5. kesäkuuta 2017

Tuusulanjärvi Triathlon 2017 - Sprinttimatka kylmässä vedessä

Järvenpään Pyöräilijät järjesti yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa kotimaisen triathlonkauden avauskilpailun 4.6.2017 Järvenpäässä Tuusulanjärven upeissa rantamaisemissa. Kilpailukeskus sijaitsi Vanhankylän kartanolla ja mukaan oli ilmoittautunut noin 350 osallistujaa. Tapahtuma oli varattu täyteen jo kuukausi ennen kisapäivää. Tarjolla oli sekä perusmatka, että sprinttimatka. Itse osallistuin lyhyempään sprinttimatkaan (uinti 750 m, pyöräily 20 km ja juoksu 5 km), johon pääsin ilmoittautumaan ilmaiseksi blogiyhteistyön ansiosta.

Yleisöä oli paljon paikalla ja kisatunnelma huipussaan Tuusulanjärven Triahtlonissa 2017.

Kuuleman mukaan Tuusulanjärvi lämpenee keväällä nopeasti, koska se on matala järvi. Tämä toimii myös toiseen suuntaan, kun pohjoisesta saapui kisa-aattoa edeltävinä päivinä kylmät ilmavirrat. Kun keskilämpötila ei tällöin noussut muutamaan päivään yli kymmeneen ja öisinkin oli alle 5 astetta, niin alun perin lämmin vesi muuttuikin yhtäkkiä melkoisen hyiseksi. Sosiaalisessa mediassa käytiinkin kiivasta keskustelua veden lämpötilasta, miten se kuuluisi mitata, mitä se tulee olemaan kisapäivänä ja niin edelleen. Kisajärjestäjillä oli kyllä suunnitelmat kaiken varalle. Triathlonliiton mukaan alle 13 asteisessa vedessä ei uida ja alle 15 asteisessa vedessä uintimatkoja lyhennetään. Pahimmassa tapauksessa triathlonista tulisi siis duathlon, jossa uinti on korvattu juoksulla.

Vielä päivää ennen kisaa Ympäristökeskuksen pintaveden lämpötila näytti Tuusulanjärvessä olevan 10,6 astetta. Kisajärjestäjien mukainen mittaus uloimmasta uintipisteestä 60 cm syvyydeltä näytti taasen saman päivän aamuna puolestaan 12,7 astetta. Päätös missä muodossa kilpailu pidetään, luvattiin tehdä kisaa edeltävänä päivänä klo 18:00 mennesä. Näin ei kuitenkaan jostain syystä tehty? Kisapäivänä tuntia ennen kisaa tehty kisajärjestäjien mittaus näytti kuitenkin 14,6 astetta (ilma 11,2 astetta). Miten vesi sitten lämpeni "kelvolliseksi", on vähän mysteeri? Suomen Ympäristökeskuksen mittauspiste on noin viiden kilometrin etäisyydellä kilpailun uintireitistä. Tuusulanjärvellä veden lämpötila vaihtelee todella paljon eri puolilla järveä ja hyvällä tuurilla kova ja kylmä luoteistuuli kylmensi järven itäisen puolen vettä, jossa Ympäristökeskuksen mittauspiste sijaitsee. Vesi oli myös syvempänä lämpimämpää kuin pinnasta, joten tässä ehkä selitys. Sen verran paljon oli kuitenkin eroa virallisiin ympäristökeskuksen mittauksiin, että vaikutti olevan ehkä etukäteen päätetty juttu. Kun yöllä lämpötilakin laski noin 5 asteeseen, niin miten se järven lämpötila tuosta muka edes voisi nousta? Lajia kunnioittaen kuitenkin uinti järjestettiin, joten ihan hyvä. Tähän kohtaan on muuten pakko lainata Jari Aaltosta, joka kisasi aikaisemmassa Tuusulanjärven triathlonissa vuonna 1988. Jari ui ilman märkäpukua. "Ei sellasia silloin tarvittu, kun vesi oli 16 astetta lämmintä." Niinpä, provosoivasti voisi kysyä, onko nykyiset triathlonistit tehty sokerista? Suomessa vesi nyt vain usein on aika hyistä.

