin miten ja miksi ei useinkaan saa vastausta. En pidä omia tekstejäni täydellisinä, mutta aika suuri julkaisukynnys niissä on ja pyrin niissä tietenkin aihe huomioiden selittämään myös taustat ja syy-seuraus-suhteet.

      Poista
  9. Hieno tulokulma asiaan, jota voi katsoa eri näkövinkkeleistä. On ihmisiä jotka todellakin tykkäävät siitä työstä mitä tekevät, eikä tulisi mieleenkään jäädä töistä pois - edes vielä silloinkaan kun eläkeikä koittaa. Nämä ovat varmaan sitten sellaisia ns. "työhulluja", ja sellaiseksi taidan laskea myös itseni.

    Aiemmin kun olin yrittäjänä, normityöpäivä alkoi aamuseiskalta, ja saattoi hyvin venyä iltaysiin. Siis 14 tuntia arkisin. Viikonloput vedin löysää, enkä tehnyt kuin puoli päivää, eli ehkä sellaista 8 tuntista päivää.

    Nyt leppoistin minäkin itseni, teen enää puolikasta päivää eli 8h arkisinkin, sillä myin yritykseni ja menin palkkatöihin. Isoja voittoja yrityksen myynnistä ei tullut, tosin pitkästä työpäivästä jää aina jotain näppiin, eli osinkoja nostin aika mukavasti.

    Itse yrityksen myynti meni noin 5 tonnin voitolla eteenpäin - mutta usko tai älä - pikkuisen yllätyin kun verottaja lätkäisi tuolle 5 tonnin voitolle 22 tonnin verot!

    Pidemmät jorinat tässä linkissä:

    http://lainakatto.blogspot.com/2016/03/maksujarjestelypyynto-verottajalle.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään saa olla onnellinen, jos on töitä ja erittäin kiitollinen, jos työ on mielekästä. Onnittelut kaikille, jotka ovat löytäneet unelmatyönsä ja haluavat tehdä sitä vielä eläkeiän jälkeenkin. Olisihan se hienoa, jos itsekin löytäisin tällaisen intohimon kohteen. Ehkä joskus...

      Kiitoksia linkistäsi. Piti ihan lukaista kaikki juttusi läpi, niin uskomaton tilanteesi on. Hitto soikoon rupesi verenpaine nousemaan ja ohimosuoni tykyttämään tapauksen johdosta. Voi kun verottajalla joku käyttäisi maalaisjärkeä. Juuri näin siinä muuten käy, jos ruvetaan pilkkua viilaamaan. Tsemppiä taisteluun.

      Poista
  10. Heippa, tykkään kans lukea blogiasi :) Itse hyppäsin oravanpyörästä toiminnanjohtajan duuneista vapaampaan elämään, jonkin verran säästöjä ja sijoituksia taustalla. Nyt luon uutta elämäntyyliä ja suuntaan digiyrittäjyyteen. Vapaus (palkkatyöstä) on kuitenkin tavoite numero 1. Mahdollisuus tehdä sitä mitä haluaa ja missäpäin maailmaa haluaa. Oon kans laskeskellu että ei ole suinkaan mahdotonta tuo taloudellinen riippumattomuus ja todellakin kulujen karsiminen on itsellä ollut tärkein keino luoda vapautta ja pärjätä ilman palkkaa. Blogissani käsittelen jonkun verran näitä rahataito-asioita ja vielä enemmän ekassa e-kirjassani "Toimistosta travelleriksi- Matkaopas vapaampaan elämään". Käys kurkkaan mun blogii: www.matkaopasvapauteen.com Terkuin, Rosita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kirjasi lainattavissa kirjastosta, kiinnostaisi enemmänkin lukea ajatuksiasi etenkin elämänmuutoksesta ja itsetuntemuksesta, jotka omassa blogissani ovat jääneet valitettavasti liian vähälle huomiolle. Blogissasi riittää kyllä näistä ja paljon muustakin juttua, mutta... Jos saa sanoa rehellisesti, niin sivuston käytettävyys on vähän rampa. Vähän kuin lukisi hyvää kirjaa, mutta uutta sivua ei oikein pystykään kääntämään. Miten lukijan on tarkoitus navigoida ja löytää itselleen mielenkiintoiset jutut sivustoltasi, onko tagipilvi ainut vaihtoehto? Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi perus hakukenttä puuttuu, blogiarkistoa ei ole ja suosituimmat jutut widgetti olisi vähintään kiva olla. Voi kun olisi mielenkiintoista selata kaikkia kirjoituksiasi vanhemmista uusimpaan, nyt ei vain ihan teknisesti pysty. Sisällöltään näin mielenkiintoinen blogi on kuitenkin pakko laittaa RSS-lukijaani tilaukseen.

