Melontaa pääkaupunkiseudulla - Otsolahden melontakeskus

Jos melonta on kesällä se ykkösharrastus, josta nautit, niin silloin veri vetää luonnollisesti merille. Järvistä Oittaan Bodomjärvi, tai vaikkapa Espoon Pitkäjärvi ovat toki hyviä ja helppoja paikkoja melonnan harrastamiseen, mutta koon puolesta ne eivät tarjoa sitä monipuolisuutta, joka mereltä löytyy. Merellä saaria, lahtia ja poukamia on enemmän kuin jaksaa käydä läpi ja eteen tulee aina jotain uutta ja ihmeellistä. Esimerkiksi Töölönlahdelta voi tehdä reissun vaikka meloen Suomenlinnaan. Jos Helsingin edustan vedet on kuitenkin jo melottu useampaan kertaan ja kaikki tuntuu jo liian tutulta, niin kannattaa suunnata Espoon puolelle. SE-Action ja Otsolahden melontakeskus tarjoaa erinomaisen vaihtoehdon tutustua Espoon saaristoon.

Otsolahden melontakeskuksen laituria. Tyyni Otsolahti ja venesatamaa taustalla.

Paikkana Otsolahden melontakeskus on yksi parhaista, koska ollaan vähän syrjässä "trendipaikoista" ja keskustan vilinästä. Hyvää melontakalustoa on ihan kivasti ja se on helppo varata sähköpostitse, tai vaikka puhelimitse. Kajakki maksaa 32 €/3h, tai 42 €/päivä. Ei kallista, mutta ei myöskään ihan halvimmasta päästä. Ihan kilpailukykyiset hinnat kuitenkin. Vähän oudosti nettisivuilta ei selviä maksutapoja (?), mutta selvyyden vuoksi kaikki maksutavat käyvät: smartum, mobiilimaksu, virikeseteli ja ePassi normaalien maksutapojen lisäksi. Melontakartankin saa mukaan. Hassua tosin, että tämä kartta on vähän epätarkka ja itse löysin kaappini perukoilta vanhan Espoo Rantamaraton 2013 kartan, johon on merkattu jokainen pienikin saari ja luoto nimineen ja paljon paljon paremmalla tarkkuudella. Sillä kartalla suunnistaminen onnistuu paljon paremmin. Siis juoksukartta paras melontaan? Hassua, mutta kyllä :)

Ennen kuin lähtee melomaan merelle, niin kannattaa muuten tutustua veneilyn väylämerkkeihin. Pidemmittä puheitta sitten itse reissuun, jonka veljen kanssa meloimme. Reittinä on Espoon eteläpuoleiset saaret Miessaarenselällä: Korkeasaari - Niittysaaret - Mäntysaari - Käärmeluodot - Käärmesaari - Huvilasaari - Haraholmen - Rönkobben - Pyöräsaari - Suvisaaristo - Iso Vasikkasaari - Brändholm - Tvijälp ja Småholm. Tarkempaa reittiä voi tarkastella Garmin Connect-palvelussa.

Melontareittimme 8.8.2018. Klikkaa ylempää linkkiä gps-jäljen parempaan tarkasteluun.

Pakko sanoa, että tälle reissulle siunaantui erinomainen sää. Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta ja tuulta ei ollut juuri yhtään. Aaltoja ei siis ollut juuri nimeksikään ja reilu 20 astetta on juuri optimi melontaan. Heti melonnan alussa tuli muuten mieleen, että ehkä olisi kannattanut ottaa kompassi mukaan. Saaria ja rantaviivaa on niin perhanasti, että suunnistaminen on jo haastavaa. Kyllähän se kännykän gps kertoo sijainnin, mutta noin periaatteesta olisi hyvä tietää, missä ja minne kartan avulla suunnistaa (kun se annettu karttakin on vähän epämääräinen). Matalalta kajakista maaston hahmottaminen on todella vaikeaa. Onneksi Keilaniemen tornitalot toimivat suhteellisen hyvänä maamerkkinä ja tietää, mihin suuntaan palata.

Ensimmäinen edessä oleva saari nimeltään Lindholm.

Korkeasaaren rannassa. Ei tosin se jossa on eläintarha. Taustalla Keilaniemen tornitalot.

Aavalla merellä tuntee itsensä pieneksi, kun horisontissa alkaa näkyä massiivista matkustajalaivaa.

Pidimme ensimmäisen tauon Käärmeluodoilla. Tarkemmin sanoen läntisellä Käärmeluodolla. Paikkaa voisi pitää melkeimpä paratiisina. Rantautumiseen on loiva ja leveä hiekkaranta. Saarelle on rakennettu pöytä ja penkkejä ruokailuun ja myös grillaus onnistuu. Löytyy sieltä myös jonkinlainen keinu ja ulkohuuseja. Viimeistään rantautuessa huomasi, että nyt eletään jo elokuuta ja kesälomat ovat monella ohi. Yhtäkään venettä ei nimittäin ollut rantaan kiinnittyneenä, kun yleensä niitä on useita. Saimme olla saarella kahdestaan. Mikäs siinä. Tai olihan siellä ainakin yksi innokas ampiainen, joka villiintyi ruuastamme.

Edessä läntinen Käärmeluoto. Paikka on melkeimpä paratiisi.

Tästä ei ranta kajakeille parane.

Tuli jopa mieleen, että kajakin voisi vuokrata koko päiväksi vain siksi, että pääsisi tänne läntiselle Käärmeluodolle pelkästään viettämään omaa rauhaa. Vai mitä itse tykkäätte kuvien maisemista? Tässä on muuten pakko mainita, että evääksi otin muun muassa paistotuotteita ja maustevoipatonkia, jotka olin ostanut ResQ:n kautta (kyseessä siis leipäkassi K-Market Sellosta hintaan 5 euroa). Ei paha.

Läntisen Käärmeluodon ruokapaikkaa ihan rannan tuntumasta.

Kyllä tässä maisemassa jotenkin sielu lepää.

Läntiseltä Käärmeluodolta suuntasimme Käärmesaaren rantojen kautta kohti Huvilasaarta. Jossain puolen välin kohdalla luotojen lähellä yhtäkkiä havahduimme, kun takasivusta tuli aivan yllättäen ihmeellisen iso ja yksittäinen aalto. Vain vaahtopää paljasti sen lähietäisyydeltä. Onneksi saimme kajakin keulat käännettyä aaltoa vasten, josta se vyöryi yli. Koska merenkäynti oli vähäistä, niin aukkopeite ei ollut kiinni ja vain tippa vettä pääsi kajakkiin. Tuossa olisi voinut käydä pahakin ylläri, jos aalto olisi tullut yllättäen. Mielestämme mitään suurta tai nopeaa laivaa ei läheltä edes tullut, joten aika yllättävää, että tuollainen aalto edes syntyi. Sen jälkeen kyllä tarkkailtiin aaltoja vähän enemmän. Kun vihdoin pääsimme Huvilasaarelle, niin sen eteläiseltä puolelta pienten saarten välistä löytyi ehkä yksi reissun hienoimmista paikoista. Peilityyni ja matala sininen "laguuni", josta kohosi vähän suurempia ja pienempiä kivenjärkäleitä. Vaikka melontareissulla ei paljon aaltoja ollutkaan, niin juurikin tämä paikka on jotenkin täysi vastakohta normaalille merenkäynnille.

Ehkä yksi suosikkikuvistani. Jotenkin niin tyyntä ja seesteistä. Hiljaisuuden melkein aistii.

Huvilasaaren eteläistä puolta. Luovimista kapeasta kohdasta ja matalassa vedessä.

