Säästetyn euron arvo ja velan köyhdytysvaikutus

Sanotaan, että penni on miljoonan alku ja jokainen rikas on aloittanut taipaleensa nollasta. Ensimmäisistä senteistä kertyy euroja, euroista kertyy satasia, näistä kertyy jo tuhansia ja pitkän ajan päästä jo miljoonia. Näin pitkälle pääseminen edellyttää tietenkin kurinalaisuutta ja pitkää kärsivällisyyttä, joka useimmilta puuttu. Jokaiselle varakkaalle on kuitenkin tyypillistä juurikin säästäminen ja näiden rahojen sijoittaminen. Rahaa ei heitetä hukkaan ja sen arvo sekä vaihtoehtokustannus ymmärretään. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Säästä siis rahaa turhasta, jotta voit tärvätä ne johonkin tärkeämpään. Kaikkea ei kannata haluta ja aika harva asia on oikeasti edes omistamisen arvoista.

Säästetty raha aina arvokkaampi ajankäytön ja verotuksen takia

Omaa talouttaan voi parantaa kahdella tapaa, joko rahaa ansaitsemalla tai sitä säästämällä. Raha on aina rahaa ja periaatteessa ei ole väliä, mistä sitä hankkii. Tässä kannattaa kuitenkin muistaa, että säästetty raha on arvokkaampi kuin tienattu raha. Miksi näin? Tällainen järjenvastainen ja raflaava väite vaatii luonnollisesti perusteluja ja tähän on tietysti montakin syytä. Tärkeimpänä pitää kuitenkin ymmärtää, että jokaista ansaittua euroa vastaan joudut työskentelemään yhä uudestaan ja uudestaan. Joudut heräämään siis aikaisin jokaisena arkipäivänä eläkeikään asti ansaitaksesi kuukausipalkkasi. Nyt säästetty raha on puolestaan tästä ikuisuuteen pois menoistasi, eikä siten enää rasita talouttasi. Kuten artikkelissa: Taloudellinen riippumattomuus - Eläkkeelle 45-vuotiaana kirjoitin, niin tärkeintä onkin huomata, että menojen leikkaus on tulojen kasvattamista tärkeämpää. Menojen leikkaus pysyvästi jättää aina enemmän rahaa säästöön, vähentäen pysyvästi elämiseen tarvittavaa rahaa tästä ikuisuuteen.

Toinen huomion arvoinen asia on luonnollisesti verotus. Säästetty euro on arvoltaan euro, mutta ansaitaksesi euron, jonka haluat käyttää vaikkapa kulutukseen, joudut oikeasti ansaitsemaan lähes tuplasti. Palkasta lähtee tietysti ansiotulovero ja sosiaaliturvamaksut, mutta ne ovat vain pieni osa koko totuutta. Saiturin edesmenneessä, Paljonko oikeasti maksat veroja-blogiartikkelissa laskettiin joskus omaa kokonaisveroastetta ja sitä, miten paljon valtio oikein häntä verottaakaan. Tulokseksi hän sai noin 61 % maksettuja veroja. Saiturin kokonaisveroasteen laskenta oli sinänsä mielenkiintoista, mutta tarkan tuloksen saamiseksi se muodostui lähes mahdottomaksi meneväksi näpertelyä, jonka tulos riippuu niin monesta eri asiasta. Toinen ja ehkäpä helpompi lähestymistapa asiaan onkin perehtyä ja tutustua Suomen kokonaisveroasteeseen.

Kokonaisveroaste - Paljonko palkkapussistasi menee veroluonteisiin maksuihin

Suomessa kokonaisveroaste vuonna 2013 oli Veronmaksajien mukaan 45,6 %. Vuonna 2017 se oli laskenut tasolle 43,4 %. Kokonaisveroaste on yleisimmin käytetty verotuksen tason mittari eri maissa. Epäselvällä kapulakielellä sillä tarkoitetaan julkisen sektorin keräämien pakollisten verojen ja veronluonteisten maksujen vuosikertymää suhteessa saman ajanjakson bruttokansantuotteeseen. Tarkemmin verotuksen rakenteeseen voi perehtyä Veronmaksajat -sivuston kautta. Kokonaisveroasteen voi siis mieltää koostuvan progressiivisesta ansiotuloverotuksesta ja tasaveroihin kuuluvista arvonlisäverosta, valmisteverosta, pääomatuloverosta, työeläkemaksusta, työttömyysvakuutusmaksusta, Yle-verosta, polttoainemaksusta ynnä muista kulutus- ja omaisuusveroista. Eli periaatteessa juuri niistä, mitä Saituri laskelmissaan käyttikin. Paljon yksinkertaistaen voisi siis sanoa, että se on veron keskiarvo kaikista yhteenlasketuista palveluista yhteensä, joita käytät, kulutat ja ostat.

Suomen kokonaisveroasteen muutos vuosien saatossa. Vuonna 2013 se oli 45,6 %.

