26. marraskuuta 2017

Valintojen merkitys - Mitä järkevä säästeliäisyys oikeasti tarkoittaa

Olen halunnut kirjoittaa tämän artikkelin jo vaikka kuinka kauan aikaa sitten. En vain ole koskaan saanut sitä paljon alkua pidemmälle. Osasyy on sen vaatiman aineiston keruu ja käsittely. Toinen merkittävämpi syy on sitten enemmän psykologinen. Sen kirjoittamisesta tulee jotenkin surullinen olo. Juttu toimii kuin peili ja paljastaa aika karusti sen, miten oman elämämme valinnat rahankäytössä vaikuttavat kauas tulevaisuuteen. Meidän pienilläkin valinnoilla on lopulta merkitystä taloudenhallinnassa ja rahaton saa syyttää itseään. Eihän kukaan halua kuulla, että on elämässä epäonnistunut rahankäytön suhteen? Sokeus omasta tilanteesta voi kuitenkin avautua jollekin tämän tekstin ansiosta. Älkää kivittäkö viestintuojaa.




Seuraava teksti tulee käsittelemään sitä, mitä järkevä säästeliäisyys oikeasti tarkoittaa ja onko köyhyys oma vika. Alustuksessa sivutaan vähän pareton-periaatetta ja pienten rahavirtojen vaikutusta. Oikeastaan tämä teksti on analyyttisempi vertailu ja kirjoitutus Sijoituskokeiluja -blogin mielettömän hyvästä artikkelista: Kun raha tulee ystävyydessä ongelmaksi. Siinä jutun pointtina oli, että kannattaako auttaa rahallisesti, jos siitä ei opita. Pelkkä pyyteettömän antamisen tie on loputon suo, koska ihminen ei ota silloin vastuuta omasta elämästään. Sama sananlaskun muodossa: Älä anna köyhälle kalaa, vaan opeta hänet kalastamaan.


Yhden prosentin filosofia ja Pareton periaate


Yhden prosentin filosofia on englantilaisen pyöräilyvalmentaja sir Dave Brailsfordin kehittämä ajattelutapa, joka perustuu pienten asioiden tekemiseen paremmin kuin muut kaikilla toiminnan osa-alueilla (englanniksi marginal gains). Esimerkiksi kilpaurheilussa tällaiset pienten marginaalien voitot kasautuvat merkittäväksi kilpailueduksi. Tästä hyvänä esimerkkinä otettakoon Ison-Britannian pyöräilymaajoukkue Team Sky, joka  ei ollut voittanut koskaan maailman arvostetuinta pyöräilykilpailua (Tour de Francea) ennen kuin Brailsford palkattiin maajoukkueen suorituskyvyn johtajaksi. Kolmen vuoden kuluttua englantilaiset juhlivat voittoa. Miten se tehtiin? Marginaaleja etsittiin kaikkialta, myös osa-alueilta joita muut ylenkatsoivat. Pyöräilijöillä oli esimerkiksi hotelleissa mukanaan omat nukkumisen kannalta parhaat tyynyt, heille opetettiin paras tapa pestä kädet infektioiden välttämiseksi. Pyörän ja kuskin pienetkin aerodynaamiset edut otettiin käyttöön. Harjoitusohjelmaa ja ravintoa rukattiin, pyörän ergonomiaa parannettiin ja renkaiden painoonkin puututtiin. Suomeksi sanottuna jokaista pilkkua viilattiin, kunnes viilattavaa ei enää löytynyt.

Pareton periaate on ehkä monelle tutumpi. Sen mukaan missä tahansa ilmiössä 80 % seurauksista johtuu 20 %:sta syistä. Esimerkiksi myynnistä 80 % tulee vain 20 % tuotevalikoimasta. Osuudet eivät tietenkään ole kiveen hakattuja, eikä lukujen summan tule olla sata, koska kyseiset osuudet lasketaan eri asioista. Sääntö voisi siis yhtä hyvin olla, että 15 % ihmisistä omistaa 95 % maailman omaisuudesta. Tieteellinen epätasaisuus ilmiöissä on kuitenkin tosi. 



Järkevän ja järjettömän säästämisen ero


Miten yhden prosentin filosofia ja 80/20 -sääntö liittyy järkevään säästeliäisyyteen? Pieni osa ponnistuksista ja aherruksesta johtaa valtaosaan palkinnoista. Voisin lyödä vetoa, että asuntolaina, auto ja ruoka vievät suurimman osan menoistasi. Talouden suuret suuntaviivat ja perusta säästämiselle on siis näissä. Vasta kun nämä on saatu kuntoon, voi säästämistä parantaa marginaalisissa asioissa. Jos perusteet ovat levällään, niin marginaalisissa asioissa säästäminen on vähän kuin kantaisi vettä kaivoon. Toisaalta 80/20 säännöstä ei kannata vetää sitä johtopäätöstä, että pienistä asioista ei kannata koskaan säästää. Pienistä puroista kertyy usein iso järvi. Kuten edellä kuvattiin, kisan todellinen voittaja voi löytyä vasta marginaalisista eroista. Koska säästäminen on pikajuoksun sijaan maraton ja kestoltaan lähes elämän mittainen, niin jokainen voi miettiä, miten paljon korkoa korolle efekti tässä vaikuttaa. Silloin pienikin lähtöero voi tuottaa järkyttävän suuren lopputuloksen. 

