26. heinäkuuta 2018

Luukin järvikierros - 12 järven ympäripyöräily

Kuumaa, kuumaa ja helvetin kuumaa. Aika moni tykkää lämpimästä, mutta itselleni tämä +30 astetta alkaa olla jo vähän liikaa. Itse viihdyn mieluummin vähän viileämmässä. Silloin jaksaa paremmin myös tehdäkin jotain ulkona. Kun elohopea nousee yli 25 asteen, niin tukalaa lämpötilaa on vähän hankala välttää. Tietysti voi mennä viileään kauppakeskukseen pyörimään, tai vaihtoehtoisesti vaikka museoon (esimerkiksi Rautatiemuseo ja Tekniikan museo ovat erinomaisen vilpoisia paikkoja). Yksi hyvä vaihtoehto on myös lähteä uimaan. Ehdotin joskus ammoisina aikoina eräälle kaverilleni, josko kesällä lähdettäisiin kiertämään kaikki pääkaupunkiseudun järvet. Siis polkupyörällä ja yhden päivän aikana. Kaverin ainaisten kiireiden vuoksi hommasta ei tullut mitään. Ehdotin kuitenkin samaa veljelleni ja hommastahan tuli aika mielenkiintoinen seikkailu. Vähän piti joustaa tavoitteista, koska päivässä ei millään pysty kiertämään kaikkia järviä. Rajoitimmekin alueen Luukin kansallispuiston ympärille. Uimashortsit vain päälle ja pyyhe tarakalle. Pyörään paljon juotavaa ja vähän evästä. Ulkoilukartta mukaan ja osittain improvisoiden matkaan. Lopputuloksena hieno reissu: järviä 12 kappaletta, poljettu matka noin 45 km ja aikaa kulunut 8,5 h.


Pistetään alle ensimmäiseksi karttapohja, jotta jokaiselle lukijalle selviää, missä reitti kulkee. Paikkana on siis pääosin Luukin ulkoilualue, joka sijaitsee Pohjois-Espoossa, Nuuksion kansallispuiston kupeessa. Tekemämme järvikierros on oikeastaan sama kuin seitsemän lammen lenkki, jonka voi Luukissa tehdä. Meidän seikkailun alkupää tosin sisältää vielä enemmän järviä ja loppuun kuuluu pulahtaa Luukinjärvessä. Kuva on rajattu siten, että siinä näkyy kaikki lammet/järvet. Meidän reitti saapui kuvan oikeasta reunasta pitkin Reitti 2000:tta, joka on siis vaellusreitti vaikkapa polkupyörille. Poistuminen tapahtui sitten Vihdintien vartta kuvan alareunasta. Tarkemmin reittiä voi katsella Polarin palvelusta. Urheilukellossa ei riittänyt ihan akku koko päiväksi (sekoilee välillä myös uidessa), joten siksi reitti loppuu vähän leikaten. Jos joku mielii tehdä saman reissun ja tulee vähän kauempaa vaikkapa autolla, niin auto kannattaa ehkä jättää Serenan tai Luukin parkkipaikalle ja tehdä sitä kautta tämä kierros.



Poljetun reitin järvet järjestyksessä ja omat suosikkini

1. Kurkijärvi (huono)        4. Myllyjärvi (ok)            7. Haukilampi (hyvä)        10. Halkolampi (top4)
2. Riitukki (huono)           5. Hepolampi (huono)      8. Mustalampi (-)             11. Kaitalampi (ok)
3. Korpilampi (top4)         6. Käärlampi (top4)         9. Väärälampi (hyvä)       12. Luukinjärvi (top4)



Kurkijärven näköalatasanteelta joutuu etsimään sopivaa polkua alas järvelle. Kun se löytyy, ja pääsee vihdoin turvallisesti alas, niin ainakaan tässä meidän tapauksessa uimapaikka heti alastulon vieressä ei ole paras mahdollinen. Suoraan sanottuna se oli huono, mutta aikaa ei ollut kiertää koko järveä ja etsiä parempaa pulahduspaikkaa. Jouduin uhrautumaan ja kokeilemaan pulahdusta. Pohja oli huono ja täynnä isoja kiviä, juuria ja muutama tukkikin löytyi. Pelkkä kastautuminen riitti.

1. järvi, eli Kurkijärvi näköalatasanteelta.
Ensimmäistä Kurkijärveä lammen tasalta. Uimapaikka huono, parempi voisi löytyä.

