Laiton lataus ja tekijänoikeuden valvontakirje - Mitä tehdä?

Eräs lukijani sai Adultialta varoituksen markkinaoikeuteen haastamisesta, mikäli ei ole valmis hyvittämään luvatonta jakamista. Yleensä en sekaantuisi tällaisiin lakiasioihin, saati jakaisi neuvoja yksittäisiin ja paljon selvitystyötä vaativiin kysymyksiin. Mitä enemmän aiheeseen kuitenkin paneuduin, sitä herkullisemmalta se yleisellä tasolla vaikuttikin. Koska olen jo taistellut Kelaa vastaan opintotuen järjettömästä takaisinperinnästä ja lähettänyt Finanssivalvontaan väärinkäytösepäilyn, niin looginen askel on tarttua myös tähän tekijänoikeuden valvontakirjeeseen ja sen ympärillä pyörivään järjestelmään. En ota kantaa juuri tähän yksittäiseen kysymykseen, vaan koko touhuun yleensä. Yritän pitää artikkelin mahdollimman yksinkertaisena, kuitenkin faktat perustellen. Mitä kannattaa tehdä, jos saa tällaisen tekijänoikeuden valvontakirjeen? Uskon, että tästä artikkelista on monelle rutkasti apua ja lukemisen jälkeen yöunet ovat paljon paremmat.

Mistä on yleisesti kyse?

Julkisuudessa on ollut paljon esillä nämä Hedman Partners Oy:n ja Adultian kiristyskirjeet. Kirityskirje, uhkauskirje ja tekijäoikeuden hyvitysmaksu ovat kaikki synonyymeja sille tavalle, jolla tekijänoikeusvalvonta (esim Adultia, Headman Partnes) perää oikeuksiaan tekijänoikeutta loukkaavasta toiminnasta. Kirjeen saaja on siis osoitettu ladanneen ja jakaneen jotain laitonta vertaisverkosta, tämä on huomattu ja todisteiden perusteella markkinaoikeudelta on haettu määräys, jotta teleoperaattori luovuttaa väärinkäytöksiin liittyvien liittymänomistajien yhteystiedot (lex Karpela). Näiden teleoperaattorin tietojen perusteella sitten tekijänoikeuden valvontakirje kolahtaa saajan postilaatikkoon. Tekijänoikeuden valvontakirjeessä "uhkaillaan" jatkotoimenpiteillä, kuten poliisitutkinnalla ja kalliilla oikeudenkäyntikuluilla, jos ei suorita hyvitystä tekijänoikeusvalvojalle. Painostuskeinona oikeudenkäynnillä uhkaaminen on tehokasta, koska sen kustannukset ovat monelle kohtuuttomat.

Millä varoituksessa uhkaillaan? 

Netistä ja vertaisverkosta luvatta lataaminen on tuomittavaa. On siis hyvä, että tällaista laitonta lataamista valvotaan ja siihen puututaan. Siitä ovat kaikki varmasti samaa mieltä. Siitä miten tämän jälkeen toimitaan, voidaan kuitenkin olla montaa mieltä. Jatkotoimenpiteinä poliisitutkinta ja kalliit oikeudenkäyntikulut eivät eivät ainakaan omaan maalaisjärkeen oikein sovi. Kirjeissä uhkailu perustuu varoitukseen markkinaoikeuteen haastamisesta. Kirjeissä usein sanotaan, että markkinaoikeus on antanut 4.7.2016 tekijänoikeutta koskevassa asiassa tuomion, jossa henkilö velvoitettiin suorittamaan hyvityksiä ja kuluja yhteensä 32 362 euroa korkoineen. Lisäksi tuomiossa henkilö joutui maksamaan omat oikeudenkäyntikulut 21 714 euroa. Sama pelottelu kirjeessä jatkuu toisenkin esimerkin myötä. Tässä toisessa tapauksessa marraskuuta 2016 on tehty sovinto, jossa tekijä suoritti 12 416 euron sovintosumman kuluista ja kohtuullisesta hyvityksestä.

