10. heinäkuuta 2018

Pyörälenkki: Helsinki-Porvoo-Helsinki, 120 km

Kesä on pyörämatkailun aikaa ja lämmin sekä hyvä sää saa aina himopyöräilijät liikkeelle. Siis nuo trikoisiin pukeutuneet, maantiepyörillä tykittävät karjut, joiden reidet ja pakarat ovat kuin ravihevosella :) Kesälomien alkaminen ja erinomainen kesäsää näkyy myös tämän blogin statistiikassa, kun pyöräilyaiheiset jutut nousevat aina tilastoissa. Mikäs onkaan sen parempaa, kuin heittää pidempi lenkki erinomaisessa säässä auringon pilkottaessa pilvettömältä taivaalta polkupyörän viilettäessä keltaisen ja tuoksuvan rypsipellon ohi. Kuten kaikki maantiepyöräilijät tietävät, vasta jossain Kehä 3:sen ulkopuolella voi oikeasti vasta tuntea pyöräilevänsä. Liikennevalot, huonot risteykset, koiranulkoiluttajat, pimeät mutkat jne loistavat poissaolollaan. Lähes kaikki ongelmat poistuvat, kun siirrytään pois keskustasta maaseudun autoteille tai sen pientareelle ajamaan.

Porvoo on kuulemma kesällä kaunis kaupunki, joten siitä on tullut vähän jokavuotinen perinne pyöräretkelle. Kartallahan tuo reissu Porvooseen näyttää helpolta suunnistusosuudelta, mutta totuus on usein jotain muuta. Helsingin keskustan pyörätiet ovat välillä niin huonosti suunniteltu ja viitoitettu, että oikeaa reittiä saa arpoa. Välillä eteen tulee risteyksiä, josta saa vain arvailla, mihin kääntyä. Joskus pyörätie kulkee pitkän aikaa kehätien vierellä, joskus taas vastaan tulee useita alikulkuja, jossa pyörätie vaihtaakin yllättäen puolta. Ensikertalaisena joutuu todennäköisesti etsimään oikeaa reittiä hetken aikaa useassa kohdassa.

Pyörät melkein kuin kaksi marjaa. Omani oikealla ja veljeni vasemmalla. Kuva vuoden 2014 keväältä.

Helsingistä Porvooseen on noin vajaa 50 kilometriä, joten maantiepyörällä tuon matkan ajaa edestakaisin helposti yhden päivän aikana, eikä Porvoossa tarvitse siten edes yöpyä. Ajoajaksi tulee noin 5 tuntia ja muuhun nähtävyyksien katseluun, eväiden syöntiin ja muuhun kuvaamiseen kuluu noin yksi tunti. Pyöriin ja ajopaidan taskuihin kannattaa pakata vain kaikista välttämättömin, eli juomaa pari pulloa, evästä, EA-pakkaus, kännykkä, ajovaatetta sekä huolto- ja kuminpaikkausvälineet. Mukaan kannattaa myös varata vähän rahaa, jos vaikkapa törmää hyvin sijoitettuun jäätelökioskiin tai vastaavaan. Turhia kantamuksia kannattaa yleensäkin maantiepyöräilyssä välttää. Mieluummin ottaa siis rahaa mukaan ja täydentää tarvittaessa evästä kaupan eteen osuessa, kuin raahaa kilokaupalla ylimääräistä tavaraa mukanaan. Kauppoja Porvoon-reitiltä löytyy ihan riittämiin.

Helsingistä on mahdollista polkea Porvooseen kahta eri reittiä. Etelämpi reitti kulkee pitkin Uutta Porvoontietä ja pohjoisempi reitti puolestaan Nikkilän ja Sipoon kautta. Molemmat ovat lähestulkoon yhtä pitkiä, joten on vähän makuasia, kumman valitsee. Tässä artikkelissa kerrotaan vähän molemmista vaihtoehdoista.


1. Eteläisempi reitti: Uusi Porvoontie - Sipoonranta - Söderkulla - Kullo - Porvoo


Helsingistä itään menevä reitti (Uusi Porvoontie 170) ei ole itselleni kovinkaan tuttu, mutta periaatteessa reitti on erittäin simppeli: lähdetään Vantaalta itään päin Kehä yhden vartta Itäkeskuksen ohi (parempi ja selkeämpi vaihtoehto olisi ehkä ajaa kehä 3:sen vartta), kunnes saavutaan Itäväylälle, jota pitkin päästään Sipoonrannan, Söderkullan ja Kullon kautta Porvooseen. Helsingin jälkeen Itäväylän nimihän vaihtuu uuteen Porvoontiehen (Seututie 170) Östersundomin ja Sipoon puolella. Osa tästä vanhasta tiestä tunnetaan yhä nimeltään Vanha Porvoontie, vaikka kartalla se onkin nimellä Helsingintie. Hmm, vähän sekavaa nimeämistä.

