24. elokuuta 2016

Omenamehun teko - Näin mehustat itse omenasi

Vuosi 2016 on taas erinomainen omenavuosi. Omenapuiden oksat notkuvat omenien painosta ja maa omenapuiden alla on täynnä pudokkaita. Satokausi on suhteellisen lyhyt ja jos omenapuita on paljon, niin hyviä omenoita kertyy sitä tahtia, että niitä ei sellaisenaan pysty millään kuluttamaan riittävää määrää. Omenoihin melkein hukkuu ja lehdistä ja uutisista saa lukea, miten ihmiset kärräävät omenoita biojätteeksi. Surullista. Vaihtoehtojakin löytyisi. Mitä tekee käsistään näppärä, vähän omatoimisuutta ja aikaa omaava henkilö? Rakentaa itse omenoiden rouhijan ja hankkii käsikäyttöisen puristimen, jolla sato muutetaan mehuksi. Länsiväylä on myös tehnyt tästä mehustamisesta jutun lehteensä otsikolla: Omenat mehuksi porakoneen avulla.

Omenoiden murskaus itse kehitetyllä laitteella. Kuvan lähde: Päivi Tuovinen, Länsiväylä.

Hyviä omenoita ei todellakaan viitsisi madoille tai linnuillekaan syöttää. Soseuttaminen tai hillon tekeminen on tietysti mahdollista, mutta ei kukaan jaksa nyhrätä hillon tai soseen tekemisessä päiväkausia. Eikä tähän juurikaan omenoita saa kulumaan, jos ylijäämä ja ongelma omenoiden määrässä on luokkaa sata ämpäriä. Ylivoimaisesti paras ratkaisu omenoiden nopeaan ja helppoon käyttöön on tietenkin niiden mehustaminen. Pienellä vaivalla saa kulumaan suuren määrän omenoita. Osan mehusta voi pakastaa ja nauttia sitten talvella hyvänä C-vitamiinipommina. Mehuasemilla mehustaminen maksaa melko paljon, eikä mehuasemia ole aivan joka kylän kulmalla. Omenoita täytyisi myös kerätä ja säilyttää hieman isompi määrä, koska kukapa mehuasemalla viitsisi nyt koko ajan ravata.

18. elokuuta 2016

Pyörälenkki: Sastamala-Urjala-Loppi-Helsinki, 222 km päivässä

Minulta on silloin tällöin kysytty, mikä on pisin polkemani matka pyörällä yhden päivän aikana. Joskus kysyjä on yllättynyt, kun kerron vastaukseksi reilut 200 km. Jatkokommenttina tulee yleensä, miten sellaisen matkan jaksaa edes polkea. Lyhykäisyydessään vastaus on, että helposti. Ei se matka tapa, vaan vauhti. Pitää vain osata kuunnella omaa kehoaan ja annostella vauhti sen mukaan energia- ja juomahuolto huomioiden. Liian lujaa ei kannata koskaan aloittaa. Jos reissu on kunnolla suunniteltu ja rasitus mitoitettu oikein, ei tällainenkaan reilu 200 km matka pyörällä oikeastaan tunnu seuraavana päivänä yhtään missään. Itse asiassa paljon lyhyemmät matkat ovat paljon kavalampia, koska niissä tuppaa ajamaan liian lujaa.

Muistan vieläkin yhden reissun veljeni kanssa, jossa ajoimme vain noin 80 km hyvävauhtisen maantielenkin Tour de Helsinki -reittiä. Evästauon jälkeen takaisin poljettaessa huomasin jalkojen olevan yhtäkkiä täysin tyhjät. En päässyt enää lujaa edes tasaisella veljeni peesissä. Jalkoja ei hapottanut, niistä ei vain saanut yhtään mitään voimaa polkemiseen. Vaiva paheni ja paheni ja lopulta pienikin ylämäki oli pakko taluttaa. Nöyräksi veti, kun en ole koskaan pahojakaan ylämäkiä joutunut taluttamaan. Kotona muutaman tunnin huilailu palautti voimatason, mutta en tähän päivään mennessä vieläkään ymmärrä, mitä tuo oikein oli ja johtuiko se kenties huonosta palautumisesta ja liian kovasta rasituksesta heti flunssan jälkeen? Onneksi ei ole enää vastaavaa tullut koettua.

Reissulla käytetyt pyörät, omani oikealla. Laukkuihin menee hyvin evästä ja muuta tarvittavaa.