Mitään tarkempia tietoja tapauksista ei tietenkään anneta, vaan luotetaan siihen, että korkeat oikeudenkäyntikulut ovat riittävä pelote maksaa vaadittu hyvitys. Kirjeissä kerrotaan, että tekijänoikeusvalvojalla on riittävät todisteet, jotta henkilöä vastaan voidaan nostaa kanne tekijänoikeuksien loukkauksesta. Jos kirjeessä ilmoitettua hyvitystä (noin 550 - 3 000 euroa) ei makseta, niin homma lähtee eteenpäin. Jokainen voi ymmärtää, että useiden kymppitonnien oikeudenkäyntikulut saavat viilipytynkin henkilön nieleskelemään ja vähintään kylmän hien pintaan, oli sitten syyllinen tai syytön. Mieluummin maksaa siis vaikkapa 600 euroa hyvitystä, vaikka onkin syytön, jotta välttää kalliit oikeudenkäyntikulut. Tällä siihen varoitukseen markkinaoikeuteen haastamisella juurikin pyritään. Tavallaan nerokasta, mutta toisaalta kuvottavaa.

Mitkä ovat tiedetyt faktat?

Lehdissä on ollut juttua, jossa operaattorin luovuttamat liittymän yhteystiedot ovat olleet vääriä. Liittymä ei olekaaan todellisuudessa ollut tekohetkellä syytetyn omistuksessa. Toisin sanoen jotain henkilöä syytetään toisen tekemästä tekijänoikeutta loukkaavasta toiminnasta. Tämä on tietenkin harvinaista ja olettakaamme tässä, että IP-osoite on oikein selvitetty. Vertaisverkosta on ladattu luvatonta materiaalia juuri sinun liittymästäsi. Tämä osuus on siis kiistatonta.

IP-osoite ei kuitenkaan yksilöi vielä tekijää. Osoitteen takana voi olla yksityinen tai vaikka avoin verkko. Esimerkiksi kirjastoissa, sairaaloissa tai kahviloissa tarjolla voi olla asiakkaille avoin verkko. Yksityinen henkilökin voi pitää avointa verkkoa ja jakaa sitä vaikkapa kerrostalossa muille asukkaille. Usein salattuakin yksityistä verkkoa voi käyttää usea eri ihminen. Kiinteä laajakaista voidaan jakaa WLAN-reitittimellä vaikkapa langattomasti puolison, lasten, lasten kavereiden, kämppiksen, alivuokralaisen, tai vaikka sukulaisten kesken, kun he ovat kylässä. Ei tarvitse kuin kertoa salasana verkkoon liittymiseen. Itse asiassa harvemmin verkkoa taitaa edes käyttää vain yksi henkilö taloudessa. IP-osoite ei siis millään muotoa yksilöi käyttäjää, se vain yksilöi liittymän, jota kautta tekijänoikeutta on rikottu. Voiko hyvitysmaksun siis lähettää liittymän omistajalle, vaikka oikeasti esimerkiksi naapurisi on syyllinen laittomaan lataukseen. Ei tietenkään voi. Tai voihan sitä yrittää, mutta ei sitä kannata maksaa.

Syyllisen näyttövelvollisuus on tekijänoikeusvalvojalla. Jokainen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Jokainen voi kuvitella, mitä yksinäinen ja vanha mökinmummo voi asialle tehdä, kun tällainen kirje postilaatikosta tipahtaa? Kirjeen tekstistä ei ymmärrä puoliakaan ja samalla uhkaillaan oikeudenkäyntikuluilla, jos ei maksa. Edes vähän enemmän tietotekniikasta perillä olevan on hankala lähteä asiaa selvittämään, jos on oikeasti syytön. Yleensä hyvitysmaksukirjeen tapahtumat ovat vähintään puoli vuotta vanhoja. Yksikään reititin ei tallenna niin vanhoja lokeja. Syyttömyyttä on lähes mahdoton todistaa. Joku sen on tehnyt, mutta et sinä itse. Ehkä lapsesi, ehkä puolisosi, ehkä kaverisi tai naapurisi. Sinulla ei kuitenkaan ole velvollisuutta lähteä tätä selvittämään ja syyllistä hakemaan. Näyttövelvollisuus on siis tekijänoikeusvalvojalla. Tämä ei voi kuitenkaan periaatteesa koskaan nähdä, mitä IP-osoitteen takana tapahtuu, eikä syyllistä näin siis pysty osoittamaan. Uhkauskirjeet lähetetään, koska halutaan vähän kokeilla kepillä jäätä. Jotkut maksavat, jotkut eivät.