Eteläisemmän reitin kuvat ovat vähän aneemisia, koska lähdimme matkaan 20.4.2014. Kesästä ei siis ollut vielä tietoakaan ja lähtiessämme noin kello 11 lämpötila oli noin 14 ja ennuste lupasi auringossa olevan reippaasti yli 20 astetta. Tämä teki pukeutumisesta hieman haastavaa, kun vielä piti varautua Sipoonrannan kylmiin tuuliin ja pidempään paikallaoloon ruokatauoilla. Ratkaisuna päädyin pitkälahkeisiin ajohousuihin, lyhythihaiseen ajopaitaan, irtohihoihin, ajoliiviin ja lyhytsormisiin ajohanskoihin. Tuosta on sitten helppo vähentää vaatetusta tarvittaessa. Ratkaisu oli lopulta onnistunut valinta. Kummallakin oli allaan Rosen uudet hiilikuitumaantiepyörät. Oman matkamittarini lukemat olivat lopulta: matkan kokonaispituus 119,6 km, keskinopeus 24,11 km/h ja ajoaika 4 tuntia 57 minuuttia. Garmin Connect -palvelusta voi reittiä ja sen tietoja tarkastella yksityiskohtaisemmin.




Hyvää ja turvallista pyörätietä, mutta näin keväällä maisemat erittäin tylsän näköisiä.


Reitti on asvalttia ja kulkee pitkän matkaa erillisenä kevyen liikenteen väylänä Helsingistä johonkin 30 km päähän. Sipoon Söderkullan paikkeilla pyörätie loppuu ja tästä siirrytään ajoradan puollelle pientareelle pyöräilemään. Koska lähellä kulkee nopeampi Porvoonväylä, ei raskasta liikennettä juuri ole, (motoristeja ehkä sitäkin enemmän) ja ajaminen tällä tiellä tuntuu turvalliselta. Pientare on paikoitellen erittäinkin leveä ja hyvässä kunnossa. Muutamassa kohdassa on tiellä vähän pomppuista ja reunaviiva vähän täristää. Tasaisen maaston takia ajaminen on nautintoa ja vauhti voi suorilla nousta helposti melkein 40 km/h hujakoille. Tässä on tietenkin myös se huono puoli, että vastatuulessa homma on heti raskaampaa. Ajoradalla matkaa voi tehdä noin 20 km lähes Vanhaan Porvooseen asti.

Vanha Porvoo kesällä 2014. Tähän aikaan ei vielä turistien suosiossa, eikä kesän kauniissa väreissä.


Porvoon vanhan kaupunginosan keskiaikainen tunnelma on kiva kokea, mutta sokkeloiset ja kivetyt kadut, kirkko tai monet putiikit eivät kyllä saa itseäni juuri lämpenemään. Jos joku haluaa käydä läpi kaikki 18 hehtaaria Vanhaa Porvoota ja sen 250 asuinrakennusta ja 300 ulko- ja talousrakennusta, niin siitä vain, itse tykästyin enemmän jokirannan maisemiin. Vanhassa Porvoossa pysähdyimme oikeastaan vain syömään eväitä (banaania, suklaata ja pähkinä-rusina-sekoitusta) ja vähän katsomaan ja kuvaamaan maisemia. Kahviloita, jäätelökioski ja pitseria olisi kyllä löytynyt, mutta hyvän sään ja pääsiäisen pyhien takia paikat olivat aika täyden näköisiä. Toisaalta kummallakaan ei ollut oikein mitään tarvetta herkutteluun, tai melko varmasti kalliin kahvin ja pullan mussutteluun, joten jatkoimme nopeasti matkaa takaisin.


Porvoon jokimaisemaa keväällä 2014.

