27. heinäkuuta 2017

Pyörälenkki: Helsinki-Porvoo-Helsinki, 120 km

Pyörämatkailukausi on taas alkamassa (alkuperäinen teksti julkaistu 22.4.2014). Pääsiäisen pitkät pyhät sekä lämmin sää saa hyvin ihmiset liikkeelle, samoin on pyöräilijöiden laita. Siis nuo trikoisiin pukeutuneet, maantiepyörillä tykittävät karjut, joiden reidet ja pakarat ovat kuin ravihevosella :) Mikäs onkaan sen parempaa, kuin heittää vuoden ensimmäinen pidempi lenkki erinomaisessa säässä auringon pilkottaessa pilvettömältä taivaalta. Kuten kaikki maantiepyöräilijät tietävät, vasta jossain Kehä 3:sen ulkopuolella voi oikeasti vasta tuntea pyöräilevänsä. Liikennevalot, huonot risteykset, koiranulkoiluttajat, pimeät mutkat jne loistavat poissaolollaan. Lähes kaikki ongelmat poistuvat, kun siirrytään pois keskustasta maaseudun autoteille tai sen pientareelle ajamaan.

Porvoo on kuulemma kesällä kaunis kaupunki, joten päätimme veljen kanssa lähteä sinne pyöräretkelle. Kartallahan tuo reissu Porvooseen näyttää helpolta suunnistusosuudelta, mutta totuus on usein jotain muuta. Helsingin keskustan pyörätiet ovat välillä niin huonosti suunniteltu ja viitoitettu, että oikeaa reittiä saa arpoa. Välillä eteen tulee risteyksiä, josta saa vain arvailla, mihin kääntyä. Joskus pyörätie kulkee pitkän aikaa kehätien vierellä, joskus taas vastaan tulee useita alikulkuja, jossa pyörätie vaihtaakin yllättäen puolta. Ensikertalaisena olisin todennäköisesti joutunut etsimään oikeaa reittiä hetken aikaa useassa kohdassa.

Pyörät melkein kuin kaksi marjaa. Omani oikealla ja veljeni vasemmalla.


Helsingistä Porvooseen on noin vajaa 50 kilometriä, joten maantiepyörällä tuon matkan ajaa edestakaisin helposti yhden päivän aikana, eikä Porvoossa tarvitse siten edes yöpyä. Arvioimme ajoajaksi noin 5 tuntia ja muuhun nähtävyyksien katseluun, eväiden syöntiin ja muuhun kuvaamiseen kuluvan noin yhden tunnin. Pyöriin ja ajopaidan taskuihin pakattiin vain kaikista välttämättömin, eli juomaa pari pulloa, evästä, EA-pakkaus, kännykkä, ajovaatetta sekä huolto- ja kuminpaikkausvälineet. Mukaan kannattaa myös varata vähän rahaa, jos vaikkapa törmää hyvin sijoitettuun jäätelökioskiin tai vastaavaan. Turhia kantamuksia pyritään yleensäkin maantiepyöräilyssä välttämään. Mieluummin ottaa siis rahaa mukaan ja täydentää tarvittaessa evästä kaupan eteen osuessa, kuin raahaa kilokaupalla ylimääräistä tavaraa mukanaan.

Helsingistä on mahdollista polkea Porvooseen kahta eri reittiä. Etelämpi reitti kulkee pitkin Uutta Porvoontietä ja pohjoisempi reitti puolestaan Nikkilän ja Sipoon kautta. Molemmat ovat lähestulkoon yhtä pitkiä, joten on vähän makuasia, kumman valitsee. Tässä artikkelissa kerrotaan molemmista vaihtoehdoista.


Eteläisempi reitti: Uusi Porvoontie - Sipoonranta - Söderkulla - Kullo - Porvoo


Helsingistä itään menevä reitti (Uusi Porvoontie 170) ei ole kovinkaan tuttu itselleni, mutta veli on sen jo kerran ajanut. Luotan siis hänen suuntavaistoonsa ja Garmin Edge 800 GPS-pyöränavigaattoriin. Periaatteessa reitti on erittäin simppeli: lähdetään Vantaalta itään päin Kehä yhden vartta Itäkeskuksen ohi, kunnes saavutaan Itäväylälle, jota pitkin päästään Sipoonrannan, Söderkullan ja Kullon kautta Porvooseen. Helsingin jälkeen Itäväylän nimihän vaihtuu uuteen Porvoontiehen (Seututie 170) Östersundomin ja Sipoon puolella. Osa tästä vanhasta tiestä tunnetaan yhä nimeltään Vanha Porvoontie, vaikka kartalla se onkin nimellä Helsingintie. Hmm, vähän sekavaa nimeämistä.

