Piiloindeksointi - Huijaus, jota ei ole kriminalisoitu

Luin tuossa joskus Nordnetin talousvalmentaja Martin Paasin blogiartikkelin: Ihmiskunnan suurin puhallus: piiloindeksointi. Artikkeli oli niin mainiosti kirjoitettu, että nyt on ihan pakko lainata osaa tekstistä. Vaikka aihe ei sinänsä ole mikään uusi tai ihmeellinen, niin kirjoittajan näkökulma on kuitenkin erilainen ja sopii blogini aihealueeseen kuin nenä päähän. Toisekseen en ole aiheesta tänne oikeastaan mitään kirjoittanut, joten pakkohan tästä on siis lyhyt artikkeli kirjoittaa. Samaa aihetta on käsitellyt myös Random Walker kirjoituksessaan: Sijoitusmaailman suurin ”huijaus", jota tulen tässä myös lainaamaan.

Mikä piiloindeksoinnissa on ongelman ydin?

Mikä tässä aiheessa on siis ongelma? Piiloindeksointi on lyhyesti sanottuna sijoitusten hoitoa siten, että aktiivisen sijoittamisen sijaan seurataankin vain indeksiä, esimerkiksi OMXH25-osakeindeksiä (sisältää Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta yhtiötä). Salkun- tai rahastonhoitaja ei siis edes pyri omalla erinomaisella näkemyksellään valitsemaan tulevaisuudessa parhaiten tuottavia osakkeita salkkuun, vaan tekee päätökset pelkästään ja vain indeksiä seuraamalla. Kun indeksissä tapahtuu muutos, niin varainhoitaja tekee tismalleen samanlaisen muutoksen ja ostaa tai myy osakkeita. Vähän kuin siis vain lämpömittarin arvoja seuraisi. Hämäräksi ja osittain huijaukseksi tämän tekee puolestaan se, että sijoittamisen väitetään olevan aktiivista ja siitä veloitetaan sen mukaiset suuret kulut, vaikka se ei sitä tulosten mukaan olekaan. Jos asiakas tietäisi, että esimerkiksi rahastoa ei hoidetakaan aktiivisesti, niin miksi hän maksaisi siitä turhaan kuluina pahimmillaan noin 10x vastaavaa indeksi- tai ETF-rahastoa enemmän?

Urheiluanalogialla tilanne olisi siis vähän sama, kuin perusjamppa väittäisi olevansa huippusuunnistaja, vaikkei tajuaisi kartasta ja suunnistuksesta hölkäsen pöläystä. Juokseminen kuitenkin sujuu erinomaisesti ja hän löytää rasteille pelkästään muita seuraamalla. Yritysmaailmassa analogia voisi olla seuraavanlainen: Apteekissa markkinoitaisiin kalliimpaa, mutta vain erinimistä särkylääkettä parempana ja tehokkaampana, vaikka itse tuote olisikin tismalleen sama teholtaan ja vaikutuksiltaan kuin halvempi valmiste. Totuus on kuitenkin molemmissa aivan toisenlainen, kuin väitetään. Volkswagenin päästö-huijaus on osoittanut, että lähestulkoon kaikki on mahdollista ja järkevä sijoittaja on aina vähän skeptinen. Markkinamiestä ei kannata ikinä sinisilmäisesti uskoa.