Sentinvenytyksen rahalliset hyödyt vaivaan nähden ovat kuitenkin kyseenalaiset ja turhaan näpertelyyn ei kannata sortua. Jokainen valitkoon arvojensa pohjalta missä kannattaa säästää. Otan tähän kuitenkin varoituksena eläviä esimerkkejä omasta mielestäni aivan järjettömästä säästämisestä. Kaikki "vinkit" ovat siis suoraan Amerikan ihmeellisestä maailmasta Saiturien Säästövinkit ohjelmasta. Henkilö ei käytä pesukonetta, vaan menee suihkuun vaatteet päällä, jotta säästää sen 6 euroa/kk. Sama henkilö ei ole myöskään ostanut sänkyä, vaan nukkuu roskiksesta löytyneellä joogamatolla, kun sänky maksaa varmaan 200 euroa. Joku huuhtoo vessan vain kerran viikossa vedellä, jota kertyy suihkussa käymisen aikana lattialla lojuvaan ämpäriin. Vessa oli muuten ihan sen näköinenkin :D  Jääkaapissa ei käytetä valoa, jotta säästää sähkölaskussa. Sanomalehtiä käytettiin vessanpaperina. Eräs henkilö vie roskat toisten ihmisten roskiksiin ja lapio suolan talteen autotieltä myöhempää käyttöä varten (?). 

Esimerkkejä riittää... :) Kolmas henkilö ei osta juomamukeja, vaan käyttää tilalla jugurttipurkkeja. Deodoranttia ei osteta, vaan käytetään maissitärkkelyksestä ja ruokasoodasta tehtyä omaa sekoitusta. Pihistely vietiin niin pitkälle, että kaksikerroksisen wc paperin käyttö tuplaantu, kun sen jakaa kahtia. Sama henkilö myös käyttää hammaslangan uudestaan ripustamalla sen riippunarulle kuivumaan ja aina ulos mennessä kodin kaikista laitteista vedetään töpseli seinästä, jotta wattiakaan energiaa ei kulu hukkaan. Kovin säästäjä ei myöskään maksa vedestä, vaan hakee sen tynnyrillä ajaen avolavamaasturilla kauas purolle. Vain jotta "säästää" 99 senttiä viikossa? Päähän tuon sarjan katsomisessa meinasi hajota. Ei jumalauta mitä saituutta, pakko mennä jo sairauden puolelle tuollainen. Tätähän se järkevä säästeliäisyys ei siis tarkoita. Valitettavasti tällaisiin luuloihin kuitenkin joskus edelleenkin törmää, jos mainitsee säästäväisyydestä. Ehkä se kertoo kuitenkin enemmän vastapuolesta ja siitä, että hänen periaate ja ajatusmaailma on jostain vanhasta niksipirkasta tai Aku Ankan luomasta kuplasta.





Esimerkkilaskelma valintojen kerrannaisvaikutuksista


Kaiken alustuksen jälkeen sitten vihdoinkin itse aiheeseen. Miten omat valinnat vaikuttavat taloudenhoitoon pitkällä tähtäimellä? Otetaan tähän esimerkkiin Ville Velkaantuja ja Saija Säästäjä. Molemmat ovat 20-vuotiaita sisaruksia, joille on jäänyt perintönä 20 000 euroa. Molemmat ovat juuri aloittaneet tietotekniikan opiskelun samassa korkeakoulussa ja muuttaneet erilleen asumaan. Ville Velkaantuja käytti osan perinnöstä uuteen ja kalliiseen autoon (15 000 e), jotta pääsisi helposti ihmisten ilmoille vähän syrjässä olevasta, mutta hienosta ja tilavasta vuokra-asunnostaan. Samalla kämppä piti luonnollisesti sisustaa uusimmalla viihde-elektroniikalla (5 000 e) ja puhelimeksi piti saada kallein mahdollinen.

Saija Säästäjä avasi arvo-osuustilin, jotta voisi pistää koko perinnön tuottamaan halpoja ETF-tuotteita käyttäen. Vuokra-asunto on reilusti pienempi kuin Villellä, mutta samalla vähän halvempi ja sopivasti pyöräilymatkan päässä kaikesta tarpeellisesta. Molemmat tekevät töitä koulun ohella (Ville Velkaantuja vähän enemmän) rahoittaakseen opiskelunsa. Saija Säästäjä oli lukenut hyvän jutun opintolainasta ja opintolainahyvityksestä ja päättänyt pistää senkin tuottamaan perinnön ohella heti opiskelun alusta lähtien. Molemmat valmistuvat seitsemässä vuodessa ja vähän koulun jälkeen molemmat pääsevät sattumalta aivan samanlaiseen työpaikkaan. 

Kahdeksantena vuotena (27-vuotiaina) Molemmat ansaitsevat nyt samankokoista palkkaa, joka on suomalaisten keskiarvopalkka. Bruttona siis 28 750 euroa vuodessa, eli nettona noin 22 000 euroa/v (veroprosentti 23,5). Kuukaudessa nettona tulee siis noin 1 833 euroa. Ville Velkaantuja elää tyypillistä elämää, jossa eletään kädestä suuhun. Kaikki palkka siis pistetään kulutukseen. Elämäntapainflaatiossa palkan noustessa siis kulutus kasvaa samassa suhteessa. Auto, kuten puhelin, tietokone, merkkivaatteet, salikortti yms pitää tietenkin omistaa ja uusia aina tietyin väliajoin. Saija Säästäjä puolestaan jatkaa jo rutiiniksi muodostunutta elämäntapaansa, jonka opiskelijana oppi. Hän ei kaipaa mitään ihmeempää luksusta. Vähän vaatimattomampi elämä on hänen mieleensä ja lisääntynyt palkka menee suurimmaksi osaksi säästöön. Alla Ville Velkaantujan ja Saija Säästäjän erot kulutuksessaan.

Ville Velkaantujan ja Saija Säästäjän hypoteettinen vuosikulutus.


Saija Säästäjän vuosikulutus eroaa Ville Velkaantujan kuluista 12 527 euroa. Koska molempien palkat ovat nettona 22 000 euroa, niin käytännössä Villelle ei jää rahaa käteen senttiäkään. Saijalla puolestaan rahaa jää käteen noin 12 000 euroa. Suurimmat säästöt syntyvät muutamasta kategoriasta. Ville tykkää asua isosti ja kalliisti. Saija tyytyy vähän vähempään. Hänellä on kuitenkin kämppis ja siksi hän on pystynyt vuokraamaan sopivan asunnon läheltä työpaikkaansa. Tästä syystä hän ei myöskään tarvitse autoa, johon Ville Velkaantujalla meneekin huimia summia. Koska Villellä mukamas on varaa ja rahaa, niin hän ostaa auton (15 000 e) aina 7 vuoden välein.

Villen mielestä hän myös tarvitsee aina uusinta elektroniikkaa television, puhelimen yms muodossa ja hän päivitteleekin laitteitaan aina kahden vuoden välein. Saija Säästäjä ei kaipaa uusinta uutta, vaan tyytyy päivittämään esimerkiksi tietokoneensa vasta silloin, kun sille on aidosti tarvetta. Usein hän saa vanhasta laitteesta lähes uuden pelkästään korjaamalla tai vaihtamalla akun. Villeä ei paljon ruokamenot kiinnosta, vaan hän ostaa mitä sattuu. Karkkia ja limuja tulee syötyä niin, että heikoimpia hirvittää. Kahvi ja energiajuoma tarttuu päivittäin työmatkalla lähikaupasta käteen. Lähiseudun ja työpaikan kaikki ravintolatkin ovat tulleet tutuiksi. Saija Säästäjä puolestaan katsoo kaupassa aina kilohintaa, ostaa terveellisiä kasviksia kun niitä saa sesonkihintaan, suunnittelee hyvin ostoksensa ja ostaa ruokaa niin, että sitä ei tule heitettyä pois. Hän myös sienestää ja poimii marjoja. Karkkia tulee ostettua todella harvoin ja ravintolasyömisenkin hän on korvannut ResQ-ruokahävikki sovelluksella.

Myös niin sanotut marginaaliset edut ovat Saija Säästäjän puolella. Hän ei esimerkiksi tilaa juurikaan lehtiä tai osta leffoja, koska kaikki tarpeellinen löytyy lähimmästä kirjastosta. Lähistöltä löytyy myös paljon hyviä liikuntapuistoja, joissa on mainiot laitteet treenaamiseen ihan ulkoilmassa. Ville puolestaan maksaa hunajaa salikortista, jota hän ei kaiken lisäksi paljon edes käytä. Luonnollisesti Saija on kuunnellut Rahapodia, eikä ole niin tyhmä, että lottoaisi. Hän on myös kilpailuttanut vakuutuksensa, sähkösopimuksensa ja nettiyhteyskin on taloyhtiön laajakaista. Ville Velkaantuja ei jaksa moiseen vaivautua. Parturinkin pitää olla M Room silver jäsenyys, jotta voisi vähän kavereille keulia. Saijahan leikkaa hiuksensa ihan itse.