Kun tulomatkalla oli ehkä pienoinen myötätuuli ja keskinopeus nousi suorilla helposti 34 kilometriin tunnissa, niin menomatkalla oli puolestaan vähän vastaista. Vaikka vaihdoimme usein vetäjää, niin nopeuden pitäminen yli 30 km/h oli jo työn ja tuskan takana. Onneksi piennar vaihtui kevyenliikenteenväyläksi ja vauhti laski juuri, kun jaloissa tuntui ensimmäisiä krampin oireita. Vaikka itse pyörä onkin kevyt ja nopea, niin ei se silti itsestään kulje :) Lisää treeniä ja kilometrejä alle, niin matka taittuu ensi kerralla paremmin. Ei sinne Porvooseen kannata ihan näin kylmiltään lähteä ja ainakaan polkea, kuin luulisi olevansa vahva ja nopea kisakuski.

Koska reitti Porvooseen kulkee Sipoonrannan ohi, niin pakkohan sinne oli mennä kiertelemään ja katselemaan. Kankeaa selkää ja takapuolta piti myös päästä rentouttamaan, joten tauko oli kyllä paikallaan. Osin paikka näytti vielä rakennustyömaalta, mutta vesi, valmiiden ja uusien talojen sulavan kauniit ja tarkat linjat sekä värimaailma miellyttivät kyllä silmää. Toisaalta silmiin pisti se, että paikalta löytyy asuntojen lisäksi vain apteekki ja urheiluvälineiden vuokrauspiste. Eipä taida näillä eväillä vielä löytyä kalliinpuoleisille asunnoille hirveästi ostajia. Jos tänne muuttaisi, pitäisi varmaan olla vähintään auto, moottoripyörä, vene ja miljoona tilillä. Persaukisille tai vuokralla asuville paikkaa on tuskin tarkoitettu :)




Sipoonrantaa kesällä 2014. 

Kaiken kaikkiaan voin kyllä suositella Porvoon-reissua eteläistä reittiä, vaikka se matkana vähän yksitoikkoiselta tuntuukin. Varsinkin keväällä maisemat tuntuvat tylsiltä ja värittömiltä Tällä eteläisellä reitillä autotiellä ajamista ei tarvitse pelätä ja tie on hyväkuntoinen. Suurin osa vastaan tulleista pyöräilijöistä oli maantiepyöräilijöitä, joten siitä voi hyvin vetää johtopäätöksen reitin suosiosta pidempiä matkoja harrastavien keskuudessa. Vaikka matka tuntuisi kilometreissä pitkältä, niin kannattaa muistaa, että maasto on suhteellisen tasaista. Matkahan ei tapa, vaan vauhti  (ja huono ajoasento ja liian vähäiset tauot). Pidempikestoisia lenkkejä auringossa tehtäessä kannattaa myös muistaa aurinkorasvan käyttö jo näin keväisin. Illalla ei todellakaan ole kiva katsoa peilistä punoittavaa otsaa ja nenänvartta. En olisi millään uskonut, että naama olisi tuolla reissulla voinut palaa kypärän ja aurinkolasien alta, mutta niin se vain teki :(


2. Pohjoisempi reitti: Sipoon Nikkilä - Anttila - Hinthaara - Porvoo


21.7.2017 tehty reissu pohjoisempaa Kuninkaantietä pitkin. Tarkempaa tietoa tästä linkistä.

Jos Helsinki Velotour-pyöräilytapahtuma on tuttu, niin polkemamme pohjoisempi reitti kulkee lähes prikulleen samaa reittiä. Aluksi poljetaan siis Kuninkaanmäen ohi ja reitti kiertää Sipoonkorven Nikkilän kautta. Paikoitellen asvaltti on aivan uutta ja ajaminen sillä on kuin taivaassa polkisi. Jos reissun ajoittaa hyvin, niin pääsee katselemaan ihania ja laajoja rypsipeltoja. Kun tullaan isommalle Jokivarrentielle (tie numero 1521), niin tien reunassa ajamisesta siirrytään pientareen puolelle polkemaan. Se on kuitenkin ihan hyvässä kunnossa ja riittävän leveä.

Sipoon keskusta kannattaa kuitenkin ohittaa ja kiertää eteläisempää Kuninkaantietä pitkin, koska se lyhentää matkaa hivenen ja asvaltti on paljon paremmassa kunnossa. Tältä Kuninkaantieltä vastaan tulee myös Sipoon uusi ja vanha kivikirkko, joiden kupeessa kannattaa pitää ensimmäinen tauko ja ihastella maisemaa. Tällöin on ajettu noin 1 h ja 25 minuuttia. Kilometreinä noin 35 km.

1. taukopaikka. Sipoon uusi kirkko, vanha kirkko näkyy juuri taustalla.
Ruokataukoa Sipoon uudella kirkolla. Sää mitä parhain. Kuva kesältä 2017.

