21. toukokuuta 2017

Lohjanjärven ympäripyöräily - Ilmaista hupia

Nykyään kaikenlaiset liikuntatapahtumat ovat kallistuneet huomattavasti. Erilaisia urheilun varjolla järkättäviä tapahtumia kasvaa kuin sieniä sateella. On polkujuoksua ja pyöräilyä, triathlonia ja vaikka mitä. Ennen niihin pääsi mukaan reilulla parilla kympillä, nyt joutuu pahimmillaan maksamaan vajaa sata euroa jostain reilun tunnin rykäisystä, jotta pääsisi mukaan liikkumaan ja kisaamaan. Välillä sitä oikeasti miettii, onko jokin tapahtuma järjestetty vain pelkkä rahan kiilto silmissä. Vastinetta rahalle ei aina rehellisesti sanoen tunnu saavan. Esimerkiksi itse petyin aikoinaan vuoden 2015 Kevätpolkaisuun. Ei siinä mitään, jos tapahtumalla kerätään varoja omalle pyöräseuralle tai vastaavalle, mutta voisihan siitä kertoa. Noin 50 euroa siitä, että saa itse kiinnittää hakaneulalla numerolapun selkään, eikä maalissa saa edes keittolounasta tuntuu vähän ryöstöltä.

Kaupallisten pyöräilytapahtumien seassa on kuitenkin yksi poikkeus, joka yllättää jokainen vuosi ilmaisuudellaan ja muulla tarjoilullaan. Tämä tapahtuma on Lohjanjärven ympäripyöräily, joka vuonna 2016 järjestettiin jo 36. kertaa. Pitkäjänteisyydelle pitää nostaa hattua. Samalla pitää kuitenkin myös ihmetellä, miksi netistä ei juurikaan löydy tapahtumasta mitään tietoa? Ajattelinkin siis kertoa nyt vähän omia ajatuksiani ja kokemuksia tapahtumasta vuosien 2015-2017 ajokertojen pohjalta. Ehkäpä joku innostuu tästä ja saapuu ensi vuonna uutena paikalle.


Lohjanjärven ympäripyöräily ei ole kisa, eikä tapahtumassa ole ajanottoa. Typeriä ja hankalia numerolappuja ei siis tarvitse kiinnitellä pyöräilypaidan selkään. Jos reissulta haluaa aikaa ottaa, niin jokainen voi tehdä sen itse omalla pyöränmittarillaan. Hyvää loppuaikaa tavoittelevilta kisakuskeiltahan löytyy aina uusimmat mittarit suorituksen seuraamiseen. Jos et ole ajan tai sijoituksen perään, niin se on myös ihan ok. Näin menetellen osallistujien ei tarvitse maksaa ajanoton kustannuksia. Mielestäni tällaisen soisi yleistyvän muissakin tapahtumissa. Pyöräilytapahtumaan ei tarvitse edes ennakkoilmoittautua. Jos sää on hyvä tapahtumapäivänä, niin sen kun ilmestyy vain pyörineen paikalle. Poljettava reitti alkaa yhteislähtönä Harjun urheilukeskukselta, virkistysuimala Neidonkeitaan vierestä ja päättyy myös samaan paikkaan. Itse matka on noin 70 kilometrin mittainen (Jos haluat ajaa reissun itsenäisesti, niin reissun GPS-data ja sen tuottaman jäljen saat ladattua tästä linkistä). Mitään tilastotietoa osallistujista en ole löytänyt, mutta arviolta tapahtumaan osallistuu säästä riippuen noin 400 ajajaa.

Perheen miehet lähdössä reissuun. Yksi pyörä kulkee takakontissa ja kaksi koukkuun kiinnitettävässä telineessä.

Harjun urheilukenttä täyttymässä Lohjanjärven ympäripyöräilyn osallistujista. 


