Pyörälenkki: Vanhaa kolmostietä Hyvinkään Rautatiemuseoon, 92 km

Maantiepyöräilyssä parasta on tietenkin maisemat, vauhti ja se fiilis, kun saa vain ajaa. Matka on usein tärkeämpi, kuin päämäärä. Välillä kuitenkin päämäärälläkin on väliä. Itse esimerkiksi tykkään kerran vuodessa käväistä Hyvinkään Rautatiemuseossa. Näin kesähelteillä jykevässä tiilihallissa on ihanan viileää. Samalla näkee historiallisesti vaikuttavia ja massiivisia junia, jotka tekevät aina vaikutuksen. Ei sitä vain pysty tajuamaan, miten joku on voinut moisia vempeleitä suunnitella ja toteuttaa. Tulee aina nöyrä ja jalat maassa oleva fiilis. Aina en kuitenkaan välttämättä edes käväise museon sisällä, vaan käännyn heti takaisin kauppareissun jälkeen. Miksi? Hyvinkäälle vain on jotenkin kiva pyöräillä. 

Lämmittelyn saa tehtyä hyvin pyörätietä pitkin ja sen jälkeen pääsee halutessaan paahtamaan suoraa tietä niin lujaa kuin jaksaa, tahtoo tai pystyy. Ensiksi pitää tietenkin selvittää älykkyys- ja logiikkatesti, eli miten päästään Kivistön ikuisen työmaaremontin läpi pyörällä. Kivistössä viitoitus on pyöräilijöille päin persettä ja pyörätie voi äkisti katketa mistä kohtaa tahansa :) Etsivä kuitenkin löytää ja yrityksen/erehdyksen kautta paras reitti on alkanut hahmottua. 

Vantaan Kivistö ja sen ikuinen työmaa taitaa olla jo loppusuoralla.

Pyörätie loppuu noin 13 km kohdalla ja tämän jälkeen poljetaan autotien piennarta, joka on pääosin ihan hyvässä kunnossa ja sopivan levyinen. Vanha kolmostie (seututie 130) kulkee ihan Hämeenlinnanväylän vieressä ja vie ilman kartanlukua suoraan Hyvinkään Rautatiemuseoon. Parasta pyöräilyssä onkin, kun reittiä ei tarvitse vilkuilla alvariinsa, vaan voi vain polkea ja polkea. Mitä vähemmän pyöräillessä joutuu ajattelemaan, sitä lähemmäksi nirvanaa pääsee. 

Alkumatka Hyvinkäälle on pyörätietä, joka kuitenkin loppuu jo noin 13 km kohdalla. 

Jonkun verran mäkiäkin reitiltä löytyy, mutta mitään hirmuisen jyrkkiä ja pitkiä ne eivät ole. Muistaakseni kahdessa mäessä vauhti hiljenee merkittävästi, mutta muuten hyvällä myötätuulelle ylämäet pääsee noin 25 km/h keskinopeudella ja suorilla päästään helposti yli 30 km/h keskariin. Jos saa ajoparin mukaan, niin vielä parempi. Ainut harmituksen aihe on rekat, joita reitin alkupuolella tulee vastaan. Paikoitellen ne ovat heittäneet pientareelle soraa, joka ärsyttää. Osa tekee myös ohituksia aivan liian läheltä, jolloin ilmavirta tuntuu tarttuvan myös pyörään.

Ensimmäinen taukopaikka on hyvä pitää Nummenniityn kahvila Roosan pihalla. Nyt ollaan siis Nurmijärvellä. Tähän mennessä on ajettu Vantaalta noin 32 kilometriä ja 1 h 20 minuuttia. Ulkona on aina hyvin tilaa ja luksuksena pääsee ihan varjopaikkaan pitämään taukoa. Ei muuta kuin perse penkkiin, taskusta eväät ja pöydän ääreen syömään. Roskat saa hyvin jätettyä roskikseen. Kuuluu helposti top10 taukopaikkoihin maantiepyörän kanssa.

Taukopaikalla. Hämeenlinnanväylä kulkee ihan puiden takana kuvan oikeassa reunassa.

Ensimmäinen taukopaikka Nummeniityn kahvila Roosan vieressä.

Taukopaikan jälkeen tien piennar on erinomaisessa kunnossa ja se jatkuu melkein tasaisena vajaa 10 km, eli noin 15 minuuttia. Vähän ylikulkusillan jälkeen vanhasta kolmostiestä (seututie 130) käännytään oikealla (Uudenmaankatu) Hyvinkään keskustan suuntaan, jossa Rautatiemuseo sijaitsee. Matkaa on taitettu tähän asti noin 42 km. Loppupätkä on taas hyvää pyörätietä. Tällä reitillä ohitetaan muun muassa Vantaanjoki ja tasoristeys, jyrkkä ylämäki, ruokakauppoja, koulu ja lopulta hautausmaa. Tätä suoraa pätkää ajetaan yhteensä noin 5 km ja 15 minuuttia, kunnes vastaan tulee Rautatiemuseoon ohjaavat kyltit.

Ensimmäinen kerta, kun joudun pysähtymään pyörällä tasoristeykseen.

Suomen Rautatiemuseo - Mitä Hyvinkäältä löytyykään?

Noin 46 km polkemisen ja 2 tunnin ajoajan jälkeen ollaankin sitten perillä Hyvinkäällä ja Suomen Rautatiemuseoolla. Wikipedia tietää kertoa, että museo perustettiin vuonna 1898, ja se sijaitsi aluksi Helsingissä, kunnes se siirrettiin Hyvinkäälle vuosina 1973–1974. Museo on avoinna kesäkaudella 1.6. - 31.8. Ma - Su 10–17. Aukioloaikojen puitteissa sopii siis hyvin päivän mittaisen pyöräreissun kohteeksi. Liput maksavat 10 €, mutta tänne käy luonnollisesti museokortti, jonka ostamista suosittelen.