Olin itse lähestulkoon varma, että uintiosuutta ei tulla uimaan. Kotoa lähtiessä ja ovea sulkiessa jopa mietin, että heivaisinko vielä märkäpuvun repusta pois? Muutama ylimääräinen kilo selässä on aina epämukavaa varsinkin, jos kisakeskukseen ajaa fillarilla. Näin jälkikäteen ajatellen oli onni, että en pukua matkasta jättänyt. Tämä kuvastaa muuten hyvin sitä ongelmaa, joka kisajärjestäjien viime hetken päätöksiin juurikin liittyy. Varasin matkaan Vantaalta Tuusulaan tasan kaksi tuntia, mutta jostain syystä matkaan meni laskettua enemmän aikaa. Saavuin kisapaikalle vain 30 minuuttia ennen lähtöä. Kun kisapaikka on aivan uusi, ilmoittautumismateriaalikin pitää hakea ja kaikki varusteet laittaa paikoilleen, niin tuskan hiki alkoi nousta otsaan. Uinnin starttiin oli aikaa enää noin 5 minuuttia ja vaihtopaikkakin oli jo lähestulkoon tyhjä, kun vielä kiskoin märkäpukua päälle. Eipähän tullut odotellessa vilu tai kerennyt yhtään ajatella veden kylmyyttä, kun hiki päässä yritti saada kaiken järjestykseen. Nippa nappa kerkesin ja siirryin uintiporukan perään odottamaan.

Juuri ennen uintia kysäisin vieruskaverilta, mitenköhän pitkä matka uinti tulee olemaan? Uintiosuus oli kuulemma lyhennetty hyisen veden takia ja sprintin uintimatka oli nyt 400 metriä aikaisemman 750 metrin sijaan. Lähtö tapahtui tämän takia myös rannalta, vedessä tapahtuvan lähdön sijaan. Ihan hyvä näin, tuskin kukaan halusi veteen odottamaan ja hytisemään. Kun lähtö tapahtui ja kaikki juoksivat veteen, niin vesi ei tuntunutkaan niin kylmältä, kuin olin pelännyt. Ehkä veressä olevan adrenaliinin takia kylmyyttä ei heti oikein edes huomannut. Olin myös asennoitunut: Kerran se vain kirpaisee.

Sprintterit lähdössä kylmään veteen. Kuvan lähde: GasreSports.

Sup -laudoilla varmistettiin uinnin turvallisuutta. Kuvan lähde: GasreSports.

Uinti oli tietenkin ihan täyttä räpiköintiä, kun kylmien vesien takia en ollut vielä päässyt testaamaan märkäpukua kertaakaan luonnonvesiin tänä vuonna. Kisaajiakin oli niin paljon, että reitin käännöksillä oli ruuhkaa. Selityksen makua tietenkin, kun olen vieläkin niin huono uimari :) Vasta oikeastaan lyhyen uintimatkan loppusuoralla sain kauhottua muutaman kroolivedon ja matka tuntui loppuvan ennen kuin alkoikaan. Rannasta noustessa varpaat tuntuivat aika kohmeisilta ja lopun asvaltti ei todellakaan hellinyt jalkapohjia. Tähän olisin toivonut jonkinlaista mattoa jalkojen alle. Ensimmäinen vaihtopiste meni hitaasti. Pohjetta alkoi krampata, kun riisuin märkäpukua. Käytin myös aika paljon aikaa siihen, että kuivasin itseäni pyyhkeeseen. En todellakaan halunnut lähteä kylmän uinnin jälkeen ajamaan märkänä ja hytistä kylmässä ilmavirrassa. Aikaahan siihen tuhraantui, mutta en tekisi toisin. Uinnin ja vaihdon yhteisaika oli 15:05 min ja sijoitus silloin 137/145 kaikista sprinttereistä. Hieman ärsyttää, kun omalta kohdaltani tuota uinnin ja vaihdon aikaa ei ole eritelty, tuloksia katsellessa näin on monen muunkin kohdalla...? Tarkempi data olisi aina paikallaan, jotta väliajoista voi vetää oikeanlaista analyysia ja parantaa omaa suoritustaan tulevaisuudessa.