Ilmaisuuden ja tietynlaisen kisastatuksen puuttumisen takia reissussa kannattaa polkea ja ajaa tietyllä varovaisuudella, koska mukaan mahtuu kaikenlaista "hiihtäjää". Osa on siis polkenut jo vuosia parin tonnin hiilikuitukiiturilla ja ryhmäajokin on tuttua. Osa taas saattaa ajaa kesän ensimmäisen lenkin tässä tapahtumassa ja alla saattaa vielä olla jokin romu, jossa ei edes jarrut toimi kunnolla ja ryhmäajon pelisäännöistä ei ole tietoakaan. Lähtöpaikalla onkin aina kiva katsella ihmisten polkupyöräkalustoa ja varustusta ylipäänsä. Vuonna 2016 matkaan kuuleman mukaan lähti porukkaa myös kickbikellä (kuulemma ajaa vuodessa noin 7 000 kilometriä, huhhuh), katettuja nojapyöräkin näkyi ja luonnollisesti maastopyöriä ja jokunen fatbike. Joku kantoi äänekästä radiota pyörässään, kun kerran Suomi pelasi tärkeää jääkiekko-ottelua samaan aikaan. Tyhmää tai nerokasta, riippuu näkökulmasta. Joku taas polki ruosteista, armeija-tyylisellä polkupyörää jokin greippi tarakallaan ja haisi kymmenien metrien päähän vanhalle viinalle. Vähän siis piti katsella, kuunnella (ja haistella) kenen perässä sitä oikein polkikaan :)

Esimerkiksi vuonna 2015 rysäytin pyörälläni päänkokoiseen monttuun, koska kukaan edessä polkijoista ei sitä näyttänyt. Pitäisi ymmärtää, että ryhmässä ajavilla ei ole röntgenkatsetta, jolla näkisi edessä olevien selkien läpi tien epätasaisuudet. Siksi niitä käsimerkkejä näytetäänkin ja toistetaan takimmaiselle kuskille asti. Perkele. Todennäköisesti liian suuren vauhdin ja alhaisen rengaspaineen seurauksena tuloksena oli niin sanottu "snakebite", eli rengasrikko, jossa sisäkumi jää monttuun ajettaessa tien ja vanteen väliin ja tuloksena kaksi vierekkäistä reikää. Siinäpä sitä sitten paikkailtiin rengasta jo heti alkumetreillä. Ei paljon hymyilyttänyt. Toisaalta pahimmassa tapauksessa vanne olisi voinut hajota, joten kaikki hyvin, jos pelkällä kumin paikkaukselle selviää.

Vuonna 2016 päätettiin sitten veljen kanssa lähteä vähän rennommin liikkeelle (noin 26 km/h keskinopeutta), koska isäkin oli mukana vähemmän pyöräilleenä. Turvallisempi ajaa näin pienemmällä porukalla, kun ryhmäajo on tuttua. Suhteellisen suuren osallistujamäärän takia yhteislähtö tapahtuu hitaasti etuauton avustuksella ja etenee aluksi järkyttävän verkkaisesti kapeita kevyen liikenteen väyliä pitkin. Pahimmissa paikoissa on liikenteenohjaajia helpottamassa menoa. Reilun 10 minuutin jälkeen siirrytään sitten onneksi jo ajotielle, jolloin nopeuskin nousee. Reissun alkupuolella on suhteellisen paljon pieniä mäkiä, ja porukkaa tuli meistä tietenkin ohi, koska ainahan joku takana haluaa näyttää olevansa kisakuski ja hyvä mäkimies. Maisemat olivat paikoitellen ihan hienoja ja Lohjanjärveäkin näki etenkin alkumatkasta, kunnes reitti sukelsi enemmän puuston sekaan. Tiessä oli paikoitellen railoja ja kuoppia, mutta näin syrjäiseksi tieksi ajatellen se oli pääosin ihan ajettava (Esimerkiksi Tour de Helsinkiä ajetaan välillä paljon paljon huonommalla päällysteellä). Varovainen sai toki olla, joten tien kunnosta ei kyllä heru kiitettäviä arvosanoja.

Ensimmäisellä taukopaikalla tarjoilut on kyllä kohdallaan.

