7. syyskuuta 2016

Kokemuksia seikkailupuisto Korkeesta

Tänä kesänä on tullut vierailtua pääkaupunkiseudun seikkailupuistoissa ihan urakalla. Hauskaa on ollut ja paikoin on saanut haastaa itseään ihan kunnolla, vaikka suurin osa radoista onkin ollut helpohkoja. Huipun ja Zippyn lisäksi nyt olisi viimeisenä vuorossa seikkailupuisto Korkee, jota pääsin testaamaan yhteistyön merkeissä. Seikkailupuisto Korkee on avattu vuonna 2014 ja se sijaitsee Helsingin Mustikkamaan kauniilla saarella aivan Korkeasaaren kupeessa. Korkee on auki toukokuun alusta lokakuun loppuun asti. Tarkat aukioloajat kannattaa selvittää nettisivuilta. Aikuiset pääsevät kiipeilemään Latvaradoille 24 euron hintaan, opiskelijat 22 eurolla ja lapset Kantoradoille 14 euron hintaan. Hinnat ovat siis samaa suuruusluokkaa muiden puistojen kanssa. Opiskelijoiden saaman alennuksen luulisi vaikuttavan kävijämääriin positiivisesti, koska suurin osa kävijöistä vaikutti olevan nuorta porukkaa. Maksutapoina käy käteisen lisäksi kaikki yleisimmät kortit ja liikuntasetelit.

Vasemmalle jonotetaan lippuja, oikealle varusteita. Kioskin vessajono on varmaan jossain välissä...


Jos haluaa välttää pahimmat ruuhkat, niin paikalle kannattaa suunnata mieluiten arkipäivisin heti töiden jälkeen noin neljään mennessä. Tämän jälkeen kiinnostuneita seikkailijoita alkaa virrata enenevässä määrin ja jonoja voi muodostua. Olimme kerran veljeni kanssa viikonloppuna aikeissa kokeilla Korkeaa, mutta hyvän sään takia paikalla oli niin paljon ihmisiä ja jonotuskäytäntö sen verran sekavaa, että jätimme homman sikseen. Katselimme vain vähän paikkoja ja otin muutamia valokuvia tätä blogijuttua silmälläpitäen. Päätimme sitten tulla Korkeaan takaisin arkipäivänä töiden jälkeen, jolloin ruuhkaa ei ollut. Jonotuskäytäntöhän Korkeassa menee siten, että pienestä kioskista/kahviosta ostetaan ensiksi lippu, eli ranneke, jota vastaan saadaan sitten viereisestä rakennuksesta kypärä ja valjaat. Samaan rakennukseen voi myös jättää omat varusteet säilytykseen. Periaatteessa siis kätevää ja nopeaa, että tietystä pisteestä saa vain tiettyä palvelua, mutta kunnon ryysiksessä ei aina tiedä, mitä ja mihin ihmiset oikein jonottavat.

Aikuisten latvaradat on rakennettu kompaktisti toistensa läheisyyteen.

Jos seikkailijoita on vähän, niin varusteiden saamisen jälkeen voit saada heti henkilökohtaisen opastuksen seikkailupuiston turvavarusteiden käyttöön ja toimintaan. Jos seikkailijoita on enemmän, niin opetusryhmän muodostumista ja harjoitusradan selvittämistä voi joutua odottamaan hetken aikaa. Toisin kuin muissa seikkailupuistoissa, Korkeessa turvalaitteena on käytössä Edelridin Smart Belay (lapsilla omansa: Kanopeo Saferoller) jatkuvavarmisteinen turvajärjestelmä, joka estää seikkailijaa tippumasta radalta edes vahingossa tai tarkoituksella. Turvavaruste on vähän kuin kaksi liukurullilla varustettua, rataa kiertävään kaapeliin lukittuvaa henkaria. Ne on yhdistetty vaijerilla toisiinsa. Kun yhden älysulkurenkaan aukaisee, niin toista ei saa enää millään auki. Vasta aivan radan lopussa on aukaisupiste, jolla molemmat älysulkurenkaat saa irti turvavaijerista. Kun turvalaitteet eivät ole kiinni radan kaapeleissa, niin maassa niitä kuljetetaan rinnalla kiipeilyvaljaiden koteloissa.

