Bodom Tail 2014 - Polkujuoksua Pirttimäen ulkoilualueella

Polkujuoksu (englanniksi trail running) on nimensä mukaisesti juoksua erilaisilla metsän pikkupoluilla. Tavallisesta asvaltilla lenkkeilystä polkujuoksu eroaakin erityisesti juoksualustan ja ympäristön osalta. Monimuotoisempi, monesti epätasainen, juurakkoinen, kallioinen sekä kivinen polkupohja ja maaston mäet asettavat aivan uusia haasteita, sekä kehittävät juoksijaa monipuolisesti. Ketteryyttä, tasapainoa ja lihasvoimaa kysytään polkujuoksussa enemmän, kuin asvaltoidulla tasamaalla juostessa. Askeleen pituus ja tempo vaihtelevat jatkuvasti maaston mukaan. Eteneminen tapahtuu polun ehdoilla, joten vaikeimmissa paikoissa myös käveleminen on luontainen osa polkujuoksua.

Ympäristö puolestaan mahdollistaa erilaisia luontoelämyksiä ja paljon enemmän vaihtelua, joita asfalttilenkeillä harvemmin on tarjolla. Polkujuoksu on siis yleensä paljon hauskempaa, haastavampaa ja monipuolisempaa, eikä niin puuduttavaa kuin perinteinen tasamaajuoksu. Aivotkin saavat tehdä töitä, kun  helpoiten juostava reitti pitää osata hahmottaa nopeasti ja katse etsii seuraavia hyviä paikkoja askeleille. Katujen täyttyessä juoksijoista metsäpuoluilla on myös yleensä enemmän tilaa ja rauhallisempaa juosta, eikä pehmeämpi polkujuoksu rasita myöskään polvia yhtä paljon kuin asvaltilla juoksu. Vielä kun jalkineiksi soveltuvat pääosin samat kengät kuin muuhunkin juoksuun, niin miksi polkujuoksua ei kannattaisi kokeilla?

Bodom Trail kisattiin Espoon Pirttimäen ulkoilualueen poluilla helatorstaina 29.5.2014 hieman kosteassa kevätsäässä. Tapahtuma nousi heti yhdeksi Suomen suosituimmista polkujuoksukilpailuista, kun 715 innokasta juoksijaa osallistui nyt ensimmäistä kertaa järjestettävään tapahtumaan. Tapahtuman erikoisuus oli (polkujuoksun lisäksi) mahdollisuus valita vasta kisan aikana, juokseeko maaliin ensimmäisen 12 km:n jälkeen, vai jatkaako loppulenkin vielä 9 km:n pituiselle vähän vaativammalle osuudelle uusiin maisemiin yhteensä puolimaratonin verran. Yli kaksi kolmasosaa osanottajista kiersikin koko puolimaratonin ja pääsi nautiskelemaan reitin jylhimmistä ja vaativammista osista.

Tarkempaa dataa ja tietoa reitistä löytyy Garmin Connect-palvelusta.

Alla liuta kuvia reitin hienoista maisemista. Kaikkien kuvien lähde: Bodomtrail.com.

Vähän haastetta juoksuun, ylittääkö vai alittaako?

Kyllähän tällaisissa maisemissa kelpaa juosta.

Kilpailukeskuksena toimi siis Pirttimäen ulkoilumaja ja kisareitti koostui kahdesta erillisestä kierroksesta. Tapahtumainfon reittikuvausta lainaten: "Ensimmäinen kierros (12 km), nimeltään Kivet ja Kannot suuntautuu lähdöstä lounaaseen. Se on enimmäkseen isohkoja polkuja, mutta kauemmassa osassaan paikoin kivinen ja juurakkoinen. Myös hyväkulkuista pikkupolkua osuu matkalle, ja alussa laukataan noin kilometri hiekkapohjaista ulkoilureittiä. Toinen kierros (9 km), Ummet ja Lammet on ensimmäistä vaativampi ja erämaisempi. Pehmeää pohjaa, jossa kengät kastuvat, lyhyitä osuuksia karttaan merkitsemättömiä polkuja lähes umpimetsän läpi, ja hitaita, teknisiä lammenrantapolkuja ennen lopun vauhdikkaampaa laskettelua maaliin." Matkan aikana päätettävä kisan pituus on siinä mielessä hyvä ratkaisu, että siinä voi juosta juuri oman jaksamisen ja fiiliksen mukaan. Maraton ja puolimaraton voi olla kokonaisena ajateltuna henkisesti liian iso pala, mutta kun sen jakaa pienempiin osiin, on haaste paljon helpompi selättää. Omana tarkoituksenani oli juosta vain 12 km-lenkki, koska pidempi polkujuoksu ei ollut kovinkaan tuttua ja toisekseen illalla muutaman tunnin kuluttua olisi firman virkistyspäivä Agroksenmäen holvikellarissa Helsingissä. Kuka nyt ilmaisesta ruuasta ja juomasta voisi kieltäytyä.

