21. kesäkuuta 2017

Melontaa pääkaupunkiseudulla - Töölönlahti-Katajanokka-Korkeasaaren kierto

Kirjoittelin vähän aika sitten suppailusta Töölönlahdella. Kerroin siinä artikkelissa, että samasta paikasta (Hakuna Matata Sup Rental) on myös mahdollista vuokrata kajakkeja. Valikoima ei ehkä päätä huimaa, koska tarjolla on vain kaksi kajakkiyksikköä. Se on kuitenkin toistaiseksi ihan riittävästi, koska jostain syystä ihmiset eivät ole oikein löytäneet tätä mahdollisuutta. Ehkä sitä ajatellaan, että ei suppailupaikasta kajakkeja saa. Väärä luulo, kyllä saa ja mahdollisuus kannattaa hyödyntää. Töölönlahti on melonnan lähtöpaikkana ihanteellinen, koska sinne ei juuri tuuli käy. Kova merenkäynti ja moottoriveneiden nostattamat peräaallot loistavat poissaolollaan. Lahdelta lähdettäessä on siis hyvin aikaa leppoisasti lämmitellä ja kerrata melontatekniikkaa, ennen kuin suuntaa Kaisaniemenlahden ja Pitkänsillan jälkeen suoraan merelle. Mereltä avautuukin sitten huikeat mahdollisuudet meloa ja katsastaa Itä-Helsingin saaristoa.

Töölönlahdelle ei merenkäynti yllä. Kaisaniemenlahti ja horisontissa Pitkäsilta, josta yhteys merelle.

Yhteistyössä Hakuna Matata Sup Rental -yrityksen kanssa vuokrasimme veljen kanssa molemmille kajakkiyksiköt neljäksi tunniksi ja lähdimme hyvällä kalustolla ja omilla eväillä varustettuna katsastamaan saariston tarjontaa. Kajakkien vuokraus on saman hintaista, kuin Sup-lautojenkin, eli tässä tapauksessa neljän tunnin melonta maksoi 35e/kajakki. 2 tuntia maksaa siis 25 euroa ja lisätunnit tuon päälle aina 5 euroa/tunti. Suhteellisen halpaa huvia. Ihan tarkkaa suunnitelmaa reitistä ei vielä lähdettäessä ollut, vaan mentiin osittain fiilispohjalta. Lopulta reitiksi tuli kuitenkin alla olevan kuvan mukainen.

18.7.2016 tehty melontareitti kartalla. Tarkempaa tietoa saa klikkaamalla tästä.


Ylempää kuvasta löytyy kartalta reitti, mutta kerrottakoon se tässä sanallisesti. Lähtö siis Töölönlahdelta, josta reitti jatkui etelään Tervasaareen, sieltä Katajanokan kanavan kautta Kauppatorille ja pieni Viking Linen tarkastelu Katajanokan laiturilla. Sieltä samaa kanavaa takaisin Merikasarmin laiturin lähistölle jäänmurtajia ihmettelemään. Tästä suuntasimme Korkeasaarenluodon ja Isoisänsillan ohi, Mustikkamaa myötäpäivää kiertäen. Evästauko Wihurin linnan lahdella, josta Mustikkamaan itäpuolelta Korkeasaari kiertäen Kalasataman uudelle parrulaiturille, jossa vähän jaloittelua ja taas eväiden syöntiä. Täältä sitten Hanasaaren laiturin vierustaa hiljalleen takaisin kohti lähtöpaikkaa Töölönlahdella. Yhteensä reitin pituudeksi tuli vajaa 17 km ja ajaksi noin 4 h. Paljon nopeamminkin sen voi meloa (vajaa 3 tuntia), jos ei pysähdy meidän lailla valokuvaamaan ja eväitä syömään.

Reitin ensimmäinen etappi, Tervasaaren poukama, jossa hyvä suoja merenkäynniltä.
Tervasaareen voi vaikka rantautua eväitä syömään. Taustalla ravintola.

Tähän artikkeliin tulee nyt poikkeuksellisen paljon kuvia ja ne on pyritty esittämään aikajärjestyksessä melotun reitin varrelta. Mukana on myös muutama historiapläjäys syventämään melontakokemusta tehden siitä enemmän opettavaisen reissun. Jos haluat tehdä vaikkapa kaverin kanssa saman melontareissun, voit sitten hyvin päteä näillä knopeilla :) Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten jätetään höpinät minimiin ja annetaan kuvien reitin varrelta puhua puolestaan.