Reitin ensimmäinen taukopaikka tuli suhteellisen myöhään noin 31 kilometrin kohdalla (ajettu noin 1 h 12 minuuttia) Karjalohjan levähdyspaikalla Säästöpankin pihalla. Tarjolla oli vettä, mehua tai kahvia ja syötäväksi pullaa, joka maistuikin erinomaiselta. Vähän Karjalohjan levähdyspaikan jälkeen maisemat ja itse raitti alkaa muuttua tasaisemmaksi ja nopeammaksi. Tien kuntokin hieman paranee, mutta paikoitellen huonoja kohtia löytyy silti aivan liikaa. Myötätuulen ansiosta tasamaalla pääsi helposti lähes 35 km/h nopeuksiin, vaikka ei paljon polkisikaan. Aurinko paistoi ja kaikki näytti sujuvan leppoisasti, kunnes eteen tuli lyhyt kiertotie (noin 100 m) siltarummun vajoamisen tai vastaavan takia (paikka korjattu vuoden 2017 tapahtumaan). Kiertotie näytti ensialkuun hyvältä, mutta oli aivan uskomattoman pomppuinen. Itse en pystynyt edes istumaan satulassa, vaikka vauhtia ei hirvittävästi ollut. Vieläkin on vähän mysteeri, miten isälläni alla ollun Bianchin takarengas meni puhki. Snakebite, mikäs muukaan. Matkaa ajettu tähän mennessä noin 42 km ja ajassa 1 h 40 min.

Onneksi mukana oli uusi sisäkumi ja rengasraudat, niin homma oli helppo hoitaa. Paikalle yllättäen ilmestynyt huoltoautokin tarjosi apuaan hyvän jalkapumpun muodossa. Saipahan renkaaseen nyt riittävät paineet, kiitos siitä. Eipähän tarvinnut hukata tähän aikaa käyttämällä polkupyörän pientä käsipumppua. Noin 13 minuuttia kestäneen renkaanpaikkauksen jälkeen toinen taukopiste Mustiolla saapuikin yllättävän nopeasti jo noin 48 kilometrin kohdalla (ajoaikaa tähän mennessä kertynyt 2h 7 min). Ilmaiseksi tapahtumaksi tarjoilu oli ihan poikkeuksellista, käteen sai juotavaa ja makkaraa. Repikääpä siitä muut tapahtumat! Pienen hetkenhän sitä makkaraa sai jonottaa, mutta oli se kyllä kaiken vaivan arvoista. Vieressä oli myös sopivasti rehevää kasvillisuutta ja tästä syystä paikka olikin suosittu (ilmaisen makkaran ohella) myös rakon tyhjennyspaikkana.

Toinen taukopiste Mustian levähdyspaikalla, tarjolla juomaa ja makkaraa.

Ensimmäisellä Lohjanjärven ympäripyöräilylläni vuonna 2015 auringonpaiste vaihtui vesisateeksi vähän tämän taukopaikan jälkeen ja ajohalut latistuivat. Nyt vuonna 2016 sää kuitenkin suosi pyöräilijöitä ja itse tapahtumaa alusta loppuun. Loppupätkä tultiinkin veljen ja isän kanssa melkein lentämällä makkaran, myötätuulen, tasaisuuden ja erinomaisen asvaltin turvin. Kukaan ei enää pitkään aikaan ollut tullut meistä ohi, vaan meidän porukka ohitteli jo muita. Nopeampaakin olisi tehnyt mieli polkea, mutta isällä alkoi jo jaloissa painaa, joten tyydyttiin senhetkiseen vauhtiin. Noin 5 kilometriä ennen maalia reitti siirtyi ajoradan vierestä kevyen liikenteen väylälle. Tähän olisi ehkä toivonut jonkinlaista liikenteenohjaajaa tai vastaavaa merkkiä, koska tuollainen koukkaus autojen seassa ei ole ihan riskitön. Näkyvyyttä on toki eteen, mutta riittävästi taaksepäin on hankala nähdä, varsinkin jos ajat ryhmässä.

Maalissa oli sitten tarjolla vielä juotavaa ja banaania. Oma pyörän mittarini näytti maalissa tasan 70 kilometriä, aikaa 2 h 31 min. Keskinopeus oli 27,75 km/h. Erittäin hyvin, koska vuonna 2015 samaan matkaan meni itselläni aikaa jopa 2 h 36 min. Tuolloin ajoin alkumatkasta paljon lujempaa, melkein maksimisykettä, kunnes sade latisti menohaluja lopulla vajaalla 20 km matkalla. Erittäin hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan. Järjestäjille vinkkinä: Maalissa voisi kerätä vapaaehtoista rahalahjoitusta. Itse olisin erittäin mielelläni lahjoittanut vaikkapa kympin järjestäjille pelkistä tarjoiluista. Jos Lohjan maisemat ja tapahtumat kiinnostavat, niin Triathlonsuomi järjestää 19.6 ensimmäistä kertaa Lohja-triathlonin, kenelle tahansa sopivan lyhyen sprinttimatkan. Sinne vaan ilmoittautumaan.

