Vuotta 2014 on jäljellä vielä pari viikkoa, mutta ajattelin kuitenkin jo nyt kirjoittaa lyhyesti osakesalkkuni tilanteesta ja tapahtumista vuoden varrelta. Miten minä sijoitan - Tilanne ennen ja nyt -artikkelissa avasin ensimmäistä kertaa osakesalkkuani. Kerroin myös mistä kaikki alkoi ja miksi sijoitan, mikä on tavoitteeni ja mitä virheitä ja epäonnistumisia on tullutkaan tehtyä. Suosittelen lukaisemaan jutun, jotta tiedätte paremmin missä mennään. Juurikaan paljon ei ole tapahtunut vajaassa vuodessa artikkelin julkaisun jälkeen. Se on oikeastaan ihan hyvä asia, sillä hötkyily yleensä vain pila pitkäjänteisen sijoittajan tuottoja.
Talousuutiset ja -lehdet ovat joka päivä täynnä erilaisia uutisia, vinkkejä, neuvoja ja kaikenmoista nousukauden tai laman povausta. Todellisuudessa tämä talousuutisointi on kuitenkin vain pelkkää kohinaa ja sitä voidaan korkeintaan pitää jonkinlaisena viihteenä, josta eri osapuolet saavat vain palkkansa. Vakavasti otettavia neuvoja tästä viihteestä ei kannata hakea. Joku viisas onkin joskus sanonut, että oikea sijoittaminen on lähes yhtä jännää kuin katsoisi maalin kuivumista seinällä. Ei taida kommentti olla ihan väärässä. Jotain pientä on kuitenkin salkussani tapahtunut ja siitä enemmän alla. Jos noin kerran vuodessa julkaisemani salkkukatsaus ei riitä, niin tilannettani voi seurata Sharevillen puolella nimimerkillä Downshiftaaja.
Julkaistu: 8. joulukuuta 2014
Julkaistu: 17. marraskuuta 2014
Sanyo Eneloop - Ladattavien akkuparistojen kunkku
Otetaanpa näin alustukseksi heti muutama havainnollinen kuvaus elävästä elämästä. Esimerkki 1: Olen juuri lähdössä lyhyelle juoksulenkille syksyisen pimeään metsään ja otsalampulle olisi taas tarvetta. Pistän sisälle pari juuri ladattua akkuparistoa ja lähden lenkille. Muutaman minuutin päästä hyvälaatuisen otsalampun valokeilasta onkin enää pieni tuikku jäljelle. Suunniteltu polkujuoksu pitääkin vaihtaa juoksureittiin valaistulla kaupunkialueella, ellei sitten ehdoin tahdoin halua nyrjäyttää nilkkaansa pimeässä johonkin kuoppaan tai kantoon. Esimerkki 2: Pelaan veljeni kanssa jaetulla ruudulla Halon moninpeliä verkossa, kun juuri kesken kiivaimman taistelun peliohjain sanoo sopimuksensa irti. Mitään ennakkovaroitusta vähäisestä varauksesta ei ole tullut, vaan keskelle ruutua lävähtää vain ehdotus ohjaimen uudelleenyhdistämisestä. "Perkele, juuri eilenhän mä nää mielestäni latasin". Nyt jostain äkkiä tilalle uudet paristot tai koko pelisessio ja tiimin voitto sen myötä on mennyttä.