Kuka on tuomittu ja miksi - Paljonko on oikea korvaus?

Sitten omasta mielestäni itse siihen pihviin, eli ketä on tuomittu ja miksi. Lyhyestä ja ponnekkaasta uhkauskirjeestä voisi hyvin saada sellaisen kuvan, että jos on syyllistynyt tekijänoikeusrikkeeseen ja homma viedään oikeuteen, niin on automaattisesti hävinnyt. Väärin. Tätä ei kuitenkaan tekijänoikeusvalvoja ymmärrettävästi halua mainita, koska rahantulo loppuisi saman tien. Katsokaamme, miksi 4.7.2016 annettu tuomio (MAO:419/16), johon kirjeessäkin viitattiin johti hyvitykseen. Markkinaoikeuden perustelut ovat puuduttavan pitkiä, joten listaan ne omasta mielestäni tärkeimmät, jotka johtivat syytetyn (seuraavassa tekstissä sama asia kuin vastaaja) tuomioon.

• Loukkaus on voitu profiloida. Vastaajan liittymästä on tehty 82 havaintoa ajalla 3.1.2015–29.3.2015 kantajien teoksien välittämisestä. Kaikissa havaituissa loukkauksissa on käytetty samaa qBittorrent-ohjelman versiota 3.1.0. BitTorrent-ohjelmia on kymmeniä erilaisia ja qBittorrent on näistä verrattain harvinainen (3,2 % osuus liikenteestä). Havaintoja loukkauksista on kaikkina vuorokaudenaikoina ja loukkaukset ovat tapahtuneet hyvin lähellä kunkin teoksen julkaisuajankohtaa. televisiosarjan osat on poikkeuksetta jaettu niiden kronologisessa tarinan etenemisjärjestyksessä. --> Suurella todennäköisyydellä siis kyse samasta käyttäjästä.
• Henkilön toiminta BitTorrent-vertaisverkossa on ollut säännönmukaista ja pitkäaikaista. Kantaja laajemmin valvonut (ajalla 17.3.2014–14.5.2015) vertaisverkossa koelatauksin tekijänoikeuden loukkauksia. Selvityksestä kävi ilmi, että ensimmäinen käyttö on tapahtunut sinä päivänä, jona vastaaja on hankkinut langattoman WLAN -tukiaseman ja teosten lataamiset ovat käytännössä päättyneet kaksi päivää vastaajalle lähetetyn kantajien vaatimuskirjeen päiväyksen jälkeen. --> Tekijänoikeusrikkomuksen tehnyt sama kuin vastaaja
• Vastaaja on myös julkisesti myöntänyt itse jakaneensa teokset. Vastaaja on muun ohella kirjoittanut Ylilauta-sivustolla ja liittänyt kirjoitukseensa kirjeen, jonka kantajat ovat lähettäneet vastaajalle. Kirje on tunnistettu vastaajalle kuuluvasta yksilöllisestä viitenumerosta ja tämän perusteella viestin kirjoittaja on tunnistettu vastaajaksi. Vastaaja on osallistunut keskusteluun myös Muropaketti-foorumilla, jossa hän arvioi onko vastuusta mahdollista vapautua. Molemmat kirjoitettu muutamia päiviä sen jälkeen kun vastaajalle oli kantajien toimesta lähetetty vaatimuskirje. --> Käytännössä siis myöntänyt syyllisyytensä