Kaikki ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan ja myöhästyin lähdöstä. Jostain syystä olin katsonut kellonajan väärin ja merkinnyt kisan alkamisajan tuntia myöhemmäksi kalenteriin. Pieni paniikki siinä sitten tuli, kun yritin keritä kisapaikalle ajoissa. Loppujen lopuksi myöhästyin lähdöstä noin 15 minuuttia. Sain kuitenkin järjestäjiltä luvan lähteä radalle yksin ja ottaa peränpitäjät kiinni. Kuten nokkelimmat ovat ehkä huomanneet, gps-mittarini näyttää matkaksi vain 18,4 km. Tämä johtuu siitä, että kun lähdin radalle yksin myöhässä, minut "ohjattiin" 9 km reitille. En siis missään vaiheessa päässyt juoksemaan lyhyempää kierrosta ja näin saamaan muita juoksijoita kiinni. Vasta kierroksen tullessa maaliin näin muita juoksijoita. Koska siihen mennessä juoksu oli sujunut älyttömän helposti ja energiaa oli vaikka muille jakaa, päätin juosta vielä toisenkin kierroksen. Myöhästyminen lähdöstä aiheutti vielä vähän harmitusta, joten pakkohan se kiukku ja vitutus oli saada purettua johonkin. Toiselle kierrokselle siis ja vihdoinkin muiden mukaan juoksemaan.

Reitti oli kisan aikana erittäin hyvin merkitty, joten eksymisen huolta ei periaatteessa ollut. Tästä huolimatta kaksi kärkijuoksijaa oli harhautunut pariksi minuutiksi reitin ulkopuolelle. Myös itse kohtasin matkalla yhden harhautuneen, joten pientä hienosäätöä tapahtuman järjestämisessä ehkä vielä olisi. Ainakin kisamateriaalin jako ja nouto päivää ennen oli melkoista sähläämistä. Saavuin hivenen ennen avaamista kisatoimistoon, jossa pöydällä odotteli pelkät täydet pahvilaatikot. Kenkään laitettavat ajanottochipit ja Buffi-huivit eivät olleet vielä edes saapuneet, olivat kuulemma vasta matkalla. Vasta noin 20 minuuttia myöhässä kaikki kisamateriaali oli saapunut. Jonoa oli jo jonkin verran ja siinä sitä sitten jonotettiin oudossa häröpallossa, yksi jonotti sinne, toinen tänne. Olisiko ollut helpompaa hakea kaikki materiaalit yhdestä paikasta ja yhdellä kertaa, eikä kolmelta eri henkilöltä? Jos loppuaikakin ilmoittautumisesta sujui tällä tavalla, niin ihmettelen, miten kaikki materiaali (reilut 700 kappaletta) kerettiin edes noutamaan ja jakamaan lyhyen ajan puitteissa? Kaikissa muissa urheilukisoissa materiaalin haku hoituu pääosin jonottamatta muutamassa minuutissa. Tässä meni itselläni noin 30 minuuttia.