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus, mutta herätti tarpeen muutamaan lisäkommenttiin.

    800 € ei ole riittävä summa taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi. Jokaisen tilanne on tietysti erilainen, mutta kun muistaa, että nykyään ”virallinen” köyhyysraja yhden henkilön taloudelle on 1200 €, summa ei voi olla ainakaan sitä pienempi. Lähtisin siitä, että minimi olisi 1600 €, mieluummin 2000 € nettona kuukaudessa.

    Tämä tietysti lisää säästettävän summan määrää, mutta ei niin paljon kuin olettaisi, kun ottaa huomioon kaksi seikkaa:

    1) Laskelmiin pitää lisätä oman vapaaehtoisen säästämisen lisäksi lakisääteinen eläkesäästäminen. Vaikka meillä ei olekaan henkilökohtaisia eläketilejä, jokaisesta palkasta menee osa tulevan eläkkeen maksuun. Vastaavasti eläkevuosille tulee lisätä eläkkeen määrä.

    2) Jos tavoitteena on henkilökohtainen taloudellinen riippuvuus, myös pääoma pitää käyttää omana elinaikanaan.

    Tein uuden laskelman näillä oletuksilla:
    -”eläkkeelle” pitää jäädä 45 vuotiaana
    -sijoitusten nettotuotto verojen ja inflaation jälkeen on 4%
    -omista säästöistä voi käyttää 1600 €/netto/kk ikävuosina 45-66
    -eläkeaikana työeläke on 1000 €/netto/kk, jolloin säästöistä pitää käyttää 600 €
    -pääoma riittää 90-vuotiaaksi asti

    Lopputulos oli, että 45-vuotiaana pitäisi olla säästössä 360 000 €.

    Laskelma on suuntaa-antava, mutta vahvistaa käsitystä, että säästötavoite ei ole kohtuuton, jos aloittaa riittävän aikaisin. Summa tippuu vielä oleellisesti, jos tavoitteena olisikin taloudellinen riippumattomuus 50-vuotiaana.

    Oleellinen kysymys on, miten tavallinen ihminen saa kasaa tuollaisen summan, kun monella ei jää säästöön mitään. Vastaus on, että tilanne ei johdu liian pienistä tuloista vaan liian suurista menoista. Tutkimuksetkin osoittavat, että säästömahdollisuus ei juurikaan riipu tulojen määrästä, vaan henkilön kyvyistä pitää budjettia ja elää sen mukaisesti.

    Itse sain ahaa-elämyksen amerikkalaisesta säästöoppaasta jo kauan sitten. Sen ohjeiden mukaan jokaisen tulisi mitoittaa kulutuksensa niin, että käyttöön menee 90 % ja säästöihin 10 % kuukauden nettotuloista. 10 % riittää, toisaalta enempääkään ei pidä säästää, sillä amerikkalainen yhteiskunta pyörii kulutuksen voimalla.