Ensialkuun Smart Belay tuntuu hyvältä ja järkevältä. Vaijeriliu'un laskuasennossa kädet saa erinomaisesti mukaan painoa kannattamaan ja pyörimistä estämään. Se myös mahdollistaa hitaamman ohittamisen radalla, joka ei muissa puistoissa todellakaan ole itsestäänselvää. Loppua kohden alkaa kuitenkin huomaamaan myös ne negatiiviset asiat. Turvajärjestelmä on välillä tosi pahasti tiellä. Jollain esteellä ei meinaa aina nähdä, mihin astuu, kun turvajärjestelmä roikkuu silmien tasolla ja peittää juuri kriittisen näkyvyyden. Joskus turvajärjestelmän naru on jopa niin kireä, että se haittaa seikkailuradalla kävelyä. Jokaisessa jatkuvatoimisessa turvajärjestelmässä on hyvät ja huonot puolensa. En osaa oikeastaan edes nimetä omaa suosikkiani. Ei tämäkään missään nimessä huono ole, ei tosin täydellinenkään. Roolinsa se toki hoitaa varmasti.

Seikkailupuisto Korkeen keskitason vaikeusastetta,

Seikkailupuisto Korkee on omien sanojensa mukaan pääkaupunkiseudun ensimmäinen koko perheen köysiseikkailupuisto, josta löytyy nettisivujen mukaan haastetta eritasoisille seikkailijoille puihin rakennettuilla radoilla aina jopa 12 metrin korkeuteen asti. Sekä aikuisten Latva-radat (10 kpl) että lasten Kanto-radat (3 kpl) on rakennettu kompaktisti toistensa läheisyyteen ja muiden suorituksia onkin helppo seurata oman seikkailun lomassa tai vain rennosti maan tasalta kannustaen. Aikuisten latvaradat on numeroitu 1-10,  joista 4 ensimmäistä ovat helppoja perusratoja, jotka soveltuvat erinomaisesti aloitteleville seikkailijoille sekä esim. perheille yhdessä edettäviksi. Numerot 5-7 ovatkin sitten asteen verran haastavampia. Mitään mahdottomia ne eivät todellakaan ole ja eivät ainakaan itselleni vielä tarjonneet juurikaan haastetta. Vasta radat 8 ja 9 ovat sellaisia ratoja, jotka antavat haastetta ja saavat käsivarret tukkoon. Viimeinen 10-vaikeusaste onkin sitten jätetty vain "rämäpäisille ammattilaisille."Viimeisen radan haasteet vaativat jo fyysistä kuntoa sekä henkistä kanttia.

Radan aloitukset ovat yleensä parhaita ja mieleenpainuvimpia.

Korkee seikkailupuistosta tulee hyvin paljon mieleen seikkailupuisto Huippu. Radat ovat molemmissa kompakteja ja rakennettu lähelle toisiaan. Itse sanoisin niiden olevan pääosin jopa liian lyhyitä. Välillä tulee ikävä Zippyn pidempiä ratoja ja haasteita. Zippyyn verrattuna tosin Korkee-seikkailupuistossa radan aloitukset ovat paljon parempia ja mieleenpainuvampia. Vaijeriliu'utkin ovat nopeampia, vaikka eivät Huipun vastaaviin nopeuksiin pääsekään. Jokaisessa seikkailupuistossa on sitä jotakin, mikä toisesta taas puuttuu. Vaikka suurin osa seikkailupuisto Korkeen radoista on samoja tuttuja, joita muistakin seikkailupuistoista löytyy, niin silti muutama erikoisempi viritys kuitenkin löytyy ja ne yllättivät positiivisesti. Yhteensä Korkee tarjoaa 80 tehtävää ja vaijeriliukua, joista pisin vaijeriliuku on 70 metriä.

Vähän kritiikkiä pitää antaa siitä, että kompaktit radat on vaikea löytää. Ne on kyllä numeroitu yhdestä kymppiin, mutta itse numero on todella pieni ja näkyy vain yhteen suuntaan aloituksessa. Välillä jouduimme oikeasti etsimään seuraavaa rataa ja kysymään työntekijältä, mistähän se ja se vaikeusaste löytyykään. Ei olisi kovin vaikeaa kietaista jokin isompi ja värikkäämpi numeronauha koko puun ympärille, jolloin se näkyisi kauas joka suuntaan. Sama vähäinen informaatio jatkuu myös itse radoilla. Ratojen tehtävillä ei ole minkäänlaista nimeä tai edes ohjetta niiden oikeasta suoritustekniikasta (sama vika monessa muussakin puistossa, kuuluu ehkä sitten elämykseen "oivaltaa" oikea suoritustapa). Välillä sai ratojen tehtävillä hetken olla ja pähkäillä, kun jossain roikkui ylimääräinen köysi, reitti haarautui tai jotain muuta ihmeellistä. Jokaisessa puussa oli kyllä turvallisuusohje turvavarusteiden käyttöön, vaikka tämän tunteminenhan on jo oletus radoille pääsemiseksi, siis häh? Ehkäpä ne turvallisuusohjeet voisi korvata jollain muulla infolla ja opastuksella.

