3. marraskuuta 2020

Tulot ja menot - Kirjanpitoni vuonna 2019

Omasta mielestäni se on vähän outoa, että joku vaikkapa työpaikkani pöytäkeskusteluissa hämmästelee sitä, että pidän kirjanpitoa. Itse puolestaan hämmästelen aina vastakkaista kantaa, vaikka en sitä ääneen yleensä sanokaan. Jostain syystä lottokansa ei vain halua nähdä sitä, miten paljon kaikkeen turhaan tuleekaan kulutettua. Jos kaikki kertyvä raha valuu surutta menoihin, niin ehkä kirjanpito silloin tuntuu turhaa. Miksi laskea yhtään mitään, kun tulokseksi saadaan nolla? Sinänsä logiikka tässä ontuu, koska juurikin kädestä suuhun eläessä kirjanpito on se tärkein väline muutoksen toteuttamisessa. Se on kuitenkin ihan varmaa, että jos ei seuraa tulojaan ja menojaan, eikä saa (tai edes halua saada) talouden kassavirtaa plussalle, niin säästämisestä saati sitten rikastumisesta on turha haaveilla. Paradoksaalista tässä asiassa onkin, että rikas ei kirjanpitoa yleensä tarvitsi, mutta sitä todennäköisesti pitää ja köyhä puolestaan ei, vaikka sitä juurikin eniten tarvitsisi. Vähän sama ristiriita löytyy myös liikunnan puolelta, kun sitä eniten tarvitsevat hyödyntävät sitä vähiten.




Tulopuoli ansiotuloista


Kun vuosi on melkein jo paketissa, niin voidaan taas katsoa, miten se sujui taloudellisesti? Paljonko vuodessa kertyi tuloja ja paljonko menoja. Miten ne jakautuivat, oliko eroja viime vuoteen verrattuna ja jos oli, niin mikä sen selittää. Vuonna 2019 kaikkia tuloja kertyi nettona yhteensä noin 18 550 euroa, eli keskiarvona noin 1 546 euroa kuukaudessa (ei sisällä osinkotuloja, tai muita tuloja arvo-osuustilin sisällä). Summa on noin 1 330 euroa vähemmän, kuin viime vuonna. Kokonaissummasta noin 93 % tulee ansiotuloista, eli töistä saadusta palkasta, bonuksista ja siihen verrattavista tuloista (lomarahat, liikuntasetelit ja lounasvähennys yms, jotka nostaisivat maksettua nettopalkkaa). Palkasta pidätettävä perusprosentti on muuten näillä tuloillani verokortissa 6 %.

Nettisivuistani kertyi 509 euroa (noin 3 % kaikista tuloistani). Se on noin 2 200 euroa vähemmän, kuin viime vuonna. Syitä viime vuoden hyviin lukuihin voi lukea artikkelista: Paljonko bloggaajat tienaavat. Kun Norndet siirtyi TradeTrackerin palvelusta Adtractionille, niin tulot tästä tippuivat lähes nollaan. Jos uskoisin salaliittoihin, niin väittäisin, että nyt joku huijaa. Koskaan ei Nordnetista tulot ole olleet noin huonot. Taidan riisua mainokset blogista kokonaan... Erilaisten turhien tavaroiden, tai vastaavien myynnistä kertyi noin 835 euroa (noin 4,5 %) tuloista. Tuossa on esimerkiksi yhden Xbox One pelikonsolin ja lahjana saadun polkupyörän myynti. Yhteenvetona viime vuoteen verrattuna oikeastaan vain tulot nettisivuista laskivat merkittävästi ja ansiotulot kasvoivat vain hivenen. Viime vuoteen verrattuna tuloja kuitenkin vähemmän, mutta silti noin keskiarvoa paremmin.

Anekdoottina heitän myös sen, että pullopanteista (sisältyy kohtaan muut tulot) kertyi 28,55 euroa. Tuo määrä rahaa löytyi vuoden aikana tienvarsilta panttitölkkien ja -pullojen muodossa, kun ajelen fillarilla työmatkoja ja muita. Joku voi kysyä, että miksi ihmeessä poimit niitä? Tietenkin voisin sanoa, että ympäristön takia, mutta tähän on kuitenkin tieteellisempi selitys, jonka vihdoin oivalsin Onnen tongintaa -blogin kautta: Toiminta kutkuttaa etsimisen tunnejärjestelmää ja ympäristön jatkuva skannailu tuottaa mielihyvää. Tämä aivojen "huvittelu" etsiessä tuottaa sitten dopamiinia.

Kirjanpitotaulukkoni vuodelta 2019. Vasemmalla riveissä kategoriat ja pystyssä sarakkeissa kuukaudet. Oikealla erotus viime vuoteen ja prosenttiosuus menoista.


Tilastotietoa vielä lisää. Tulopuoleen liittyen katselin myös tekemiäni työtunteja töissä. Vuodessa tuli tehtyä ansiotyötä 1 033 tuntia, eli kuukaudessa keskimäärin 86 h ja viikkotasolle jaettuna 19,9 tuntia. Jos ansiotuloihin verrattavan summan (17 122 euroa) jakaa näillä tunneilla, niin tuntipalkaksi tulee nettona 16,6 euroa/tunti.