Seuraavalle lammelle oli tasan 2 km hyvää ulkoilupolkua. Tämäkään nimetön järvi ei ollut kovin hyvä uimiseen. Periaatteessa pohja oli ihan ok ja järveenkin pääsi ihan hyvin. Limaiset lumpeet eivät kuitenkaan olleet suosikkejani ja joku ihme haju leijaili silloin tällöin rannan tuntumassa. Maisematkaan eivät olleet parhaat mahdolliset. Kastautua kuitenkin piti tällä reissulla.

Nimetön järvi numero 2. Ulkoilukartassa lammen vieressä lukee todennäköisesti Riitukki.
Onks pakko uida, jos ei halua? Lumpeet ei houkuttele, vaikka kaipa tosta välistä pääsisi.

 Seuraavalle järvelle oli taas noin pari kilsaa, eli pyörällä noin 10 minuuttia. Serenan Korpilampi on näistä testatuista järvistä ainoa, jolla on hiekkaranta. Jollekin se voi olla kriteeri numero 1. Toisia taas hiekka voi ärsyttää, kun sitä menee kaikkialle ja jalkoja ei meinaa saada millään puhtaaksi. Uimapaikkana kuitenkin niiden parhaimpien joukossa. Periaatteessa tämä taitaa olla vähän yksityisaluetta ja hotellin vieraiden käytössä, mutta kuka sitä valvoisi ja miten?

Numero 3 on Korpilampi. Serenan ja hotelli Korpilammen läheisyydessä.

Serenan Korpilammelta on taas kaksi kilometriä seuraavalle uimapaikalle. Heti Myllyjärven vieressä on parkkipaikka, joten ei ole mikään ihme, että pieni ranta on yleensä täynnä ihmisiä. Laiturilta on hyvä pulahtaa uimaan. Järvi taitaa olla vähän syvempi, kuin muut, koska varpailla tuntee viileitä kohtia. Myllyjärvi voisi olla seikkailumielessä hyvä järvi. Vähän kauempaa pitäisi etsiä sopiva rantautumispaikka tai kallio, jotta tulisin tänne kesäpäivää viettämään.

Järvi numero 4, Myllyjärvi. Hyvä laituri ja sopivasti tilaa. Aika paljon ihmisiä.
Myllyjärvi toisesta vinkkelistä. Vain kartalta huomaa, että se on oikeasti V-kirjaimen muotoinen. Uimapatja mukaan ja seikkailemaan jonnekin tuonne vasemmalle kallioiden suuntaan.


Helsingin kaupunki osti Luukin maat haltuunsa vuonna 1961. Ensimmäinen Luukin järvi, joka tällä reitillä tulee vastaan, on Hepolampi. Polulta pitää kävellä heti vähän syrjään, kun se alkaa nousemaan. Muuten alempana olevaa Hepolampea saa katsella vain korkeammalta kalliolta. Kuuleman mukaan Hepolampi on ollut entinen hevosten juomapaikka. Lammella on kalastettu vuosisatoja, ellei tuhansia ja tarkkasilmäinen saattaa nähdä pohjassa uponneita ruuhia. Tämä huomioiden ei siis ole ihme, että itse vain kastauduin tuolla. Hivenen kun lammessa sukelsin ja muutaman uintivedon otin, niin eteen osui jo muutama törröttävä uppotukki. En siis suosittele uimista ainakaan tältä kohtaa, josta itse järveen menin. 

5. lampi on Hepolampi. Se ei näy reitille ja yleensä sitä ei katsella näin rannan tuntumasta. 
Taas jouduin uintihommiin. Ei kiitos, täällä pohjassahan törröttää tukkeja.

Hepolammesta kivenheitto seuraavaan. Käärlampi on yksi suosikeistani. Sinne pitää kävellä polulta noin 100 metriä, joten se ei ole niin näkyvillä. Tästä syystä ihmiset eivät välttämättä löydä sitä kovin hyvin, eivätkä tiedä miten hyvä järvi se oikeastaan onkaan. Järvi on matala ja siten vesi lämmintä. Sopivia kallioita oleskeluun löytyy hyvin ympäriltä ja ainakin se kohta, mistä me menimme järveen oli juuri sopiva jyrkkyydeltään. Tässä kohtaa kannattaa muuten mainita ja muistuttaa ensiapupakkauksen hyödyllisyydestä retkillä. Sain nimittäin jostain kallion kolosta pienen viillon varpaaseeni. Haava näytti pahemmalta, kuin se todellisuudessa olikaan (harmittaa, että en ottanut tähän siitä kuvaa), mutta haavanpyyhinta ja laastari olivat kyllä tarpeen. Muuten reissu olisi todennäköisesti jäänyt tähän, tai ainakin viivästynyt huolella.

