Saksalaiset lähdeverot takaisin - Palautukset osinkoverosta

Joku tuntee varmaan lauseen: "Saksa on paska maa". Sitaatti ei ole peräisin sijoittajan suusta, mutta voisi erittäin hyvin ollakin. Vaikka Suomen ja Saksan välillä on voimassa oleva verosopimus, niin silti Saksa kohtelee ulkomaisia sijoittajia huonosti verottaen liikaa näiden osinkoja. Tämän kaltoin kohtelun takia saksalaisten osinkojen kohdalla häviää yhteensä noin 11,4 % tuotosta. Miksi? Avaan tätä matematiikkaa tässä artikkelissa ja lisäksi kerron, miten lähdeverojen takaisinhaku toimii. Miten homma tehdään kädestä pitäen, kauanko se kestää ja paljonko se tulee kustantamaan. Kannattaako hommaan ylipäänsä ryhtyä?

Tarvittavat paperit leimattuna ja Saksaan postitusta vaille valmiita. Kuka huomaa veroviraston virheen keskimmäisessä paperissa? Onneksi tällä ei ollut vaikutusta lopputulokseen. Kuva vanhemmasta vuoden 2017 prosessista.

Varallisuus kunniaan - Suomalaiset ovat persaukista kansaa

Näin vaalien alla on hyvä kerrata miten Suomella ja tarkemmin sanoen suomalaisilla menee. Poliitikot osaavat hyvin maalata mustan valkeaksi ja väittää, että taloudellisesti kaikki on hyvin. Esimerkiksi velkalukuja suhteessa bruttokansantuotteeseen käytetään herättämään erilaisia mielikuvia. Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomen tilanne on hyvä (julkinen velka suhteessa bkt:hen 71,6 % eli noin 24 500 euroa per suomalainen). Pitää kuitenkin muistaa, että bruttokansantuotteeseen lasketaan mukaan myös julkinen sektori, jonka osuus meillä on todella suuri ja melkein EU maiden korkeimpia, kertoo Veronmaksajat. Voisiko kansan syvien rivien hyvinvointia ja elintasoa mitata mieluummin varallisuuden kehittymisenä? Pitäisikö siis kysyä myös, mitä oikeasti tapahtuu ihmisille? Raha ei tuo onnea, mutta varallisuuden määrä helpottaa elämistä huomattavasti. Valitettavasti tässä suhteessa suomalaiset ovat todella köyhä kansa. 

Tulot ja menot - Kirjanpitoni vuonna 2022

Mitä vähemmän omaat rahaa, niin sitä enemmän sen puute stressaa. Raha ei tuo onnellisuutta, mutta se helpottaa elämistä ja eteen tulevia valintoja. Energiakriisi tai noussut inflaatio ei tunnu niin pahalta, jos tietää omaavansa sopivasti selkänojaa pahan päivän varalle. Tästä syystä vuosi 2022 ei juuri stressannut. Itse asiassa hämmästelen aina sitä, miten vähän kulutusvalinnat ja rahankäyttö ovat muuttuneet vuosien saatossa. Etenkin tänä vuonna tämän kirjanpito-artikkelin teko tuntui vaikealta, koska oikein mitään uutta ja erilaista sanottavaa ei ole. En jaksaisi toistaa itseäni kuin papukaija. En saa siitä mitään irti. Jos lukijana keksit, miten tästä vuosikoosteesta saisi enemmän irti, niin ehdota ihmeessä.