Otetaanpa esimerkiksi henkilö, joka ansaitsee yhtä paljon kuin kuluttaakin. Joskus rahaa jää säästöön ja joskus kuukaudessa eletään yli varojen. Pidemmän päälle vaikkapa vuoden perspektiivillä tulos on kuitenkin se, että säästöön ei jää mitään. Tyypilliseen tapaan kaikki mitä tulee, niin myös menee kulutukseen. Tällöin osasta tuotteita, joita ostat ja kulutat maksat vähemmän veroa ja osasta taas enemmän veroa. Palkan verot ja muut huomioiden maksamasi kokonaisverot ovat kuitenkin keskimäärin vuoden aikana tuon kokonaisveroasteen verran, eli 45,6 % vuonna 2013. Eikö näin? Ansaitsemastasi eurosta jäi siis kaikkien verojen jälkeen käteen vain noin 55 %. Aika vähän.

Hyötynäkökulma - Säästetyn euron tarkka arvo?

Kysymys kuuluukin, mikä on se euromääräinen ja alkuperäinen, ns. vielä verottamaton bruttoeuro, joka vastaa jo verotettua, eli säästettyä euroa? Jos henkilölle jää jotain säästöön, on tämä raha jo käynyt koko veroruletin läpi. Kaikesta säästöön jääneestä rahasta on jo siis vähennetty kaikki verot ja maksut. Mikä säästöön jäänyt summa siis vastaa veroprosessin läpi käynyttä rahamäärää? Jos otamme tuon 45,6 % kokonaisveroasteen siis nyt laskelmiin, niin huomaamme, että säästetty euro on yhtä arvokas kun 1,84 ansaittua euroa. (X*(1-0,456) = 1) eli X = 1/0,544. Säästetty euro on siis lähes tuplasti arvokkaampi, kuin ansaittu ja kulutettu euro. Säästöjen luominen kulutusta pienentämällä näyttää siis aika paljon palkitsevammalta tämän esimerkin kautta. Tätä kysymystä voi miettiä itselleen loogisemman ajattelutavan kautta. Elettäessä kädestä suuhun, kumpi on järkevämpää: tinkiä kulutuksesta yksi yksikkö, vai käyttää omaa aikaa ja vaivaa ansaitakseen melkein kaksi yksikköä? Verotuksen näkökulmasta säästäminen on järkevämpää ja yleensä myös helpompaa, koska hyöty on suurempi.

Entä mikä on sijoitetun, tai lainatun euron arvo?

Tässä ei ole kuitenkaan vielä kaikki. Säästetty euro on mahdollista saada kasvamaan korkoa korolle ja tuottamaan sijoittamalla. Tämä johtaa siihen, että säästetty euro on arvokkaampi nyt, kuin sama euro tulevaisuudessa. Yksi euro tänä päivänä kasvaisi 7 % tuottavassa kohteessa kymmenessä vuodessa lähes kahden euron arvoiseksi, eli summa lähestulkoon tuplaantuisi. Ero ei kuitenkaan pääty vielä tähän. Vastaavasti velasta pitää maksaa korkoa. Jos maksat samaa 7 % korkoa kymmenen vuotta yhden euron velastasi, olet maksanut pelkkiä korkoja jo euron verran ja laina on vielä kokonaan jäljellä. Kannattaakin siis huomata velan "tupla" köyhdytysvaikutus. Häviät ottamasi velan korkomenot lainan muodossa sekä menetetyt kertyvät korkotulot sijoituksista. Toisin sanoen euron laina kymmenessä vuodessa 7 % tuotto/lainaprosentilla maksaisi oikeasti kaksi euroa (euro menetettynä korkotulona ja euro kertyvänä lainankorkona).

Graafi euron vuotuisesta arvon kehityksestä 30:ssä vuodessa. Korkona käytetty 7%-arvoa. Huomaa, että lopputulosten kertoimien avulla voit skaalata itse tulosta. Esim. 7x velka alkusummalla 500 euroa olisi 30:ssä vuodessa lopulta maksanut 7 x 500 = 3500e. Osakesäästössä puolestaan 94 x 500 = 47 000 euroa.

Yllä oleva kuvaaja toivottavasti havainnollistaa vähän säästetyn euron vuotuista arvoa pitkällä ajalla. Keltainen viiva kuvaa henkilöä, joka elää kädestä suuhun, eli säästöön ei jää mitään. Vihreä viiva taas henkilöä, joka elää pienessä velkaloukussa. Tässä kannattaa huomata, että 7% korkoa maksaessa se on 30 vuodessa seitsemänkertaistunut. Punainen viiva taas kuvaa henkilöä, joka saa saman euron säästöön, mutta ei sijoita sitä mitenkään. Tässä voi huomata, että ero kädestä suuhun eläjään on 30 kertainen. Tuskin yllättävää, koska vuosia on kulunut 30 ja jokaisena säästöön jää se euro. Osakesäästäjää edustava sininen viiva puolestaan on 7 % tuotolla ja aina euron vuosisäästöllä noussut 94X alkuperäisestä. Omasta mielestäni yllättävää. Tässä voisi kysyä, että jos lähdet juoksemaan 100 metrin matkaa, niin haluatko todella antaa 94 kertaisen edun vastustajalle vain omien valintojesi takia?