    10 % on määrä, jonka jokainen voi säästää tinkimättä oikeastaan mistään. Budjettia pitämättömällä nimittäin vähintään tuo määrä menee turhaan: korkoihin, luottokorttimaksuihin, heräteostoksiin, vääriin tai vääränä aikana tehtyihin hankintoihin. Pitämällä budjettia ja järkeistämällä toimintaansa tuo summa säästyy ilman että mistään tarpeellisesta tarvitsee tinkiä.

    Vielä yksi vinkki. Tulevasta kulutustasosta on helpompi säästää kuin jo saavutetusta. Siksi kannattaa aloittaa tuolla 10 %:lla. Summaa voi lisätä, kun palkka nousee. Jos tällöin korotusosasta käyttää puolet kulutukseen ja puolet säästöihin, säästösumma kasvaa nopeasti eikä kuitenkaan ole tarvinnut tinkiä nykyisestä kulutustasosta.

    VastaaPoista
  12. Erinomainen lisäkommentti ja laskelmat. Omat lukuni tietysti perustuvat siihen oletukseen, että kun taloudellinen riippumattomuus koettaa, niin asuntolaina on jo maksettu. Siitä tulee noinkin pieni summa kuin 800 e/kk. Harva sillä tosiaan selviytyisi. Itse asiassa pienempikin summa riittäisi itselleni. Tänä vuonna 7 ensimmäisellä kuukaudella kulut ovat olleet alle 500e/kk, jos asuntolainan lyhennystä ei huomioida. Tavallaan tuo myöhemmin kertyvä eläkekin on vain bonusta tai paremmin sanoen "epävarmuuspuskuria". Jos riippumattomuus nyt onnistuisi tuolla summalla, niin eläke huomioiden se onnistuisi myös tulevaisuudessa vielä paljon varmemmin.

    Mutta ei tuo 360 000 euroakaan hullummalta kuulosta. Kuten sanoit, ei ole kohtuuton ja moni kadunmies arvelisi tarvittavaksi summaksi kertaluokkaa suuremman rahapotin. 10 % säästöastekin varmaan sopisi ohjenuoraksi monille. Silloin tosin pitäisi paiskia töitä riippumattomuuden eteen noin 45 vuotta, joka onkin aika lailla se, mitä nyt tapahtuu. Hyviä näkökulmia.

    VastaaPoista
  13. Vaikka blogisi on ollut jo kauan blogrollissani, nyt vasta löysin tämän kirjoituksen. Olen monesti miettinyt tuota esim. kommenteissakin mainittua inflaatiota. Esim. kauppakassini on mielestäni viime vuosina halventunut muutaman vuoden takaiseen Lidlin ja S-kauppojen kovan kilpailun takia.

    Suunnitelmia on aika mahdoton tehdä + kymmennelle vuodelle ja esim. itselleni blogiin suunniteltu 5-vuotissuunnitelmakin tuntuu välillä vähän utopistiselta. Tulevaisuutta kun on aika mahdoton ennustaa.

    Olen itse laskenut, että taloudellinen riippumattomuus astuisi siinä kohtaan voimaan kun kuluttaisin 2000 euroa kuukaudessa, joka tekisi 24 000 euroa vuodessa. Tämä antaa sopivan margin of errorin, mikäli jotain elämän katastrofeja pääsisi käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä artikkeli on blogini suosituin (ja mielestäni yksi tärkeimmistä) ja löytyy sivuston alareunasta, sekä oikeasta sivupalkista, jolloin sokea Reettakin olisi siihen törmännyt... :) Mutta tämähän se blogien ja yleensäkin kaikkien medioiden ongelma onkin. Hyvät jutut tuppaavat hautautumaan kaiken muun alle. Tässä yksi syy, miksi pyrin aina silloin tällöin nostamaan vanhan artikkelin vain pienoisilla päivityksillä takaisin blogin "päälistalle".

