Valintojen merkitys - Mitä järkevä säästeliäisyys oikeasti tarkoittaa

Olen halunnut kirjoittaa tämän artikkelin jo vaikka kuinka kauan aikaa sitten. En vain ole koskaan saanut sitä paljon alkua pidemmälle. Osasyy on sen vaatiman aineiston keruu ja käsittely. Toinen merkittävämpi syy on sitten enemmän psykologinen. Sen kirjoittamisesta tulee jotenkin surullinen olo. Juttu toimii kuin peili ja paljastaa aika karusti sen, miten oman elämämme valinnat rahankäytössä vaikuttavat kauas tulevaisuuteen. Meidän pienilläkin valinnoilla on lopulta merkitystä taloudenhallinnassa ja rahaton saa syyttää itseään. Eihän kukaan halua kuulla, että on elämässä epäonnistunut rahankäytön suhteen? Sokeus omasta tilanteesta voi kuitenkin avautua jollekin tämän tekstin ansiosta. Älkää kivittäkö viestintuojaa.

Seuraava teksti tulee käsittelemään sitä, mitä järkevä säästeliäisyys oikeasti tarkoittaa ja onko köyhyys oma vika. Alustuksessa sivutaan vähän pareton-periaatetta ja pienten rahavirtojen vaikutusta. Oikeastaan tämä teksti on analyyttisempi vertailu ja kirjoitutus Sijoituskokeiluja -blogin mielettömän hyvästä artikkelista: Kun raha tulee ystävyydessä ongelmaksi. Siinä jutun pointtina oli, että kannattaako auttaa rahallisesti, jos siitä ei opita. Pelkkä pyyteettömän antamisen tie on loputon suo, koska ihminen ei ota silloin vastuuta omasta elämästään. Sama sananlaskun muodossa: Älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan.

Yhden prosentin filosofia ja Pareton periaate

Yhden prosentin filosofia on englantilaisen pyöräilyvalmentaja sir Dave Brailsfordin kehittämä ajattelutapa, joka perustuu pienten asioiden tekemiseen paremmin kuin muut kaikilla toiminnan osa-alueilla (englanniksi marginal gains). Esimerkiksi kilpaurheilussa tällaiset pienten marginaalien voitot kasautuvat merkittäväksi kilpailueduksi. Tästä hyvänä esimerkkinä otettakoon Ison-Britannian pyöräilymaajoukkue Team Sky, joka  ei ollut voittanut koskaan maailman arvostetuinta pyöräilykilpailua (Tour de Francea) ennen kuin Brailsford palkattiin maajoukkueen suorituskyvyn johtajaksi. Kolmen vuoden kuluttua englantilaiset juhlivat voittoa. Miten se tehtiin? Marginaaleja etsittiin kaikkialta, myös osa-alueilta joita muut ylenkatsoivat. Pyöräilijöillä oli esimerkiksi hotelleissa mukanaan omat nukkumisen kannalta parhaat tyynyt, heille opetettiin paras tapa pestä kädet infektioiden välttämiseksi. Pyörän ja kuskin pienetkin aerodynaamiset edut otettiin käyttöön. Harjoitusohjelmaa ja ravintoa rukattiin, pyörän ergonomiaa parannettiin ja renkaiden painoonkin puututtiin. Suomeksi sanottuna jokaista pilkkua viilattiin, kunnes viilattavaa ei enää löytynyt.

Pareton periaate on ehkä monelle tutumpi. Sen mukaan missä tahansa ilmiössä 80 % seurauksista johtuu 20 %:sta syistä. Esimerkiksi myynnistä 80 % tulee vain 20 % tuotevalikoimasta. Osuudet eivät tietenkään ole kiveen hakattuja, eikä lukujen summan tule olla sata, koska kyseiset osuudet lasketaan eri asioista. Sääntö voisi siis yhtä hyvin olla, että 15 % ihmisistä omistaa 95 % maailman omaisuudesta. Tieteellinen epätasaisuus ilmiöissä on kuitenkin tosi. 

Järkevän ja järjettömän säästämisen ero

Miten yhden prosentin filosofia ja 80/20 -sääntö liittyy järkevään säästeliäisyyteen? Pieni osa ponnistuksista ja aherruksesta johtaa valtaosaan palkinnoista. Voisin lyödä vetoa, että asuntolaina, auto ja ruoka vievät suurimman osan menoistasi. Talouden suuret suuntaviivat ja perusta säästämiselle on siis näissä. Vasta kun nämä on saatu kuntoon, voi säästämistä parantaa marginaalisissa asioissa. Jos perusteet ovat levällään, niin marginaalisissa asioissa säästäminen on vähän kuin kantaisi vettä kaivoon. Toisaalta 80/20 säännöstä ei kannata vetää sitä johtopäätöstä, että pienistä asioista ei kannata koskaan säästää. Pienistä puroista kertyy usein iso järvi. Kuten edellä kuvattiin, kisan todellinen voittaja voi löytyä vasta marginaalisista eroista. Koska säästäminen on pikajuoksun sijaan maraton ja kestoltaan lähes elämän mittainen, niin jokainen voi miettiä, miten paljon korkoa korolle efekti tässä vaikuttaa. Silloin pienikin lähtöero voi tuottaa järkyttävän suuren lopputuloksen. 

Sentinvenytyksen rahalliset hyödyt vaivaan nähden ovat kuitenkin kyseenalaiset ja turhaan näpertelyyn ei kannata sortua. Jokainen valitkoon arvojensa pohjalta missä kannattaa säästää. Otan tähän kuitenkin varoituksena eläviä esimerkkejä omasta mielestäni aivan järjettömästä säästämisestä. Kaikki "vinkit" ovat siis suoraan Amerikan ihmeellisestä maailmasta Saiturien Säästövinkit ohjelmasta. Henkilö ei käytä pesukonetta, vaan menee suihkuun vaatteet päällä, jotta säästää sen 6 euroa/kk. Sama henkilö ei ole myöskään ostanut sänkyä, vaan nukkuu roskiksesta löytyneellä joogamatolla, kun sänky maksaa varmaan 200 euroa. Joku huuhtoo vessan vain kerran viikossa vedellä, jota kertyy suihkussa käymisen aikana lattialla lojuvaan ämpäriin. Vessa oli muuten ihan sen näköinenkin :D  Jääkaapissa ei käytetä valoa, jotta säästää sähkölaskussa. Sanomalehtiä käytettiin vessanpaperina. Eräs henkilö vie roskat toisten ihmisten roskiksiin ja lapio suolan talteen autotieltä myöhempää käyttöä varten (?). 

Esimerkkejä riittää... :) Kolmas henkilö ei osta juomamukeja, vaan käyttää tilalla jugurttipurkkeja. Deodoranttia ei osteta, vaan käytetään maissitärkkelyksestä ja ruokasoodasta tehtyä omaa sekoitusta. Pihistely vietiin niin pitkälle, että kaksikerroksisen wc paperin käyttö tuplaantu, kun sen jakaa kahtia. Sama henkilö myös käyttää hammaslangan uudestaan ripustamalla sen riippunarulle kuivumaan ja aina ulos mennessä kodin kaikista laitteista vedetään töpseli seinästä, jotta wattiakaan energiaa ei kulu hukkaan. Kovin säästäjä ei myöskään maksa vedestä, vaan hakee sen tynnyrillä ajaen avolavamaasturilla kauas purolle. Vain jotta "säästää" 99 senttiä viikossa? Päähän tuon sarjan katsomisessa meinasi hajota. Ei jumalauta mitä saituutta, pakko mennä jo sairauden puolelle tuollainen. Tätähän se järkevä säästeliäisyys ei siis tarkoita. Valitettavasti tällaisiin luuloihin kuitenkin joskus edelleenkin törmää, jos mainitsee säästäväisyydestä. Ehkä se kertoo kuitenkin enemmän vastapuolesta ja siitä, että hänen periaate ja ajatusmaailma on jostain vanhasta niksipirkasta tai Aku Ankan luomasta kuplasta.

Esimerkkilaskelma valintojen kerrannaisvaikutuksista

Kaiken alustuksen jälkeen sitten vihdoinkin itse aiheeseen. Miten omat valinnat vaikuttavat taloudenhoitoon pitkällä tähtäimellä? Otetaan tähän esimerkkiin Ville Velkaantuja ja Saija Säästäjä. Molemmat ovat 20-vuotiaita sisaruksia, joille on jäänyt perintönä 20 000 euroa. Molemmat ovat juuri aloittaneet tietotekniikan opiskelun samassa korkeakoulussa ja muuttaneet erilleen asumaan. Ville Velkaantuja käytti osan perinnöstä uuteen ja kalliiseen autoon (15 000 e), jotta pääsisi helposti ihmisten ilmoille vähän syrjässä olevasta, mutta hienosta ja tilavasta vuokra-asunnostaan. Samalla kämppä piti luonnollisesti sisustaa uusimmalla viihde-elektroniikalla (5 000 e) ja puhelimeksi piti saada kallein mahdollinen.

Saija Säästäjä avasi arvo-osuustilin, jotta voisi pistää koko perinnön tuottamaan halpoja ETF-tuotteita käyttäen. Vuokra-asunto on reilusti pienempi kuin Villellä, mutta samalla vähän halvempi ja sopivasti pyöräilymatkan päässä kaikesta tarpeellisesta. Molemmat tekevät töitä koulun ohella (Ville Velkaantuja vähän enemmän) rahoittaakseen opiskelunsa. Saija Säästäjä oli lukenut hyvän jutun opintolainasta ja opintolainahyvityksestä ja päättänyt pistää senkin tuottamaan perinnön ohella heti opiskelun alusta lähtien. Molemmat valmistuvat seitsemässä vuodessa ja vähän koulun jälkeen molemmat pääsevät sattumalta aivan samanlaiseen työpaikkaan. 

Kahdeksantena vuotena (27-vuotiaina) Molemmat ansaitsevat nyt samankokoista palkkaa, joka on suomalaisten keskiarvopalkka. Bruttona siis 28 750 euroa vuodessa, eli nettona noin 22 000 euroa/v (veroprosentti 23,5). Kuukaudessa nettona tulee siis noin 1 833 euroa. Ville Velkaantuja elää tyypillistä elämää, jossa eletään kädestä suuhun. Kaikki palkka siis pistetään kulutukseen. Elämäntapainflaatiossa palkan noustessa siis kulutus kasvaa samassa suhteessa. Auto, kuten puhelin, tietokone, merkkivaatteet, salikortti yms pitää tietenkin omistaa ja uusia aina tietyin väliajoin. Saija Säästäjä puolestaan jatkaa jo rutiiniksi muodostunutta elämäntapaansa, jonka opiskelijana oppi. Hän ei kaipaa mitään ihmeempää luksusta. Vähän vaatimattomampi elämä on hänen mieleensä ja lisääntynyt palkka menee suurimmaksi osaksi säästöön. Alla Ville Velkaantujan ja Saija Säästäjän erot kulutuksessaan.

Ville Velkaantujan ja Saija Säästäjän hypoteettinen vuosikulutus.

Saija Säästäjän vuosikulutus eroaa Ville Velkaantujan kuluista 12 527 euroa. Koska molempien palkat ovat nettona 22 000 euroa, niin käytännössä Villelle ei jää rahaa käteen senttiäkään. Saijalla puolestaan rahaa jää käteen noin 12 000 euroa. Suurimmat säästöt syntyvät muutamasta kategoriasta. Ville tykkää asua isosti ja kalliisti. Saija tyytyy vähän vähempään. Hänellä on kuitenkin kämppis ja siksi hän on pystynyt vuokraamaan sopivan asunnon läheltä työpaikkaansa. Tästä syystä hän ei myöskään tarvitse autoa, johon Ville Velkaantujalla meneekin huimia summia. Koska Villellä mukamas on varaa ja rahaa, niin hän ostaa auton (15 000 e) aina 7 vuoden välein.

Villen mielestä hän myös tarvitsee aina uusinta elektroniikkaa television, puhelimen yms muodossa ja hän päivitteleekin laitteitaan aina kahden vuoden välein. Saija Säästäjä ei kaipaa uusinta uutta, vaan tyytyy päivittämään esimerkiksi tietokoneensa vasta silloin, kun sille on aidosti tarvetta. Usein hän saa vanhasta laitteesta lähes uuden pelkästään korjaamalla tai vaihtamalla akun. Villeä ei paljon ruokamenot kiinnosta, vaan hän ostaa mitä sattuu. Karkkia ja limuja tulee syötyä niin, että heikoimpia hirvittää. Kahvi ja energiajuoma tarttuu päivittäin työmatkalla lähikaupasta käteen. Lähiseudun ja työpaikan kaikki ravintolatkin ovat tulleet tutuiksi. Saija Säästäjä puolestaan katsoo kaupassa aina kilohintaa, ostaa terveellisiä kasviksia kun niitä saa sesonkihintaan, suunnittelee hyvin ostoksensa ja ostaa ruokaa niin, että sitä ei tule heitettyä pois. Hän myös sienestää ja poimii marjoja. Karkkia tulee ostettua todella harvoin ja ravintolasyömisenkin hän on korvannut ResQ-ruokahävikki sovelluksella.

Myös niin sanotut marginaaliset edut ovat Saija Säästäjän puolella. Hän ei esimerkiksi tilaa juurikaan lehtiä tai osta leffoja, koska kaikki tarpeellinen löytyy lähimmästä kirjastosta. Lähistöltä löytyy myös paljon hyviä liikuntapuistoja, joissa on mainiot laitteet treenaamiseen ihan ulkoilmassa. Ville puolestaan maksaa hunajaa salikortista, jota hän ei kaiken lisäksi paljon edes käytä. Luonnollisesti Saija on kuunnellut Rahapodia, eikä ole niin tyhmä, että lottoaisi. Hän on myös kilpailuttanut vakuutuksensa, sähkösopimuksensa ja nettiyhteyskin on taloyhtiön laajakaista. Ville Velkaantuja ei jaksa moiseen vaivautua. Parturinkin pitää olla M Room silver jäsenyys, jotta voisi vähän kavereille keulia. Saijahan leikkaa hiuksensa ihan itse.

Vaatteet pitää Villen mielestä olla kalliita merkkivaatteita, kun Saija tyytyy käytännöllisyyteen ja vaatteiden hyvään hoitoon. Saija käy silloin tällöin hankinnoilla myös kirpputoreilla. Vaikka Ville tekeekin paljon töitä, on hän hommannut talouteen kissan. Iloahan siitä tulee, mutta myös kuluja. Saijalla ei lemmikkejä ole, mutta hän saa välillä lisätuloja hoitaessaan veljensä Ville Velkaantujan kissaa. Koska Ville elää lähestulkoon kädestä suuhun, eikä puskurirahastoa ole, joutuu hän turvautumaan kulutusluottoihin ja pikavippeihin silloin tällöin. Saija ei tietenkään tällaista lyhytjänteisyyttä pysty ymmärtämään. Hän on tarjonnut Villelle jopa apua veroilmoituksen täyttämiseen, mutta kun ei tunnu apu kelpaavan...

Onko köyhyys oma vika?

Molemmat Ville Velkaantuja ja Saija Säästäjä ovat siis sisaruksia. Geenit ja kasvatus ovat olleet periaatteessa samanlaiset. Molemmat saivat 20 vuotiaina perintöä 20 000 euroa ja käyttivät sen eri lailla. Molemmat elivät omanlaistaan opiskelijaelämää ja valmistuivat ajallaan. Tällöin säästötilanne 7. vuoden kohdalla (26-vuotiaana). Ville Velkaantuja: 0 e, Saija Säästäjä 43 200 euroa, kun jäljellä oleva opintolaina vähennetään kaikista säästöistä.

15. vuoden kohdalla (34-vuotiaana) molemmat ovat olleet töissä jo vuosia. Säästötilanne silloin Ville Velkaantuja 0 e, Saija Säästäjä noin 202 700 euroa. Tästä aikoinaan opintolainan kerryttämä osuus on 28 100 euroa, perinnön osuus noin 51 600 ja ansiotuloista säästämisen ja sijoittamisen osuus 123 000 euroa.

21. vuoden kohdalla (40-vuotiaina) molemmat ovat edelleen töissä, mutta Saija Säästäjä on päättänyt lopettaa nykyisen ansiotyönsä. Hänellä on jo sen verran omaisuutta (noin 390 000 euroa), että hän on päättänyt muuttaa ulkomaille talven loskakelejä karkuun. Nykyisin hän työskentelee vain sen verran, että saa kulunsa katettua. Saija urheilee ja liikkuu paljon, koska bloggaajana, elämäntapaohjaajana ja kirjailijana hän voi suunnitella päivänsä vähän miten haluaa. Taloudellinen riippumattomuus on antanut hänelle vapauden valita mitä hän vain haluaakaan tehdä.

31. vuoden kohdalla (50-vuotiaana) Ville Velkaantuja tuskailee töiden parissa. Oravanpyörä puuduttaa ja työpaikan säilyminenkin stressaa. Liian vähäinen liikunta ja stressi yhdessä ovat saaneet aikaan sen, että terveys on alkanut reistailla. Lääkäri on sanonut, että jotain pitäisi tehdä ja työtä vähentää, mutta minkäs teet, kun auto yms. elämäntapavalinnat pakottavat paiskimaan hommia. Saija Säästäjä on puolestaan energisempi kuin koskaan. Liikunta ja etenkin nuoruuden pyöräilyharrastus maistuu ja tästä syystä terveyskin on kunnossa. Hän rakastaa aurinkoa, joten Saija on muuttanut jo pysyvästi ulkomaille asumaan. Rahaa voisi käyttää surutta, mutta hänellä ei ole tarvetta edelleenkään tuhlailuun. Ulkomailla asuu ja reissaa halvalla.

Valintojen kerrannaisvaikutus Saija Säästäjän säästötulokseen. Sinisellä opintolainan merkitys, punaisella perinnön ja keltaisella sijoitettujen ansiotulojen osuus. Tuotto 7 %. Säästöön palkasta 11 990 e/v välillä 27-40 ikävuotta. Tämän jälkeen vain kulujen 10 010 euron verran. Tätä notkahdusta graafista tuskin edes näkee.

Ville Velkaantujan ja Saija Säästäjän lähtökohdat olivat samat. Tästä huolimatta Saija oli jo 40-vuotiaana taloudellisesti riippumaton ja saattoi tehdä mitä halusi. Villelle ei eläkeikään mennessäkään kertynyt säästöjä. Oliko se yhteiskunnan vika, vai pelkkää tuuria? Oliko henkilöiden valinnoilla ehkä jokin merkitys? Ratkaisevaa tässä jutussa onkin huomata oman kulutuksen suunnittelu. Kaikilla valinnoilla on vaikutus tulevaisuuteen. Pienikin ero alussa voi johtaa ajan kanssa erittäin merkittävään lopputulokseen. Surullista ja raadollista tässä on se, että ihminen on omien valintojen ja tekojensa summa. Sananlaskun muodossa: Silloin on enää turha itkeä, kun paskat on housussa. Ville Velkaantuja ei olisi enää 40-vuoden iässä millään saanut Saija Säästäjää kiinni. Tietenkin Villen tilanne olisi huomattavasti parantunut, jos olisi kelkkaansa edes vähän kääntänyt, mutta Saija Säästäjä ratkaisi elämänsä suunnan jo aloittamalla sijoittaa. Sitä Ville ei halunnut edes yrittää. Hänen mielestään Saija eli kituuttamalla.