Lähdimme matkaan sunnuntaina 20.4.2014 vähän kello 11 jälkeen, kun aurinko oli jo sopivasti lämmittänyt ilmaa. Lämpötila oli lähdettäessä noin 14 ja ennuste lupasi auringossa olevan reippaasti yli 20 astetta. Tämä teki pukeutumisesta hieman haastavaa, kun vielä piti varautua Sipoonrannan kylmiin tuuliin ja pidempään paikallaoloon ruokatauoilla. Ratkaisuna päädyin pitkälahkeisiin ajohousuihin, lyhythihaiseen ajopaitaan, irtohihoihin, ajoliiviin ja lyhytsormisiin ajohanskoihin. Tuosta on sitten helppo vähentää vaatetusta tarvittaessa. Ratkaisu oli lopulta onnistunut valinta. Kummallakin oli allaan Rosen uudet hiilikuitumaantiepyörät, joilla ei vielä ollut hirveästi kilometrejä taitettu. Tällä pyörälläni Porvoon reissu olikin ensimmäinen pidempi (>100 km) pyöräretki tänä vuonna. Oman matkamittarini lukemat olivat lopulta: matkan kokonaispituus 119,6 km, keskinopeus 24,11 km/h ja ajoaika 4 tuntia 57 minuuttia. Garmin Connect -palvelusta voi reittiä ja sen tietoja tarkastella yksityiskohtaisemmin.






Reitti on asvalttia ja kulkee pitkän matkaa erillisenä kevyen liikenteen väylänä Helsingistä johonkin 30 km päähän. Sipoon Söderkullan paikkeilla pyörätie loppuu ja tästä siirrytään ajoradan puollelle pientareelle pyöräilemään. Koska vieressä kulkee nopeampi Porvoonväylä, ei raskasta liikennettä juuri ole, (motoristeja ehkä sitäkin enemmän) ja ajaminen tällä tiellä tuntuu turvalliselta. Pientare on paikoitellen erittäinkin leveä ja hyvässä kunnossa. Muutamassa kohdassa on tiellä vähän pomppuista ja reunaviiva vähän täristää. Tasaisen maaston takia ajaminen on nautintoa ja vauhti voi suorilla nousta helposti melkein 40 km/h hujakoille. Tässä on tietenkin myös se huono puoli, että vastatuulessa homma on heti raskaampaa. Ajoradalla matkaa voi tehdä noin 20 km lähes Vanhaan Porvooseen asti.

Vanha Porvoo kesällä 2014. Tähän aikaan ei vielä turistien suosiossa, eikä kesän kauniissa väreissä.


Porvoon vanhan kaupunginosan keskiaikainen tunnelma on kiva kokea, mutta sokkeloiset ja kivetyt kadut, kirkko tai monet putiikit eivät kyllä saa itseäni juuri lämpenemään. Jos joku haluaa käydä läpi kaikki 18 hehtaaria Vanhaa Porvoota ja sen 250 asuinrakennusta ja 300 ulko- ja talousrakennusta, niin siitä vain, itse tykästyin enemmän jokirannan maisemiin. Vanhassa Porvoossa pysähdyimme oikeastaan vain syömään eväitä (banaania, suklaata ja pähkinä-rusina-sekoitusta) ja vähän katsomaan ja kuvaamaan maisemia. Kahviloita, jäätelökioski ja pitseria olisi kyllä löytynyt, mutta hyvän sään ja pääsiäisen pyhien takia paikat olivat aika täyden näköisiä. Toisaalta kummallakaan ei ollut oikein mitään tarvetta herkutteluun tai melko varmasti kalliin kahvin ja pullan mussutteluun, joten jatkoimme nopeasti matkaa takaisin.


Porvoon jokimaisemaa keväällä 2014.