Aktiivinen salkunhoito häviää usein indeksille

Aktiivinen salkunhoito ja markkinoista näkemyksen ottaminen ei sinänsä ole huono asia, koska sitä osittain itsekin harjoitan. Todellisuudessa suurin osa rahastoista ja näin ollen sijoittajista kuitenkin häviää vertailuindeksilleen kulut huomioiden. Tämän ei pitäisi edes tulla kenellekään yllätyksenä, koska markkinat muodostavat tämän indeksin, jolle puolet sijoittajista häviää ja puolet voittaa. Kulujen vähentämisen jälkeen kuitenkin se suurin osa indeksin voittajistakin häviää indeksille, eli markkinan keskimääräiselle tuotolle. Näin ollen keskimääräistä parempaan tuottoon pääsee tilastollisesti todennäköisimmin ja parhaiten vain tylsästi passiivisella sijoittamisella, indeksirahastoja (passiivisesti hoidettu sijoitusrahasto) tai ETF-tuotteita (pörssistä ostettava indeksiosuusrahasto) ostamalla. Jos etsit reilusti halvinta ja parasta Suomeen sijoittavaa indeksirahastoa, niin sijoita Nordnetin Superrahastoon. Tästä olen kirjoittanut jo artikkelin, joten eipä siitä oikeastaan sen enempää. Aiheeseen liittyen pitää vielä mainita Arvopaperin uutinen, jossa kerrotaan, että USA:n sijoittavat indeksirahastot saavuttivat jo aktiivisten rahastojen pääomat. Tämä on aika merkittävää, koska takamatka oli melkoinen. Syynä nettomerkintöjen huimaan kasvuun on tietenkin pienemmät kulut ja se, että aktiiviset salkunhoitajat häviävät tuotossa indeksille.

Jos kuitenkin etsit aktiivisesti hoidettua rahastoa, jonka tarkoituksena olisi poimia helmet osakemarkkinoilta, niin ole varovainen. Huomio piiloindeksoinnin mahdollisuus ja lue tämä artikkeli loppuun. Esimerkiksi itse kerroin artikkelissa: Miten minä sijoitan - Tilanne ennen ja nyt, miten olin joskus sijoittamisen alkuaikoina hairahtunut ja sijoittanut Nooa Säästöpankin Kotimaa rahastoon, jossa kulut olivat korkeat ja tuotto hävisi indeksille. Periaatteessa se on lähellä piiloindeksointia (2013 vuosikertomuksessa Tracking error 3,1 %), jossa "aktiivisuutta" on periaatteessa vain se, että salkun osakkeiden kiertonopeus on suuri (106 %). Toisin sanoen vuodessa salkunhoitaja kerkiää myymään/ostamaan koko osakesalkun sisällön ja vähän yli. Näiden osakkeiden veivauksella ja ainaisella vaihtamisella sitten muka perustellaan tuo ylisuuri kulu aktiivisuuden varjolla.

Kuvan lähde: Nordnetblogi.

Aktiivisuuden mittaus - Trackin error ja Active Share

Varainhoitobisneksessä on ollut vähän maan tapa myydä rahastoa unelmilla ja kaunopuheisuudella, joka muilla aloilla tulkittaisiin ehkäpä valehteluksi ja jonkinasteiseksi huijaukseksi. Suurin osa aktiiviseksi itseään mainostavista rahastoista suoraan sanottuna huijaa asiakkailtaan suurempia kuluja aktiivisen kaupankäynnin ja markkinanäkemyksen varjolla, todellisuudessa ollen melko passiivinen indeksirahasto. Rahastoa myydään siis suuren tuoton lupauksella ja sillä perusteella, että sitä hoitaisi ja näkemystä ottaisi Roope Ankka-mainen markkinanero. Rahaston hoidosta laskutetaan suuret kulut, mutta todellisuudessa se häviää jopa indeksille (katso ylempi kuva), johon sijoittaminenkin olisi ollut kertaluokkaa halvempaa.

Martin Paasi kirjoittaakin artikkelissaan, että aktiivinen salkunhoito on helposti todennettavissa tutkimalla arvopaperisalkun ja vertailuindeksin päivittäisen tuottoeron vaihtelua, niin sanottua “tracking-erroria”. Mikäli luku on alhainen, eli rahaston ja salkun päivittäiset arvomuutokset ovat keskimäärin samansuuntaisia ja -suuruisia, on syytä epäillä, että arvopaperisalkun koostumus on käytännössä sama kuin vertailuindeksin, kirjoittaa Paasi. Hän myös lisää, että jos kyseessä on aktiivisesti hallinnoitu rahasto, jonka aktiivisuudesta veloitetaan korkea palkkio, ongelma on ilmeinen.