Tervasaaren jälkeen suunta Katajanokalle. Kaikkea sitä merellä tuleekin vastaan. Uiva terassi. Kyllä kelpaa.

Yksi suosikkikuvista. Uspenskin katedraali ja kauniita vanhoja purjeveneitä.

Katajanokan kanavaan mahtuu vain soutuveneellä tai kajakilla.

Vähän historiatietoa wikipediasta: Katajanokka oli alun perin niemi, mutta 1830- ja 1840-lukujen vaihteessa Katajanokan kannaksen poikki kaivettiin kanava Eteläsatamasta Pohjoissatamaan. Rakennustyössä käytettiin Suomenlinnan siviilivankeja, jotka tuotiin joka päivä proomuilla työmaalle. Kanavan yli rakennettiin puinen silta. Kanavaa uudistettiin vuosien 1862–1866 välillä ja silta korvattiin rautasillalla. Uudempi ajoneuvoliikenteelle tarkoitettu silta rakennettiin 1990-luvun alussa. Katajanokan kanavan pituus on 150 metriä. Sen ylittää nykyisin neljä siltaa. Kanavassa on 0,0 metrin kulkusyvyyttä osoittava merkki, ja sen läpi voi liikennöidä vain soutuveneillä ja kanooteilla.

Näkymä kanavan vierestä, Kauppatorin edustalta.
Viking Line laiturissa. Merenkäynti sen verran haasteellista, että suunta takaisin kanavan kautta.

Jäänmurtajia laiturissa: Sisu ja Otso. Pikkupoikien märkä uni.

Vähän taas historiatietoa wikipediasta. Jäänmurtaja Sisu, syväys 8,3 metriä, uppouma 9 500 tonnia ja nopeus 35 km/h. Sisu ja Ruotsin laivaston jäänmurtaja Tor törmäsivät Merenkurkussa 16. maaliskuuta 1980 Norrskärdin majakan luoteispuolella. Murtajien kohtaamisesta oli sovittu etukäteen, mutta Torin edellä tulikin rahtialus, jota Sisu joutui väistämään törmäten takana tulevaan Toriin. Sisun keulan oikea puoli vaurioitui vesirajan yläpuolelta kolmen metrin matkalta Torin keulan osuttua siihen. Torin keula vaurioitui vesirajan alapuolelta ja Tor joutui lopputalveksi Finnbodan telakalle, jonne se pääsi omin konein, mutta koko keula lytyssä.

Kyllä tuosta välistä mahtuisi melomaan, onkohan sallittua?

Katajanokalta jäänmurtajien luota suunnataan sitten vähän aallokkoisempaa ulappaa pohjoiseen Korkeasaaren ja Isoisän sillan ohi Mustikkamaata kohti. Vaikeamman merenkäynnin ohella kannattaa ottaa myös laivat ja nopeat moottoriveneet huomioon, kun meloo pois rantojen tuntumasta.

Korkeasaaren edustaa. Voisikohan saaressa piipahtaa kajakilla ilman lipun ostamista?

Mustikkamaa alkaa. Komea maamerkki tuo uusi Isoisänsilta.

Ja taas vähän opetusosiota wikipediasta :) Isoisänsilta on Helsingin Kalasatamasta aivan Sompasaaren rajalta Mustikkamaalle johtava kevyen liikenteen silta. Isoisänsilta on saanut nimensä Mustikkamaan Isoisänniemen mukaan. SIllan rakentaminen alkoi elokuussa 2014 ja se avattiin 1. kesäkuuta 2016. Sillan pisin jänneväli 144,3 metriä ja alituskorkeus 6,7 metriä. Kustannusarvio oli noin neljä miljoonaa euroa

Isoisänsillalta melontareittiä eteenpäin. Kulosaaren ja Mustikkamaan välinen Hopeasalmi. 

Wihurin linna, eli Wihuritalo ja sen lahti Kulosaaressa. 

Wihuritalon lahdelta Kulosaaresta suuntasimme takaisin Mustikkamaa ja Korkeasaari myötäpäivään kiertäen. Saarten ja reitin itäpuolelle merenkäynti on kohtalaista, koska reitti ei ole kovin suojassa tuulelta ja aallokolta. Ensikertalaisille en sitä suoralta kädeltä suosittele, jos on vähänkään tuulisempaa. Jos pelkkään melomiseen haluaa vähän vaihtelua ja enemmän seikkailun tuntua, niin Korkeasaaren Hylkysaaren voi kokeilla oikaista kantamalla kajakki siltojen yli. Muuten saaren joutuu kiertämään.