Pieni faktatieto ja historiaosio tässä ei liene pahitteeksi. Sipoon uusi kirkko on rakennettu vuonna 1885, kun vanha kirkko jäi pieneksi. Kirkkoa rakennettiin päivätöinä vuosina 1883-1885. Uusi kirkko on siltä osin poikkeuksellinen, että se on puukirkko, jonka ulkoseinät on rakennettu punaisesta tiilestä. Kirkko on myös Tiekirkko, eli toimintamuoto, jossa matkailureittien varrella vierailijalla on mahdollisuus saada tietoa kirkon historiasta ja nykypäivästä esimerkiksi oppaalta (suositus on 10.6. – 20.8. maanantaista perjantaihin klo 11 – 16), tai jaossa olevan materiaalin avulla. Pyöräilijöiden on ainakin hyödyllistä tietää, että Tiekirkossa vierailijoilla on mahdollisuus WC:n käyttöön joko kirkon yhteydessä, tai sen läheisyydessä.

Sipoon uusi kirkko sisältäpäin parvelta kuvattuna.

Sipoon vanha kirkko rypsipellon huikeassa loisteessa. Ei ole maisemissa, saati säässä valittamista. Kuva kesältä 2017.

Jos pyöräreissulla mukaan ei tullut tarpeeksi evästä ja kahvihammasta kolottaa, tai makeaa tekisi muuten mieli, niin eipä hätää. Sipoon uuden kirkon vierestä löytyy Pappilan kesäkahvila. Jos et fiilistele kirkoista, niin kauniista ja vanhanaikaisesta salista nautit ehkä enemmän. Vierailimme veljen kanssa täällä ja mukaan tarttui molemmille Ässämix-munkit, 2,5 euroa kappale. Kyllä maistui.

Pieni kahvila aivan Sipoon uuden kirkon kupeessa. Pihassa uusi nojapyöräni. Kuva kesältä 2018.


Taukopaikalta lähdetään sitten jälleen kohti itää Sipoon vanhan kirkon suuntaan. Paras vaihtoehto on polkea ensin Isoa Kylätietä ja sitten oikealle Uudensillantietä (kulkee Nikkilän vanhan psykiatrisen sairaalan ohi, osa mielisairaalan rakennuksista muutettiin asuinkäyttöön). Vuonna 2018 tällä pätkällä on tietöitä, joten Isoa kylätietä joutuu ajamaan läpi Nikkilän keskustan hauskojen liikenneympyröiden kautta. Jos tarvitsee evästä, niin keskustasta löytyy vaikkapa S-market, K-market ja ABC. Nikkiläntien (tie numero 1521) rinnalla kulkee pyörätie ja sitä pääsee polkemaan muutaman kilsan, kunnes tullaan Öljytien risteykseen (tie numero 148) ja käännytään vasemmalle.

Tätä erittäin hiljaista, joskin vähän kulunutta tietä jatkuu vajaa pari kilometriä, kunnes siirrytään ajamaan tietä numero 1531 kohti Anttilaa. Tiessä on paikoitellen vaurioita, mutta jos olet joskus ajanut vaikkapa Kevätpolkaisun tai Lohjanjärven ympäripyöräilyn, niin vauriot eivät ole mitään näihin verrattuna. Pieniä korkeuseroja löytyy, mutta ei mitään kovin dramaattista. Nojapyöräilijä ei tosin näistä tykkää, voin kokemuksella sanoa. Sama tie jatkuu Hinthaaran ohi ja seuraa vieressä kulkevaa, melottavan näköistä jokea pitkin lähes suoraan Porvooseen asti.

Ei se vanha Porvoo ole parissa vuodessa muuttunut. Kesällä 2017 kyllä kauniimpi kuin keväällä 2014.
Hyvä paikanvalinta, kun takapuolen alle saa penkin ja melkein takaa löytyy jädekiska. Kuva vuodelta 2017.

Jokivarren hyvä taukopaikka. Kuva vuodelta 2018.