Käärlampi oli 6. järvi. Ehkä yksi parhaista lammista, jos haluaisi viettää aikaa.

Seuraava Haukilampi on yllättävän pitkä ja sitä reunustaa retkeilypolkua vastapäätä komean näköiset kalliot. Jos olisi enemmän aikaa, niin kallioilta voisi varmasti viettää pitempäänkin aikaa. Ainakin ylempänä on hyvät näkymät. Se on todettu useasti, koska paikka toimii aina meidän levähdyspaikkana, kun syömme eväitä Reitti 2000:n varrella. Nyt ei lähdetty näitä maisemia katsastamaan, vaan nakitin veljen nopeasti pulahtamaan järveen. Itse varoin vielä varvastani. Kuulemma oli lämpöistä vettä ja hyvä paikka pulahdukseen.

7. järvi oli Haukilampi, jota reunustavat kalliot.

Hieno ulkoilureitti kulkee Mustalammelle, josta Reitti 2000 jatkuu pohjoiseen, mutta me jatkammekin etelään. Ulkoilukartalla Mustalammen kohdalla on uimapaikan merkki, mutta itse lampi on sen verran pieni ja turvepohjainen suolampi, että siinä ei kumpaakaan oikein huvittanut kastautua. Kävelimme kyllä paljain jaloin järven sammaleiselle reunalle ja kokeilimme pitkällä tukilla lammen pohjaa sen verran, että emme viitsineet ottaa ilmaista turvekylpyä. Eikö varpaan kastaminen lasketa suoritukseksi? Sekosimme jo järvienkin laskuissa ja päätimme pitää pienen ruokatauon viereisellä pöydällä. Ruokailemiseen tämä on kyllä erinomainen paikka, vaikka uimaan ei uskaltautuisikaan. Syömisen jälkeen alkoi jo vähän ramaisemaan, olihan takana jo 25 km ja 5 h. Työstähän tämä järvien testaus jo alkaa mennä ja kuumuus vetää mehut pois.

Mustalampi. Seikkailumme 8. kohde. Tässä ei tosin uitu.

Kivenheiton päässä on taas seuraava järvi. Väärälampi on kirkasvetinen ja taas vähän polun vieressä oleva lampi. Täten ihmisiäkin on siellä suhteellisen vähän. Ylempää kallioilta pitää kavuta alas, jolloin sieltä paljastuu erinomainen laituri. Järvi on todennäköisesti vähän syvempi, koska uidessa varpaiden kohdalla tuntui välillä erittäin kylmältä. Hyvä ja erinomainen uintipaikka kuitenkin. Sanoisin ehkä 3. paras.

Väärälampi 9. kohde. Tässä voisi vaikka grillata ja syödä evästä.

Väärälampi toisesta vienkkelistä kallion päältä kuvattuna. Hyvä laituri näkyy täältä juuri ja juuri.

Paljon ei kannata kehoa kuivata, kun vieressä on Halkolampi. Järven pohjoispäässä on hyvä rantautumispaikka ja ympärillä grillauspaikkaa yms bajamajaa. Tässä voisi taas hyvin viettää pitempäänkin kesäpäivää, mutta vielä on järviä jäljellä. Kuuleman mukaan Halkolammen rannoilta kaadettiin aikoinaan honkapuita ja uitettiin vesireittejä pitkin toisaalle. On se maisema vaan muuttunut historian aikana radikaalisti. Jos jollain on heittää kommentteihin linkkiä tällaisista vanhoista kartoista ja niiden vesireiteistä pääkaupunkiseudun alueella, niin kiitollisena otan vastaan.


Numero 10, Halkolampi. Aika hyvä soraranta ja vierestä löytyy grillauspaikkaa yms.

Sitten taas kivenheitto seuraavaan. Pitkällä Kaitalammella on ulkoilukartan mukaan ainakin järven itäpuolella useita merkkejä uimapaikoista. Oikeastaan tuntui, että koko järvi on täynnä ihmisiä. Vaikka kuinka pitkälle rantaa polki, niin aina tuli eteen lisää ihmisiä. Vähän ahdistava fiilis. Järven länsipuolella saattaisi olla paremmin tilaa, mutta sitä ei tullut kierrettyä. Varmaan hyvä järvi uimiseen, mutta suosin mieluummin jotain rauhallisempaa paikkaa. Se on vain niin jännä juttu, että kun parkkipaikka on vieressä, niin ihmisiä riittää. Laiskuus ei aja ihmisä yhtään kauemmaksi, vaikka parempia paikkojakin olisi vähän kauempana.