Kuljettu melontareitti vielä uudestaan kuvassa.

Korkeasaarenluodon jälkeen melotaan taas tuttua reittiä kohti pohjoista. Isoisänsillan kohdalta käännytään kuitenkin tällä kertaa länteen, eli reitiltä vasemmalle. Karttapohja siinä näyttää olevan vain harmaata maata, mutta todellisuudessa siellä kulkee kapea kanava Sompasaaren ja Kalasataman välissä (Sompasaaen kanava), josta voi oikaista helposti Hanasaarelle välttäen hyvin pahimmat aallokot suojattomammalla merellä. Jos on aikaa, niin Parrulaiturille voi jäädä vaikka eväitä syömään ja paistattelemaan auringossa, kuten teimme veljeni kanssa.

Sompasaaen kanava ja Kalasataman uusi Parrulaituri. Hyvä kuivatella tavaroita, verrytellä jäseniä ja syödä eväitä. Roskiskin löytyy.

Kalasatamasta suuntasimme sitten pikkuhiljaa Hanasaaren laiturin vierustaa takaisin kohti Töölönlahtea. Jos kajakkien vuokra-aikaa on jäljellä, niin reittiä voi pidentää kiertämällä enemmän rantaviivaa pitkin. Siinäpä se reissu kokonaisuudessaan sitten oli. Erittäin hyvä sää melomiseen ja muutenkin reitti tuntui olevan mielenkiintoinen. Ei liian haastava, mutta ei missään nimessä lällykään. Kyllä se merenkäynti tuntui etenkin Mustikkamaan ja Korkeasaaren Itäpuolella. Eipä siellä paljon uskaltanut pysähdellä kuvaamaan. Ties vaikka aalto olisi kaatanut. Neljä tuntia tuntui olevan juurikin sopiva tähän matkaan.

Jos on melomisesta vähänkään kiinnostunut, niin kannattaa ehdottomasti mennä kokeilemaan. Pääkaupunkiseudun halvimmat melonta- ja muut aktiviteetti-tarjoukset kannattaa silloin tarkastaa tästä Offerillan linkistä. Sieltä löytää välillä erittäin halpoja ja hyviä tarjouksia -50 % alennuksella, jotka kannattaa hyödyntää. Esimerkiksi tällä hetkellä (21.6.2017) tunnin kajakkimelonta yhdelle 7,5 e ja kahdelle 15 e. Tuosta ei enää elämystä halvemmalla saa. Lukuvinkkinä kannattaa katsoa artikkelini: Melontaa Oittaan Bodomjärvellä.

2 kommenttia:

  1. Blogi on tuttu ollut jo jonkin aikaa mutta äkkäsin vasta nyt melontajutut ja into kesää ajatellen kasvaa. Jos kokemus melomisesta on hyvin satunnaista niin miten kommentoisit aallokkoa? Reitti on varmasti upea mutta taitotasovaatimus mietityttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin haluaisin jo lähteä melomaan. Tulisipa se kesä pian. Näitä melontajuttuja on myös tulossa muutama lisää, kunhan sopiva ajankohta kesänkynnyksellä lähenee. Ei viitsi näin talvella julkaista, vaikka juttu olisikin melkein valmis.

      Itsekin olen satunnainen meloja. Viitisen kertaa tulee vuodessa melottua. Syynä oikeastaan se, että sää ei anna myöten, eikä vapaat osu yhteen veljeni kanssa. Eipä tuohon aallokkoon voi mitään yksittäistä neuvoa antaa, riippuu niin monesta asiasta. Jos tekniikka on jotenkin kunnossa, omaa hyvän tasapainon ja kehonhallinnan vaikkapa jonkun muun urheilulajin puitteista, valitsee vakaan kajakin, lähtee kaverin kanssa (ei yksin) ja valitsee vähätuulisen päivän, niin itse kyllä lähtisin. Tyhmänrohkea ei kannata olla, mutta aika usein sää näyttää pahemmalta, kuin todellisuudessa onkaan. Kannattaa myös varata riittävästi aikaa, jos sääolosuhteet pakottavatkin vaihtamaan reittiä.

      Poista