11. elokuuta 2016

Taloudellinen riippumattomuus - Eläkkeelle jo 45 vuotiaana

Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa yleensä sitä, että säästämisellä ja sijoittamalla pyritään saavuttamaan niin hyvä taloudellinen tila, että työn tekeminen pelkän ansiotulon, eli rahan takia ei ole  enää pakollista. Voit siis elää pelkillä pääomatuloilla. Taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa siis oman itsenäisyyden ja valinnan vapauden. Olet vapaa tekemään mitä haluat ja milloin haluat. Työn lopettaminen ei kuitenkaan ole "joko tai" -kysymys, vaan voit käydä edelleen töissä, jos niin haluat. Et tee sitä kuitenkaan enää pakosta, vaan vaikkapa työn ilosta tai sosiaalisten kontaktien takia. Kun töiden tekeminen ei ole enää rahan takia pakollista, niin siitä voi nauttia myös aivan eri tavalla. Saat itse tehdä sitä mistä nautit, elämänlaatusi paranee ja stressi vähenee. Vapaa-ajan määränkin voit itse valita. Taloutesi on turvattu, vaikka työt loppuisivat seuraavana päivänä.



Jokainen tietysti määrittelee itse, mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa, mutta yleensä se on edellä kuvatun kaltainen tila. Taloudellisen riippumattomuuden tasoja voi tosin olla useita. Minimissään se tarkoittaa, että pääomatuloilla saa maksettua vain pakolliset menot, kun taas parhaimmillaan tulot kattavat aivan kaikki menot ja ne riittävät jopa monenlaisen luksuksen ja lomamatkan hankintaan harrastuksista puhumattakaan. Moni toivoo voittavansa lotossa ja saavuttavansa tämän riippumattomuuden tilan, mutta kuinka moni onkaan uskaltanut kuvitella saavuttavansa sen oikeasti pelkällä säästämisellä ja sijoittamisella? Onko se oikeasti edes mahdollista? Miten se saavutetaan ja mikä on realistinen tavoite? Itselleni olen asettanut tavoitteeksi 45-vuoden iän. Katsotaanpa miten tähän tullaan pääsemään.

8. elokuuta 2016

Melontaa pääkaupunkiseudulla - Töölönlahti-Katajanokka-Korkeasaaren kierto

Kirjoittelin vähän aika sitten suppailusta Töölönlahdella. Kerroin siinä artikkelissa, että samasta paikasta (Hakuna Matata Sup Rental) on myös mahdollista vuokrata kajakkeja. Valikoima ei ehkä päätä huimaa, koska tarjolla on vain kaksi kajakkiyksikköä. Se on kuitenkin toistaiseksi ihan riittävästi, koska jostain syystä ihmiset eivät ole oikein löytäneet tätä mahdollisuutta. Ehkä sitä ajatellaan, että ei suppailupaikasta kajakkeja saa. Väärä luulo, kyllä saa ja mahdollisuus kannattaa hyödyntää. Töölönlahti on melonnan lähtöpaikkana ihanteellinen, koska sinne ei juuri tuuli käy. Kova merenkäynti ja moottoriveneiden nostattamat peräaallot loistavat poissaolollaan. Lahdelta lähdettäessä on siis hyvin aikaa leppoisasti lämmitellä ja kerrata melontatekniikkaa, ennen kuin suuntaa Kaisaniemenlahden ja Pitkänsillan jälkeen suoraan merelle. Mereltä avautuukin sitten huikeat mahdollisuudet meloa ja katsastaa Itä-Helsingin saaristoa.

Töölönlahdelle ei merenkäynti yllä. Kaisaniemenlahti ja horisontissa Pitkäsilta, josta yhteys merelle.

4. elokuuta 2016

Next Triathlon Helsinki 2016 - Kisaamista pääkaupungissa

Triathlon on taas vihdoinkin palannut Helsinkiin noin 20 vuoden tauon jälkeen, kun Next Triathlon Helsinki 2016 kisattiin viikonloppuna 31.7 Hietaniemen maastoissa. Sarjoja ja matkoja oli aina nuortensarjoista, sprintin kautta perinteiseen olympiamatkaan (uinti 1500 m, pyöräily 40 km ja juoksu 10 km), johon itsekin otin osaa. Onnistunut kisa käytiin upeissa kaupunkimaisemissa aivan pääkaupunkimme ytimessä.