Vaatteet pitää Villen mielestä olla kalliita merkkivaatteita, kun Saija tyytyy käytännöllisyyteen ja vaatteiden hyvään hoitoon. Saija käy silloin tällöin hankinnoilla myös kirpputoreilla. Vaikka Ville tekeekin paljon töitä, on hän hommannut talouteen kissan. Iloahan siitä tulee, mutta myös kuluja. Saijalla ei lemmikkejä ole, mutta hän saa välillä lisätuloja hoitaessaan veljensä Ville Velkaantujan kissaa. Koska Ville elää lähestulkoon kädestä suuhun, eikä puskurirahastoa ole, joutuu hän turvautumaan kulutusluottoihin ja pikavippeihin silloin tällöin. Saija ei tietenkään tällaista lyhytjänteisyyttä pysty ymmärtämään. Hän on tarjonnut Villelle jopa apua veroilmoituksen täyttämiseen, mutta kun ei tunnu apu kelpaavan...


Onko köyhyys oma vika?


Molemmat Ville Velkaantuja ja Saija Säästäjä ovat siis sisaruksia. Geenit ja kasvatus ovat olleet periaatteessa samanlaiset. Molemmat saivat 20 vuotiaina perintöä 20 000 euroa ja käyttivät sen eri lailla. Molemmat elivät omanlaistaan opiskelijaelämää ja valmistuivat ajallaan. Tällöin säästötilanne 7. vuoden kohdalla (26-vuotiaana). Ville Velkaantuja: 0 e, Saija Säästäjä 43 200 euroa, kun jäljellä oleva opintolaina vähennetään kaikista säästöistä.

15. vuoden kohdalla (34-vuotiaana) molemmat ovat olleet töissä jo vuosia. Säästötilanne silloin Ville Velkaantuja 0 e, Saija Säästäjä noin 202 700 euroa. Tästä aikoinaan opintolainan kerryttämä osuus on 28 100 euroa, perinnön osuus noin 51 600 ja ansiotuloista säästämisen ja sijoittamisen osuus 123 000 euroa.

21. vuoden kohdalla (40-vuotiaina) molemmat ovat edelleen töissä, mutta Saija Säästäjä on päättänyt lopettaa nykyisen ansiotyönsä. Hänellä on jo sen verran omaisuutta (noin 390 000 euroa), että hän on päättänyt muuttaa ulkomaille talven loskakelejä karkuun. Nykyisin hän työskentelee vain sen verran, että saa kulunsa katettua. Saija urheilee ja liikkuu paljon, koska bloggaajana, elämäntapaohjaajana ja kirjailijana hän voi suunnitella päivänsä vähän miten haluaa. Taloudellinen riippumattomuus on antanut hänelle vapauden valita mitä hän vain haluaakaan tehdä.

31. vuoden kohdalla (50-vuotiaana) Ville Velkaantuja tuskailee töiden parissa. Oravanpyörä puuduttaa ja työpaikan säilyminenkin stressaa. Liian vähäinen liikunta ja stressi yhdessä ovat saaneet aikaan sen, että terveys on alkanut reistailla. Lääkäri on sanonut, että jotain pitäisi tehdä ja työtä vähentää, mutta minkäs teet, kun auto yms. elämäntapavalinnat pakottavat paiskimaan hommia. Saija Säästäjä on puolestaan energisempi kuin koskaan. Liikunta ja etenkin nuoruuden pyöräilyharrastus maistuu ja tästä syystä terveyskin on kunnossa. Hän rakastaa aurinkoa, joten Saija on muuttanut jo pysyvästi ulkomaille asumaan. Rahaa voisi käyttää surutta, mutta hänellä ei ole tarvetta edelleenkään tuhlailuun. Ulkomailla asuu ja reissaa halvalla.


Valintojen kerrannaisvaikutus Saija Säästäjän säästötulokseen. Sinisellä opintolainan merkitys, punaisella perinnön ja keltaisella sijoitettujen ansiotulojen osuus. Tuotto 7 %. Säästöön palkasta 11 990 e/v välillä 27-40 ikävuotta. Tämän jälkeen vain kulujen 10 010 euron verran. Tätä notkahdusta graafista tuskin edes näkee.


