Aika monella talousbloggarilla on päämääränä jonkinasteinen taloudellinen riippumattomuus. Itselläni ja aika monella muulla talouttaan miettivällä ja suunnittelevalla tavoite ei välttämättä tunnu edes niin utopistiselta, tai kaukaiselta. Talousblogeissa moni tietää mikä on totta ja miten homma oikeasti toimii. Toisin taitaa olla tavallisen, kädestä-suuhun elävän palkansaajan kohdalla, joka lähtee määränpäätä kohden ihan nollasta. Jos puhut tavoitteesta lähes kenen tahansa asiaan vihkiytymättömän kanssa, niin keskustelu voi tyssätä heti alkuunsa. Tavoitteelle voidaan nauraa, koska kukaan ei sitä usko. "Eihän sellainen voi olla mahdollista", tai "Älä nyt herran tähden ole idiootti ja kuvittele itsestäsi liikoja". Vallitseva normihan on, että täällä työskennellään lähes hautaan asti ja eläkkeen maksaa valtio. Toisinkin voi kuitenkin olla, tai näin itse asiassa jo on. Et vain tiedä sitä.
Taloudellinen riippumattomuus voi tuntua ensi alkuun kaukaiselta ja siihen vaadittava summa liian suurelta säästettäväksi ja sijoittamalla hankittavaksi. Edessä oleva seinä tuntuu korkealta ja homma siten lähes mahdottomalta. Tähän voi kuitenkin auttaa pieni näkökulman muutos, jolla hommaan saa ehkä paremmin perspektiiviä ja omille tavoitteille realismia, sekä motivaatiota. Mikä parasta, vertailu on helppo tehdä ja sen tuloksia voi päivittää vuosittain. Kyseessä on tietenkin verrata omaa työeläkeotetta vuosittain kertyviin osinkotuloihin. Työeläkeote kertoo siis tähän mennessä karttuneen eläkkeesi, jota on kertynyt palkkatuloja paiskiessa, tai esimerkiksi muita eläkkeeseen vaikuttavia etuuksia ansaitessasi. Mitä paremmin palkattu homma, sitä enemmän kerrytät siitä eläkettä.
Julkaistu: 27. lokakuuta 2019
Julkaistu: 6. lokakuuta 2019
Kannattaako sijoitusvakuutus - millaiset kulut ovat?
Vierailin varmaan joskus vuonna 2011 Sijoitus Invest -messuilla Wanhassa Satamassa. Mielenkiinnosta sijoittamiseen löysin itseni melkeinpä ainoana nuorukaisena pääosin ikääntyvien herrasmiesten kansoittamasta salista, jossa tilaisuuden aiheena oli sijoitusvakuutus. Luen jonkin verran sijoituskirjallisuutta, mutta sijoitusvakuutukset eivät silloin olleen kovinkaan tuttuja, joten aihe oli sinällään mielenkiintoinen. Varatun ajan puitteissa aihetta ei kuitenkaan pystytty käsittelemään kovin tarkasti ja mielenkiintoisimmat tiedot tarkasta kustannusrakenteesta ja muista maksuista jäivät pimentoon. Se siitä sitten, edes Googlen hakukoneella en myöhemmin luennon jälkeen pystynyt löytämään tarkkoja tietoja asiasta. Sijoitusmaailmassa tällainen tietojen salailu ja läpinäkymättömyys on yleistä, eikä useinkaan lupaa mitään hyvää.
![]() |
| Elokuva Wolf of Wall Street on hauska elokuva ja kliseinen kertomus sijoitusmaailman "riippumattomuudesta". |
Julkaistu: 5. lokakuuta 2019
Sienestäminen ja sienten kuivaaminen - Suppilovahverot saunaan
Sienestys on rento, rauhallinen ja välillä jopa tuottoisa tapa viettää aikaa luonnossa. Missäpä muualla mieli lepäisikään paremmin, kuin valoisassa ja raikkaassa sienimetsässä. Stressitaso laskee ja akut latautuvat, kun ympärillä ruskan värit loistavat hienoimmillaan. Näin syksyisin eivät edes ötökät riivaa. Jos hyvä tuuri käy, kori on nopeasti täynnä sieniä, joista kotikokki loihtii vaikka mitä. Tunnin mittaisella sienireissulla kävelyä kertyy vain noin kilometri, joten sienestys sopii todellakin kenelle tahansa. Suppilovahverot ovat piiloutumisen mestareita, mutta oi sitä löytämisen riemua, kun astuu vieressä nököttävälle mättäälle täynnä suppilovahveroita :D Todellinen metsässä samoilija kerää syksyisin itselleen helposti lähes ilmaiset ruuat sienten muodossa ja loihtii niistä vaivattomasti sekä nopeasti vaikkapa maukkaan sienikastikkeen pastan kaveriksi.