Onko ravintolassa syöminen kallista? - Vuosi lounasbuffettia takana

Ennen kuluttaminen ja reissaaminen oli suurelle osalle ihmisistä luksusta. Ulkomaille ja varsinkin etelään piti päästä vähintään vuosittain. Sitten tuli korona ja vähän kaikki muuttui. Enää ei välttämättä päässyt matkustamaan vapaasti. Osa ei edes halunnut saati uskaltanut enää matkustaa ja osa siirtyi katsomaan kotimaan matkailua ihan uusin silmin. Tavarastakin alkoi olla puutetta. Ravintoloille tämä oli katastrofi, kun Krista Kiuru halusi tehdä kaikkensa saadakseen kuppilat kumoon ja koiranputkea kasvamaan. Koska itse työskentelen ravintolatyöntekijänä, niin ymmärrän hyvin näiden yrittäjien ja alalla työskentelevien tuskan. Osittain tästä syystä halusinkin tukea läheistä ravintolaani ja päätinkin lounastaa vuoden lounaspuffetissa. Oliko ravintolassa syöminen sitten niin kallista ja saiko rahalle vastinetta?

Helenin Fiksusähkö Takuu 6kk - Ajatuksia tarjouksesta

Mikään ei taida nyt herättää enemmän keskustelua, kuin sähkönhinta ja kaikki mahdollinen sen ympärillä. Olen vähän hämmästynyt, että Helen toi äskettäin markkinoille Helen Fiksusähkö Takuu -sopimuksen. Helenin hallituksen puheenjohtajana toimii entinen Vihreiden kansanedustaja ja nykyinen Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen Osmo Soininvaara. Blogissaan hän on useasti kirjoittanut (esim tässä ja tässä), että olisi muita kohtaan väärin, jos Helen myisi sähköä asiakkailleen markkinahintaa halvemmalla. Muut ihmiset joutuisivat säästämään heidänkin puolestaan ja maksamaan sähköstään vielä olennaisesti enemmän. Tämä ei vaikuttaisi oikeudenmukaiselta ja siksi Helen ei näin tee. Perustelut ovat loogisia ja Soininvaara on fiksu mies. Silti takki kuitenkin kääntyi ja Helen kehitti tuotteen, jossa tavallaan yhdistyy hintakatto (20 senttiä/kwh) sähkölle, mutta kannustin säästää sähköä kalleimpaan hetkeen myös säilyy. Kannattaisiko sähkösopimus vaihtaa tähän? Mitä etuja ja haittoja tässä olisi?

Kaupankäyntikuluni ja niiden osuus salkusta

Osakesäästäjän ja -sijoittajan yhtenä pitkäaikaisena tavoitteena on minimoida kaupankäyntikulut. Turhia osto- ja myyntitoimeksiantoja pyritään välttämään, koska niistä aiheutuu vain kuluja. Kukaan ei pysty ajoittamaan toimeksiantoja markkinoilla täydellisesti ja harva edes suhteellisen onnistuneesti. Yleensä suurimmat "tappiot" tehdäänkin juuri myymällä nousevaa osaketta liian aikaisin tai ostamalla liian myöhään käänteen tehnyttä yhtiötä. Buy and hold-strategia on yleensä se paras ja kaikkea turhaa hötkyilyä tulee välttää. Jostain olen lukenut karrikoidun vertauksen: "Toimi siten, kuin sinulla olisi elämäsi aikana vain 10 mahdollisuutta ostaa tai myydä". Tuota ei kannata ottaa kirjaimellisesti, mutta virkkeessä on kyllä pointti. Keskity olennaiseen ja unohda kaikki muu hötkyily. Myös itselläni olisi tästä paljon opittavaa. Joskus on tietenkin pakko myydä tai ostaa osakkeita, kun sellaisia tilanteita eteen tulee. Esimerkiksi liika käteinen voi poltella nollakorkoisella tilillä, jolloin ylimääräiset rahat on hyvä sijoittaa tuottamaan paremmin. Joskus markkinat puolestaan vain hinnoittelevat yrityksen osakekurssin väärin (kuplahinta tai markkinapaniikki) tai jokin uusi tieto markkinoilla on saanut yrityksen tulevaisuuden näkymään uudessa valossa ja tähän on pakko ottaa kantaa. Silloin toimeksiannon tekeminen on järkevää.