Puolimaratonit asvaltilla ovat jotenkin tylsiä. Niillä juostessa ei tarvitse tai joudu ajattelemaan mitään. Ne vaativat mieleltä jonkinlaista tyhjyyttä ja jooga/zen-mäistä mielentilaa. Jos tähän ei pääse ja ajatukset harhautuvatkin lenkin raskauteen ja jopa mahdollisen keskeytyksen pohtimiseen, niin ongelma vain kasvaa. Polkujuoksussa puolestaan ei yksinkertaisesti kerkeä ajattelemaan juuri mitään, siinä keskitytään vain hetkeen ja seuraaviin askeliin. Omasta mielestäni polkujuoksu on siis ainakin henkisesti paljon helpompaa kuin asvalttijuoksu. Fyysisesti se vaatii ehkä hivenen enemmän. Pakko nyt tunnustaa, että muutaman jyrkimmän kohdan jouduin kävelemään, jotta energiaa säästyisi. Välillä taas reitti kulki niin läheltä jyrkkiä kielekkeitä, järvenreunaa tai muuta "hirvittävää" osuutta, että oma suojeluvaistoni suositteli vauhdin hidastamista kävelyksi. Huonoa kuntoa ei siis tässä voi aina syyttää ja ilmakin oli juuri sopiva, juostessa ei ainakaan liian kuuma tullut. Sateen pelossa päällä oli pitkät juoksuhousut, pitkähihainen juoksupaita, irtohihat, tekninen t-paita ja lippis. Vasta kisan loppupuolella vähän pirskotteli, muuten saatiin nauttia hieman kosteasta, mutta kuitenkin keväisestä säästä. Matkalla oli juomapisteitä noin 5km:n välein. josta sai halutessaan juomaa ja toisen kierroksen alussa myös energiageeliä. Nestehukkaan ei ainakaan pääsisi kuolemaan, vaikka ei juomavyötä tai -reppua mukana kantaisikaan.

Pieni lipsahdus sillalla ja juoksureissu olisi vaihtunut uintireissuksi.

Ehkäpä reitin hienoimmat maisemat löytyivät korkealta kalliolta.

Juoksin koko lenkin tavallisilla lenkkitossuilla, joilla olen taittanut jo muutaman puolimaratonin ja maratonin. Polkujuoksun kuivilla osuuksilla niillä pärjäsi mielestäni vallan mainiosti, mutta kosteikkojen ja upottavien soiden ylitys oli haastavampaa. Valkoiset kengät ja mutainen sekä turpeinen suo eivät ehkä ole paras vaihtoehto. Siihen kun vielä lisää sen, että "neitimäisenä" yritin loppuun asti varjella kenkiä kastumasta ja likaantumasta, niin mahdoton tehtävähän se oli edessä. Kerran meinasikin jo kenkä jäädä matkan varrelle suohon ja matka jatkua sukkasillaan, kun oikea jalka upposi vähän nilkkaa myöten turpeeseen ja kovassa vauhdissa kenkä ei millään tahtonutkaan enää nousta jalan mukana ylös. Onneksi ei nyt sentään tarvinnut kaivuuhommiin ryhtyä kenkää irrottaessa.

Tavalliset lenkkarit jäivät myös ikävän märiksi suo-osuuksien ja kosteikkojen jälkeen. Materiaali tuntuu imevän kosteutta ja kuivuvan äärettömän hitaasti. Lenkkareiden paino tuntui kaksinkertaistuvan ja jokaisella juoksuaskeleella kuuli litisevän ja lätisevän äänen, kun vesi puristuu kengissä ja pohjallisissa. Pitäisi ehkä ostaa tähän tarkoitukseen ihan omat kengät, kun noita Multisport-kisojakin harrastan. Niissähän tuo suossa kävely ja varusteet päällä uinti on enemmän sääntö kuin poikkeus. Hyvä polkujuoksuun suunnitellun kengän pitäisikin istua hyvin jalassa myös märkänä eikä kerää kosteutta ja painoa. Tavallista lenkkaria vahvemmat sivureunat suojaavat myös iskuilta. Hyviä kenkiä tähän tarkoitukseen saa suositella!

Puhtaan valkeat kengät polkujuoksun jälkeen :( Pesukoneessa kengistä tuli kuitenkin kuin uudet.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin todella kiva ja hieno reitti. Paljon kiitoksia järjestäjille. Ei yhtään niin vaikeaa ja hankalaa, kuin olin odottanut tai vähän ehkä pelännytkin. Mitä jos olisi satanut ja juurakot sekä kalliot olisivat muuttuneet liukkaiksi. Mitä jos reitillä olisi ollut ruuhkaa juosta tai polulla kosteikot olisivat muuttuneet upottaviksi suonsilmäkkeiksi ja mutalätäköiksi. Kaikki huoli oli kuitenkin turhaa ja matkaksi kertyi vajaan puolimaratonin verran, yhteensä 18,4 km, ajaksi 2 h 13 min ja keskinopeudeksi 8,4 km/h (7:10 min/km). Kramppeja ei tullut ja voimia oli vielä jonkin verran maaliin saavuttaessa. Ensi vuonna sitten uudestaan mukaan ja ajoissa paikalle :D Josko ne kengät olisi siihen mennessä hommattu ja voisi todenteolla keskittyä ajan parantamiseen.