Sienestäminen on siis todellista downshiftausta parhaimmillaan. Ennen sienimetsään menoa pitää tietenkin tietää, mitä sieniä poimia. Ota vaikkapa mukaan kaveri, joka tuntee kerättävät sienet ja opettaa tiedon sinulle. Samalla on sitten helppoa vaihtaa kuulumiset. Itse kerään tällä hetkellä vain suppilovahveroita ja kanttarelleja. Ne on helppo tunnistaa, eikä sekoittumisvaaraa muihin sieniin ole. Erilaiset rouskut ja haperotkin olisi kiva osata, mutta tällä tiedolla nyt mennään ja se on toistaiseksi riittänyt vallan mainiosti. Aina on sienireissuilta palattu kotiin lähes kori täynnä. Ongelmaksi sienten kanssa voikin (yllätys yllätys) nousta niiden liian suuri määrä ja säilöminen. Mitä tehdä, jos vaikkapa suppilovahveroita löytää jo yhden reissun jälkeen ämpäreittäin? Helpoin ratkaisu tähän on sienten kuivaaminen.
Sienestäminen on siis todellista downshiftausta parhaimmillaan. Ennen sienimetsään menoa pitää tietenkin tietää, mitä sieniä poimia. Ota vaikkapa mukaan kaveri, joka tuntee kerättävät sienet ja opettaa tiedon sinulle. Samalla on sitten helppoa vaihtaa kuulumiset. Itse kerään tällä hetkellä vain suppilovahveroita ja kanttarelleja. Ne on helppo tunnistaa, eikä sekoittumisvaaraa muihin sieniin ole. Erilaiset rouskut ja haperotkin olisi kiva osata, mutta tällä tiedolla nyt mennään ja se on toistaiseksi riittänyt vallan mainiosti. Aina on sienireissuilta palattu kotiin lähes kori täynnä. Ongelmaksi sienten kanssa voikin (yllätys yllätys) nousta niiden liian suuri määrä ja säilöminen. Mitä tehdä, jos vaikkapa suppilovahveroita löytää jo yhden reissun jälkeen ämpäreittäin? Helpoin ratkaisu tähän on sienten kuivaaminen.
![]() |
| Suppilovahveroita piiloutuneena aluskasvillisuuden joukkoon. Nämä veijarit löytää vain melkein päälle astumalla. Voi sitä löytämisen onnea :) |
Julkaistu: 28. syyskuuta 2019
Oculus Quest - Standalone laitteelle paras VR kokemus
FaceBookilla on tavoite. Saada 1 miljardi ihmistä virtuaalitodellisuuden pariin. Vaikka matka on pitkä ja tavoite todella todella kaukana, niin luottamus on aika kova. Yrityksen mukaan tähän maailmanvalloitukseen tarvitaan laite, joka on englanniksi niin sanotusti Standalone. Suomeksi tälle ei oikein löydy kunnollista termiä, mutta se tarkoittaa seuraavaa: Omalla prosessorilla ja akulla toimiva, ilman tehokasta tietokonetta pärjäävä laite, jossa ei ole häiritseviä johtoja kokemusta pilaamassa. Sen on oltava myös liikuteltava ja mukaan otettava. Laitteessa pitää olla käsien toimintoja ja mukanaoloa luonnollisesti matkiva ohjaus. Oikean VR laitteen täytyy myös tarjota 6DoF (englanniksi 6 degrees of freedom), eli mahdollistaa liikkuminen kaikkiin suuntiin. Kun kaikki nämä saadaan puristettua yhteen pakettiin, niin saadaan paras mahdollinen tuote maailman valloitukseen. Sellainen on Oculuksen (FaceBookin omistama) VR-laite Oculus Quest.
Julkaistu: 9. elokuuta 2019
PlayStation VR ja virtuaalitodellisuus - Onko siitä mihinkään?
