Renkaan vaihtoa ja paikkausta - Giro de Espoo 2014

Päivää ennen 2014 Giro de Espoota osallistuin XC Duathlon Maastomittelöihin ja vähän pohdiskelin ja jännitin kisan jälkeen, miten keho ja etenkin jalat palautuisivat pyöräilykisaa varten. Nyt on molemmat saatu päätökseen. Kisaraportissa vinkkasin, että ihan putkeen ei Giro de Espoo todellakaan mennyt ja reitin varrella sattui ja tapahtui kaikenlaista. Lupasin tästä jonkinlaisen kirjoituksen ja tässä se nyt sitten on. Mitä kaikkea pyöräilytapahtumassa voikaan mennä pieleen, kun onnetar kääntää selkänsä?

Viime vuoden lyhyen kisaraportin voi lukea täältä: Kaikki pyöräilykisani. Nyt vanhan Bianchin alle oli vaihtunut uudempi ja kalliimpi hiilikuituinen Rosen maantiepyörä, joten voitte hyvin arvata, miten paljon himotti päästä tuota pyörää kokeilemaan 111 kilsaa pitkässä pyöräilytapahtumassa. MaastoMittelöistä palautuminen oli mielestäni onnistunut ihan hyvin ja jalat olivat suhteellisen vetreän tuntuiset. Vielä kun tuulta ei juuri ollut ja sää oli muutenkin ihanteellinen kisaa ajatellen, niin kaikki asiat olivat vielä tähän asti hyvässä kunnossa ja petasivat erinomaista kisapäivää. Vähän lähdön jälkeen lähes kaikki alkoi kuitenkin mennä päin hanuria. Ei, ripulia ei sentään tullut (se nyt olisi vielä puuttunut), enkä törmännyt tai ajanut mihinkään kasaan. Tapahtui juuri se, mitä kaikki pyöräilijät inhoavat, eli rengas puhkesi.


Juuri ennen pientä ylämäkeä noin 20 km kohdalla, tunsin takarenkaan olevan hivenen "pehmeä". Nopea vilkaisu alas paljasti renkaan olevan jo melko littana ja muutaman sekunnin päästä mäen päällä tunsin jo ajavani pelkällä tyhjällä renkaalla, vanne tuntui vain hakkaavan asvalttiin. Oli siis pakko pysähtyä vaihtamaan rengas. Onneksi kaikki tämä tapahtui ylämäessä, jossa vauhti oli erittäin hidas ja jonka jälkeen tuli heti risteys, josta pääsi turvallisesti erkanemaan muusta ryhmästä. Muutama kirosanahan siinä pääsi, kun porukassa ajo vaihtuikin yllättäen auringonpaahteessa suoritettavaan renkaanvaihtoon.

Pyörä ylösalaisin ja satulalaukusta uusi sisäkumi ja rengasraudat, jolla ulkorenkaan saa pois vanteelta. Periaatteessa vanhan sisäkumin olisi voinut vain ottaa pois vanteelta ja vaihtaa uusi takaisin, mutta päätin ottaa myös ulkorenkaan pois ja tarkistaa josko siitä olisi mennyt jokin läpi. Eipä ollut. Formula ykkösissä renkaanvaihto tapahtuu sekunneissa, mutta maantiepyörän kanssa ei toimita ihan niin ripeästi. Vaikka en nyt tarkkaa aikaa jäänyt ottamaan, niin sanoisin renkaanvaihdossa kestäneen kaiken kaikkiaan noin reilut 10-15 minuuttia. Ergonomia ja tilat pölyisellä ja paahtavalla tienposkella eivät todellakaan ole parhaat mahdolliset ja pienellä käsipumpulla menee pieni ikuisuus sopivan rengaspaineen saamiseksi. Vielä kun rengas ei ensimmäisellä pumppauskerralla asettunut kunnolla vanteelle, vaan pompotti ja piti tyhjentää ja täyttää uudestaan, niin tuo vaihtoaika oli mielestäni ihan siedettävä.

"Huh, selvisin rengasrikosta kuitenkin kunnialla ja saan osan joukosta varmasti vielä kiinni", ajattelin. Rengasta vaihtaessa huomasin nimittäin, että viimeinen keskinopeusryhmä ja jälkiauto olivat ohittaneet minut vain noin reilut 5 minuuttia sitten. Eihän se ole vielä paha ero ja olisi oikeastaan aika hauskaa ottaa muita kiinni ja nousta letkassa ylemmäs ja ylemmäs. Äkkiä siis satulaan ja matkaan. Yksin ajaessa ei tietenkään saa peesistä etua, mutta toisaalta silloin pääsee ajamaan omaa vauhtiaan ja nyt se tuntuikin kulkevan hyvin. Näkymät vaihtuivat ja vaihtuivat, eteen tuli maisemaa, joka vaikutti jotenkin oudolta. Pyöräilinkö tästä muka aikaisempina vuosina? Hmm, ehkä, eihän nopeasti ryhmässä ajaessa koskaan pysty tai välttämättä edes kannata maisemia tiirailla. Siinä keskitytään ajamaan ja seuraamaan edessä olevaa liikennettä ja sen rytmiä.

Jos minun pitäisi ajaa Giro de Espoon reitti yksin ja ilman ohjausta, eksyisin varmasti alussa. Samoin tekisi tosin moni muukin ajaja. Tapiolan ja Espoonlahden alueella on niin paljon käännöksiä, että ei niitä voi muistaa. Tämän takia risteyksissä on liikenteenohjaajia ja pylväisiin on laitettu merkkitauluja oikeasta suunnasta. Ajettuani muutaman kilometrin renkaan vaihdon jälkeen alkoi eteen tulla jo niin erikoista maisemaa ja vesistön ylityksiä, että olin jo varma väärästä reitistä. Jääräpäisenä halusin enää katsoa, mihin tie johtaa. Jos se vaikka tulisi takaisin oikealle reitille, niin ei tarvitsisi takaisinkaan kääntyä. No eteen tuli jonkinlainen linja-auton vaihtopaikka, kapea silta ja hiekkatie, joten ei näyttänyt enää järkevältä jatkaa. Oli pakko kääntyä takaisin.