Ville Velkaantujan ja Saija Säästäjän lähtökohdat olivat samat. Tästä huolimatta Saija oli jo 40-vuotiaana taloudellisesti riippumaton ja saattoi tehdä mitä halusi. Villelle ei eläkeikään mennessäkään kertynyt säästöjä. Oliko se yhteiskunnan vika, vai pelkkää tuuria? Oliko henkilöiden valinnoilla ehkä jokin merkitys? Ratkaisevaa tässä jutussa onkin huomata oman kulutuksen suunnittelu. Kaikilla valinnoilla on vaikutus tulevaisuuteen. Pienikin ero alussa voi johtaa ajan kanssa erittäin merkittävään lopputulokseen. Surullista ja raadollista tässä on se, että ihminen on omien valintojen ja tekojensa summa. Sananlaskun muodossa: Silloin on enää turha itkeä, kun paskat on housussa. Ville Velkaantuja ei olisi enää 40-vuoden iässä millään saanut Saija Säästäjää kiinni. Tietenkin Villen tilanne olisi huomattavasti parantunut, jos olisi kelkkaansa edes vähän kääntänyt, mutta Saija Säästäjä ratkaisi elämänsä suunnan jo aloittamalla sijoittaa. Sitä Ville ei halunnut edes yrittää. Hänen mielestään Saija eli kituuttamalla.



Järkevä säästäminen on kuin laihduttamista


Saijan mielestä hänen elämänsä ei missään nimessä ollut kituuttamista. Se oli vain merkityksellisten kulutusvalintojen miettimistä ja merkityksettömien kulujen karsimista. Mistä Saija jäi paitsi Villeen verrattuna? Tuskin mistään... Saija ei kerännyt tavaraa, vaan kokemuksia, hän löysi keskitien omassa kulutuksessaan ja säästämisessään. Saija ei todellakaan elänyt yksin pimeässä ja järsinyt näkkileipää. Suoraan sanottuna välillä ihan ärsyttää, kun ihmiset mieltävät säästämisen kärsimyksenä. Missä kohtaa Villen elämä oli jotenkin Saijaa parempaa? Voiko onnellista elämää mitata rahassa? Siltikin säästämisen vastaväite on aina lause: Rahaa ei saa hautaan, tai kuolinkääreissä ei ole taskuja. Tämä on jotenkin niin logiikan vastaista. Paljonko onnellisuus kasvaa, jos säilön 3 000 euron arvosta muumimukeja vitriiniin? Siis rahalla ei saa onnea, mutta ne on silti pakko heti polttaa johonkin tavaraan. Avatkaapa tyhmälle tätä logiikkaa?

Onko se vain lukemisen ymmärtämättömyyttä? Sijoitusblogien artikkeleja ei jakseta lukea loppuun, jotta punainen lanka löytyy, vaan kommentoidaan heti mitä sylki suuhun tuo? Vai osuiko teksti sydämeen ja peiliin katsominen sattuu niin syvälle, että kaikki pitää kiistää, jotta voisi selväjärkisenä jatkaa elämäänsä? Onko kyseessä pohjimmiltaan kateus, vai onko kyse vain jostain näkökulmaerosta? Säästäminenhän ei sulje pois hetkessä elämistä. Se ei siis ole joko-tai, vaan sekä-että. Loogisesti tarkastellen jos elät kuin Ville Velkaantuja, niin eletyn elämän tavarat ja valinnat estävät sinua elämästä haluamaasi elämää nyt. Mutta hei, nyt eläminenhän on säästämistä kritisoivien ja siitä valittajien pääargumentti. Ja tässä se on juurikin kumottu!!!!!

Säästämisenhän pitää olla samanlaista kuin laihduttamisen. Jos sitä ajattelee aktiivisesti, niin teet sen jotenkin väärin ja homma ei tietenkään toimi. Kaikki perustuu tarpeellisuuden pohdintaan. Tässä esimerkissä opintolainan ja perinnön merkitys sijoituksissa oli "vähäinen", suurin osa Saijan omaisuudesta tuli ansiotuloja sijoittamalla. Arvatkaapa kuinka suuri osuus tästä säästöstä tuli 80/20-säännön ja marginal gains-säännön osuudesta. Viidestä suurimmasta menoerästä nipistäminen vaikutti 71 % Saijan säästöihin (keltainen osuus graafista) ja yhden prosentin filosofialla saatiin kokoon 29 % näistä säästöistä. Keskivertosuomalaisella on kaikki välineet nousta köyhyydestä. Olosuhteita emme voi useinkaan valita tai muuttaa, mutta valintoihin voimme itse melko helposti vaikuttaa. Kerrannaisvaikutusten hitaat muutokset ovat juuri niitä "pahimpia" ja merkityksellisimpiä, koska niihin emme tule luonnostaan heti reagoimaan.

11 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Mutta kun *lisää geneerinen selitys omasta kulutuksesta tähän*. Ihminen on erinomaisen taitava perustelemaan itselleen, miksi juuri hän ei voi toimia säästeliäisesti. Syynä voi olla lapset, aviopuoliso, sijainti, terveys tai muut olosuhteet joihin ei voi vaikuttaa. Vaikka oikeastihan aina voi vaikuttaa omaan kulutukseensa.