Maalin tarjoilua vuonna 2016: juomaa ja banaaneja. Bongattu oikein iso keltainen banaani :)


Sama Batmanin ekoauto bongattu Lohjanjärven ympäripyöräilyssä myös vuonna 2015. Mäkin haluun ton!

Vuoden 2017 Lohjanjärven ympäripyöräily


Ilma oli jälleen kerran kuin morsian, kun veljen ja isän kanssa osallistuttiin Lohjanjärven ympäripyöräilyyn vuosimallia 2017. Oliko tapahtuma jotenkin erilainen nyt, kuin aikaisemmin? Tien kuntoon ei edelleenkään ollut tullut muutosta. Luulisi noita routavaurioita joku korjaavan, vaikka vähän maaseudulla asutaankin näin kaupunkilaisen näkökulmasta. Tarjoilut pelasit jälleen kerran. Omia eväitä ei juurikaan tarvinnut, kun taukopaikalta sai pullaa ja juomaa. Makkarat olivat nyt muuttuneet maksullisiksi (1,5 e kappale). Tämä oli kuitenkin mielestäni vain positiivinen asia, koska maksullisuus vähentää makkaroita jonottavien määrää. Toisekseen se mahdollistaa santsaamisen. Nyt vedettiin veljen kanssa kaksi makkaraa, kun rahamiehiä ollaan ja makkara maistui :D Koska tapahtuma on muuten ilmainen, niin noin pienen hinnan makkarasta maksaa ihan mielellään. 


Jos tien kunnon ohella pitäisi jotain kritisoida, niin itse porrastaisin vähän lähtöä. Tehkää lähdöt vaikka minuutin välein 32, 30, 28, 26 km/h jne. keskinopeutta suunnittelevien mukaan. Näin on paljon turvallisempi ja tilavampi ajaa. Tänäkin vuonna ihmetytti, kun koko porukka lähtee häröpallona hitaasti liikkeelle ja keulan tuntumaan on mennyt pyöräilijöitä, jotka polkevat melkein rämisevillä jopoilla tai vastaavilla. Jos kaikki tulevat ohittamaan sinut, niin olet väärässä paikassa. Tuollainen järjestely ei paljon vaadi ja on turvallisuuden kannalta paras. Kun aikaakaan ei tapahtumassa oteta, niin en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi niin ei tajuta toimia. Syynä voi toisaalta olla, että homman takana ei ole kunnollista (siis kaupallisesti tätä työkseen tekevää) järjestäjää.

Tämän huomaa ehkäpä parhaiten tapahtuman brändäyksestä. En vieläkään tiedä, kuka tapahtumaa sponsoroi. Säästöpankki, Virkistysuimala Neidonkeidas, Lohjan kaupunki, vai mikä? Mikä olisikaan näkyvyys, kun taukopaikalla näkyisi vaikkapa, että pullat tarjoaa Lohjan Alepa, makkarat S-market, tai jotain muuta. Jäin myös vähän pohtimaan sitä, miten mahdollisiin vessareissuihin oli varauduttu? Toinen taukopaikka oli siirtynyt juuri sen verran, että pusikkoa veden heittämiseen ei ollut. Mihin porukka kävi nyt kuseksimaan ja oliko naisille varattu täältä jokin vessa, josta ei oltu tiedotettu mitään? Vuoden 2017 reissun ajokeskinopeudeksi tuli noin 26 km/h ja ajoajaksi 2:38 h. Taukoihin meni sitten 16 minuuttia. Oli se makkara kuitenkin sen arvoista.

Maalissa Neidonkeitaan virkistysuimalan edustalla. Jännä, että hikisiä osallistujia saapui maaliin varmaan joku 400 ja paikka meni juuri kiinni?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...