Parhaiten aitoa aktiivisuutta voi kuitenkin seurata Active Share luvulla (aktiiviosuus). Tästä olenkin kirjoittanut artikkelin: Active Share - Aidosti aktiiviset rahastot vs. oma salkkuni. Jotta tämä artikkeli pysyy riittävän lyhyenä ja selkeänä, niin en avaa sitä yhtään enempää. Kiinnostuneille suosittelen kuitenkin tutustumaan linkin kautta artikkeliin.

Piiloindeksoinnin pieni kulu - Paljonko huijaus voikaan todellisuudessa maksaa

Jos väitetään, että omaa näkemystä markkinoista otetaan ja näin ei oikeasti tapahdukaan, niin kyseessä on jonkinasteinen huijaus. Pienikuluiseen indeksirahastoon sijoittamalla olisi siis päässyt halvemmalla ja varallisuus olisi kasvanut sen säästetyn hallinnointikulun verran enemmän (Euroopan keskiarvo 1,42 % hallinnointikuluissa). Vaikka vuodessa se ei vaikutakaan paljolta, vuosikymmenessä korkoa korolle efektin ansiosta se on huima summa. Mitä pidempi säästöaika, sitä suurempi vaikutus. Jos säästät vastasyntyneelle lapsellesi 2 400 euroa vuodessa (7 %-vuotuinen tuotto), kahden ensimmäisen elinvuoden ajan, supistuu hänen eläkepottinsa kahden prosentin kulujen seurauksesta 356 900 eurosta 106 400 euroon, eli 70 prosenttia, laskee Martin Paasi. Tulos on paperilla joka kerta yhtä ällistyttävä, vaikka samanlaisia laskuja on tullut tehtyä ja nähtyä kyllästymiseen asti. Piiloindeksointi on valitettavasti yleistynyt vuosikymmenien aikana, kertoo Paasi.

Yllä Yhdysvaltalaiset, itseään aktiivisesti markkinoivien rahastojen Active Share -lukujen kehitys, viimeiseltä kolmeltakymmeneltä vuodelta. Huomaa, että puolella rahastoista on 60 prosenttia alittava Active Share -osuus, jota pidetään passiivisen salkunhoidon rajana. Kuvan lähde: Nordnetblogi.

Mikä tekee Martin Paasin artikkelista hauskan, on etenkin sen mielenkiintoinen juttu Ruotsista. Vuoden 2013 lokakuussa Ruotsin suurimman rahastoyhtiön, Roburin toimitusjohtaja totesi rehellisesti haastattelussa, vähän kierrellen ja kaarrellen sivulauseen kautta, että todellinen aktiivisuus on minimaalista. Tästä sanomisestaan hän joutui edesvastuuseen, kirjoittaa Martin Paasi. Rahastoyhtiön toimitusjohtaja myönsi siis kyseiset Roburin rahastot piiloindekseiksi, vaikka niitä myydään aktiivisina rahastoina. Koska niistä veloitetaan kuitenkin sen mukaiset 1,4 prosentin kulut, Ruotsin vastine Osakesäästäjien keskusliitolle (Aktiespararna), päätti ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin Roburia vastaan. Kuulemma myös Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa on vireillä vastaavanlaiset prosessit, kertoo Paasi. Aika näyttää, miten niissä tulee käymään.

Munaton Finanssivalvonta ja eläkeyhtiöiden laiska raha - Ongelma koskettaa lähes kaikkia

Arvopaperi-lehti kertoo, että esimerkiksi Norjan suuressa oikeudenkäynnissä maan suurin DNP pankki hävisi 180 000 rahastosäästäjän ryhmäkanteen hovioikeudessa ja joutui maksamaan kaappi-indeksoinnistaan 34 miljoonan euron korvauksia. Meidän munatonta finanssivalvontaa asia tuskin hetkauttaa yhtään, vaikka pitäisi.