Vasemman radan vaikeusaste 9. Ihan ylhäältä noin 10 metristä olisi hypättävä alas. 

Sitten itse se porkkana, jolla seikkailupuisto Korkee voi mielestäni rehellisesti ylpeillä ja paukutella henkseleitään. Vaikein rata, eli numero 10. Nimeä sillä ei ole, mutta ristin sen vaikkapa "Leap of Faith, eli uskon hyppy" -radaksi. Kuvittele tilanne, jossa edessäsi on pystysuoraa köyttä noin 15 metriä ylöspäin. Köydessä on tietyin välein solmuja, joista saa paremman otteen ja joissa voi huilata, kun käsistä voimat loppuvat ja jalat alkavat täristä. Vihdoin ja viimein tuskaisten minuuttien jälkeen hivuttaudut ylätasanteelle, jossa huilailet pari minuuttia ja ravistelet tukkoisia käsiä auki. Edessä on jonkinlaiset puolapuut, joihin pitäisi hypätä. Matkaa on vain alle metri, mutta päässä itsesuojeluvaisto jo miettii, mitä tapahtuisi, jos hyppäisit ohi? Etenet vain käsivoimin viisi puolapuuta eteenpäin, jolloin olet lähes suorittanut radan. Vielä pitäisi vain pudottautua alas. Sekä järki, että tunteet taistelevat sitä vastaan, että irrottaisit vain otteesi ja tiputtautuisit valjaiden ja köyden varaan. Alas on ihan helvetin pitkä pudotus. Keräät rohkeutta ja katsot viimeisen kerran yläviistoon köysijarrun suuntaan. Kai se nyt varmasti toimii? Viimeinkin uskallat irrottaa otteesi ja tunnet tippuvasi vähän kuin benji-hypyssä. Köysijarru kuitenkin toimii hyvin, pudotus hidastuu, eikä vatsanpohjassa tunnu niin pahasti. Hurraa, pääsit ehjänä alas.

Vaikein rata mahtuu juuri ja juuri kuvaan. Käydellä ylös noin 15 metriä. Hyppy vasemmalle puolapuille, josta pudotus alas. Haastava ja pelottava.

Pakko antaa tälle haasteelle vaikeusasteesta ja kuumotuksesta 10/10. Ekalla yrittämällä en sitä jaksanut edes kiivetä, kuin maksimissaan kolmasosan. Pienen huilailun ja itsevarmuuden keräyksen jälkeen kuitenkin sen selvitin. Mukana ollut veljeni ei selvittänyt, vaikka urheilullinen ja kokenut seikkailupuistossa kävijä onkin. Kädet olivat tasanteelle päästyä aivan makaronia ja hyppy puolapuille jännitti. Radan 9 aikaisemman hypyn perusteella tiesin onneksi, että pudotus alas ei kouraise niin pahasti vatsasta, kuin esimerkiksi Huipun Tarzan-hyppy. Jos pudotus olisi oikean benji-hypyn tasoa, niin olisin todennäköisesti jättänyt tekemättä. Nyt harmittaa oikeastaan, että tästä ei ole mitään videomateriaalia. Ehkäpä ensi vuonna GoPro-kameran kanssa? Tällöin kannattaa ehkä aloittaa vaikeimmasta, jos tavoite on sen suorittaminen.

Korkee on hieno seikkailupuisto kaiken kaikkiaan ja kymppirata on ehdottomasti paikan helmi. Jos et ole vielä kokeillut ja kaikki muut seikkailupuistojen tehtävät ovat tuntuneet lällyiltä, niin tässä voi olla vihdoinkin haaste, jota et selätäkään. Jotta pääkaupunkiseudun seikkailupuistojen vahvuuksista ja erilaisuuksista olisi helpompi valita se oma suosikkinsa, niin tässäpä niistä lyhyt kooste: Pääkaupunkiseudun seikkailupuistot vertailussa: Huippu, Zippy ja Korkee. Artikkelin ansiosta on sitten helpompi valita se, josta ajattelee saavansa rahoilleen ja mieltymyksilleen parhaan vastineen.  Jos pähkäilet vielä, mihin seikkailupuistoon kannattaa lähteä, niin suosittelen lukaisemaan artikkelin.

Jos seikkailupuistot kiinnostaa, niin kannattaa katsastaa Offerillan tarjouksia tästä linkistä. Sieltä löytyy kaikenlaista kivaa tekemistä pääkaupunkiseudulla -50 % hintaan ja tasaisin väliajoin alennuksia myös seikkailupuistoihin uskomattoman halvalla. Esimerkiksi joskus oli pääsyliput seikkailupuisto Zippyyn kahdelle hengelle vain 29 euroa (normihinta 50e). Säästö on aika tuntuva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti