Ebola-epidemia - Taudin historia ja nykyhetki

Kaikkien aikojen suurin ja pahin Ebola-epidemia historiassa riehuu Länsi-Afrikassa. Yritykset saada epidemia kuriin kangertelevat. Ebola on yksi maailman vaarallisimmista taudeista ja vaarana on, että se leviää hallitsemattomasti rajojen yli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan epidemian kulkeutuminen Länsi-Afrikasta Suomeen on erittäin epätodennäköistä. Sanomalehtien otsikot ja palstatila Ebolaan liittyen ovat kuitenkin kasvaneet. Media heijastelee omia pelkojamme, epidemiasta näytetään pääosin vain sen pahin puoli: Röykkiöittäin kuolleita ihmisiä ja lääkäreitä suojapukuihin verhoutuneina, missään ei juurikaan kerrota parantumistarinoita Ebolan uhreista tai auttamiskertomuksia heitä hoitaneista lääkäreistä. Media hakee näin enemmän lukijoita ja hyödyntää tätä pelkoa. Vielä ei kuitenkaan povata maailmanloppua. Uhkakuvat ovat todellisia, mutta liioiteltuja. Mistä kaikki alkoikaan Ebolan kohdalla ja mihin on nyt tultu? Tiede ja historia Ebolan takana on mielenkiintoista, joten ajattelin jatkaa vielä yleissivistävää ja luonnontieteen popularisointiin pureutuvaa "Tieteen takana"-osiota, jonka ensimmäinen juttu oli Biotekniikka hyttysaseena.

Karttateline polkupyörään

Katselin tässä taannoin blogini kävijätilastoja ja hakusanoja, jolla blogiini tullaan Googlen hakukoneen kautta. Joku oli hakenut polkupyörän karttatelinettä ja päätynyt sitä kautta sivuilleni. Hauskaa ja samalla outoa, sillä hakusanoilla "karttateline polkupyörään" tämä blogi löytyy Googlen hakutuloksista vasta jostain kolmannelta sivulta. Monta sivua ja linkkiä on siis saanut kahlata läpi, jotta tähän blogiin on päätynyt karttatelinettä etsiessä.

Olen maininnut karttatelineestä polkupyörään jotain vain lähinnä sivulauseessa Snowflakes seikkailu 2014 Kiljavalla ja Mietteitä sekä fiilistelyä menneistä multisport- ja seikkailukisoista juttuja käsitellessäni. Ajattelinkin nyt korjata tämän tiedon puuttumisen ja kertoa lyhyesti, mitä karttatelinettä itse käytän pyöräsuunnistusta sisältävissä kisoissa. Normaaliin jokapäiväiseen polkupyörällä ajamiseen keskellä kaupunkia ei tietysti tarvitse mitään karttatelinettä. Sen kun kaivaa hukassa ollessaan kartan takataskusta tai vilkaisee kännykän kartta/gps-sovellusta, niin tietää missä on. Pyöräsuunnistuksessa vaatimustaso on kuitenkin jotain aivan muuta. Kartanluvun pitää olla sulavaa ja nopeaa. Karttalevyn pitää olla pyörivä ja tarpeeksi iso, jotta isommankin kartan tulkinta ja suunnistus olisi helppoa. Kiinnityksen tankoon pitää olla tukeva ja koko karttatelineen olisi hyvä vielä suodattaa jotenkin tärinää.

Shareville - Sosiaalinen sijoitusyhteisö

YouTube, Flickr, Vimeo, Facebook, Twitter, Blogger sekä Tinder ja ehkä kohta taksikyytejä tarjoava Uber ovat esimerkkejä sosiaalisen median palveluista. Niiden kasvu on ollut huimaa ja se on muokannut yhteiskuntaamme, taloutta, kulttuuria ja yleensäkin tapaamme toimia ja ajatella. Vuorovaikutteiset verkkopalvelut synnyttävät yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja tiedon jakamista. Sijoittamisesta tämä on vielä puuttunut, mutta ei enää. Shareville - Sosiaalinen sijoitusyhteisö on syntynyt. Shareville on uusi, vain Nordnetin käyttäjille suunnattu sosiaalisen sijoittamisen palvelu, jossa käyttäjät voivat jakaa toisilleen todellisten salkkujensa omistuksen, tuottohistorian, tehdyt kaupat, sekä keskustella sijoittamisesta. Palvelu kerää myös TOP-listoja parhaiten tuottaneiden jäsenten salkuista ja luokittelee salkut antamalla tähtiä nollasta kolmeen salkun tuoton ja riskin perusteella. Salkun, yksittäisten osakkeiden tai rahastojen arvoa ja kokoa ei kuitenkaan näytetä euromääräisesti ja kaikki tapahtuu oman nimimerkin alla, joten yksityisyys on turvassa.

Oman salkkuni omistukset Sharevillessä näyttävät tältä. Nimimerkkinä toimii Downshiftaaja.

Pyörä ja ihminen: Miten pyörä ja polkija pelaavat yhteen

Sain tiedekustantaja Docendolta yhteistyön merkeissä arvostelukappaleen kirjasta Pyörä ja ihminen: Miten pyörä ja polkija pelaavat yhteen. Kirjan englanninkielinen nimi on Cycling Science - How rider and machine work together ja teoksen kirjoittajana toimii Max Glaskin. Tämän brittiläisen tiedetoimittajan intohimoja ovat muun muassa maastopyöräily ja teknologia, joten puitteet tältä osin vaikuttavat olevan kunnossa.