    Olin ajatellut kirjoittaa erittäin samanlaisen tekstin, mutta taidankin vähänkin lykätä sen julkaisua kun oma tekstisi sanoi mielestäni melkein kaiken tarpeellisen asiaan liittyen! Mielestäni aina kulutuksesta puhuessa on myös tärkeä puhua hedonistisesta oravanpyörästä ja siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi - eli ei ainakaan kulutus, koska mitä enemmän kuluttaa, sitä enemmän haluaa. Kulutus ei tee ketään onnelliseksi, vaan saa aina vain haluamaan lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Tekosyitä löytyy vaikka millä mitalla. Niin säästämiseen kuin vaikkapa liikuntaan tai syömiseen.

      Hedonistinen adaptaatio ja onnellisuus. Ei kai niistä voi koskaan kirjoittaa liikaa? Nyt vasta löysin blogisi ja uskon, että löydät asiaan varmasti jonkun persoonallisen näkökulman tai jotain lisättävää. Vähän kun ajatuksia sulattelee, niin lopputulos usein putkahtaa ihan itsekseen. Jokaisella on kuitenkin omat arvonsa, kasvatus ja historia, joten onnellisuuden hakeminenkin voi olla aika erilaista. Riippuu ihan keneltä kysyy.

      Poista
  2. Villelläki menis ihan hyvin, jos ei autoo vaihtelis ja määräänsä enemmän ruokaan ja viihteeseen törsis. Saijan elämä näyttää aika nihkeeltä, ruokaa pihistellään, kimppakämpässä asutaan eikä lapsia tai lemmikkejäkään otella. Kultainen keskitie pikkuisine nautintokuluineen ja säästöineen on ihan jees ja siihen pystyy suht pienillä tuloillakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nuo Villen kulutusluvut nyt niin isoja vielä ole. Ruokaan alle 10 e päivässä ei vielä ole poikkeuksellista. Joku vaihtaa autoaan vieläkin useammin ja itsellänikin on yksi vuosi mennyt viihteeseen ja elektroniikkaan enemmän kuin Villellä. Ei siis mitenkään poikkeavaa...

      Millä lailla Saijan elämä näyttää nihkeältä? Ruokaan menee muuten tasan saman verran kuin itselläni. Tuosta saisi vielä helposti lisääkin säästettyä, jos vain haluaisi nähdä vähän vaivaa. Millä lailla näet kämppiksen negatiivisessa valossa? Vaikka se ei itsellesi sopisikaan, niin joku muu voi tykätä. Kämppis sentään puhuu ja huolehtii itsestään, toisin kuin kissa. Tarkoitus oli kuitenkin vähän kärjistää näiden kahden eri henkilön valintojen kautta, siksi tähän en nyt jaksanut kuluja lapsista yms. laittaa. Mahdollisimman yksinkertaista, mutta vähän provosoivaa.

      Kannattaa aina muistaa, että se mikä itsestä voi näyttää epänormaalilta, voi toiselle olla normaalia. Jos itse nautit jostain, joku muu ei siitä välttämättä pidä. Kultainen keskitie tosiaan pitää löytää ja siitä nauttia. Rajat siihen kuitenkin pystyy hahmottamaan vain kokeilemalla ja arvoja punnitsemalla. Sitä oikeaa keskitietä ei kenellekään anneta, harvalla se varmaan on edes sama, saati pysy samana.

      Poista
  3. Hyvä teksti, ja kiitos sukupuolien "normikulutuskäyttäytymisen" sekoittamisesta. Olen keski-ikäinen nainen ja silti antoi paljon miettimisen aihetta. Esim. kauneusbudjettini (kampaaja, kosmetologi, jotain kestokauneuskäsittelyitä kuten luomenpoistoa ja sen sellaista, ei kuitenkaan tekokynsiä, irtoripsiä, meikkejä ylenmäärin) vertautui hyvin Ville Velkaantujan kulutukseen, vaikka en veloissa olekaan. Ja esimerkki lemmikistä hoitosellaisena oli hyvä, entisenä kissan- ja koiranomistajana en enää olisi valmis sitoutumaan ajallisesti ja taloudellisesti kaikkiin lemmikin tuomiin kuluihin. Jos pääsee siivellä nauttimaan ystävien tai sukulaisten lemmikeistä, niin mikä sen parempaa.Ja asun kodinomaisesti kimppakämpässä, mikä on jotain ihan muuta kuin HOAS:n soluasunnot. Kaikille muistutuksena että ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa säästämistä/sijoittamista tai veloista eroon pääsemistä. Seuraava tavoitteeni on oppia huoltamaan polkupyöräni itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista. Tekstihän on silloin onnistunut, jos se herättää ajatuksia ja pohdiskelua. Olen kanssasi kyllä yllättävän samaa mieltä lemmikeistä ja kimppakämpästä. Yksi kaverini esimerkiksi omisti kissan ja aika paljon jo pelkkä lemmikkieläin saneli hänen menojaan. Välillä ei vain voinut tehdä tiettyjä asioita yhdessä, kun piti mennä kissa ruokkimaan tai löytää sille hoitaja.