Huvilasaaren jälkeen edessä näkyi Miessaari. Tämä 61 hehtaarin suuruinen saari on jo sen verran iso, että kaukaa sitä erehtyy helposti luulemaan jo Espoon rantaviivaksi. Miessaari on ollut asevoimien käytössä vuodesta 1915 ja nykyään sitä hallinnoi puolustusvoimat. Rantautumiseen tarvitsee luvan, joten emme edes yrittäneet tänne. Saaren ja sen omistajan olemassaolon kuitenkin huomasi, kun melkein yllemme nousi yhtäkkiä armeijan helikopteri. Hetken se siinä lenteli, kunnes saaresta nousi toinen helikopteri ja kumpikin otti kurssin jonnekin Helsingin suuntaan.

Horisontissa puolustusvoimien Miessaari ja sen yllä kaksi armeijan helikopteria.

Miessaaren jälkeen etsiskelimme pitkään sen lähettyviltä hyviä paikkoja rantautua ja pitää taukoa. Jokainen saari tuntui kuitenkin olevan jotenkin huono joko puutteellisen rannan, linnuston, tai yleensä asutuksen suhteen. Taukopaikkaa on vaikea löytää, kun rannat ovat asuttuja. Jossain vaiheessa melominen alkoi jo todella puuduttaa ja nälkäkin oli, joten oli vain pakko rantautua siihen, mihin ensimmäiseksi pääsee. Naureskeltiin veljen kanssa, että Pyöräsaaren pohjoisosa oli muuten huonoin mahdollinen paikka pitää taukoa. Limaiset rantakivet, ei juurikaan varjostavia puita, joiden alla pitää taukoa. Erittäin epätasainen maasto ja kaikkialla ärsyttävän teräviä havunneulasia katajista yms havupuista. Kun jostain löysi sopivan paikan istahtamiseen, niin eikös havunneulaset pistä housujen läpi. Saipahan sitä kuitenkin hetken huilahtaa ja evästä syötyä.

Rantautuminen Pyöräsaarelle, taustalla Pukkisaari.

Sitä upeinta maisemaa, jota taukopaikalta löytyi :) Jollain tavalla kyllä kaunis karuudessaan.

Koska olimme varanneet kajakit koko päiväksi ja aikaa oli mennyt vasta 3 h ja melottua matkaa 12 km, niin päätimme vielä käydä piipahtamassa Suvisaaristossa. Valitettavasti jaksoimme kiertää vain Skataholmenin, koska kummallakaan ei ollut kokemusta siitä, miten hyvin/huonosti nuo kapeat kanavat voi edes kiertää. Suvisaaristo on kuitenkin paikka, jota pitäisi ensi kerralla ehdottomasti kiertää lisää: Rannat ovat kuitenkin täynnä hienoja mökkejä ja pienet ja kapeat kanavat suojaisia meloa.

Suvisaariston ja Skataholmenin kiertoa. Rannat täynnä hienoja huviloita. Mutkan takana odottaa silta.

Sillan alla asuu hirmuinen peikko :) Kyllähän tästä vielä hyvin mahtuu.

Suvisaariston lyhyen kierron jälkeen päätimme sitten vihdoin suunnistaa jo takaisinpäin. Veneväylän ylityksen jälkeen eteen tuli Iso Vasikkasaari, jonka eteläkärjestä bongasimmekin erinomaisen taukopaikan. Iso Vasikkasaari on yksi Espoon kaupungin ulkoilusaarista ja sijaitsee noin kilometri Matinkylän Nuottaniemen venesatamasta itäkaakkoon. Paikalla on hyvä ranta kajakeille ja hieno näköalatasanne, jonka päällä on penkkejä ja pöytiä evästen syömiseen. Jos olisimme tienneet, niin toinen tauko olisi ehdottomasti kannattanut pitää täällä. Melottavaa olisi tullut vain noin 1 km lisää.