Kirjan englanninkielinen nimi kertoo parhaiten sen, mitä kirja pitää sisällään. Kyseessä ei siis ole mikään treeniopas. Näkökulmana pyöräilyyn on puhtaasti (populaari)tieteellinen ja erilaisiin kysymyksiin pyritään etsimään vastausta erilaisten tutkimusten kautta kerätyn tiedon ja aineiston pohjalta. Mikä pyörää liikuttaa? Mitä lihaksia polkija käyttää, miksi pyörä ei kaadu, paljonko tehoa polkija tuottaa, mikä vaikuttaa vierintävastukseen ja aerodynamiikkaan? Keskeisellä sijalla on tietenkin fysiikan ymmärtäminen ja sen tarjoamat mahdollisuudet pyörän ja polkijan yhteispelin parantamiseen. Tässä onkin siis kirjalle selvästi hyvä markkinarako. Selkeät ja viihdyttävät tekstit, havainnollistavat kaaviot ja kuvat avaavat pyöräilyn saloja sekä tarjoavat jokaiselle pyöräilijälle uusia oivalluksia ja selityksiä mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Kirjan suomennoksen on tehnyt Eero Sarkkinen.

Kisaraportteja - Kaikki pyöräilykisani

Huom! Artikkeliin päivitetty vuoden 2014 aikana kisatut uusimmat tapahtumat. Sivun loppuun on lisätty myös lista muista blogistani löytyvistä pidemmistä pyörälenkeistä.

Giro de Espoo -maantiepyöräily

Giro d`Espoo, niin kuin se oikeasti kirjoitetaan on kuntoajo, jossa otetaan aikaa. 111 km reitti kulkee Espoon rantaraittia pitkin, Kirkkonummen ja Kauniaisten kautta takaisin Espoon Tapiolaan. Kuntoajon tapahtumakeskuksena toimii Tapiolan Urheilupuisto. Giro de Espoo on järjestetty nyt toista kertaa vuonna 2013 ja jo ensimmäiseen kisaan osallistui 1 300 pyöräilijää. Positiivisena yllätyksenä mainittakoon mahdollisuus maksaa ilmoittautuminen Smartumin liikuntaseteleillä. Ensimmäisessä järjestetyssä tapahtumassa ruoka oli hyvää hernekeittoa, mutta itse ruokajärjestelyt olivat aivan ala-arvoiset hirveine jonotuksineen. Toiseen kertaan järjestelyitä oli tältä osin parannettu, mutta itse ruoka oli jotain aivan hirveää kaali- ja punajuurikeiton sekoitusta. Ottakaa järjestäjät ihmeessä mallia Tour de Helsingistä!

Vuoden 2012 virallinen aika tapahtuman tulossivuilla oli 3:46 h. Vuoden 2013 aika oli puolestaan 3:50 h ja oma pyöränmittarini näytti aikaa liikkeellä 3:43 h. Tuosta voi sitten laskea, että pysähdyin yhdelle tauolle seitsemäksi minuutiksi. Vuoden 2013 kisasää oli aurinkoinen, mutta tuuli paikoitellen erittäin puuskainen, joka muuttui tietenkin hankalaksi vastatuuleksi loppua kohden. Ajo oli siistiä, kaikin puolin hyvä kisa. Loppupuolella Oittaan pahimmissa mäissä ja jopa tasaisella alkoi jalkoja kramppaamaan ja loppu olikin sitten maaliin himmailua. Ei tuosta voi kuin parantaa. Vuoden 2014 pidemmän kisaraportin voi lukea tästä.

Mietteitä sekä fiilistelyä menneistä multisport- ja seikkailukisoista

Sääret ovat naarmuilla metsässä juoksun jälkeen, kengät paskassa suossa tarpomisesta, jalkoja ja oikeastaan koko kehoa kramppaa ihan oudoista paikoista. Maalissa on uupunut, mutta hieno fiilis. Suusta lipsahtaa lause: "Ei vit** enää koskaan!" Mikä saa minut silti aina uudestaan ja uudestaan seikkailukisan starttiviivalle? Kilpailuhenkisyys? Hulluus? Ehkä se on jonkin oudon ja uuden kokeminen, haasteista tiimityöskentelyllä selviytyminen, itsensä voittaminen. Halu kehittyä ja menestyä seikkailukisoissa paremmin ja paremmin virheistä oppien ja ne myöhemmin minimoiden. Hauskanpito ja yleisen tunnelman kokeminen, urheilun ja liikkumisen synnyttämä hyvä olo ylipäänsä, jännitys, rastien löytämisen fiilis. Siinähän niitä syitä jo on. Työt harvoin tarjoavat jokaiselle näitä kaikkia kokemuksia, joten siksi varmaan osallistun kerta toisensa jälkeen uusiin seikkailukisoihin vaihtelevissa paikoissa. Sitten on tietysti se, että seikkailukisoissa tuntee oikeasti elävänsä. Pidämme elämämme tärkeimpiä asioita itsestäänselvyyksinä ja arvostuksemme niitä kohtaan vähenee, ellemme joudu ponnistelemaan niiden eteen (nautintoon sopeutuminen = hedonistinen adaptaatio). Voiko olla enempää "pohjalla", kuin kamppailla ja tarpoa kylmässä suossa ja nousta sieltä kaikkensa antaneena ylös. Tällöin osaa arvostaa jo puhtaita ja kuivia sukkia. Klisee, mutta välillä täytyy vähän kärsiä, jotta osaa nauttia elämästä.

Minä ja veljeni Snowflakes seikkailukisassa Oittaalla 2011. Vielä kun saisi hajut ja äänet kuvaan mukaan.