Vaihtopaikalla päätin vetää irtohihat päälle, jotta heti alkumatkasta olisi lämpö päällä. Näin jonkun vetävän takkiakin päälle, mutta se kyllä kostautuisi varmasti loppumatkasta kuumuuteen läkähtymisenä, jos ajaa riittävän lujaa. Jälkikäteen ajatellen jopa ilman irtohihoja olisi ehkä pärjännyt. Lähdin heti alusta ajamaan kovaa. Pyörä tuntui kulkevan todella hyvin. Harmittaa, kun en alkuhässäkän takia tajunnut nollata pyöräni mittaria, jotta olisin saanut ihan tarkkaa dataa. Hämmennyin, kun heti alkumatkasta jostain syystä eteeni päästettiin risteyksestä auto. Jouduin käyttämään jopa käsiä vähän jarruilla, jotta ei tulisi vaaratilannetta. Auto ryömi hitaampien pyöräilijöiden takana ja kun itse olin paljon nopeampi, niin sehän oli edessä tukkeena. Pienen pähkäilyn jälkeen päätinkin lähteä siitä ohi. Kun tiet eivät ole suljettuja, niin tällaista joskus tapahtuu. Taisi autoilija olla vähän hämmentynyt tilanteesta, kuten myös itsekin olin. Tämän episodin jälkeen muiden pyöräilijöiden selkiä tuli vastaan jatkuvasti ja välillä tuli poljettua pitkiäkin pätkiä oikean kaistan vasemmassa reunassa, kun ohitettavia oli niin paljon.

Ruuhkaa pyöräilyssä. Kuvan lähde: JäPy, Tiina Terrinen.


Pyöräilyreitti kulki suhteellisen tasaisessa maastossa hyväpintaisia väyliä pitkin Vanhankylän niemestä Tuusulan suuntaan ja takaisin. Kerran tehtiin pieni edestakainen pisto Ruskelan kohdalla Jäniksenlinnan suuntaan. Tien pinta oli erinomaisessa kunnossa (päällystetty kesällä 2016) ja ne vähät kuopat oli merkattu hyvin näkyvällä sprayllä. Erinomasta toimintaa. Kääntöpaikatkin oli toteutettu erinomaisesti ja niihin tulon huomasi kaukaa. Reitillä oli vain muutama lyhyt ylämäki, pääosin oli pitkää tasaista. Tuultakaan ei hirveästi ollut, mutta koskaan sekään vähä ei tuntunut olevan ihan myötäinen, kummallista. Sprintissä oli luonnollisesti peesikielto, eikä toisen peesistä siis voinut hyötyä. Jokainen teki omaa suoritustaan. Tästä ja maastosta johtuen lisätangot pyörään olisivat varmasti nopeuttaneet suoritustani, mutta huonojen säiden takia en päässyt niitä ikinä tänä vuonna vielä testaamaan. Jätin sitten mieluummin asentamatta, kuin katua testaamatonta päätöstä (Ai että kun saisi joskus kokeilla oikeaa triathlonpyörää alla). Juurikaan lujempaa en olisi pyöräilyä enää pystynyt suorittamaan. Reisiä ei niinkään hapottanut, vaan riittävä hapen saanti rajoitti vetohaluja. Pakko olla siis pyöräilyyn tyytyväinen. Pyöräilyn loppuaika oli 34:42 min ja sijoituksena jo 36. nopein 147:stä. Matka oli tosin alimittainen, eli 18,7 km, joten keskinopeuteni oli noin reilut 32,3 km/h.

Pyöräilystä juoksuun tapahtuva vaihto sujui ripeästi. Kypärä pois ja kenkien vaihto, se siinä. Aikaa meni 1:10 min (48. nopein). Juoksureitti lähti kohti Vanhankylänniemen kärkeä, josta se kääntyi takaisin ja kiersi osittain järvenrantoja pitkin kohti Kaakkolan asuinaluetta. Siellä juostiin lyhyt silmukka ja palattiin takaisin kisakeskukseen. Oma juoksuni lähti alussa käyntiin vähän nihkeästi. Ensimmäisellä kilometrillä meinasi oikea pohje koko ajan krampata, joten en uskaltanut pitää kunnon vauhtia. Kun pohje pikkuhiljaa tuntui paremmalta, niin sitten alkoikin tulla kuuma.

Vaihtopaikan reuna tuli tutuksi viimeistään juoksuosuudella.