      Kimppakämpässä asuviakin vähän kadehdin. Pari hyvää ystävää aikoinaan asui yhdessä ja ainakin sivullisen näkökulmasta kaikki toimi loistavasti. Tuossahan yhdistyy juurikin asian parhaat puolet. Molemmilla on omat huoneet, mutta kun seuraa kaipaa, niin voi sitten nähdä vaikka yhteisessä olohuoneessa. Kulutkin melkein puolittuvat asumisessa. Jostain syystä kimppa-asumista ei vain näytetä arvostettavan. Tarvitsisi paljon enemmän mediahuomiota yms.

      Polkupyörän huolto kannattaa ehdottomasti opetella. Helpoiten onnistuu varmaan, kun aloittaa yksinkertaisemmista asioista suoraan Youtube-videoiden avulla. Kaveriakin voi pyytää apuun ja pyytää näyttämään miten jokin asia tehdään.

      Poista
  4. Yleisestihän jos kaikki eläisivät kuten sinä eli säästäväisesti, alkaisi työttömyys lisääntyä dramaattisesti, ei enää osa-aikaisia ravintolatyöntekijöitä tarvittaisi, kampaajia, autohuoltoja, myyjiä jne.

    Kulutus pienenisi, firmat joiden osakkeita olet hankkinut, niiden tuotot putoaisivat ja kurssit putoaisivat. Esim Autoilun väheneminen: Neste, Nokian renkaat. Koneen hissejä ei tarvitta ostoskeskuksiin, myöskään SRV:n ei tarvitse rakentaa niitä, eikä juuri asuntojakaan, kun lapsettomuus lisääntyy ja kimppakämpät yleistyy, Nokian ei tarvitse tehdä verkkoja Telialle jne.

    Eli ei olisi töitä, eikä osinkotuloja, ei verotuloja> ei tukia..

    Oletko muuten miettinyt tätä?

    Älä ota henkilökohtaisesti, mutta tavallaan yltiösäästäväiset ovat "loisia" nykytaloudessa, jotka siis eivät juuri kuluta, maksa siis myöskään veroja alvien muodossa, vaan hyödyntävät muiden kulutusta ja näiden kuluttajien ruokkimien yritysten tulovirrasta nauttivat kasvavia osinkoja..

    VastaaPoista
  5. Välillä on ihan hyvä kyseenalaistaa asioita ja arvostan sitä. Nyt on kuitenkin logiikka ja argumentointi vähän puutteellista. Millä logiikalla työttömyys lisääntyisi ja verotulot laskisivat, jos kaikki eläisivät kuin minä? Asia on itse asiassa päin vastoin, kun katsoo pitkällä tähtäimellä. Kannattaa ehkä lukaista tämä artikkelini. Siellä on käsitelty tätä kritiikkiä downsiftausta kohtaan: http://downshiftaaminen.blogspot.com/2016/05/onko-downshiftauksesta-haittaa-hyytyyko.html

    Pitkästä artikkelista huolimatta vastaan lyhyesti. Jos järkevä säästäväisyys kasvaa, niin turha kulutus luonnollisesti laskee. Oletko sitä mieltä, että parin euron rihkama Kiinasta tai lapsityövoimalla tuotettu T-paita Bangladeshissa on taloutemme tukijalka ja sitä pitäisi edistää? Mahdollisesti kasvattaa jopa niin paljon, että maapallon kantokyky tulee vastaan? Vai olisiko palvelujen ja muun vain tarpeellisen tuottaminen kestävämpää?

    Olen itse ravintolatyöntekijä, joka tekee töitä noin puolet siitä, mitä moni muu. Tämän ansiosta osa-aikaisuuteni työllistää toisen henkilön. Asun rakennusyhtiön tekemässä asunnossa, käytän kännykkää ja hissiä. Tarpeen tullessa myös autoa. Ei noiden perustarpeiden ja välttämättömyyksien kulutus hirveästi laskisi, vaikka kaikki eläisivätkin samoin. Pidän itsestäni huolta liikkumalla. En kuormita yhteiskunnan palveluja olemalla sairaana, työkyvyttömänä jne. Maksan itse asiassa osingoista jo enemmän veroja, kuin ansiotuloista. Maksan siis periaatteessa verot kahteen kertaan, teetkö itse niin?

