Mitä suuresta osingonjaosta pitäisikään ajatella

Yritysten jakamat suuret osingot ovat taas monien kahvipöytäkeskustelujen aiheena ja lehtien palstoilla. Väitetään jopa, että ahneet omistajat saavat taas ylisuuren palkkion, joka revitään köyhien työntekijöiden selkänahasta, tai jotain lähes yhtä typerää. Jotkut tuntuvat oikeasti luulevan, että osinko on jotain ilmaista rahaa, joka sataa taivaalta. Eihän se näin ole. Todellisuudessahan yrityksen osakkeen arvo laskee periaatteessa aivan yhtä paljon kuin se jakaa osinkoa. Jos Tikkurila maksaa vaikkapa 5 % osinkotuottoa osakkeelle, niin osingon irtoamisen jälkeen osakkeen arvo laskee tämän saman 5 %. Varsinainen tuotto on nolla. Osinko ei luo siis mitään lisäarvoa, siinä vain raha vaihtuu taskusta toiseen. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Yhtä hyvin saman tuoton saisi myymällä Tikkurilan osakkeita 5 % salkusta. Jotenkin kummallista, että jos yritys tuottaa voittoa ja jakaa suuria osinkoja, niin sitä pidetään tuomittavana ja asiaa paheksutaan. Entä jos asiat olisivat päinvastoin? Tällä logiikalla samat ihmiset eivät kuitenkaan jostain syystä hurraa, jos yritys kyntää tappiolla, ei maksa veroja yhteiskunnan pyörittämiseen, eikä pysty edes työllistämään ihmisiä.

Ansiotyössä palkkaasi voidaan pitää suhteellisen varmana ja vakaana. Saat joka kuukausi tietyn summan, kerrytät eläkettäsi ja ansaitset vuosilomaa. Todennäköisesti palkkasi nousee vielä joka vuosi. Suhteellisen riskitöntä, jos näin voisi sanoa. Sijoittamiseen liittyy kuitenkin enemmän riskejä ja varmaa on vain epävarmuus. Välillä tulee paljonkin tuottoa ja toisina kausina tappio on väistämätöntä. Pitää aina muistaa, että riski kulkee käsi kädessä tuoton kanssa, joten osakemarkkinoilla tuoton pitää olla palkkatöihin verrattuna suurempaa. Kukaan tuskin sijoittaisi yhtään mihinkään, jos riskin ottamisesta ei saisi riittävän suurta korvausta. Kenenkään meidän työtä ei olisi ilman pääomaa, joka on yksi tuotannontekijä.

Kukin sijoittaja itse määrittelee oman tuottotavoitteensa. Onko sitten esimerkiksi Tikkurilan maalipurkissa liikaa katetta, jos yritys kerran pystyy jakamaan suuria osinkoja? Jos Tikkurilan maalipurkissa olisi liian pieni kate, ei yritys investointi- ja sijoituskohteena miellyttäisi suurta osaa sijoittajia. Harva enää investoisi tähän yritykseen ja kilpailussa ketterämmät ja tehokkaammat kilpailijat tulisivat lopulta ohi oikealta ja vasemmalta. Markkinaosuus laskisi, lomautuksia ja työntekijöiden irtisanomisia tulisi irtisanomisten perään, kunnes omistajien rahahanat menisivät kiinni ja putiikki lopulta jopa ehkä konkurssiin. Jos maalipurkissa olisi puolestaan katetta liikaa, niin se luonnollisesti houkuttelisi alalle lisää kilpailua. Kuka tahansa on vapaa perustamaan oman firman, jos luulee tekevänsä rahaa helposti. Ainiin, tarvitset siihen vain pääomaa, työntekijöitä, tietotaitoa ja hyvän brändin. Todennäköisesti et omaa tarpeeksi rahkeita ja uskalluskin puuttuu. Turha siis valittaa osinkojen jakamisesta. Se on vain seuraus siitä, että yritys menestyy kilpailussa ja tulevaisuudessakin kiinnostaa sijoittajia ja näiden pääomaa.

Jos ei ole rahkeita yrittäjäksi, mutta tuntuu, että Tikkurila tekee liikaa tulosta, niin jokainen on vapaa ostamaan Tikkurilan osakkeita ja nauttimaan pääomatuloista ja kapitalistina olosta. Oma on sitten vikasi ja tappiosi, jos tämä asia ei kiinnosta. Todennäköisesti näistä suurista osingoista mankujat ovat juuri ihmisiä, joilla ei ole osakeomistuksesta hajuakaan. Eläkerahastot omistavat paljon osakkeita, joten periaatteessa omistat myös itse osakkeita epäsuorasti. On siis jo kaikkien etu, että yritykset ovat kilpailukykyisiä. Kilpailukyky säilyy kuitenkin vain investoimalla tulevaan. Jokainen sijoittaja toivoo tietenkin tuloksen sijoittamista ja sen kasvua tulevaisuudessakin investointien ansiosta. Tällä hetkellä suurin osa tuloksesta jaetaan kuitenkin osinkoina, koska järkevää investointikohdetta ei vain löydy. Osakkeenomistajat saavat sitten päättää, mihin nämä rahansa laittavat tuottamaan. En oikein ymmärrä, miksi menettely olisi jotenkin väärää? Pitäisikö yritysten voittovaroilla rakentaa pakolla pyramidia keskelle Lapin erämaata? Jos yritysjohto ja markkina ei näe järkevää investointikohdetta, niin ei se paska kiillottamalla kullaksi muutu. Turha niitä voittoja on yritysten tililläkään tuottamattomana pitää, muuten voi jäädä seuraava Supercell jossain rahoittamatta ja syntymättä.

Tästä jokavuotisesta osinkokeskustelusta liian vähälle huomiolle on mielestäni oikeastaan jäänyt verojen maksu. 7.3.2016 MOT-ohjelmassakin (katso Yle Areenasta) kerrottiin, miten piensijoittajat maksavat veronsa, mutta suursijoittajat eivät juuri mitään. Ohjelman laadusta voidaan olla montaa mieltä, mutta fakta on, että piensijoittajan ennakonpidätys osingoista on 25,5 %, rahastot ja vakuutuskuoren sisällä rahojaan pitävät puolestaan eivät maksa veroja saamistaan osingoista. Vähintään 10 prosentin siivun omistava suursijoittajan osingot jätetään myös verottamatta. Verotta selviää myös yleishyödylliset yhdistykset, kuten esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeet ja säätiöt. Osinkojen verotuksessa on suuria "porsaanreikiä", eikä se ole yhdenvertaista kaikille sijoittajille. Mikseivät kaikki maksa samaa veroa? Se siitä laajasta veropohjasta. Kansantaloudellisesti tämä on suorastaan hölmöä, eikä millään tavalla ainakaan kannusta tavallisen kansalaisen sijoittamisen yleistymistä.