Tästä risteyksestä ennen Soukanniemeä poljin vahingossa suoraan :)

Harharetki päättyi viimein asvaltin loppuessa Suvisaaristossa, pidemmälle ei enää pääse :)

Suoraan sanoen vitutti. Vajaa 10 kilometriä hukkaan heitettyä matkaa ja noin 15 minuuttia hukattua aikaa eksymisen seurauksena. Kaikki liikenteenohjaajat olivatkin jo poistuneet heti viimeisen ryhmän ja jälkiauton ohittaessa risteyksen. Mitään kylttiäkään oikeasta suunnasta en tuosta risteyksestä löytänyt, joten ajoin sen luonnollisesti suoraan ja siksi harhaan. Tässä kohtaa motivaatio ottaa ryhmän häntää kiinni oli jo aika alhaalla, mutta päätin silti kokeilla ajaa reitin ulkomuistista läpi. Josko vaikka seuraavalle taukopaikalle pääsisi, jossa naposteltava piristäisi ehkä mieltäni. Missatun risteyksen jälkeen seuraavat risteykset olivat taas hyvin kylteillä merkatut, joten matka saattoi jatkua. Ongelmia aiheutti kuitenkin se, että reitti kulki pitkin ajorataa. Isossa ryhmässä valojen ollessa vilkulla ja liikenteenohjaajien ollessa paikalla tuossa ei ole mitään pelottavaa. Mutta kun ne kaikki puuttuvat. Kun saman tekee yksin ja joutuu pysähtymään risteykseen punaisen valon palaessa ison bussin ollessa edessä ja toisen takana, niin se ei enää naurata. Oli siis pakko siirtyä ajamaan kevyen liikenteen väylää.

Tässä tosin oli se ongelma, että reittimerkinnät eivät välttämättä näy enää kevyenliikenteenväylälle. Teki mieli todellakin keskeyttää koko kisa. Päätöksen sinetöi kuitenkin viimein toinen rengasrikko, tällä kertaa eturengas oli puhki jossain Kauklahden kohdalla :( Pitkä huokaus ja pari kirosanaa siinä kyllä taas pääsi. Eihän tälle reissulle voi kuin nauraa enää. Tällä kertaa päätin paikata eturenkaan, koska uusi sisäkumi meni jo takarenkaaseen ja mitään kiirettähän tässä ei enää ollut. Ajetaan vain leppoisasti takaisin maaliin, palautetaan ajanottochippi ja syödään kisaan kuuluva keitto. Kun homma oli lopulta valmis, niin ajelin omia reittejäni kohti kisakeskusta. Ajattelin kuitenkin mennä Jorvin mäen kohdalle katselemaan jyrkässä mäessä jalat hapoilla kärsiviä karjuja, jotta edes jollakin tavalla pääsisin vielä kisafiilikseen. Kun muutama ryhmä oli polkenut ohi, päätinkin lähteä seuraamaan muutamaa ajajaa. Tuntui jotenkin hienolta ajaa koko loppumatka ajorataa pitkin maaliin ja vielä hyvissä voimin, sekä ohitella toisia kisaajia, jotka varmasti miettivät, mistähän tuo kaveri on noin paljon voimia ja nopeutta saanut :D

Tältä sen reitin olisi pitänyt näyttää Garminin mukaan. Tarkempaa tietoa saa Garmin Conect-palvelusta.

Mitä tästä jäi sitten käteen? Ainakin se, että renkaanvaihto kannattaa todellakin osata ja tarvittavia välineitä kuljettaa aina mukana. Paikkarasia, varasisäkumi, rengasraudat ja pumppu ovat oikeasti välttämättömät varusteet pyöräilyä harrastettaessa. On oikeasti edes vaikea kuvitella, miten ilman niitä pärjää. Tutustu siis välineisiin ja opettele renkaanvaihto ja paikkaus ennen kuin aloitat pyöräilyn. Ennemmin tai myöhemmin joudut siihen tilanteeseen kuitenkin ja silloin ei jää sormi suuhun. Kansalaistaito tämäkin. Toinen asia mikä jäi mieleen oli kummallinen ajanotto. Vaikka en ajanut koko matkaa ja siis oikaisin, sain ajaksi 3:19 h, kun kärki ajoi juuri alta kolmen tunnin. Luulisi, että matkalla olisi ollut toinen "rekisteröintimatto" tai vastaava, joka pitää ylittää, jotta ajomatka ja aika edes rekisteröidään täydelliseksi?

Kokonaisuutena kisa meni siis totaalisesti vessasta alas. Kokonaismatkaa mittariin kertyi silti melkein 62 km, ajoaikaa 2 h 17 min ja keskinopeuskin oli jopa 27 km/h. Nyt on tullut ajettua Rosen uudella maantiepyörällä yhteensä reilut 1300 km ja rengasrikkoja on sattunut tähän mennessä nyt huomioidut mukaan lukien jo 6. Joku tuossa yhtälössä nyt mättää, koska rengasrikkoja on normaaliin verrattuna ainakin puolet liikaa. Vannenauhassa ei pitäisi olla ongelmia ja ulkorengaskin on ehjä, pistosuojattu, eikä siitä ole koskaan löytynyt läpi mennyttä kiven- tai lasinsirua.

Giro de Espoo 2014-video

Giro d'Espoo 2014 from Mikko Vestola on Vimeo.