Kolmannen taukopaikan kohdalla olimme melonee yhteensä noin 17 km ja aikaa oli kulunut 4 h 20 min. Periaatteessa Isoa Vasikkasaarta olisi voinut tutkia pitempäänkin, koska sieltä löytyy ainakin näköalatorni saaren keskeltä. Myös grillikatoksia, hyvää nurmikenttää, pari kartanoa ja ravintola kuulemma löytyy. Kyllä olisi puitteet kohdillaan, jos lähtisi kunnolla ja vaikka koko päiväksi tutustumaan.

Ison Vasikkasaaren rantaa näköalatasanteen juurelta. Vasemmassa yläkulmassa muuten Pyöräsaari, jonka kalliolla pidimme toisen tauon. Eipä kovin kaukana.

Näkymää Ison Vasikkasaaren näköalatasanteelta.

Ison Vasikkasaaren näköalatasannetta vieressä myös satamaa.

Isossa Vasikkasaaressa vietetyn lyhyen tauon jälkeen päätimme lähteä vähän rantaa myöten kohti Otsolahtea. Koukkuniemen kohdalla, heti Brändholm-saaren itäpuolelta eteen avautui näkymä, jota emme osanneet odottaa. Jotkin purjehduskisat tai vastaavat. Päätimme edetä sataman suuntaan ja vasta sieltä suunnata rannan suuntaisesti. Ei uskalla yrittää noiden purjeveneiden välistä. Kääntyvät muuten uskomattoman nopeasti ja ketterästi ympäri. Kunnon vauhdissa ja osaavissa käsissä varmaan nopeammin kuin oma kajakkini.

Purjehduskilpailut meneillään? Vasemmalla Brändholm-saarta ja Koukkuniemi.

Tuntee itsensä pieneksi näin lähellä purjevenettä.

Jostain Haukilahden (tunnetaan myös nimellä Mellstenin) uimarannalta kuului jonkinlainen kova tööttäys ääni ja yhtäkkiä kaikki suuret purjeveneet lähtivät samaan suuntaan. Aika hienoa. Seurasimme niitä hetken samaan suuntaan, kunnes Westendin rannalta tuli eteen vielä yksi hyvä taukopaikka. Aallonmurtajan ali pääsi kivasti seikkailemaan suoraan rannalle. Hiekkaranta on kiva, mutta ranta on todella loiva ja kajakin pohja ottaa jo kaukaa kiinni. Menee kahlaushommiksi.

Westendin rantaa. Paikka on hyvä, mutta ranta on kyllä todella matala. Jo tässä kohtaa pohja ottaa kiinni.

Westendin rantaa ja hieno aallonmurtaja. Taustalla purjeveineitä kisaamassa.

Neljännen ja viimeisen tauon jälkeen enää suunnistus takaisin Otsolahden melontakeskukselle ja varusteiden palautus. Yhteensä melottavaa kertyi noin 24 km ja aikaa kului 6 h 10 minuuttia. Tästä liikkeellä olimme 4 h 50 minuuttia, eli reilu tunti meni taukoihin. Keskinopeus liikkellä oli noin 5 km/h.

Takaisin Otsolahden melontakeskuksessa.

Tulipahan taas aika pitkä melontakertomus, mutta tulkoon. Kertoo siitä, että hauskaa oli ja kuvia tuli räpsittyä ehkä enemmän kuin melottua :) Näin monipuolista kokemusta ei missään järvellä tule vastaan. Paikkoja tuli nähtyä itse asiassa niin paljon, että seuraavalla kerralla voisi keskittyä vain muutamaan ja tutkia niitä paremmin. Kyllä tästä tuli ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani. Nähtävä ei heti lopu. Periaatteessa tuolta voisi ostaa 10x melontakortin hintaan 230 e. Tällöin päivämelonnan hinnaksi tulisi noin 38,3 euroa ja vielä jäisi yksi 3 h kerta käyttämättä. Jos kortti olisi voimassa useamman melontakauden, niin sitten ostaisin varmasti. Nyt on vielä mietintämyssyn alla...