Menopuoli


Entäs se menopuoli, mihin rahaa tulia käytettyä? Vuonna 2019 kaikki menoni olivat noin 12 533 euroa, eli 1 044 euroa/kk. Viime vuoteen verrattuna kuluja kertyi 252 euroa vähemmän, koska silloin ostin melko kalliin Challenge Furai nojapyörän. Tämä pyörä on nyt myynnissä. Jos korottoman lainani lyhennystä ei huomioida, niin menoni olivat noin 6 533 euroa vuodessa ja 544 e/kk. Voi kuulostaa jostakin vähältä, joten sen takia lainaan tässä taas syvää viisautta: "Onnellisia ovat ne, joilla on omasta mielestään riittävästi sitä, mitä he tarvitsevat". Samaa suuruusluokkaa muuten, kuin juttu Esan ihmiskokeesta Iltalehdessä (Omavaraisuushaaste -blogisti). 

Mitä tuosta kulutuksesta nyt voisi nostaa esille? Oikeastaan kaikki kategoriat ovat suuruusluokaltaan kuin viime vuodelta kopioitu, eroa ei juurikaan ole. Vastike nousi hivenen taloyhtiön kokouksessa kevään jälkeen, joten asumiseen meni himpun verran enemmän rahaa. Ruokaan meni vuodessa vähemmän rahaa, kuin viime vuonna. Keskiarvo ruokakuluista kuukaudessa on 161 euroa, tai päivässä 5,3 euroa. Anekdoottina tähän liittyen ResQ -hävikkiruokasovellusta tuli käytetty vuoden aikana seuraavasti: 70 pelastettua annosta ja 343 euroa rahaa käytetty. Tuossa ehkä yksi syy vähäisiin ruokakuluihin. Toinen on ehkä se, että söin töissä nyt aikaisempaa useammin ja loppuvuodesta ostin myös Feelian verkkoruokakaupasta halpoja tuotteita, joita löytyy vieläkin varastosta.

Liikkuminen -kategoriaan meni luonnollisesti tänä vuonna vähemmän, kun vertailuvuotena ostin käytetyn nojapyörän. Viihteeseen ja kodinhankintoihin meni tänä vuonna poikkeuksellisen paljon rahaa, koska hankin Oculus Quest ja PlayStation VR -laitteet. Näiden lisäksi mitään kovin kallista ei tullutkaan ostettua. Kuten viime vuoden katsauksessa vähän tavoitteeksi kirjoitin, niin kirjastoa tuli edelleenkin hyödynnettyä lähes kaiken viihteen "hankinnassa". Yhtään peliä ei tullut ostettua. Tällä tavoitteella myös ensi vuoteen (pois lukien mahdollinen PS5 julkaisu).

Joillain menee etelänmatkaan sama raha, kuin itselläni vaikkapa Oculus Quest -virtuaalilaseihin ja viihteeseen.

Odotukset - Mitä jäi viivan alle?


Kaiken kaikkiaan viivan alle jäi tulot vähennettynä menoilla noin 6 017 euroa. Se on noin 1 075 euroa viime vuotta huonompi. Vaikka menot olivatkin viime vuotta pienempiä, niin tuloista blogitulot laskivat niin merkittävästi, että lopullinen balanssi hävisi viime vuodelle. Säästämisaste ilman lainaa oli noin 65 %. Muutin kirjanpitoani nyt hivenen siten, että en enää laske veronpalautusta tai mätkyjä maksuvuoden tuloihin tai menoihin. Summa näkyy vain viimeisellä rivillä balanssin alla. Näin tulevat vuodet ovat vertailukelpoisempia keskenään. Meneehän se toki tämän vuoden kassasta, mutta toisaalta summa on oikeasti kertynyt aikaisemmalta vuodelta, joten se pitäisi lisätä/vähentää siitä. Käytännössä siis piilevää verovelkaa. Koska olen laiska, niin en jaksa korjata kaikkia aikaisempia vuosia...

Kaiken kaikkiaan vuosi meni taloudellisesti juurikin niin, miten vuoden 2018 kirjanpito -artikkelissa lopussa kirjoitinkin. Aika hassua. Kirjanlukuhaasteen kuitenkin reputin, joten ensi vuodeksi laitan saman tavoitteen lukea 12 tietokirjaa vuodessa. Toisen kerran haastetta ei kehtaa reputtaa, eihän? Jos lukijana tuijottelet näitä lukuja ja vertailet niitä jostain syystä vaikkapa omiisi, niin muista että tässä ei ole vielä huomioitu pääomatuloja. Osinkotuloja vuonna 2019 kertyi bruttona noin 12 960 euroa ja nettona 9 810 euroa. Osakesalkun realisoimattoman arvonnousun ja koko salkun arvon voit katsoa tästä linkistä. Pääomatuloista puhuttaessa pitää vielä muistaa mainita työnantajan lisäeläkejärjestely, jonka arvoa päivittelen vuosittain lisätyillä maksuilla ja tuotoilla.

