Downshiftaus - Elämän Leppoistaminen: Kisaraportteja

10. syyskuuta 2014

Kisaraportteja - Kaikki pyöräilykisani

Huom! Artikkeliin päivitetty vuoden 2014 aikana kisatut uusimmat tapahtumat. Sivun loppuun on lisätty myös lista muista blogistani löytyvistä pidemmistä pyörälenkeistä.

Giro de Espoo -maantiepyöräily

Giro d`Espoo, niin kuin se oikeasti kirjoitetaan on kuntoajo, jossa otetaan aikaa. 111 km reitti kulkee Espoon rantaraittia pitkin, Kirkkonummen ja Kauniaisten kautta takaisin Espoon Tapiolaan. Kuntoajon tapahtumakeskuksena toimii Tapiolan Urheilupuisto. Giro de Espoo on järjestetty nyt toista kertaa vuonna 2013 ja jo ensimmäiseen kisaan osallistui 1 300 pyöräilijää. Positiivisena yllätyksenä mainittakoon mahdollisuus maksaa ilmoittautuminen Smartumin liikuntaseteleillä. Ensimmäisessä järjestetyssä tapahtumassa ruoka oli hyvää hernekeittoa, mutta itse ruokajärjestelyt olivat aivan ala-arvoiset hirveine jonotuksineen. Toiseen kertaan järjestelyitä oli tältä osin parannettu, mutta itse ruoka oli jotain aivan hirveää kaali- ja punajuurikeiton sekoitusta. Ottakaa järjestäjät ihmeessä mallia Tour de Helsingistä!

Vuoden 2012 virallinen aika tapahtuman tulossivuilla oli 3:46 h. Vuoden 2013 aika oli puolestaan 3:50 h ja oma pyöränmittarini näytti aikaa liikkeellä 3:43 h. Tuosta voi sitten laskea, että pysähdyin yhdelle tauolle seitsemäksi minuutiksi. Vuoden 2013 kisasää oli aurinkoinen, mutta tuuli paikoitellen erittäin puuskainen, joka muuttui tietenkin hankalaksi vastatuuleksi loppua kohden. Ajo oli siistiä, kaikin puolin hyvä kisa. Loppupuolella Oittaan pahimmissa mäissä ja jopa tasaisella alkoi jalkoja kramppaamaan ja loppu olikin sitten maaliin himmailua. Ei tuosta voi kuin parantaa. Vuoden 2014 pidemmän kisaraportin voi lukea tästä.

Korso 96 MTB Marathon -maastopyöräily

Maastopyöräilyn kuntotapahtuma Vantaan Korsossa. Matkoina on joko pidempi 96 km tai normaali 64 km tai lyhyin 32 km matka. Kaikki matkat kulkevat samoja polkuja pitkin, ensimmäinen ajetaan kolme kertaa ja 64 km reitti ajaetaan vain kaksi kertaa. Reitti kulkee pääosin metsäpolkuja / hiekkateitä / latupohjia pitkin, osan matkasta reitti kulkee kevyen liikenteen väyliä pitkin. Reitillä on myös muutamia lyhyitä teknisiä osuuksia. Huoltopisteet reitin varrella ja ruokailu maalissa oli hoidettu erittäin mallikkaasti. Pitää oikein hattua nostaa.

Korso MTB oli vuonna 2013 ensimmäinen maastopyöräkisani, johon osallistuin Corratec-maastopyörälläni ja se kyllä näkyy. Loppuaika 64 km reitillä useine taukoineen oli 3:48 h ja sijoitus häntäpäässä. Tuosta kun laskee keskinopeuden, niin saadaan noin 17 km/h. Enpä ole koskaan ajanut pyörällä noin hiljaa. Ei se maasto nyt niin teknistä kuitenkaan ollut. Joko pyörä oli huono tai kampia sotkenut ukko osaamaton ja rapakuntoinen sunnuntaikuski :)

Listataanpa jotain tekosyitä: en uskaltanut käyttää lukkopolkimia, vaikka apua niistä olisi saanut. Pyöräni on aika painava, täysjoustoa en omistanut, etujousitus keskitasoa ja renkaat vain 26" kokoa. Penkki oli epämukava ja perse oli todella kovilla, lopulta puutuminen otti jopa alaselkään ja käsiin. Kisapäivän sää oli todella kuuma, juomaa kului hirvittävästi ja sitä sai kaataa surutta niskaan, jotta kuumuus ei tapa miestä. Rankka kisa kokonaisuudessaan omalla pyörälläni. Ensi vuonna paremmalla kalustolla liikkeelle. Mieli niin tekisi ostaa Rosen täysjousitettu, 29" tuumaiset renkaat omaava ja vain noin reilut 12 kg painava Rose DR. Z 2 2013. Vuonna 2014 pidetyn pitkän kisaraportin ja videon läskipyörällä voi käydä lukemassa ja katsomassa tästä (loppuaika 4 h 3 min vuonna 2014).

Maastopyöräily on rankka laji, jonka näkee naamasta. Huomaa kyynervarsiin ja varsinkin kasvoihin kerääntynyt pöly.

Vuelta Vantaa -maantiepyöräily

Vuelta Vantaa järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012, jolloin harmittavasti en siihen pystynyt osallistumaan. Reitin pituus on 97 km, lähtö on Vantaan Kivistön koululta ja kulkee Vanhaa Hämeenlinnantietä pitkin Palojoelle, Hyrylään, Ruotsinkylään, Myllykylään, Seutulaan ja Vantaankoskelle. Noin 50 km pitkä reitti kierretään kaksi kertaa. Maasto on melko tasaista, mikä tekee reitistä nopean. Paras aikani on vuonna 2013 3:10 h, jolloin ajoajan keskinopeus oli 31,7 km/h. Taitaa olla paras keskinopeuteni yhdessäkään pyöräilykisassa.

Hienot pyörät odottelevat lähtöviivalla lähtölaukausta, tekisikö mieli lähteä kisaamaan?

Miten kisa sitten sujui. Sää oli erinomainen, ilmoittautuneita oli vain vajaa 200, sateesta ei tietoakaan ja lämpöäkään ei ollut liikaa. Oikeastaan ajo sujui niin hyvin, etten ensimmäisestä nopeasti ajetusta kierroksesta muista juuri mitään. Toisella kierroksella alkoi vastatuuli ja tuntui, että ryhmä liikkuu niin hitaasti eteenpäin, että pystyn ajamaan tien sivuun rakon tyhjentämään. No se oli kyllä tyhmä virhe, koska vastatuulessa yksin ajaessa en ryhmää enää kiinni saanutkaan. Yritin ajaa niin lujaa kuin pääsin, mutta ryhmä vain karkasi pidemmälle ja pidemmälle. Loppujen lopuksi ajoin lopun 40 km yksin jalkojen jo lopussa vähän krampatessa. Harmittaa, että pienen pissatauon takia "mokasin" kisan. Ilman pientä ja valittavaa rakkoani kolmen tunnin alitus olisi ollut helposti saavutettavissa. Kunpa pystyisinkin ajamaan 100 km ilman vessataukoa.

Vuoden 2014 pitkän kisaraportin voi lukea ja kisavideon katsoa tästä (loppuaika 3 h 8 min vuonna 2014).

Satasen kuntoajo -maantiepyöräily

Pyöräilykisoja ei ole pääkaupunkiseudulla mielestäni koskaan liikaa ja Satasen kuntoajo järjestettiin Vantaan Hakunilassa ensimmäisen kerran 11.8 vuonna 2013, kun järjestäjät saivat jonkinlaisen riidan aikaan Giro de Espoo-tapahtumasta. Onneksi kinasta sitten syntyi pääkaupunkiseudulle toinen toimiva kuntotapahtuma. Ilmoittautuneita oli ensimmäisenä vuonna 433 kappaletta. Reitillä ilmoitettiin olevan pituutta noin 100 km, mutta oma pyöränmittarini mittasi kyllä matkaksi melko paljon enemmän (jotain 107 km). Tästä syystä luulin jopa lopussa eksyneeni, kun reilu 100 kilsaa poljettuani ympärillä näkyi vain peltoja ja maatilaa, eikä ketään muuta pyöräilijää ollut edessä saati takana. Tulihan se maaliviiva kuitenkin eteen.

Miten kisa sitten sujui? Sää oli kaunis, vaikka aivan lopussa vähän vettä ropisikin. Harmittavasti olin osittain puolikuntoisena kisassa mukana. Viikkoa ennen kisaa olin flunssassa ja tarkoituksena olikin sitten mennä tapahtumaa vain hitaasti ajelemaan ja maisemia katselemaan, kun kerran osallistuminen oli jo maksettu. No tietäähän sen mitä kisassa starttiviivan jälkeen tapahtuu. Kun fiilikseen pääsee ja keho alkaa tuottaa endorfiinia, niin sitähän mennään täysillä eikä himmailla. Tuntui, että pyörä kulkee helposti, räkää tosin tuntui vain tulevan ja tulevan. Pysähdyin lopulta yhdellä taukopaikalla Pornaisissa 66 km kohdalla, koska oli pakko päästä tyhjentämään rakko ja haukkaamaan jotain purtavaa. Se kostautui jälleen kerran. En kerinnyt tauolta lähtevän porukan mukaan ja jouduinkin ajamaan koko loppumatkan enemmän tai vähemmän hitaasti yksikseni. Ehkä se oli jopa ihan hyvä, jotta en sitten rasittanut kehoani liikaa.

Jo näin ensimmäiseksi kisaksi kaikki järjestelyt toimivat erittäin mallikkaasti, vaikea tuosta on enää mitenkään parantaa. Maalissa ruokana oli risottoa ja juomaksi sai jopa kotikaljaa, joka maistuikin itselleni erinomaisesti. Olisi tehnyt mieli juoda tonkallinen, mutta ei kehdannut...olokaan ei onneksi tuosta kisarasituksesta mennyt pahemmaksi. Ensi vuonna terveenä uudestaan. Loppuaika 3:26 h ja keskinopeus 29,3 km/h, jota ei nyt ihan hitaaksi voi haukkua.

Vuoden 2014 kisa peruttiin (tarkkaa syytä tähän ei ole tietoa), joten tähän en päässyt osallistumaan.

Tour de Helsinki -maantiepyöräily

Yhteislähtö veljen kanssa, tavoitteena tietysti voittaa toinen.

Mäkelänkatu on täynnä osallistujia ja toinen ajorata on suljettu tapahtumaa varten.

Tour de Helsinki on jo muodostunut legendaksi pääkaupunkiseudulla (2013 tapahtuma oli jo 8. järjestetty) ja se on lähes kaikkien sunnuntaipyöräilijöiden jonkinlainen tavoite kauden päätökselle. Tapahtuma on pääkaupunkiseudun isoin ja startti tapahtuu joka vuosi 1.9 klo 11:00 yhteislähtönä Käpylän olympiavelodromin parkkipaikalta, jonne se myös päättyy. Johdetussa yhteissaattueessa ajetaan rauhallista vauhtia Pitäjänmäen läpi Espoon Karakallioon, josta alkaa lopulta vapaa vauhti. Suuren ihmismassan takia ajonopeus ennen vapaan vauhdin alkua on välillä alle kävelyvauhtia ja hitaissa ja kapeissa kohdissa joudutaan jopa pysähtymään. Koko pääkaupunkiseudun kiertävä reitti kulki Helsingin ja Espoon lisäksi Nurmijärven, Tuusulan, Hyvinkään, Mäntsälän, Sipoon ja Vantaan kautta.

Kuten muistakin pyöräilykisoista myös TdH:sta löytyy eritasoisia keskinopeusryhmiä. Pitkän reitin varrelta löytyy liikenteenohjaajia ohjaamassa osallistujia ja muuta liikennettä sekä kylttiohjaus, myös liikennevalot ovat keltaisella vilkulla lähes koko reitin läpi. Poliisimoottoripyörän ja johtoauton lisäksi joukon mukana letkan häntäpäässä kulkee ylitsepääsemättömien välinerikkojen tai uupumuksen takia ensiapu- ja jälkiauto, jotka poimivat osallistujat välineineen kyytiin ja kuljettivat takaisin velodromille. Paljon kehuja ajajilta saaneisiin järjestelyihin kuuluu tietenkin myös ravinnehuolto: menuna vesi, urheilujuoma, suolakurkut, rusinat ja banaanit sekä vuonna 2013 valikoimasta löytyi myös sipsiä, ruisleipää ja suklaapatukoita. Kaiken kaikkiaan järjestelyt toimivat esimerkillisen hyvin. Maalista saa sitten hyvää risottoa.

Tapahtuman kasvusta kertoo hyvin se, että vuonna 2008 mukana oli 950 ajajaa, kun vuonna 2013 päästiin jo yli 2 000 osallistujan. Valitettavasti suosio alkaa kääntyä jo itseään vastaan. Tour de Helsinki 2008:n osallistumismaksu oli 25 euroa osallistujaa kohden ja nykyisin maksu huitelee jo reilun 50 euron puolella. Siis jos osallistujamäärä kaksinkertaistuu, miten maksukin voi vielä kaksinkertaistua? Tapahtuma alkaa tuntua jo liian kaupalliselta toiminnalta. Suuren osallistujamäärän, väsyttävän reitin ja ensikertalaisten takia onnettomuuksilta ei myöskään kokonaan vältytä. Suurin osa tapaturmista johtuu siitä, että takana oleva ajaa edessä olevan renkaaseen joko keskittymisen herpaantuessa tai edessä olevan ajajan hidastaessa tai muuttaessa ajolinjaansa yllättäen.

Itse ajoin TdH:n läpi ensimmäistä kertaa vuonna 2008 nelihenkisen tiimin voimin. Tiimi koostui kahdesta Helsingin Yliopiston biotekniikan ja kahdesta TKK:n tietotekniikan opiskelijasta. Kaikilla oli takana noin alle vuoden verran kokemusta ja ajokilometrejä maantiepyörällä. Tavoitteena oli tietenkin päästä nautiskellen ja vielä hyvissä voimin maaliin ja kokea, miltä joukkueessa ajaminen ja kisaaminen oikeasti maantiepyörällä tuntuu. Peesaaminen toimikin hyvin ja vetoavun ansiosta suorilla pääsimme helposti 32 km/h keskinopeutta ja jopa ylikin. Joukkueajoa pitäisi tosin vielä hioa, sillä kuopista yms. ilmoittavat käsimerkit olivat usein myöhässä ja ajolinjat heiluivat. Letkan vetäjääkin pitäisi vaihtaa nopeampaa tahtia, jotta vauhti säilyisi, eikä vetäjä väsähtäisi. Onneksi tiimillämme oli kuitenkin hauskaa ja tiimimme saapui hengissä maaliin, oma aikani silloin 5:29:50 h.

Yhteensä olen osallistunut Tour de Helsinkiin viisi kertaa. Ajat näet kilpailukalenteristani. Paras aikani on vuodelta 2009: 4:49 h ja huonoin vuonna 2010: 6:34 h, väliin mahtuu sitten tuloksia laidasta laitaan. Koska matka on jo suht pitkä, voi kisassa tapahtua mitä tahansa. Parhaan aikani sain ajamalla ja peesaamalla 30 km/h ajoryhmää koko matkan. Huonoin aikani puolestaan syntyi, kun peesasin liian kauan 32 km/h keskinopeusryhmää ja sain jalat kramppaamaan tosi pahasti. Yritin helpottaa tilannetta liialla urheilujuomalla ja tankkauksella, mutta se johti ripuliin ja yhteen tuskaisimmista kisoistani, jolloin bajamajakin kävi tutuksi. Onpahan kisa tullut ajettu kaatosateessakin läpi ja kokeiltu "sunnuntaiajelua", jossa pysähdytään joka taukopaikalle kunnolla syömään ja aistimaan kisafiilistä. Onneksi TdH-tapahtumasta voi nauttia niin monella tapaa ja nykyisin sen voi maksaa Smartumin liikuntaseteleillä.