Lopputulos

Keskiarvona sijoitettu euro olisi vielä noin 3,1 kertainen säästettyyn euroon verrattuna (94/30) tällä 30 vuoden perspektiivillä. Kun yhdistää säästetyn ja sijoitetun euron arvon, niin saadaan 1,84 x 3,13 = 5,7. Säästetty ja vielä sijoitettu euro on siis 5,7 kertaa arvokkaampi, kuin tienattu ja sijoittamatta jätetty verrokkinsa. Kannattaa siis todellakin tässä kontekstissa miettiä, onko jonkinlaisen pikavipin ottaminen yleensäkään järkevää pelkkään hetkelliseen elintason nostamiseen ja vähintäänkin päätöstä pohtiessa vaikkapa kilpailuttaa pankkilainavertailu.fi-palvelussa. Tässä yhteydessä pitää myös muistaa, että kaikki laina ei missään nimessä ole tuomittavaa, jos sen sijoittaa kunnolla ja tuottavasti, kuten esimerkiksi opintolaina tai sijoituslaina. Omaa varallisuuspyramidia rakentaessa ei siis kannata vetää kivirekeä, jos näppärämpiä ratkaisujakin sen rakentamiseen löytyy.

Vaikka velan luonne on sinänsä helppo ymmärtää, on moni silti unohtanut mitä velka on ja mitä tarkoittaa vaihtoehtokustannus. Tuntuu, että on lähes kansalaisvelvollisuus olla velkaa ja siitä on tullut statussymboli, vaikka se joskus oli häpeä. Velan luonne aiheuttaa ongelmia ja kaventaa valinnanvapautta ja päätösvaltaasi. Ennen orjat työskentelivät pakosta puuvillapelloilla, nyt teet lähes sitä samaa, mutta vain rahaa ja velkaa vastaan. Oravanpyörässä elävän on pakko mennä töihin maksaakseen velkansa joka päivä. Moni onkin tehnyt itsestään vapaaehtoisen orjan. Miksi ja minkä takia? Onko se tavoiteltavaa ja kuka siihen pakottaa? Velkaraha kasvattaa kulutustasi, aiheuttaa elämäntapainflaatiota ja kierre vain syvenee. Velka pitää kuitenkin joskus maksaa, joten miksei säästää vapaaehtoisesti nyt, kuin pakon sanelemana tulevaisuudessa? Ymmärrä varojen ja velkojen ero, ettet joudu tähän kierteeseen. Moni ajattelee, että auto ja kesämökki olisi varoja, mutta ne ovat oikeasti "velkoja", kuluttavaa omaisuutta, koska niistä aiheutuu pelkästään menoja (bensiini, vakuutukset, korjaukset, vastike yms)

Löydä oma rajasi säästämiseen

Vaikka säästetty raha onkin ansaittua rahaa arvokkaampaa, niin rahan säästämisessä kannattaa kuitenkin muistaa pitää jalat maassa. Rahan ansaitsemisessa ei ole kattoa, voit tehdä sitä kuinka paljon vain, jos rahkeita ja osaamista löytyy. Säästämisessä tulee kuitenkin aina joskus pohja vastaan. Tiettyä pistettä enempää ei yksinkertaisesti pysty säästämään järkevästi. Liiallisuuksiin ei kannata mennä ja kultaista keskitietä kannattaa yrittää noudattaa. Ei tarvitse elää yksin jossain maaseudun ränsistyneessä erämökissä tai maakuopassa, jossa saa syödä vain pakkasen kohmettamia lanttuja raakana, koska sähkö on niin kallista :) Jos säästäminen ja sijoittaminen tuntuu työltä, teet sen todennäköisesti väärin.

Älä myöskään ajaudu niin sanotuksi säästönäpertelijäksi, pennien pyörittelijäksi, jossa kulutat suunnattomasti aikaa pienen säästökohteen parissa. Jotta säästäisit euron vessanpaperiostoksissasi, ei todellakaan kannata käyttää siihen puolta päivää eri kauppojen hintoja vertaillessa. Tähänkin pätee hyvin tunnettu 20/80-sääntö. 20 % käytetystä ajasta ja vaivasta synnyttää 80 % tuloksista. Pienin variaatioin sääntö sopii lähes jokaiseen tilanteeseen. Linkkaan tähän vielä lopuksi mainion artikkelini aiheeseen liittyen, jos et sitä vielä ole lukenut: Valintojen merkitys - Mitä järkevä säästeliäisyys oikeasti tarkoittaa.

Yksi blogini anonyymi henkilö toi myös hyvin esiin sen, että oravanpyörätuhlarille kertyy toisaalta enemmän eläkettä, kun vähemmän töitä tekevälle säästäjälle. Se on luonnollisesti totta ja kannattaa ottaa huomioon. Toisaalta jos on kuitenkin tottunut tuhlaamaan kaiken rahan, mitä ansiotyössä tienaa, niin eläkkeellä "pärjääminen" tulee olemaan hankalaa. Pienituloisen, joka on tehnyt säästämisestä jo rutiinin voi olla helpompi sopeutua tähän tilanteeseen.



Artikkeli on alun perin julkaistu 20.9.2014.