15. elokuuta 2017

Laiton lataus ja tekijänoikeuden valvontakirje - Mitä tehdä?

Eräs lukijani sai Adultialta varoituksen markkinaoikeuteen haastamisesta, mikäli ei ole valmis hyvittämään luvatonta jakamista. Yleensä en sekaantuisi tällaisiin lakiasioihin, saati jakaisi neuvoja yksittäisiin ja paljon selvitystyötä vaativiin kysymyksiin. Mitä enemmän aiheeseen kuitenkin paneuduin, sitä herkullisemmalta se yleisellä tasolla vaikuttikin. Koska olen jo taistellut Kelaa vastaan opintotuen järjettömästä takaisinperinnästä ja lähettänyt Finanssivalvontaan väärinkäytösepäilyn, niin looginen askel on tarttua myös tähän tekijänoikeuden valvontakirjeeseen ja sen ympärillä pyörivään järjestelmään. En ota kantaa juuri tähän yksittäiseen kysymykseen, vaan koko touhuun yleensä. Yritän pitää artikkelin mahdollimman yksinkertaisena, kuitenkin faktat perustellen. Mitä kannattaa tehdä, jos saa tällaisen tekijänoikeuden valvontakirjeen? Uskon, että tästä artikkelista on monelle rutkasti apua ja lukemisen jälkeen yöunet ovat paljon paremmat.


10. elokuuta 2017

Tonttirahastot - Tasaista tuottoa vai jotain muuta?

Rakennuslehti kertoo, että asuntokaupassa on levinnyt uusi ilmiö. Yhä useampi omistusasunto rakennetaan tonttirahaston omistamalle vuokratontille. Tonttikonsepti kehitettiin, koska vuokratontti alentaa asunnon myyntihintaa (mutta tietää asunnon ostajalle luonnollisesti lisämenoja myöhemmin). Rakennusliikkeet puolestaan hyötyvät tonttirahastoista siksi, ettei niiden tarvitse sitoa omaa pääomia tontteihin. Tämä hyödyttää erityisesti pieniä rakennusliikkeitä. Vähemmällä rahalla voi siis rakentaa enemmän asuntoja ja keskittyä ydinosaamisella tienaamiseen. Tällä periaatteella myös asuntopulaan tulee pientä helpotusta. Pääkaupunkiseudulla markkinahinnat ovat niin kovat, että eri rahoituskeinojen käyttämiselle on kiinnostusta. Tonttirahastojen, kuten myös asuntorahastojen määrän nousua on selittänyt matala korkotaso. Pääomalle haetaan halvan rahan aikana parempaa tuottoa. Olisiko tässä hyvä sijoituskohde? Miten homma toimii ja pääseekö sijoittaja hyville tuotoille? Oteaanpa siis selvää.



7. elokuuta 2017

Nojapyörän vuokraus - Kaarikinneri Oy ja Ice Sprint X

Olen suunnitellut nojapyörän ostoa jo noin vuoden verran. Oikeastaan jo siitä asti, kun kirjoitin artikkelin: Velomobiilin eli kinnerin edut pyöräilyssä. Nojapyörä on nopea, penkki tuo mukavuutta ja pyörällä voi kuljettaa hyvin tavaraa. Eri malleja ja niiden variaatioita on kuitenkin paljon: on kaksipyöräisiä tai kolmipyöräisiä, korkeita ja matalia, yläohjauksella ja alaohjauksella, tavaratelineellä tai ilman, kokoontaitettavia jne. Jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikkea ei voi saada ja jos haluaa kompromissin, niin jostain täytyy kuitenkin aina tinkiä. En ole siis koskaan osannut päättää, koska en oikeastaan edes tarkkaan tiedä, mitä aivan tarkalleen haluaisin. Pitäisi päästä kokeilemaan, jotta oikeasti tietäisi, mitä tahtoo ja mistä ei oikeastaan loppujen lopuksi tykkää. Onneksi tähän on nyt mahdollisuus. Pääkaupunkiseudulla nojapyöriä vuokraa Kaarikinneri Oy.

Kolmipyöräinen nojapyörä, eli trike rypsipellon reunalla. Malli ICE Sprint X. Sivulaukussa evästä.

2. elokuuta 2017

Robo-sijoittaminen - Automaattinen varainhoitopalvelu case Evervest

Finanssi- ja varainhoidon sektorilla on mielestäni aina vallinnut jonkinlainen epäluottamus. Tietämättömille asiakkaille myydään yleensä sitä, millä myyjä tienaa parhaiten. Kärjistetysti sanottuna "Rahat pois asiakkaalta" -periaate vallitsee vieläkin yksityisessä varainhoidossa. Homma on erittäin lyhytnäköistä, koska jos palveluntarjoajiin ei lueteta, niin ihmiset eivät myöskään rohkaistu sijoittamaan. Edellinen kommentti ei tietenkään perustu mininkään tutkimukseen, vaan on puhtaasti kirjoittajan oma näkemys. Luottamus ja toiminta on varmasti kohentunut vuosien saatossa, mutta mediaa seuraamalla sijoitusasioissa on vieläkin parantamisen varaa, eikä hommassa olla vieläkään menty asiakas edellä. Senhän näkee jo erilaisista uutisista, jossa vanhuksia on huijattu heille sopimattomilla sijoitustuotteilla.