Edellä esitettyjen kolmen seikan johdosta markkinaoikeus päätyi siis tuomioon, että vastaaja on itse henkilökohtaisesti ladannut ja jakanut kysymyksessä olevia teoksia. Vastaaja velvoitettiin suorittamaan hyvityksiä ja kuluja yhteensä 32 362 euroa korkoineen ja omat oikeudenkäyntikulut 21 714 euroa. Kun perustelut lukee, niin ei voi kyllä muuhun lopputulokseen tullakaan. Kiinnostavaa tässä on kuitenkin vielä markkinaoikeuden hyvityksen suuruus. Kohtuullisena hyvityksenä on pidettävä elokuvateoksen osalta 100 euroa ja televisiosarjan yhden jakson osalta 50 euroa, eli kymmenen jakson osalta 500 euroa. Korottavana seikkana näissä pidetään vielä sitä, että materiaali oli juuri julkaistua. Tekijänoikeuden valvontakirjeen hyvitys (550 euroa - 3 000 euroa) ei siis ole missään järjellisessä mittasuhteessa markkinaoikeuden päätöksen kanssa. Toisaalta valvontakirjeistä putoaisi pohja pois, jos niissä vaadittaisiin yhdestä latauksesta "voitelurahaa" vain noin 50 euroa.

Kun tuomiota ei ole tullut todistelun puutteen takia

Mutta mitä jos ei olekaan niin tyhmä, että myöntäisi syyllisyytensä? Ei lataisi säännönmukaisesti, eikä profiloivasti? Tästäkin on esimerkkitapaus Ylivieskan Käräjäoikeudessa: Avoimen WLAN:in ylläpito ei vastuussa verkkoliikenteen sisällöstä. Mikä johti vastaajan vapauttavaan tuomioon?

• Vastaajalla on ollut laajakaistayhteys internet-verkkoon, yhteys on toteutettu WLAN-reitittimillä. Vertaisverkko-ohjelman kautta on jaettu yhteensä 15939 musiikkikappaletta.
• Vastaaja on kertonut, että kanteen ajankohtana WLAN-yhteys oli ollut suojaamaton. Todistaja on kertonut, että on vastaajan vieraana (pari viikkoa ennen tekijänoikeusrikettä) saanut kannettavallaan yhteyden verkkoon ilman salasanaa. --> Suojauksen lisääminen tai poistaminen ei ole erityisen vaikeaa. Pitkän ajan kuluttua on varsin vaikea sen paremmin hakijan kuin vastaajankaan esittää luotettavaa näyttöä siitä, mikä on ollut tosiasiallinen tilanne juuri tekijänoikeusrikkeen tapahtuessa. 
• Hakija ei ollut näyttänyt, että vastaaja olisi itse sekaantunut mitenkään tiedostonjakeluun. Tiedostonjakelu tapahtui ajankohtana, jolloin vastaajan asunnon pihalla oli alkamassa paikallisen kesäteatterin näytös ja kuka tahansa sen sadasta katsojasta olisi voinut olla jakelija

Vastaajan ja todistajan kertomus tukevat sitä, että WLAN-yhteys on ollut avoinna ja asiassa ei ole esitetty mitään muutakaan näyttöä. Ilmeisintä on, että vastaajan WLAN-yhteys on ollut suojaamaton myös tekijänoikeusrikkeen ajankohtana. Käräjäoikeus toteaa, että useimmiten reitittimen kautta on jälkikäteen käytännössä mahdotonta selvittää, mitkä laitteet jonakin konkreettisena hetkenä ovat käyttäneet reititintä. Käräjäoikeus toteaa, että on täysin mahdollista, että musiikkia on jakanut joku muukin kuin vastaaja. Aihetodistelulla ei ole näytetty, että vastaaja on ollut  musiikkikappaleita verkkoon jakanut henkilö. Kun perustelut lukee, niin ei tosiaan voi päätyä muuhun kuin samaan lopputulokseen käräjäoikeus.

Kaksi eri tapausta ja kaksi eri lopputulosta. Suomeksi sanottauna ja lyhyesti tiivistettynä: Jos et ole siis myöntänyt syyllisyyttäsi ja mitään konkreettisia aihetodisteita ei ole, niin olet syytön. Voisin jopa väittää, että tässä jälkimmäisessä Ylivieskan tapauksessa todistajan sanomisilla ei ollut juurikaan edes painoarvoa vastaajan syyttömyyteen ja kesäteatterin näytöskin tekijänoikeusrikkomuksen aikaan saattoi olla syyttömyyden todistelussa mitätön. Periaatteessa pitäisi siis riittää (tästä ei kuitenkaan ole vielä oikeuden päätöstä), kun kerrot verkkosi olleen joskus avoin ja lähimmillä naapureilla, ystävillä, kavereilla, perheenjäsenillä olleen mahdollisuus käyttää sitä. Voiko sen enää selvemmin sanoa.

Tulevaisuus - Miten siis toimia, jos kirjeen sait

Olit sitten tekijänoikeusrikkomukseen syyllinen tai syytön, niin suosittelen ottamaan yhteyttä kirjeen lähettäjään. Sähköpostissa voit kertoa esimerkiksi, että et löydä kyseistä materiaalia koneeltani ja kiistät syyllistyneesi tekijänoikeusrikkomukseen. Olet kertonut kylässä käyville kavereilleni, puolisollesi ja sukulaisillesi verkon salasanan, jotta hekin voivat käyttää verkkoa laitteillaan niin halutessaan. Olet käyttänyt internet-yhteyttä välillä myös avoimen verkon kautta. Näiden syiden takia haluaisitkin lisätietoa mahdollisesta tekijänoikeutta loukkaavasta toiminnasta, jotta voin lähteä asiaa selvittämään. Onko loukkaavaa toimintaa tapahtunut esimerkiksi enemmän kuin yhden kerran ja jos on, niin minä päivinä ja kellonaikoina, sekä mitä on ladattu? Olisit kiitollinen saaduista tiedoista, koska yhden ja kauan sitten tapahtunee rikkomuksen perusteella et millään pysty selvittämään, kuka voisi olla asiaan osallinen, jos rikkomus on kerran tapahtunut.

Kun olet kiistänyt syyllistyneesi mihinkään, niin et ole enää velvoitettu selvittämään asiaa, vaikka niin kauniisti vastineessa toteatkin. Voit siis jättää noteeraamatta muut mahdolliset vastakysymykset tekijänoiekusvalvojalta, jos niitä tulee. Ilman aihetosisteita ne ovat arvottomia. Periaatteessa voit kyllä myös suoraan heittää koko saamasi kirjeen roskiin. Jos jostain syystä tunnet pahaa omaatuntoa ja haluat välttämättä maksaa hyvitystä, niin muista markkinaoikeuden kohtuullinen hyvitys (elokuva 100 e tai sarjan jakso 50 e). Tee vaikka sovinto, jossa et myönnä syyllisyyttäsi. Koska haluat asian nopeasti pois alta, etkä jaksa käyttää homman selvittelyyn paljon aikaa, niin suostut markkinaoikeuden hinnoitteluun. Maksun jälkeen homma on sovittu ja kaikista jatkotoimenpiteistä pidättydytään.

MOT on kertonut, että selvityspyyntöjä on tehty Suomessa vuodesta 2006 lähtien jo lähes 100 000 kappaletta. Nyt hommaan on kuitenkin tullut muutos. EU tuomioistuimen päätöksessä ja tuoreimmassa (12.6.2017) markkinaoikeuden ratkaisussa operaattorin ei tarvitse paljastaa liittymän omistajaa, jos tekijänoikeusrikkomus ei ole merkittävä (esim jako toistuvasti, pitkään, paljon ja uusia teoksia). Tätä on käsitellyt muun muassa Turre Legal jutussa: Tekijänoikeuskirjeet vastatuulessa – markkinaoikeus muutti linjaansa. Todennäköisesti koko kiristyskirjebisnes lopulta lähestulkoon loppuu, kuten se on tehnyt jo monessa muussa maassa. Voi myös olla, että mahdolliset kiristyskirjeet tulevat markkinaoikeuden linjamuutoksen johdosta kohdistumaan vain kovimpiin "warettajiin”. Töllöin vaadittavat korvaukset kasvavat, koska oikeudenhaltijoiden todistelun kustannuksetkin kasvavat. Lopulta se on kuitenkin voitto tavallisen internet-käyttäjän yksityisyydensuojalle. Lisää markkinaoikeuden mielenkiintoisia ratkaisuja asiasta voi lukea blogistani artikkelin toisesta osasta: Laiton lataus - Markkinaoikeuden ratkaisuja.

Kannattaa myös katsoa MOT: Leffapiraattien kurinpalautus Yle Areenasta tästä linkistä ja Oikeus ja Kohtuus -blogin artikkelisarja: Headman Partners kiristyskirjeet.