Kun tulomatkalla oli ehkä pienoinen myötätuuli ja keskinopeus nousi suorilla helposti 34 kilometriin tunnissa, niin menomatkalla oli puolestaan vähän vastaista. Vaikka vaihdoimme usein vetäjää, niin nopeuden pitäminen yli 30 km/h oli jo työn ja tuskan takana. Onneksi piennar vaihtui kevyenliikenteenväyläksi ja vauhti laski juuri, kun jaloissa tuntui ensimmäisiä krampin oireita. Vaikka itse pyörä onkin kevyt ja nopea, niin ei se silti itsestään kulje :) Lisää treeniä ja kilometrejä alle, niin matka taittuu ensi kerralla paremmin. Ei sinne Porvooseen kannata ihan näin kylmiltään lähteä ja ainakaan polkea, kuin luulisi olevansa vahva ja nopea kisakuski.

Koska reitti Porvooseen kulkee Sipoonrannan ohi, niin pakkohan sinne oli mennä kiertelemään ja katselemaan. Kankeaa selkää ja takapuolta piti myös päästä rentouttamaan, joten tauko oli kyllä paikallaan. Osin paikka näytti vielä rakennustyömaalta, mutta vesi, valmiiden ja uusien talojen sulavan kauniit ja tarkat linjat sekä värimaailma miellyttivät kyllä silmää. Toisaalta silmiin pisti se, että paikalta löytyy asuntojen lisäksi vain apteekki ja urheiluvälineiden vuokrauspiste. Eipä taida näillä eväillä vielä löytyä kalliinpuoleisille asunnoille hirveästi ostajia. Jos tänne muuttaisi, pitäisi varmaan olla vähintään auto, moottoripyörä, vene ja miljoona tilillä. Persaukisille tai vuokralla asuville paikkaa on tuskin tarkoitettu :)




Sipoonrantaa kesällä 2014. 

Kaiken kaikkiaan voin kyllä suositella Porvoon-reissua, vaikka se reittinä vähän yksitoikkoiselta tuntuukin. Tällä eteläisellä reitillä autotiellä ajamista ei tarvitse pelätä ja tie on hyväkuntoinen. Suurin osa vastaan tulleista pyöräilijöistä oli maantiepyöräilijöitä, joten siitä voi hyvin vetää johtopäätöksen reitin suosiosta pidempiä matkoja harrastavien keskuudessa. Vaikka matka tuntuisi kilometreissä pitkältä, niin kannattaa muistaa, että maasto on suhteellisen tasaista. Matkahan ei tapa, vaan vauhti  (ja huono ajoasento ja liian vähäiset tauot). Pidempikestoisia lenkkejä auringossa tehtäessä kannattaa myös muistaa aurinkorasvan käyttö jo näin keväisin. Illalla ei todellakaan ole kiva katsoa peilistä punoittavaa otsaa ja nenänvartta. En olisi millään uskonut, että naama olisi tuolla reissulla voinut palaa kypärän ja aurinkolasien alta, mutta niin se vain teki :(


Pohjoisempi reitti: Sipoon Nikkilä - Anttila - Hinthaara - Porvoo


21.7.2017 tehty reissu pohjoisempaa Kuninkaantietä pitkin. Tarkempaa tietoa tästä linkistä.

Jos Helsinki Velotour-pyöräilytapahtuma on tuttu, niin polkemamme pohjoisempi reitti kulkee lähes prikulleen samaa reittiä. Aluksi poljetaan siis Kuninkaanmäen ohi ja reitti kiertää Sipoonkorven Nikkilän kautta. Paikoitellen asvaltti on aivan uutta ja ajaminen sillä on kuin taivaassa polkisi. Kun tullaan isommalle Jokivarrentielle (tie numero 1521), niin tien reunassa ajamisesta siirrytään pientareen puolelle polkemaan. Se on kuitenkin ihan hyvässä kunnossa ja riittävän leveä. Aivan Sipoon keskusta kannattaa kuitenkin ohittaa ja kiertää eteläisempää Kuninkaantietä pitkin, koska se lyhentää matkaa hivenen ja asvaltti on paljon paremmassa kunnossa. Tältä Kuninkaantieltä vastaan tulee myös Sipoon uusi ja vanha kivikirkko, joiden kupeessa kannattaa pitää ensimmäinen tauko ja ihastella maisemaa. Tällöin on ajettu noin 1 h ja 25 minuuttia. Kilometreinä noin 35 km.

1. taukopaikka. Sipoon uusi kirkko, vanha kirkko näkyy juuri taustalla.
Ruokataukoa Sipoon uudella kirkolla. Sää mitä parhain.

Sipoon vanha kirkko rypsipellon huikeassa loisteessa. Ei ole maisemissa, saati säässä valittamista.


