Espoon kiintorastit - Hauskaa suunnistusta ilmaiseksi

Itselläni on mielikuva, että suunnistus on potentiaaliinsa nähden ehkä yksi vähiten näkyvyyttä ja arvostusta saavista urheilulajeista. Koulun liikuntatunneilla pelataan kyllä jalkapalloa, koripalloa, käydään uimassa ja vaikka mitä, mutta suunnistamassa käydään todella harvoin. Ala-asteella muistan käyneeni suunnistamassa kerran, samoin ylä-asteella. Lukiossa tulos oli pyöreä nolla ja armeijassakin suunnistettiin vain sen yhden kerran. Nykypäivänä suunnistusta ei juuri näe edes telkkarista, vaikka sitä olisi hiihtoon verrattuna paljon helpompi kuvata ja esittää. Oikeasti suunnistus tarjoaa seikkailua, elämyksiä ja kuntoilua. Muuta ei tarvita kuin lenkkikengät jalkaan ja kartta käteen. Hyvin suunnitellulta radalta löytyy varmasti jotain uutta lähiseudun tuntevallekin ja rastin löytäminen on joka kerta yhtä palkitsevaa. Mielestäni jokaisella pitäisi olla taito lukea karttaa ja paikallistaa oma sijainti. Valitettavasti jotain kertoo se, että edes Erikoisjoukot -ohjelmassa osa kokelaista ei omannut riittäviä taitoja suunnistamiseen. 

Espoon kiintorastit - Viisi eri paikkaa

Nostan hattua Espoolle, joka on tehnyt Oittaalle, Espoon Keskuspuistoon, Leppävaaraan, Otaniemeen ja Isoon Vasikkasaareen kiintorastit. Keskuspuisto on noista isoin ja käsittää 23 rastia, Leppävaara ja Oittaa 18 rastia. Otaniemestä löytyy 23 rastia, mutta se on sitten paljolti helpompaa kaupunkisuunnistusta. Isosta Vasikkasaaresta löytyy 6 rastia. Kuten ulkoliikuntapaikat, myös kiintorastit ovat ilmaisia. Rasteja voi etsiä oman taitotason, kestävyyden ja ajankäytön mukaan ja tehdä näin oman radan. Rasteja ei siis tarvitse etsiä numerojärjestyksessä, vaan voi etsiä lähimmän ryppään ja sitten siirtyä seuraavaksi lähimpiin. Jos aika ei tunnu riittävän, niin sitten etsii seuraavana päivänä puuttuvat rastit.

Mikä parasta kartan voi tulostaa kotona (toisin kuin Iltarastien kiintorastit, jotka joutuu ostamaan kaupasta). Jos et omaa tulostinta, niin tulostushan onnistuu vaihtoehtoisesti vaikka kirjastossa. Espoon kaikki kiintorastit näkee tästä linkistä. Jos juokseminen tai kävely ei ole se juttu, tai et omista autoa siirtymiseen, niin rastit voi tietenkin käydä lävitse myös pyörällä. 

Pyöräsuunnistus - Onko siinä mitään järkeä?

Helpoilla poluilla ja kaupungissa pyöräily on varmaankin juoksemista nopeampaa, mutta juurakkoisessa ja kallioisessa maastossa raskaan pyörän tunkkaus on puolestaan todella hidasta. Soijaa pukkaa, kun yrität keskipäivällä auringon paahtaessa työntää raskasta fatbikeä ylös jyrkkää kalliota ja tiedät, että tämä ei vielä edes ole se jyrkin ja hankalin kohta. Pyörää käytettäessä pitää tosin omistaa karttateline, jotta homma olisi jotenkin mielekästä. Saattaahan se tietenkin onnistua joltain kännykälläkin, mutta tällöin kadottaa usein kokonaisuuden ja mittakaava on hakusessa. Hauskana anekdoottina on pakko mainita, että tämä sama karttateline oli aikoinaan blogini ensimmäisiä "sponsoreja" ja on kestänyt hyvin käyttöä vuodesta 2014 lähtien muun muassa erilaisissa seikkailukisoissa.

Pyöräsuunnistusta veljen kanssa. Onko sähköfatbike huijausta, jos sitä joutuu myös työntämään? 

Leppävaaran kiintorastit pyörän karttatelineellä.

Pyörää käytettäessä on myös se etu, että tarvittava vesi ja eväät kulkevat hyvin mukana. Näille on tarvetta, sillä koko radan suunnistamiseen kerralla voi mennä koko päivä. Emme ole veljeni kanssa mitenkään hyviä suunnistajia, mutta Iltarasteilla on tullut joskus käytyä ja erilaisiin seikkailukisoihinkin on tullut aikoinaan yhdessä osallistuttua, joissa on tarvinnut suunnistustaitoja. Tämä tausta huomioiden voinkin sanoa, että esimerkiksi Leppävaaran rataan meni taukoineen ja siirtymisineen aika lailla 5 tuntia ja matkaa kertyi 24,5 km. Siirtymiset olivat tuosta noin 40 minuuttia ja 10,2 km. Käytännössä koko Leppävaaran suunnistusreitti on siis noin 4 h ja 14 km, jos taitotaso on samaa luokkaa.

GPS -jälki Leppävaaran kiintorasteista vuonna 2024. Muutava isompi syherö, muuten aika hyvin haettu.