Lainaan taas viisautta, jonka lähdettä en muista: "Näytä minulle kalenterisi ja kirjanpitosi, niin kerron sinulle mitkä ovat arvosi". Kulutus ja ajankäyttö näyttää koruttomasti sen mikä sinulle on oikeasti tärkeää. Jokainen voi sitten vetää näistä menoistani omat johtopäätökset... Siinäpä niitä lukuja tirkistelynhaluisille ja itselleni muistin virkistämiseksi. Vuoden päästä taas seuraava katsaus.



(Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 31.12.2019 ja nyt päivitetty)

2 kommenttia:

  1. Olet varmasti oikeassa sen suhteen että eniten kirjanpitoa laiminlyö ne jotka sitä eniten tarvitsisivat. Täytyy tunnustaa että en ole itsekkään koskaan pitänyt menoista mitään kirjaa vaan taulukkooni syötän ainoastaan tulot ja sijoitukset. Säästöaste on vaihdellut 50-70% tuntumassa joten en koe tarvitsevani tarkempaa kulukuria. En halua vaivata päätäni kuluja miettimällä koska 20/80 säännön mukaan korkin kiinni laittaminen toi jo tuon 80% säästön aikanaan.

    Suurempi ongelma PK-seudulla asuvalla perheellä on asumisen hinta, joka on suoraan sanottuna kohtuuton. Toki täältäkin on mahdollista löytää edullisempikin asunto mutta se tapahtuu ajan kustannuksella, joten mieluummin yritämme optimoida päivittäistä kulkemista vaimon kanssa ja maksaa siitä hieman lisähintaa. Mielestäni on törkeää itsepetosta väittää työmatkoihin käytettyä aikaa laadukkaaksi, vaikka kuinka lukisi hyvää kirjaa tai kuuntelisi musiikkia puhelimelta.

    Arvostan tapaasi ja rohkeutta tehtä töitä osa-aikaisesti ja vain sen mukaan että saa kulut katettua, toki pääosassa tässäkin on pienet menot. Kuluvan vuoden olen viettänyt pienen lapseni kanssa kotona ja kyseinen irtiotto on ollut sitä mitä elämältäni haluan. Tammikuussa joudun palaamaan töihin taas, mutta tarkoituksena on aloittaa 60% työaika heti kun saamme pankin kanssa sovittua uuden asunnon rahoituksen ja saan hieman lisättyä sijoituksia. Ylitöiden tekemisen olen lopettanut jo pari vuotta sitten kun aloin kärsiä työuupumuksesta ja marginaaliveron ansiosta suurinosa palkasta meni valtiolle. Kynnys totettaa unelmia on korkea, vaikka vakituinen työsuhde mahdollistaa monet asiat ja antaa turvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mukimies hyvistä kommenteista. En ole itsekään moneen vuoteen kirjanpitoa sinänsä tarvinnut. Raha-asiat hoituisivat hyvin ilman sitä. Kun suurimmat menot on laitettu hallintaan ja käyttää rahaa kohtuudella, niin kulutuksen syvällisempi tarkkailu ei todellakaan tuo mitään lisäarvoa. Itselleni tuo lisäarvo on oikeastaan vain tuo kaikenlainen data, jota saan luvuista jälkikäteen väännettyä.

      Tuo halvempi asuminen ja pidemmät työmatkat vs kalliimpi asuminen ja ajan optimointi olisi itse asiassa mielenkiintoinen artikkelin aihe. Sen verran vain liikkuvia muuttujia yhtälössä, että hankalaksi menee. Mikä on sitten järkevä valinta ja kuinka siihen päädytään? Väittäisin, että kyllä ihmiset tuota pohtivat ja todennäköisesti jotenkin myös laskevat. Tiedä sitten miten ja kuinka tarkasti. En ehkä lähtisi kutsumaan itsepetokseksi, vaikka varmasti löytyy ihmisiä, joiden kohdalla tämä kyllä olisi totta.

      Miten lasket vaikkapa yhden päivässä säästetyn tunnin arvon rahassa? Oletetaan, että keksit tähän jonkun laskukaavan ja olet sitten päätynyt näin säästämään matkakuluissa ja ajassa 1 000 e vuodessa. Kuinka paljon kalliimman asunnon tämä säästö oikeuttaisi ostamaan? 15 000 euroa kalliimman, vai ehkä enemmän? Hankalia kysymyksiä, mutta pirun kiinnostavia.

      Omalla kohdallani työmatka pyörällä on noin 25 km edestakaisin ja vie aikaa vuodenajasta ja säästä riippuen noin 1,5 h - 2 h. Joku voisi väittää, että tuo on hukkaan heitettyä aikaa. Vaihtoehtoisesti voisin tehdä tuon verran enemmän töitä päivässä. Totta, mutta kun en halua. Otan matkan kuntoilun kannalta. Itsepetosta vai ei, mutta jos en pyöräilisi töihin, niin todennäköisesti kuntoilua ei tulisi tehtyä tuota vertaa.

      Poista