Kaitalampi, retken 11 järvi. Koko pitkä kaitalampi ja sen rannat olivat kauttaaltaan täynnä ihmisiä.

Kaitalammelta on noin 3 kilometriä, eli vajaa 15 minuuttia enää Luukinjärvelle. Polkuverkosto sinne tuntuu vähän sekavalta. Toisin kuin Kaitalampi, Luukinjärvi ei ollut niin tupaten täynnä ihmisiä. Kyllä täälläkin siis väkeä piisasi, mutta kun tuo nurmikenttä on niin laaja, niin tilantunnetta piisaa. Toinen syy miksi ihmiset ehkä pysyvät täältä poissa on pysäköintipaikan maksullisuus (arkisin euron ja sunnuntaisin kaksi euroa tunnilta). Parempi siis niille, joille tuo maksu ei nouse kynnyskysymykseksi. Jos provosointi sallitaan, niin persaukiset siis menevät muualle :) Kesällä varjopaikkojakin on hyvin tarjolla ja täällähän viettäisi helposti koko päivän vaikka jotain pelejä nurmikentällä pelaillen. Olisi pitänyt katsella jopa paremmin, josko joidenkin puiden väliin saisi vedettyä slacklinen. Hiekkaranta syvenee todella hitaasti ja järvessä saa kahlata todella pitkälle, että uimaan edes pystyy (hyvä lapsille). Luukinjärvi on ehdottomasti yksi suosikeistani Käärlammen kanssa.

Reissun viimeinen, eli 12. järvi oli Luukinjärvi.
Luukinjärvelle johtavaa maisemaa on kiva katsella, kun ruohokenttää on melkein silmänkantamattomiin.


Tähän muuten sen verran historiatietoa, että nykyinen kartanorakennus on vuodelta 1925. Luukin kartano on saanut nimensä Luukas Sigfridinpojan mukaan, joka asui kylässä 1600-luvun alussa. Edelleen puhutaan hiukan sekaisin Luukista ja Luukkaasta. Kartanoon johtaa kaunis koivukuja, jota aikoinaan sai ajaa vain herrasväki. Kuulunko siis herrasväkeen, jos olen ajanut sen fatbikellä? Jos itseltäni kysytään, niin ehdottomasti ;)


Viimeinen evästauko Luukin kartanon edustalla.

Luukin kartanon luota lähdimme sitten vihdoin kotia kohti pitkin Vihdintien vartta. Sen verran harvoin olen tästä viime vuosina ajanut, että ihan yllätyin, kun Odilammen kohdalle oli tullut liikenneympyrä ja muutenkin maisema oli ihan erinäköinen. Ennen tässä kohtaa oli kevyelle liikenteelle syntisen pitkä ja jyrkkä ylämäki, joka onkin muuttunut noin puolet pienemmäksi tällä järjestelyllä. Pyöräilijä kiittää ja kumartaa. Taisi maksaa kuitenkin mansikoita.

Kaiken kaikkiaan tämä Luukin järvikierros vastasi aika pitkälle Seitsemän lammen lenkkiä, mutta oli pidempi, käsittäen yhteensä 12 järveä, joista 11 oli uimakelpoista. Poljettu matka oli noin 45 km ja aikaa kului 8,5 h. Jos aloittaisit Luukista, tai Serenasta, niin tuosta voisi vähentää matkana noin 15 km ja ajassa noin yhden tunnin. Jos yhtään kiinnostaa, niin kannattaa kokeilla. Takuuvarmasti hauskaa ja virkistävää. Mikäänhän ei estä soveltamasta ohjeita ja karsimasta reitiltä nuo huonot järvet pois, tai panostaa vain noihin top4 järviin.


2 kommenttia:

  1. Hienolta vaikuttaa. Itse ajattelin kokeilla polkaista hankoon ja takaisin viikonloppuna. Pyöräilysäät mitä mahtavimmat vaikka hiki tuleekin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi itsekin joskus ajaa Hankoon ja ehkä jatkaa sieltä uutta rannikkoreittiä vähän pidemmälle. Miten olet ajatellut majoituksen hoitaa?

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...