Suomen Rautatiemuseon julkisivu. Muutamaan pyöräilijäänkin on varauduttu, kun pyörätelineitä löytyy.

Rautatiemuseon aulasta löytyy pienoismalli omasta museosta. Hauska ja näppärä.

Museossa on näyttelyalaa noin 5 000 neliömetriä kolmen hehtaarin alueella. Pysyvään näyttelyyn kuuluvat muun muassa ainutlaatuiset ja historialliset Venäjän keisarin vaunut ja Suomen presidentin salonkivaunu. Höyryvetureita on esillä kymmenen, muun muassa Suomen vanhin säilynyt veturi vuodelta 1868 sekä useita suomalaisvalmisteisia vetureita. Tavaraliikenneveturi Truman on oma suosikkini ihan kokonsa puolesta. Lisäksi museossa on vuosittain vaihtuvia näyttelyitä, kertoo wikipedia. Itse olen perinteisesti pyöräillyt tänne joka vuosi ja rehellisesti sanoen oikein mikään ei ole vuosien saatossa muuttunut. Lättähattu-rautiovaunu taitaa olla "uusin uutuus" ja sekin on jo parin vuoden takaa. Aika köykäistä on tuo uudistuminen ja korona on vielä tehnyt takapakkia, kun kohta mihinkään ei muka saisi koskea.

Jos olet insinööriteteistä kiinnostunut, niin olet varmasti otettu siitä, että höyryveturin allekin pääsee kurkkaamaan.

Se mistä itse tykkään eniten rautatiemuseossa on tietenkin junien tekniikka. Kiva pohdiskella miten kaikki toimiikaan ja jopa yhden junan alle pääsee kurkistamaan. Sitten on tietenkin noiden junien koko ja massiivisuus. Kesähelteillä suurta plussaa saa siitä, että täällä on oikeasti viileää. Joskus olen tullut tänne pelkän viilennyksen takia. En yhtään liioittele, jos sanon, että kannattaa varustautua ohuella takilla/liivillä. Vaikka monesta junasta onkin esillä pieni infotaulu, niin silti kaipaisin paljon lisää tietoa aiheista. Niin paljon potentiaalia tässä olisi, että ihmettelen miten nykytekniikkaa ei oikein hyödynnetä. Skannattavat QR-koodit yms virtuaalikierrokset olisivat mahtavia...

Museon pihalla on raideleveydeltään 184 millimetrin puistorata lapsille, jolla liikennöidään kesäisin ja erityisinä tapahtumapäivinä. Puistoradalla käytetään museon ja harrastajien 1:8-mittakaavan kalustoa. Rautatiemuseota ylläpitää Rautatiemuseon säätiö ja toimintaa tukee Rautatiemuseon ystävät r.y. Museon suurimmat rahoittajat ovat valtio (Opetus- ja kulttuuriministeriö, museolain perusteella), VR ja Hyvinkään kaupunki. Tällä hetkellä museon vakituinen henkilökunta käsittää yhdeksän työntekijää. 

Tuusulan Rautatiemuseon takaa löytyvää pihaa. Lapsille löytyy juna-ajelua.

Jos on väsynyt kävelemään, niin ulkoa kesäkahvilasta voi ostaa evästä, tai syödä vaikka omia eväitä. Aivan kivenheiton päästä löytyy myös kauppoja, joissa voi käydä täydentämässä energiavarastoja. Näitä hauskasti nimettyjä kauppoja on muun muassa K-Market Veturi ja K-Market Ukko-Pekka. Lähes uniikin K-Market Ukko-Pekasta tekee se, että se on rakennettu moduulitekniikalla vain parissa kuukaudessa yhteistyössä FM-Hausin kanssa (lähde). Sitä on myös näin ollen helppo laajentaa. En kyllä tosin ymmärrä, miten kaksi kauppaa voi olla noin 300 metrin päässä toisistaan.

Rautatiemuseon viereen on noussut uusi K-Market Ukko-Pekka. Rakennettu vuonna 2020.

Jos on Rautatiemuseolle asti löytänyt, niin takaisintulomatka sujuu helposti jo poljettua reittiä pitkin. Tauonkin voi pitää samassa paikkassa, jos siltä tuntuu. Yleensä itse kuitenkin skippaan tämän, jos olen juuri Rautatieaseman pihalla syönyt. Tämä myös siksi, koska takaisin tullessa on yleensä myötätuuli ja tällä suoralla suorastaan lentää eteenpäin. Miksi siis hidastella, jos ei ole tauolle tarvetta. Pitää sen vähän myöhemmin jollain bussipysäkillä. Jos haluaa vaihtelua, eikä halua mennä Kivistön läpi esimerkiksi tietöiden takia, niin voi myös vaihtoehtoisesti kiertää Keimolan kautta, kuten itse tein. 

Keimolanmäen ja sen vanhan moottoriradan valvontatorni, joka kunnostettu taideteokseksi.

Yleensä Hyvinkään Rautatiemuseoon ja takaisin polkee reilussa kolmessa tunnissa. Joskus eteen tulee kuitenkin vaikkapa yllättävä sadekuuro, jota odotellessa ja tien kuivumista katsellessa aikaa voi tuhraantua paljon enemmänkin. Garmin Connect suoritustani voit katsella tästä linkistä. Ei muuta kuin vapaapäivänä pyörä alle ja suunnaksi Hyvinkään Rautatiemuseo. En usko että tulet pettymään.

Reitti Hyvinkään Rautatiemuseoon. Matka reilut 90 km ja sadekuuron odottelun takia aikaa tuhraantui yli 4 h.