Espoon keskuspuiston rasteja etsiessä meni puolestaan taukoineen ja siirtymisineen 8 h ja 30 minuuttia, matkana 48,6 km. Keskuspuisto on jo sen verran kauempana, että pelkästään siirtymisiin meni noin 2 tuntia ja matkana 29 km. Käytännössä koko Espoon keskuspuiston suunnistusreitti oli ajassa noin 6 tuntia ja 30 minuuttia ja matkana noin vajaa 20 km. Tässä pitää vielä muistaa, että kaikkia rasteja emme edes jaksaneet hakea (4 kpl jäi puuttumaan), koska päivä oli jo niin pitkä ja energiat vähissä. Juomavesikin alkoi loppua, joten poikkesimme lähimmällä ilmaisella vesipostilla. Noita kannattaa ehdottomasti hyödyntää, jos vedentarve yllättää.

GPS -jälki Espoon keskuspuiston kiintorasteista 2024. Muutama hirveä syherö kertoo pahoista pummeista.

Omista suunnistustaidoista antaisin arvosanaksi noin 7+. Kuten GPS jälkien kuvistakin näkee, niin suurimmalle osalle rasteista ajoimme heti oikeaan kohtaan noin kivenheiton päähän ja rastilippu piti vain paikallistaa maastosta. Välillä tuli kuitenkin hetkiä, jolloin minä ja veljeni melemmat olemme seisseet noin 10 metrin päässä rastista, eikä kumpikaan ole sitä huomannut. Laajennamme sitten etsintäkehää, mutta mitään ei löydy. Lopulta molemmat ovat turhautuneita ja kuljemme kuin päättämät kanat sinne tänne. Sitten jompikumpi tajuaa, että tossa vieressähän se rasti on koko ajan ollut. Siinä hetkessä se vituttaa ja ärsyttää, mutta on samalla todella hassua ja tuntee itsensä vain typeräksi. Jotain hienoa tuossa rastien löytämisessä on. Joku psykologiaa ja käyttäytymistieteitä lukenut varmaan sanoisi, että se hivelee metsästäjä-keräilijä ihmisen alkukantaisia aisteja.

Etsi rasti kuvasta.

Kaksi kertaa on myös käynyt niin, että karttapaikka näyttää luonnossa täysin oikealta: Kallion muoto on oikea, siinä päällä kulkee polku, vieressä on kaksi isoa kiveä, joiden välissä on kiviröykkiö ja takana pieni suo jne. Rastin pitäisi siis olla tässä, mutta se ei ole. Pitkän etsinnän tuloksena rasti löytyykin noin 70 metrin päästä. Omasta mielestäni rasti on merkattu väärin karttaan, mutta kuinka yleistä tämä on, vai olenko vain väärässä ja kuvittelenko nuo maamerkit sopimaan?

Lopputulos ja kehitysehdotuksia

Liikunnan, luonnossa olon ja rastien löytämisen lisäksi parasta suunnistuksessa on uusien paikkojen löytäminen. Aika usein rastit ovat sellaisissa paikoissa, joissa on jotain uutta ja erikoista, kuten hiekkakuoppa, korkea jyrkänteen leikkaus, todella iso kivi keskellä ei mitään, taisteluhauta yms. Edes lähiseutua tunteva tuskin kävisi näissä paikoissa ilman ratamestarin tekemiä rasteja.

Espoon Keskuspuiston rasti numero 50 vuonna 2024. Kaksi harjua 90 asteen kulmassa ja betoninen juoksuhauta. Olisiko ollut joskus ampumarata, tai vastaava?

Mikä parasta Espoon kiintorastit näyttävät vaihtuvan vuosittain. Tätä ei kyllä missään kerrota, mikä on kummaa? Ainakin Leppävaaran rastit ovat erilaiset, kuin viime vuonna, kun veljeni niitä etsi. Tästä kaikesta on oikeasti pakko nostaa hattua Espoon kaupungille. Vaikka verovaroja aika usein hassataan kaikkeen turhuuteen, niin uskon tästä saatavan rahoille vastinetta. En toki tiedä, paljonko tämä tulee vuodessa maksamaan, mutta tuskin ihan hirveästi. 

Toisaalta Espoo ei ole hyödyntänyt läheskään koko potentiaalia. Esimerkiksi radan viimeisellä rastilla voisi olla QR-koodi, jolla voisi jättää kommentin ratamestarille ja jos tykkäsi, niin jopa lahjoittaa pienen summan rahaa tällaista toimintaa tukemaan. Nyt Espoossa tuskin kukaan tietää, moniko kiintorasteilla käy. 50, 740 vai 2 134 kävijää, kaikki ovat yhtä hyviä arvauksia, koska mitään dataa kävijämääristä ei kerätä. Miten sitä edes nyt pystyisikään keräämään muuta kuin polkujen kulumista arvioiden ja palvelimilta ladattuja karttamääriä haarukoiden. QR-koodi olisi tähän erinomainen lisä.

Jos suunnistus yhtään rupesi kiinnostamaan ja asut pääkaupunkiseudulla, niin ei muuta kuin kokeilemaan Espoon kiintorasteja. Itselläni on vielä Oittaa ja Otaniemi hakematta.