Järkevä säästäminen on kuin laihduttamista

Saijan mielestä hänen elämänsä ei missään nimessä ollut kituuttamista. Se oli vain merkityksellisten kulutusvalintojen miettimistä ja merkityksettömien kulujen karsimista. Mistä Saija jäi paitsi Villeen verrattuna? Tuskin mistään... Saija ei kerännyt tavaraa, vaan kokemuksia, hän löysi keskitien omassa kulutuksessaan ja säästämisessään. Saija ei todellakaan elänyt yksin pimeässä ja järsinyt näkkileipää. Suoraan sanottuna välillä ihan ärsyttää, kun ihmiset mieltävät säästämisen kärsimyksenä. Missä kohtaa Villen elämä oli jotenkin Saijaa parempaa? Voiko onnellista elämää mitata rahassa? Siltikin säästämisen vastaväite on aina lause: Rahaa ei saa hautaan, tai kuolinkääreissä ei ole taskuja. Tämä on jotenkin niin logiikan vastaista. Paljonko onnellisuus kasvaa, jos säilön 3 000 euron arvosta muumimukeja vitriiniin? Siis rahalla ei saa onnea, mutta ne on silti pakko heti polttaa johonkin tavaraan. Avatkaapa tyhmälle tätä logiikkaa?

Onko se vain lukemisen ymmärtämättömyyttä? Sijoitusblogien artikkeleja ei jakseta lukea loppuun, jotta punainen lanka löytyy, vaan kommentoidaan heti mitä sylki suuhun tuo? Vai osuiko teksti sydämeen ja peiliin katsominen sattuu niin syvälle, että kaikki pitää kiistää, jotta voisi selväjärkisenä jatkaa elämäänsä? Onko kyseessä pohjimmiltaan kateus, vai onko kyse vain jostain näkökulmaerosta? Säästäminenhän ei sulje pois hetkessä elämistä. Se ei siis ole joko-tai, vaan sekä-että. Loogisesti tarkastellen jos elät kuin Ville Velkaantuja, niin eletyn elämän tavarat ja valinnat estävät sinua elämästä haluamaasi elämää nyt. Mutta hei, nyt eläminenhän on säästämistä kritisoivien ja siitä valittajien pääargumentti. Ja tässä se on juurikin kumottu!!!!!

Säästämisenhän pitää olla samanlaista kuin laihduttamisen. Jos sitä ajattelee aktiivisesti, niin teet sen jotenkin väärin ja homma ei tietenkään toimi. Kaikki perustuu tarpeellisuuden pohdintaan. Tässä esimerkissä opintolainan ja perinnön merkitys sijoituksissa oli "vähäinen", suurin osa Saijan omaisuudesta tuli ansiotuloja sijoittamalla. Arvatkaapa kuinka suuri osuus tästä säästöstä tuli 80/20-säännön ja marginal gains-säännön osuudesta. Viidestä suurimmasta menoerästä nipistäminen vaikutti 71 % Saijan säästöihin (keltainen osuus graafista) ja yhden prosentin filosofialla saatiin kokoon 29 % näistä säästöistä. Keskivertosuomalaisella on kaikki välineet nousta köyhyydestä. Olosuhteita emme voi useinkaan valita tai muuttaa, mutta valintoihin voimme itse melko helposti vaikuttaa. Kerrannaisvaikutusten hitaat muutokset ovat juuri niitä "pahimpia" ja merkityksellisimpiä, koska niihin emme tule luonnostaan heti reagoimaan.