Edellä olleet lyhyet omakohtaiset kuvaukset ovat esimerkkejä siitä, mihin huonot akkuparistot voivat pahimmillaan johtaa. Jos olet ladannut vanhat, mutta suhteellisen laadukkaatkin akkuparistot pari viikkoa sitten ja mitannut virtamittarilla niiden varauksen vielä juuri ennen käyttöönottoa, niin akut voivat olla silti lähes tyhjiä. Vanhojen akkuparistojen suuri itsepurkautuminen on vähentänyt niiden varausta ja virtamittaria vähänkään suurempi kuormitus saa ne tyhjäksi ja jännitteen nollaan. Tilanne on varmaan monelle tuttu. Eikö kunnon akkuparistoja muka ole olemassa? Ladattavien akkuparistojen laatu on parantunut aimo harppauksin vuosien saatossa niin tehon, vähäisen itsepurkautuvuuden kuin kasvaneiden lataussyklienkin määrässä. Nykyisin valmistajat lupaavatkin akkuparistoille 1 000 latauskertaa tai jopa vieläkin enemmän ja lähes koko varauksenkin luvataan säilyvän vielä viiden vuoden päästä. Ällistyttävää! Uuden sukupolven akkuparistot ovat pysyneet kuitenkin kuluttajilta piilossa, koska niitä ei vain yksinkertaisesti mainosteta missään. No nytpä sitten mainostetaan tässä blogissa :)
Edellä olleet lyhyet omakohtaiset kuvaukset ovat esimerkkejä siitä, mihin huonot akkuparistot voivat pahimmillaan johtaa. Jos olet ladannut vanhat, mutta suhteellisen laadukkaatkin akkuparistot pari viikkoa sitten ja mitannut virtamittarilla niiden varauksen vielä juuri ennen käyttöönottoa, niin akut voivat olla silti lähes tyhjiä. Vanhojen akkuparistojen suuri itsepurkautuminen on vähentänyt niiden varausta ja virtamittaria vähänkään suurempi kuormitus saa ne tyhjäksi ja jännitteen nollaan. Tilanne on varmaan monelle tuttu. Eikö kunnon akkuparistoja muka ole olemassa? Ladattavien akkuparistojen laatu on parantunut aimo harppauksin vuosien saatossa niin tehon, vähäisen itsepurkautuvuuden kuin kasvaneiden lataussyklienkin määrässä. Nykyisin valmistajat lupaavatkin akkuparistoille 1 000 latauskertaa tai jopa vieläkin enemmän ja lähes koko varauksenkin luvataan säilyvän vielä viiden vuoden päästä. Ällistyttävää! Uuden sukupolven akkuparistot ovat pysyneet kuitenkin kuluttajilta piilossa, koska niitä ei vain yksinkertaisesti mainosteta missään. No nytpä sitten mainostetaan tässä blogissa :)
![]() |
| Sanyo Eneloop-akkuparistot ovat ladattavien akkuparistojen kunkkuja, jotka kestävät 1800 latausta. 70 % varauksesta on jäljellä vielä viiden vuoden kuluttuakin. Vasemmalla Eneloop Pro. |
Julkaistu: 10. lokakuuta 2014
Ebola-epidemia - Taudin historia ja nykyhetki
Kaikkien aikojen suurin ja pahin Ebola-epidemia historiassa riehuu Länsi-Afrikassa. Yritykset saada epidemia kuriin kangertelevat. Ebola on yksi maailman vaarallisimmista taudeista ja vaarana on, että se leviää hallitsemattomasti rajojen yli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan epidemian kulkeutuminen Länsi-Afrikasta Suomeen on erittäin epätodennäköistä. Sanomalehtien otsikot ja palstatila Ebolaan liittyen ovat kuitenkin kasvaneet. Media heijastelee omia pelkojamme, epidemiasta näytetään pääosin vain sen pahin puoli: Röykkiöittäin kuolleita ihmisiä ja lääkäreitä suojapukuihin verhoutuneina, missään ei juurikaan kerrota parantumistarinoita Ebolan uhreista tai auttamiskertomuksia heitä hoitaneista lääkäreistä. Media hakee näin enemmän lukijoita ja hyödyntää tätä pelkoa. Vielä ei kuitenkaan povata maailmanloppua. Uhkakuvat ovat todellisia, mutta liioiteltuja. Mistä kaikki alkoikaan Ebolan kohdalla ja mihin on nyt tultu? Tiede ja historia Ebolan takana on mielenkiintoista, joten ajattelin jatkaa vielä yleissivistävää ja luonnontieteen popularisointiin pureutuvaa "Tieteen takana"-osiota, jonka ensimmäinen juttu oli Biotekniikka hyttysaseena.