Lähes koko matka oli asvalttia ja maasto tasaista. En kuitenkaan oikein päässyt kunnon juoksurytmiin. Ehkä siksi, koska juoksua ei vain ole tullut muutamaa kertaa enemmän vuoden aikana harrastettua tai siksi, että sopivaa (nopeampaa) peesiä ei oikein löytynyt. Taisin koko juoksumatkalla ohittaa kaksi ja minut ohitettiin kaksi kertaa. Löntystelin siis samantasoisten joukossa. Ensimmäiset 2 km meni tahtiin 5:05 min/km ja seuraavat 2 km tahtiin 4:58 min/km. Loppu 1,13 km menikin jo aikaan 4:41 min/km. Yhteenvetona siis 4:57 min/km, eli vauhtina 12,2 km/h. Yhteensä sprintin juoksuosuus meni aikaan 25:18 min (54. nopein). Sprinttitriathlonin lopullinen yhteisaika oli 1:16:16 h. Sijoitus 54/144. Omaa tasoani siis, ei hirmu hyvin, mutta ei hirmu huonostikaa. Uintia kun hioisi, ostaisi alle triathlonpyörän ja juoksisi vaikkapa kerran viikossa, niin varmasti näkyisi tuloksissa. Jostain syystä jää aina tekemättä... :)

Juoksureitti kulki osittain järven rantoja. Kuvan lähde: JäPy, Mikko Rantanen.


Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty. Kilpailun aikana käytössä oli rantasauna peseytymistiloineen. Vessoja oli varattu riittävästi ja vapaaehtoisia riitti jokaiseen hommaan. Maalissa tarjoiltiin vettä ja mehua, banaania, kismet-patukoita, rusinaa, jotain palautusjuomaa ja rahkaa, joten huollon suhteen kaikki toimi paremmin kuin hyvin. Kunniamaininta myös siitä, että kisainfo oli tehty Youtube-videona ensikertaa kaikkien triathlon kisojen historiassa. Näinhän se pitäisikin hoitaa nykymaailmassa.

Maaliintulon tarjoilua Tuusulanjärven Triahtlonissa. Homma pelitti hyvin.


Jos risuja pitäisi jostain antaa, niin ehkä tuosta uidaan-ei-uida-uidaan sittenkin -spekulaatiosta. Olisi sen päätöksen voinut tehdä jo päivää aikaisemmin, niin kuin oli alunperin luvattu. Olisi varmasti helpottanut monen kisaajan yöunia. Toisekseen vähän hämmästyttää tuo pyörien haku vaihtopaikalta vasta kisan jälkeen. Pyörän sai hakea vasta, kun viimeinenkin kisaaja oli päättänyt pyöräilyosuuden. En tiedä, miksi moinen sääntö? Nyt jouduin itse odottelemaan noin 30 minuuttia, jotta pääsisin kotimatkalle. Muissa kisoissa moista sääntöä ei ole. Toisaalta on myös samalla pakko nostaa tästä pyörien valvonnasta hattua. Tarkkaavaisesti syynättiin, että pyörän numero vastaa kisaajaa (tosin vieläkin tarkemmin olisi pitänyt katsoa, että sekä kisanumero ja pohkeeseen kirjattu numero täsmää pyörään). Nämä vapaaehtoiset joutuivat myös juoksemaan koko ajan paikasta toiseen, kun ihmisiä tuli markkausnarujen ali. Kertoo siis alimiehityksestä tällä saralla. Olen aina ihmetellytkin, miksi muissa kisoissa ei pyöriä kunnolla valvota? Periaatteessa, jos olet oikein hyvää kilpapyörää vailla ja pokkaa löytyy, niin suuntaa lähimpään triahtlonkisaan ja etsi kallein hiilikuitukilpuri. Siinäpä pitkäkyntinen nappaa sen kaikkien silmien alta helpommin, kuin lapselta tikkarin. Pelottavaa, kun oikeasti ajattelee.

Sprinttimatkan kaikki tulokset näkee tästä. Ensi vuonna sitten todennäköisesti uudestaan. Hatunnosto Tuusulanjärven triathlonin kisajärjestäjille ja vapaaehtoisille. Sääkin suosi paremmin kuin hyvin. Eipä voi valittaa.

Tuusulanjärven triathlon 2017 tulokset. Kärjelle hävitystä ajasta puolet tapahtui jo ennen ekaa vaihtoa. Hyvä vai huono?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...