Tässä kerrottu piiloindeksointi ei ole pelkästään tavallisten ja harvojen sijoittamista harjoittavien kadunmiesten ongelma, joilta nyt tavallaan huijataan liian suuria kuluja tietämättömyyden ja suurien lupausten toivossa. Monet instituutiot eläkeyhtiöistä hyväntekeväisyysjärjestöihin noudattavat samaa kaavaa ja syytävät rahaa näihin mukamas aktiivisiin rahastoihin. Random Walker kysyykin kirjoituksessaan, voiko eläkeyhtiöillä olla muita intressejä kuin kansalaisten eläkevarojen tuoton maksimointi sovitulla riskitasolla? Rahat ovat meiltä kaikilta ja me omistamme ne. Anders Oldenburgin vuonna 2009 laatiman tutkimuksen (löytyvän raportin sivuilla 24-25) mukaan suomalaisten eläkeyhtiöiden erilaiset aktiiviset markkinanäkemykset eliminoivat toisiaan niin, että kotimaisiin osakkeisiin sijoitetuista eläkevaroista yli 80 % on todellisuudessa indeksoituna. Osuus ei tällä hetkellä ole välttämättä täsmälleen sama, mutta toimintatavoissa mikään ei ole muuttunut, joten suunnilleen samoissa lukemissa varmasti ollaan nykypäivänäkin, kertoo Random Walker (sijoituskirjailija Jarkko Aho).

Kirjoittaja esittääkin kysymyksen: Miksi ihmeessä ammattisijoittaja toimii näin? Hän myös jatkaa: "Miksei eläkejärjestelmäämme uudisteta siten, että sijoitettaisiin yhteen indeksirahastoon 80 % ja yhteen aidosti aktiiviseen rahastoon 20 % varoista? Näin me kaikki asiakkaat (veronmaksajat) saisimme täsmälleen saman bruttotuoton kuin nykyjärjestelmästä, mutta huomattavasti pienemmin kustannuksin, eli nettotuottomme olisi parempi." Syyksi Random Walker päättelee sen, että ketään ei oikeasti kiinnosta. Random Walkerin mukaan kysymys on monopoli-tyyppisen tilanteen negatiivisista vaikutuksista asiakkaille, koska kansalaisilla ei ole vaihtoehtoa esimerkiksi itse sijoittaa eläkejärjestelmään tällä hetkellä uppoavia varoja. Niin totta, voiko tuota enää paremmin perustella. Näin suoraan asian lukiessa päätelmä pistää yksinkertaisesti kuitenkin vain vituttamaan. Tuskin olen ainut.

Piiloindeksirahastoille on vaikea löytää minkäänlaisia perusteluita ja asiakkaan intressit eivät siis välttämättä ole tässä etusijalla. Olen aina kummastellut, miten eläkevarojen tai yleensäkin suuren varallisuuden hoitoon ja sijoittamiseen tarvitaan niin paljon kovapalkkaisia ammattilaisia? Kivahan se on olla muka tekevinään jotain sijoitustuottoja nostavia päätöksia, repiä siitä kunnon liksaa, syödä ravintoloissa ja poltella sikaria, vaikka totuus paremmista tuloksista olisi yleensä jotain muuta. Ennemmin tai myöhemmin tämänkaltainen huijaus kuitenkin vähenee ja kupla puhkeaa, kun sijoittajat ja kuluttajat heräävät. Valitettavasti se voi kestää todella kauan. Avoimuus olisi tässäkin asiassa kaikki kaikessa, siksi tätä blogiakin kirjoitan. Esimerkiksi suomalaisten eläkeyhtiöiden vuosikertomukset eivät mahdollista aktiivisten näkemysten tuottojen tai kustannusten tarkastelua. Olisi kiva tietää, mitä niissä salkuissa ylipäänsä on? Toisin on esimerkiksi Norjassa, jossa kuka tahansa voi mennä Norjan eläkerahaston nettisivuille ja tarkastaa sentin tarkkuudella, mihin rahat ovat sijoitettu. Helppoa, yksinkertaista ja läpinäkyvää.



(Alkuperäinen artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 28.6.2014)