Kilpailukeskus sijaitsi Hietaniemessä ja kisatoimistona toimi Taivallahden Tenniskeskus. Lyhyimmillä matkoilla Hietsun legendaariselta hiekkarannalta kirmattiin uimaan raikkaaseen mereen ja perusmatkalla uintiosuus kulki yhtenä lenkkinä Taivallahden edustalla. Uinnin jälkeen pyöräiltiin hyväkuntoisilla suljetuilla teillä. Pyöräreitiltä löytyi sekä teknisiä korttelipätkiä että vauhdikkaita suoria osuuksia pitkin Länsiväylän vasenta kaistaa, joka oli tarkoitettu vain pyörien käyttöön. Lopuksi juostiin vielä kauniissa merellisissä maisemissa Hietaniemen alueella pääasiassa hiekkateitä pitkin. Kuulostaako hyvältä ja puitteet loistavilta?

Vaihtopaikka ihanalla huopamatolla vähän ennen lähtöä. Kisaajia kuin muurahaisia. Vielä ei oikein näy sateen merkkejä.

1. elokuuta 2016

Seikkailupuisto Huippu ja sen uutuus - Tarzan hyppy

Kirjoittelin viime kesänä kokemuksiani seikkailupuisto Huipusta. Kyseessähän on siis Espoon Leppävaarassa sijaitseva, puiden latvoissa kulkeva köysirata, jonka esteissä kuljetaan valjaiden varassa. Korkealta avautuu hienot näkymät ja vauhdin hurmasta huolehtii pitkät vaijeriliu'ut jokaisen radan lopussa. Köysiratojen läpäisy ei vaadi juurikaan fysiikkaa, vaan enemmänkin tasapainoa ja kehon koordinaatiota. Paikka on yksi Suomen suurimmista seikkailupuistoista ja hyvin suosittu varsinkin kesäaikaan hyvällä säällä. Välillä kaikki halukkaat eivät ole päässeet edes kiipeilemään, joten oma aika kannattaa aina varata suoraan netistä varauspalvelun kautta.

Seikkailupuisto Huipun radat sopivat hyvin myös lapsille ja pienille koululaisille. Kuvan lähde: MyKontiki.

23. heinäkuuta 2016

Mustikan poiminta - Vinkki tehokkaampaan mustikan putsaukseen

Syksy on tulossa ja marjat kannattaisi poimia metsästä parempaan säilöön, samoin on tietysti sienten ja omenoiden kohdalla. Luonnonvarakeskus kertoi, että mustikkasato oli vuonna 2015 keskiarvon yläpuolella ja monin paikoin runsas, noin 30 kiloa hehtaarilla. Tänä vuonna mustikkasato on hatusta heitettynä todennäköisesti samaa suuruusluokkaa. Kaupunkilaisia on hankala saada ilman Pokemon Go-peliä metsään, sillä edelleen yli 90 % sadon marjoista jää poimimatta Suomen metsistä. Laskennallinen sato on n. 500 miljoonaa kg ja vuotuinen kokonaispoiminta 45 miljoonaa kg. Vain noin 10 % kerätään siis vuosittain talteen, kun mukaan lasketaan kotitalouksien keräämät marjat (lähde).



Mustikan poiminta on yleensä rauhoittavaa rentoutumista luonnossa, mutta joillekin se voi olla myös tulonlähde. Minkä verran voisi sitten ansaita esimerkiksi mustikoita poimimalla? Suomessa on säädetty, että marjojen, sienien ja yrttien keruusta saatava tulo on verovapaata tuloa. Itse poimittuja mustikoita voi siis myydä verottomasti. Lehdissä on silloin tällöin juttua, että ahkera marjastaja voi saada kokoon yli tuhat euroa kesässä. Välillä puhutaan suurimmistakin summista, mutta paljonko sen tienatakseen on poimittava mustikoita ja onko se edes kovin realistista? Toinen ääripäähän tässä on sitten ulkomailta tullut ammattimainen marjanpoimija, joka voi kerätä mustikoita riippuen marjasadosta noin 65–80 kg/poimija/päivä. Vuonna 2012 tällainen ammattipoimija keräsi kaudessa marjoja keskimäärin 5 300 kg per poimija (lähde). Paljonko ihan tavallinen opiskelija tai mattimeikäläinen voisi ansaita mustikanpoiminnalla kesässä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...