Pidimme toisen ruokatauon Vanhan Porvoon sillan viereisellä laiturilla. Tähän asti matkaa oli tullut 61 kilometriä ja aikaa kulunut 2:45 h. Näin kesällä Vanha Porvoo on luonnollisesti täynnä ihmisiä, mutta laituri oli ihme kyllä tyhjä. Päätimme siis taluttaa pyörät sinne ja istahtaa hyville penkeille evästä syömään. Vieressä oli jäätelökioski, josta ostimme normaalit Pingviini -tuutin tapaiset jäätelöt hintaan 2 e/kpl. Toinen hyvä vaihtoehto on jatkaa joen vartta oikealle (etelään) noin 100 metriä ohi linja-autojen parkkipaikan, jolloin pääsee istumaan hyville penkeille ja vieressä on vielä roskikset. Tauon jälkeen teimme vielä pienen kierroksen tutustuaksemme Kokonniemen laskettelukeskukseen/Bikeparkiin ja Kokonniemen maauimalaan. Kyllähän niissä kelpaisi aikaa viettää, jos täällä päin asuisi.

Lopulta suuntasimme samaa reittiä takaisin ja pidimme vielä tauon Sipoossa. Tällä kertaa vanhan kirkon penkeillä. Silloin aikaa oli kulunut 4 tuntia ja matkaa pyöräilty 90,5 km. Lopulta kun olimme kotona, niin matkaa oli taittunut 128 km ja aikaa kulunut taukoineen 6 h ja 9 minuuttia. Keskinopeus oli maantiepyörällä noin 21 kilometriä. Jos taukoja ei tähän lasketa, niin ajoaika oli 5 tuntia ja 11 minuuttia ja keskinopeus tällöin noin 24 km/h. Tasaisilla osuuksilla mentiin aika paljon yli 30 km nopeutta, mutta matkalla oli sen verran mäkeä, sekä kapeaa ja hidasta pyörätieosuutta, että keskinopeudeksi se oli ihan hyvä.

Jos jotain kiinnostaa, niin vuonna 2018 tein siis saman reissun kuvissa näkyvällä keltaisella nojapyörällä ja aikaa meni yhteensä siis 5 h ja 50 min. Menomatkaan 3 h 4 min ja tulomatkaan 2 h 46 min (pelkkä ajoaika). Keskinopeudeksi tulee noin 22 km/h. Vähän hitaammin kuin maantiepyörällä, mutta paljon mukavammin, kun paikat eivät puutuneet.


Kumpi on parempi reitti?


Kumman reitin sitten valitsisin? Kumpikin reitti on oikeastaan yhtä pitkä, joten sillä perusteella valintaa ei voi tehdä. Jos haluaa tykittää lujaa ja tasaista tietä pitkin (esim triahtlonpyörä tai kinneri), niin silloin ehkä eteläisempi reitti Söderkullan ja Kulloon kautta. Se on toisaalta vähän tylsä ja yksitoikkoinen. Pohjoisen reitti on vähän vaihtelevampi niin korkeuserojen kuin maisemienkin suhteen.

Ehkäpä tekisin kompromissin niin, että eteläisempää reittiä Sipoonrantaan asti, josta heti Immersbyntietä (aika mäkinen muuten aluksi) pohjoiseen kohti Hintsbytä ja sieltä Sipoon kirkkoa. Loppumatka siis pohjoista reittiä. Näin molempien reittien parhaat nähtävyydet saa yhdellä iskulla. Ehkä seuraavan kerran kun itse ajan veljen kanssa Porvooseen, niin tällainen reitti kyllä valitaan (paitsi jos ajan nojapyörällä). Kappas vain se onkin lähestulkoon juuri Helsinki Velotourin pitkän matkan kisareitti. Eipä ole ihan pöllömmin valittu ja suunniteltu.


Teksti on alun perin julkaistu 22.4.2014.

Video reissusta Helsinki-Porvoo-Helsinki vuoden 2014 keväältä


Äsken kerrotusta reissusta eteläisellä reitillä on myös tehty video GoPro HERO3 Silver Edition-kameralla:


Vantaa - Porvoo - Sipoonranta polkupyörällä from Mikko Vestola on Vimeo.


2 kommenttia:

  1. Oletko koskaan ajatellut osallistua Team rynkebyhyn?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vakavissani. Olen kyllä seurannut esimerkiksi Risto Viitasen Velogi-videoita aiheesta, kun hän osallistui. Ihan mielenkiintoista ja varmasti mieleenpainuva ja hauska tuo reissu Pariisiin. Rahaahan tuossa menisi (suuren osa saisi kyllä takaisin pyörän sitten taas myydessä). Tykkään kuitenkin polkea paljon itsekseni ja fiiliksen mukaan, joten tuo osallistuminen tekisi asiasta jotenkin totisempaa ja pakonomaista. Voihan sitä tehdä omannäköisen reissun pyörällä Pariisiin, jos sinne tahtoo.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...