Nordea sai Finanssivalvonnalta miljoonan euron sakon, kun se oli neuvonut 90-vuotiaan asiakkaan myymään kahden miljoonan euron arvoisen osakesalkkunsa ja sijoittamaan rahat pankille hyviä palkkioita tuottaviin sijoitustuotteisiin. Vanhukselle tuli osakkeiden myyntivoittojen veroista noin 100 000 euron lasku. Verot tulivat vanhukselle yllätyksenä. Rivien välistä voi lukea, että koko varainhoidon tapa toimia on vähintäänkin puutteellinen. Eturistiriitoja ei tunnisteta ja asiakkaan tavoitteita, tietämystä tai kokemusta sijoittamiseen ei selvitetä. Pankin hyöty menee aina asiakkaan hyödyn edelle. Finanssivalvonnan raportti paljastaa sen karun totuuden, että Nordean sijoitustyökalu neuvoo asiakkaita aina myymään kaikki sijoituksensa ja ostamaan tilalle pankin omia tuotteita. Hesari tietää myös kertoa tapauksesta, jossa 80-vuotiaan Aulin säästöt katosivat, kun Aalto-pankkiiriliike myi strukturoituja sijoitustuotteita toisen perään muistisairaalle vanhukselle. Viidessä vuodessa omaisuudesta katosi 3/4. Reilun 40 000 euron potista jäi siis jäljelle vain reilut 10 000 euroa. Uskomatonta toimintaa. Miten joku kehtaa edes olla töissä kyseisissä firmoissa...


31. heinäkuuta 2017

Seikkailupuisto Korkee - Paloheinän uudet radat

Seikkailupuistoille näyttää olevan kysyntää. Espoon Leppävaarasta löytyy Huippu, Helsingin Talista Zippy ja Korkeasaaren vierestä Mustikkamaalta Korkee. Kuljin keväällä Paloheinän ohi ja huomasin nyt sinnekin nousevan uusi seikkailupuisto. Seikkailupuisto Korkee oli laajentamassa toimintaansa ja rakennusvirasto on vuokrannut hiihtoväylien ulkopuolelle jäävän 1,4 hehtaarin alueen 5 vuodeksi. Paikkahan on erittäin kaunis ja ympärillä on paljon luontoa. Aluetta ei rajata, joten kulkuväylät ja metsä-alue ovat edelleen kaikkien vapaassa käytössä. Paloheinän ulkoilumaja palveluineen ja läheinen golf-kenttä takaa sen, että siellä käy myös paljon ihmisiä. Looginen paikka siis uudelle seikkailupuistolle, kun ihan läheltä ei löydy edes vastaavaa. Olen blogissani arvostellut pääkaupungin kaikki seikkailupuistot, joten pitihän tämäkin mennä kesälomalla testaamaan. Miten paikka erottuu muista vastaavista ja onko sillä tarjota mitään haasteita tällaiselle liikuntaa monipuolisesti harrastavalle nuorelle miehelle? Tätä arvostelua lukiessa kannattaa muistaa, että harrastan muun muassa boulderointia ja tasapainoilu 30 metrisellä slacklinellä onnistuu hyvin. Kuulun siis pienen pieneen vähemmistöön kävijöiden taitotasoa mitattaessa. Suomeksi sanoen olen siis liian kokenut kävijä :)

Seikkailupuisto Korkee, Paloheinän maja toimii varusteiden tukikohtana ja vuokrapaikkana.

Jos olet käynyt edes muutamassa seikkailupuistossa, niin alat huomata, että kaikki seikkailupuistot ovat lähes samanlaisia. Korkealle puiden väliin on laitettu köysien varaan erilaisia haasteita, joista pitää kulkea. On vaijeriliukua, tasapainottelua, kiipeämistä, roikkumista jne. Joku voisi ilkeästi sanoa, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki. Periaatteessa ihan totta. Toisaalta samaa voisi silloin sanoa ihmisistäkin. Kaikilla on kaksi kättä, jalat ja pää. Ihmisissä on kuitenkin eroa, kuten on seikkailupuistoissakin. Konsepti on sama, mutta vivahteissa on eroa. Luonto, maasto ja puusto muokkaa jokaisesta puistosta erilaisen ja radat rakennetaan tämän mukaan. Se mikä tekee Paloheinän seikkailupuistosta erilaisen ja kokemisen arvoisen, on sen tarjoamat hypyt. Kolme jännitystä (ja oikeasti pelkoa) aiheuttavaa hyppyä niin sanotusti tyhjyyteen on varmasti parinkympin väärti.