Taukopaikalta lähdetään sitten jälleen kohti itää Sipoon vanhan kirkon suuntaan. Pyörätietä pääsee polkemaan muutaman kilsan, kunnes juuri ennen Öljytien risteystä (tie numero 148) käännytään ajamaan sen rinnalla kulkevaa tietä. Tätä erittäin hiljaista, joskin vähän kulunutta tietä jatkuu vajaa pari kilometriä, kunnes siirrytään ajamaan tietä numero 1531 kohti Anttilaa. Tie on paikoitellen pahassakin kunnossa, mutta kun on tarkkana, niin kyllä siinä hyvin ajaa. Pieniä korkeuseroja löytyy, mutta ei mitään kovin dramaattista. Sama tie jatkuu Hinthaaran ohi ja seuraa vieressä kulkevaa, melottavan näköistä jokea pitkin lähes suoraan Porvooseen asti.

Ei se vanha Porvoo ole parissa vuodessa muuttunut. Kesällä kyllä kauniimpi kuin keväällä 2014.
Hyvä paikanvalinta, kun takapuolen alle saa penkin ja melkein takaa löytyy jädekiska.

Pidimme toisen ruokatauon Vanhan Porvoon sillan viereisellä laiturilla. Näin kesällä Vanha Porvoo oli luonnollisesti täynnä ihmisiä, mutta laituri oli ihme kyllä tyhjä. Päätimme siis taluttaa pyörät sinne ja istahtaa hyville penkeille evästä syömään. Vieressä oli jäätelökioski, josta ostimme normaalit Pingviini -tuutin tapaiset jäätelöt hintaan 2 e/kpl. Tähän asti matkaa oli tullut 61 kilometriä ja aikaa kulunut 2:45 h. Tauon jälkeen teimme vielä pienen kierroksen tutustuaksemme Kokonniemen laskettelukeskukseen/Bikeparkiin ja Kokonniemen maauimalaan. Kyllähän niissä kelpaisi aikaa viettää, jos täällä päin asuisi.

Lopulta suuntasimme samaa reittiä takaisin ja pidimme vielä tauon Sipoossa. Tällä kertaa vanhan kirkon penkeillä. Silloin aikaa oli kulunut 4 tuntia ja matkaa pyöräilty 90,5 km. Lopulta kun olimme kotona, niin matkaa oli taittunut 128 km ja aikaa kulunut taukoineen 6 h ja 9 minuuttia. Keskinopeus oli noin 21 kilometriä. Jos taukoja ei tähän lasketa, niin ajoaika oli 5 tuntia ja 11 minuuttia ja keskinopeus tällöin noin 24 km/h. Tasaisilla osuuksilla mentiin aika paljon yli 30 km nopeutta, mutta matkalla oli sen verran kapeaa ja hidasta pyörätieosuutta, että keskinopeudeksi se oli ihan hyvä.

Kumman reitin sitten valitsisin? Kumpikin reitti on oikeastaan yhtä pitkä, joten sillä perusteella valintaa ei voi tehdä. Jos haluaa tykittää lujaa ja tasaista tietä pitkin (esim triahtlonpyörä tai kinneri), niin silloin ehkä eteläisempi reitti Söderkullan ja Kulloon kautta. Se on toisaalta vähän tylsä ja yksitoikkoinen. Pohjoisen reitti on vähän vaihtelevampi niin korkeuserojen kuin maisemienkin suhteen. Ehkäpä tekisin kompromissin niin, että eteläisempää reittiä Sipoonrantaan asti, josta heti Immersbyntietä (aika mäkinen muuten aluksi) pohjoiseen kohti Hintsbytä ja sieltä Sipoon kirkkoa ja sieltä loppumatka siis pohjoista reittiä. Näin molempien reittien parhaat nähtävyydet saa yhdellä iskulla. Seuraavan kerran kun itse ajan veljen kanssa Porvooseen, niin tällainen reitti kyllä valitaan. Kappas vain se onkin lähestulkoon juuri Helsinki Velotourin pitkän matkan kisareitti. Eipä ole ihan pöllömmin valittu ja suunniteltu.


Video reissusta Helsinki-Porvoo-Helsinki vuoden 2014 keväältä


Äsken kerrotusta reissusta eteläisellä reitillä on myös tehty video GoPro HERO3 Silver Edition-kameralla:


Vantaa - Porvoo - Sipoonranta polkupyörällä from Mikko Vestola on Vimeo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...