Julkaistu: 5. lokakuuta 2014
Karttateline polkupyörään
Katselin tässä taannoin blogini kävijätilastoja ja hakusanoja, jolla blogiini tullaan Googlen hakukoneen kautta. Joku oli hakenut polkupyörän karttatelinettä ja päätynyt sitä kautta sivuilleni. Hauskaa ja samalla outoa, sillä hakusanoilla "karttateline polkupyörään" tämä blogi löytyy Googlen hakutuloksista vasta jostain kolmannelta sivulta. Monta sivua ja linkkiä on siis saanut kahlata läpi, jotta tähän blogiin on päätynyt karttatelinettä etsiessä.
Olen maininnut karttatelineestä polkupyörään jotain vain lähinnä sivulauseessa Snowflakes seikkailu 2014 Kiljavalla ja Mietteitä sekä fiilistelyä menneistä multisport- ja seikkailukisoista juttuja käsitellessäni. Ajattelinkin nyt korjata tämän tiedon puuttumisen ja kertoa lyhyesti, mitä karttatelinettä itse käytän pyöräsuunnistusta sisältävissä kisoissa. Normaaliin jokapäiväiseen polkupyörällä ajamiseen keskellä kaupunkia ei tietysti tarvitse mitään karttatelinettä. Sen kun kaivaa hukassa ollessaan kartan takataskusta tai vilkaisee kännykän kartta/gps-sovellusta, niin tietää missä on. Pyöräsuunnistuksessa vaatimustaso on kuitenkin jotain aivan muuta. Kartanluvun pitää olla sulavaa ja nopeaa. Karttalevyn pitää olla pyörivä ja tarpeeksi iso, jotta isommankin kartan tulkinta ja suunnistus olisi helppoa. Kiinnityksen tankoon pitää olla tukeva ja koko karttatelineen olisi hyvä vielä suodattaa jotenkin tärinää.
Olen maininnut karttatelineestä polkupyörään jotain vain lähinnä sivulauseessa Snowflakes seikkailu 2014 Kiljavalla ja Mietteitä sekä fiilistelyä menneistä multisport- ja seikkailukisoista juttuja käsitellessäni. Ajattelinkin nyt korjata tämän tiedon puuttumisen ja kertoa lyhyesti, mitä karttatelinettä itse käytän pyöräsuunnistusta sisältävissä kisoissa. Normaaliin jokapäiväiseen polkupyörällä ajamiseen keskellä kaupunkia ei tietysti tarvitse mitään karttatelinettä. Sen kun kaivaa hukassa ollessaan kartan takataskusta tai vilkaisee kännykän kartta/gps-sovellusta, niin tietää missä on. Pyöräsuunnistuksessa vaatimustaso on kuitenkin jotain aivan muuta. Kartanluvun pitää olla sulavaa ja nopeaa. Karttalevyn pitää olla pyörivä ja tarpeeksi iso, jotta isommankin kartan tulkinta ja suunnistus olisi helppoa. Kiinnityksen tankoon pitää olla tukeva ja koko karttatelineen olisi hyvä vielä suodattaa jotenkin tärinää.