      Itselläni on dataa nyt seitsemältä vuodelta, enkä oikein osaa vieläkään sanoa, näkyykö inflaation vaikutus. Ruokakuluissa mahdollisesti, kaikessa muussa se on vielä kysymysmerkki: http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2015/01/nakyyko-inflaation-vaikutus.html

      Suunnitelmia on monenlaisia. Omani on ehkä enemmän polku, jota ei kannata liian vakavasti tuijottaa, saati hirttäytyä tavoitteisiin, jos maailma muuttuu. Mustiin joutseniinkin voi jollain tasolla varautua.
      Jonkinlainen epävarmuus ei saa kuitenkaan olla tekosyy olla tekemättä niitä. Turhia suunnitelmat tuskin ovat, jos yrityksetkin niitä tekevät.

      Poista
  14. Itsekkin aloitin noin 1,5 vuotta sitten pitkälti tämän artikkelin myötä kiinnostumaan säästämisestä ja sijoittamisesta. Itselläni ei ollut aloittaessa minkäänlaisia tuloja tai säästöjä, kun olin vielä koulunpenkillä tutkintoa suorittamassa. Kuitenkin muutaman satasen laitoin koepallona liikkeelle ja viime vuodelta tulikin jopa pari euroa osinkoa.

    Nyt olen sitten saanut koulut käytyä ja siirryttyä työelämään. Kuukausipalkka nyt vielä ei alkuun ole kovin kummoinen, mutta tuostakin on joka kuukausi jäänyt muutama satanen opintolainan maksun lisäksi myös rahastosijoituksiin ja pikkuisen talletustilille lomamatkaa tai muuta vartomaan. Viime viikolla teinkin sitten ensimmäisen suoran osakesijoituksen kun lopultakin sai muutaman satasen laitettua kerralla, niin ei merkintäpalkkiot syö kauheasti tuloista.

    Valtavasti opeteltavaa riittää vielä varsinkin kulutuksen järkevöittämisessä. Varsinkin nyt parista ekasta palkasta on mennyt jos johonkin turhaan ihan siksi kun sattuu rahaa olemaan. No koitan olla ottamatta liian vakavasti, tai yritä väkisillä säästää älyttömiä summia tuloihin nähden. Muutama satanen kuussa vie jo pitkälle.

    Ikää mittarissa nyt 24 vuotta ja töitä en todellakaan aio tehdä seitsemänkymppiseksi.. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa kuulla, että blogistani on ollut apua. Nuorenahan tämä homma on helpointa aloittaa. Kun hommaa ei ota liian vakavasti ja tosissaan, niin motivaatiota on helpointa ylläpitää. Sitten kun lumipallo lähtee säästö- ja sijoitustuottojen osalta vihdoin kunnolla pyörimään, niin silloin sen eteen ei paljon töitä tarvitse enää tehdäkään. Tärkeintä onkin aloittaminen, pitkäjänteisyys ja omalla tavallaan motivaation ruokkiminen. Joku seuraa kasvavaa osinkovirtaa, joku laskee "aamukampaa eläkkeelle", joku taas saa motivaatiota blogista jne... Kukin tyylillään.

      Poista
  15. Hyviä ajatuksia ja erittäin kannatettavaa varautua muuhunkin kuin oravanpyörään.

    Harmittavasti laskelmista puuttui asumisen kulut,jotka ei 800 euroon Helsingissä sisälly.

    VastaaPoista
  16. On kuitenkin todennäköistä, että tuossa vaiheessa asunto on jo velaton (toki nykykoroilla asuntolainan maksamisella ei ole kiirettä) ja tuostahan puuttui ainoastaan asuntolaina. Jos pienessä asunnossa on alhainen vastike eikä ole lainaa, on 800 eurolla täysin mahdollista elää jopa Helsingissä asumiskuluineen.

    VastaaPoista
  17. Hei

    eikö näissä laskelmissa pitäisi aina ottaa huomioona peruspäivärahat ja sen jälkeinen työmarkkinatuki? Tietääkseni pääomatuloja saa olla ja silti on oikeutettu molempiin. Työmarkkinatuessa taisi olla jokun tietty summa per kk mitä saa olla kuukausittain.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...