Pääkaupunkiseudun seikkailupuistot vertailussa: Huippu, Zippy ja Korkee

Oletko jo tänä kesänä kerennyt käymään yhdessä tai useammassa pääkaupunkiseudun eri seikkailupuistossa? Kiinnostaisiko vaikkapa lähteä kaverin kanssa itseään haastamaan tai viettää vähän erilainen virkistyspäivä firman porukoiden kanssa? Aurinko paistaa, ilma on raikas ja kiipeilet luonnon ympäröimänä korkealla puiden latvustoilla. Eteen tulee erilaisia esteitä, joista seikkailijan tulee selviytyä. Koko kroppa saa hyvää treeniä ja välillä vaihtelua tulee nopeista vaijeriliu'uista tai muista vatsanpohjaa kutkuttavista haasteista ja hypyistä. Tiedätkö, mitä seikkailupuistoja pääkaupunkiseudulta edes löytyy, missä ne sijaitsevat tai miten ne eroavat toisistaan? Eipä hätää. Olen itse kolunnut kaikki seikkailupuistot tänä kesänä läpi ja ajattelinkin listata niistä hyvät ja huonot puolet helppolukuisempaan muotoon. Jos suunnittelet vielä tänä syksynä tai vasta ensi kesänä piipahtavasi ajan tai rahan puutteessa vaikkapa vain yhdessä seikkailupuistossa, niin toivottavasti näiden ohjeiden mukaan osaat valita sen itsellesi parhaan vaihtoehdon.



Seikkailupuistot ovat nyt vähän hittituote. Pääkaupunkiseudulta löytyy neljä seikkailupuistoa: Huippu Espoon Leppävaarasta, Zippy Talin urheilupuistosta ja Korkee Mustikkamaalta, vähän ennen Korkeasaareen siltaa. Vuoden 2017 kesällä Korkee avasi myös toisen pisteen Paloheinään. Linkkejä klikkaamalla voit lukea niistä pidemmän arvioni oman artikkelin muodossa. Näin äkkiseltään voisi luulla, että puistot ovat samanlaisia. Periaatteessahan kaikissa edetäänkin puiden latvuksiin tehtyjä vaihtelevia ratoja pitkin turvavaljaat päällä. Jokaisessa seikkailupuistossa on kuitenkin sitä jotakin, mikä toisesta taas puuttuu, tai on tehty toisessa eri lailla tai paremmin kuin toisessa. Toisessa puistossa saattaa olla haastavammat radat, halvemmat hinnat, nopeammat vaijeriliu'ut, pidemmät radat tai muuten vain jotain ärsyttävää, josta et oikein tykkää.

27. heinäkuuta 2017

Pyörälenkki: Helsinki-Porvoo-Helsinki, 120 km

Pyörämatkailukausi on taas alkamassa (alkuperäinen teksti julkaistu 22.4.2014). Pääsiäisen pitkät pyhät sekä lämmin sää saa hyvin ihmiset liikkeelle, samoin on pyöräilijöiden laita. Siis nuo trikoisiin pukeutuneet, maantiepyörillä tykittävät karjut, joiden reidet ja pakarat ovat kuin ravihevosella :) Mikäs onkaan sen parempaa, kuin heittää vuoden ensimmäinen pidempi lenkki erinomaisessa säässä auringon pilkottaessa pilvettömältä taivaalta. Kuten kaikki maantiepyöräilijät tietävät, vasta jossain Kehä 3:sen ulkopuolella voi oikeasti vasta tuntea pyöräilevänsä. Liikennevalot, huonot risteykset, koiranulkoiluttajat, pimeät mutkat jne loistavat poissaolollaan. Lähes kaikki ongelmat poistuvat, kun siirrytään pois keskustasta maaseudun autoteille tai sen pientareelle ajamaan.

Porvoo on kuulemma kesällä kaunis kaupunki, joten päätimme veljen kanssa lähteä sinne pyöräretkelle. Kartallahan tuo reissu Porvooseen näyttää helpolta suunnistusosuudelta, mutta totuus on usein jotain muuta. Helsingin keskustan pyörätiet ovat välillä niin huonosti suunniteltu ja viitoitettu, että oikeaa reittiä saa arpoa. Välillä eteen tulee risteyksiä, josta saa vain arvailla, mihin kääntyä. Joskus pyörätie kulkee pitkän aikaa kehätien vierellä, joskus taas vastaan tulee useita alikulkuja, jossa pyörätie vaihtaakin yllättäen puolta. Ensikertalaisena olisin todennäköisesti joutunut etsimään oikeaa reittiä hetken aikaa useassa kohdassa.

Pyörät melkein kuin kaksi marjaa. Omani oikealla ja veljeni vasemmalla.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...