    Kannattaa muistaa, että alv:n osuus kaikista verotuotoista on vain noin 21 %. Jos niin arvostat kerskakulutusta, niin mikään ei tosiaan estä sinua ostamasta näiden firmojen osakkeita ja rikastumasta. Itse en niihin sijoita. Näkökulmasi asiaan on niin lyhytnäköinen ja suppea, joten olet päätynyt asiassa valitettavasti väärään johtopäätökseen. Uskon vahvasti, että jos luet linkittämäni jutun, niin tulet samoihin johtopäätöksiin.

    Tämän yhteiskunnan loisia ovat lyhytnäköiset omaan napaan tuijottavat ihmiset, jotka tekevät asioita pelkkä raha arvonaan, eivätkä suunnittele tulevaisuuttaan. Onko sinusta downshiftaaja tällainen?

    VastaaPoista
  6. Juu näkökulmia on monia, enkä väitä olevani täysin oikeassa. Mutta tuo linkkisi-juttu on tehty myös ajatuksella, että kun tekee puolikasta päivää, otetaan työtön tilalle jne.

    Pointti oli, että jos kukaan ei käsivi parturissa, ravintolassa jne, ei siihen palkattaisi ketään, vaan se toinenkin ssaisi lähteä.

    En tarkoittanut, että alvilla pelkästään maksetaan kaikki, mutta myös se kiinanrihkaman myyjä tulisi työttömäksi... Myös ajoneuvovero, autovero, polttoainevero, vakuutusmaksuvero jne pienenisi. Yksi 40k€ tienaava maksaa tuloistaan veroa karkeasti 23,5%. Kaksi 20k€ maksava yht 18%? Pääomatulot pienenisi kun firmojen tuotot pienenisi, joten pääomatuloista maksetut verot luonnollisesti vähenisi myös.

    Toki järkevä säästäminen saisi minunkin mielestä lisääntyä ja ulkomailta tuotavan "roskan" tuonti muuttaisi myös vaihtotasetta parempaan suuntaan. Toki jos jokainen maa tekisi näin, niin siinä olisi uusi kierre..

    Kannattaa muistaa, että sinunkin näkökulmasi on melko lailla tehty omasta näkökulmastasi katsoen, pitkässä juoksussa myös suppeasti. Kaikissa esimerkeissäsi esim. säästäjät ovat sinkkuja, lapsettomia, kimppakämpässä asujia. Ei toimi montaa vuosikymmentä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä samasta aiheesta joku toinenkin muuten juuri kysyi vähän eri jutun alla. Kysymys ja vastaus tämän jutun kommenttien lopussa: http://downshiftaaminen.blogspot.fi/2013/11/blogin-tarkoitus.html

      Sen verran mielenkiintoinen aihe, että pitää varmaan tehdä ihan erillinen artikkeli. Turhaan me tässä asiaa yksin pohditaan. Sen verran monimutkaista talouden toiminta on, että tuskin kumpikaan pystyy lyömään faktaa pöytään. Erilaisia hypoteeseja ja valistuneita arvauksia aiheesta on varmasti yhtä monta kuin keskustelijaa. Pitää siis kysyä blogin lukijoilta artikkelin muodossa, mitä mieltä he ovat asiasta. Lisää näkökulmia varmasti löytyy.

      Toki näkökulmani on siltä osin rajattu, että kirjoitan omien kokemusteni ja eletyn elämän perusteella. Katsellaan vaikka 10 vuoden päästä, miten mahdollisesti perheellinen ja naimisissa oleva voi säästää. Uskon aika vahvasti, että säästäminen on silloinkin mahdollista. Ei ehkä samassa mittakaavassa, mutta kuitenkin. Aina voi tehdä valintoja.

      Poista
  7. "Maksan itse asiassa osingoista jo enemmän veroja, kuin ansiotuloista. Maksan siis periaatteessa verot kahteen kertaan, teetkö itse niin?"

    Joo, maksan ansiotuloista, olen noin keskipalkkainen, veroja miltei sen verran mitä sinulla on osinkotuloja.. Osinkotulot minulla taas on tosin noin kymmenesosa sinun osinkotuloista.

    Keskituloisena perheenä maksan myös kahdesta lapsesta päiväkotimaksuja noin 7000€ vuodessa.

    Tässä muuten hyvin nähdään, että työnteko kannattaa.. Vai?

    No, vaikka eri mieltä olenkin jostain asioista, täytyy sanoa että hyvä blogi sinulla ja antaa ajattelemisen aihetta. Itsekin yritän ponnistella enemmän pääomatulojen suuntaan.

    Asuntolainaa on nyt sen verran maksettu, että taidan hakea sille uuden "suunnitelman" pienemmälle kuukausierälle ja siirtää lyhennyksistä säästyneitä varoja tuottamaan. Toki indeksit ovat korkealla, mutta osinkoja maksaviin yrityksiin pitkällä tähtäimellä.

    Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

    VastaaPoista