Oletko koskaan kokeillut virtuaalitodellisuuslaseja? Sellaisia, jossa laitat jonkinlaiset lasit päähäsi ja niiden avulla pystyt kokemaan kaiken mahdollisen ja mahdottoman kolmiulotteisena. Voit siis kotisohvaltasi vaikkapa kokea kiipeileväsi Mount Everestin huipulla, vierailevasi maailman korkeimmalla vesiputouksella Venezuelassa (Angelin putouksilla), tai vaikkapa istua safarilla, kun norsulauma kävelee aivan vierestäsi. Vähän kuin siis Star Trekin holokansi, jossa kaiken mahdollisen kokeminen ja näkeminen oli mahdollista aivan aidontuntuisesti. Itse kokeilin virtuaalilaseja ensimmäisen kerran joskus vuoden 2017 loppupuolella Sijoitus Invest -messuilla, kun olin kuvausryhmän mukana Kuplat -jaksoa varten. Olihan se aika jännää kokeilla kypärää ja ohjaimia jonkinlaisen "korjaa liukuhihnan toiminta" demon kanssa. Pelistä se oli kaukana, mutta osoitti hyvin virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet. Tunnet todellakin olevasi läsnä uudessa tilassa.
Julkaistu: 6. elokuuta 2019
Pyörälenkki: Sastamala-Urjala-Loppi-Helsinki, 222 km päivässä
Minulta on silloin tällöin kysytty, mikä on pisin polkemani matka pyörällä yhden päivän aikana. Joskus kysyjä on yllättynyt, kun kerron vastaukseksi reilut 200 km. Jatkokommenttina tulee yleensä, miten sellaisen matkan jaksaa edes polkea. Lyhykäisyydessään vastaus on, että helposti. Ei se matka tapa, vaan vauhti. Pitää vain osata kuunnella omaa kehoaan ja annostella vauhti sen mukaan energia- ja juomahuolto huomioiden. Liian lujaa ei kannata koskaan aloittaa. Jos reissu on kunnolla suunniteltu ja rasitus mitoitettu oikein, ei tällainenkaan reilu 200 km matka pyörällä oikeastaan tunnu seuraavana päivänä yhtään missään. Itse asiassa paljon lyhyemmät matkat ovat paljon kavalampia, koska niissä tuppaa yleensä ajamaan aivan liian lujaa.
Tähän liittyen muistan vieläkin yhden reissun veljeni kanssa, jossa ajoimme vain noin 80 km pitkän ja hyvävauhtisen maantielenkin vanhaa Tour de Helsinki -reittiä. Evästauon jälkeen takaisin poljettaessa huomasin jalkojen olevan yhtäkkiä täysin tyhjät. En päässyt enää lujaa edes tasaisella veljeni peesissä. Jalkoja ei hapottanut, niistä ei vain saanut yhtään mitään voimaa polkemiseen. Vaiva paheni ja paheni ja lopulta pienikin ylämäki oli pakko taluttaa. Oli jopa vähän pelottavaa ja nöyräksi veti, kun en ole koskaan pahojakaan ylämäkiä joutunut taluttamaan. Kotona muutaman tunnin huilailu palautti voimatason, mutta en tähän päivään mennessä vieläkään ymmärrä, mitä tuo oikein oli ja johtuiko se kenties huonosta palautumisesta ja liian kovasta rasituksesta heti flunssan jälkeen? Onneksi ei ole enää vastaavaa tullut koettua.
Tähän liittyen muistan vieläkin yhden reissun veljeni kanssa, jossa ajoimme vain noin 80 km pitkän ja hyvävauhtisen maantielenkin vanhaa Tour de Helsinki -reittiä. Evästauon jälkeen takaisin poljettaessa huomasin jalkojen olevan yhtäkkiä täysin tyhjät. En päässyt enää lujaa edes tasaisella veljeni peesissä. Jalkoja ei hapottanut, niistä ei vain saanut yhtään mitään voimaa polkemiseen. Vaiva paheni ja paheni ja lopulta pienikin ylämäki oli pakko taluttaa. Oli jopa vähän pelottavaa ja nöyräksi veti, kun en ole koskaan pahojakaan ylämäkiä joutunut taluttamaan. Kotona muutaman tunnin huilailu palautti voimatason, mutta en tähän päivään mennessä vieläkään ymmärrä, mitä tuo oikein oli ja johtuiko se kenties huonosta palautumisesta ja liian kovasta rasituksesta heti flunssan jälkeen? Onneksi ei ole enää vastaavaa tullut koettua.
![]() |
| Vuoden 2016 reissulla käytetyt pyörät, omani oikealla. Laukkuihin menee hyvin evästä ja muuta tarvittavaa. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