Julkaistu: 11. syyskuuta 2014
Shareville - Sosiaalinen sijoitusyhteisö
YouTube, Flickr, Vimeo, Facebook, Twitter, Blogger sekä Tinder ja ehkä kohta taksikyytejä tarjoava Uber ovat esimerkkejä sosiaalisen median palveluista. Niiden kasvu on ollut huimaa ja se on muokannut yhteiskuntaamme, taloutta, kulttuuria ja yleensäkin tapaamme toimia ja ajatella. Vuorovaikutteiset verkkopalvelut synnyttävät yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja tiedon jakamista. Sijoittamisesta tämä on vielä puuttunut, mutta ei enää. Shareville - Sosiaalinen sijoitusyhteisö on syntynyt. Shareville on uusi, vain Nordnetin käyttäjille suunnattu sosiaalisen sijoittamisen palvelu, jossa käyttäjät voivat jakaa toisilleen todellisten salkkujensa omistuksen, tuottohistorian, tehdyt kaupat, sekä keskustella sijoittamisesta. Palvelu kerää myös TOP-listoja parhaiten tuottaneiden jäsenten salkuista ja luokittelee salkut antamalla tähtiä nollasta kolmeen salkun tuoton ja riskin perusteella. Salkun, yksittäisten osakkeiden tai rahastojen arvoa ja kokoa ei kuitenkaan näytetä euromääräisesti ja kaikki tapahtuu oman nimimerkin alla, joten yksityisyys on turvassa.
![]() |
| Oman salkkuni omistukset Sharevillessä näyttävät tältä. Nimimerkkinä toimii Downshiftaaja. |
Julkaistu: 10. syyskuuta 2014
Pyörä ja ihminen: Miten pyörä ja polkija pelaavat yhteen
Sain tiedekustantaja Docendolta yhteistyön merkeissä arvostelukappaleen kirjasta Pyörä ja ihminen: Miten pyörä ja polkija pelaavat yhteen. Kirjan englanninkielinen nimi on Cycling Science - How rider and machine work together ja teoksen kirjoittajana toimii Max Glaskin. Tämän brittiläisen tiedetoimittajan intohimoja ovat muun muassa maastopyöräily ja teknologia, joten puitteet tältä osin vaikuttavat olevan kunnossa.
Kirjan englanninkielinen nimi kertoo parhaiten sen, mitä kirja pitää sisällään. Kyseessä ei siis ole mikään treeniopas. Näkökulmana pyöräilyyn on puhtaasti (populaari)tieteellinen ja erilaisiin kysymyksiin pyritään etsimään vastausta erilaisten tutkimusten kautta kerätyn tiedon ja aineiston pohjalta. Mikä pyörää liikuttaa? Mitä lihaksia polkija käyttää, miksi pyörä ei kaadu, paljonko tehoa polkija tuottaa, mikä vaikuttaa vierintävastukseen ja aerodynamiikkaan? Keskeisellä sijalla on tietenkin fysiikan ymmärtäminen ja sen tarjoamat mahdollisuudet pyörän ja polkijan yhteispelin parantamiseen. Tässä onkin siis kirjalle selvästi hyvä markkinarako. Selkeät ja viihdyttävät tekstit, havainnollistavat kaaviot ja kuvat avaavat pyöräilyn saloja sekä tarjoavat jokaiselle pyöräilijälle uusia oivalluksia ja selityksiä mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Kirjan suomennoksen on tehnyt Eero Sarkkinen.
Kirjan englanninkielinen nimi kertoo parhaiten sen, mitä kirja pitää sisällään. Kyseessä ei siis ole mikään treeniopas. Näkökulmana pyöräilyyn on puhtaasti (populaari)tieteellinen ja erilaisiin kysymyksiin pyritään etsimään vastausta erilaisten tutkimusten kautta kerätyn tiedon ja aineiston pohjalta. Mikä pyörää liikuttaa? Mitä lihaksia polkija käyttää, miksi pyörä ei kaadu, paljonko tehoa polkija tuottaa, mikä vaikuttaa vierintävastukseen ja aerodynamiikkaan? Keskeisellä sijalla on tietenkin fysiikan ymmärtäminen ja sen tarjoamat mahdollisuudet pyörän ja polkijan yhteispelin parantamiseen. Tässä onkin siis kirjalle selvästi hyvä markkinarako. Selkeät ja viihdyttävät tekstit, havainnollistavat kaaviot ja kuvat avaavat pyöräilyn saloja sekä tarjoavat jokaiselle pyöräilijälle uusia oivalluksia ja selityksiä mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Kirjan suomennoksen on tehnyt Eero Sarkkinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




