XC Duathlon Maastomittelöt vuosimallia 2014

Voiko ensimmäisen kesälomapäivän aloittaa paremmin, kuin aurinkoisessa säässä käydyssä XC Duathlon MaastoMittelöt kisassa, jossa yhdistyy pyöräily erilaisilla alustoilla polkujuoksuun Espoon Keskuspuiston ympäristössä? Joku voisi tietysti aloittaa lomansa kylmällä kaljalla terassilla istuen tai joku toinen tekemällä retken Korkeasaareen tai vaikkapa Särkänniemeen. Itse suosin kuitenkin liikunnallisempaa lomailua ja suunnittelenkin kesäloman yleensä siten, että suurin osa kisatapahtumista ajoittuisi juuri kesäloman aikaan. Onpahan sitten aikaa rentoutua, valmistautua kisoihin ja palautua ilman työstressiä. Liikuntatapahtumien välissä sitten tehdään mitä mieleen juolahtaa fiiliksen mukaan. Tarkkoja suunnitelmia pyrin välttämään.

MaastoMittelöt-tapahtumaa olen mainostanut tämän blogin oikeassa yläkulmassa yhteistyökumppanit kohdassa ja Minä & Mainonta-välilehdellä. Vastineeksi tästä sain ilmaisen osallistumisen tapahtumaan. XC Duathlon MaastoMittelöt on siis kahden lajin yhdistelmäkisa, jossa ensin pyöräillään merkittyä reittiä pitkin sarjan mukainen matka. Pyöräilyosuudesta suurin osa on ulkoilureittejä, pikkuisen metsätietä, hyväkuntoisia polkuja sekä asfalttia. Sen jälkeen on maastojuoksu (polkujuoksuosuus), jonka lopuksi siirrytään pyörällä vielä muutama kilometri maaliin. Aikaa otetaan lähdöstä maaliin ja vaihtoon kulutettu aika lasketaan mukaan kisa-aikaan. Tapahtuma on siis vähän kuin triathlon, mutta mukana ei ole uintia ja liikkuminen on enemmän maasto- kuin maantiepainotteista.

Tämä oli nyt vuonna 2014 toinen koskaan järjestetty MaastoMittelöt kisa ja kisakeskuksena toimi Hotelli Kuninkaantie Espoon keskuksessa, jossa myös materiaalin jako, peseytyminen sekä ruokailu maaliintulon jälkeen hoidettiin. Tapahtumassa oli kolme eri sarjaa: kilpa- kunto- ja hupisarja, jossa jokainen sarja kulkee vähän eripituisen matkan. Itse osallistuin kuntosarjaan, jossa pyöräiltävä matka oli noin 21 km ja juoksu noin 10,5 km.

Hotelli Kuninkaantie toimi MaastoMittelöt-kisan kisakeskuksena sekä tarjosi peseytymis- ja ruokailutilat.

Corratec X-Vert Motion disc valmiina kisaan muiden pyörien joukossa.

MaastoMittelöt kuntosarjan lähtö, allekirjoittanut kuvassa oikealla sinisessä paidassa. Kuva: Johanna Tihveräinen.

Lähtö tapahtui jo aamusta kello 9:00 ja ensimmäisenä osuutena oli pyöräily. Osallistujia oli omassa kuntosarjassani noin 50 kappaletta, muissa sarjoissa osanottajia oli huomattavasti vähemmän. Tilaa oli siis lähdössä ihan riittävästi, eikä mitään ruuhkaa syntynyt, toisin kuin massatapahtumissa yleensä on tapana. Ennen lähtöä tapahtumainfossa kerrattiin tärkeimmät asiat ja kerrottiin reitin merkkauksesta. Viikkoa ennen kisaa tehdyt reittimerkinnät oli joku käynyt poistamassa. Koska alue oli laaja ja tuntematon sabotööri liikkui omilla asioillaan, reitin merkkaus oli tehty vasta edellisenä yönä kunnolla. Osa reitistä oli merkattu sydännauhoin, osa keltapunaisin, osa vielä jollain muulla,  välillä maassa oli pyöräosuudelle valkoinen jälki ja juoksuosuudelle punertava. Hmm, tässä vaiheessa haiskahtaa jo vähän vaikeuksilta ;)

Lähdön jälkeen kaikki sujuikin ihan mallikkaasti helppoja sorateitä ja asvalttipätkiä pitkin, risteyksissä valkoiset kalkkiviivat kertoivat selkeästi mihin kääntyä. Vaikeudet alkoivat kuitenkin heti metsään siirryttäessä. Reitti katosi isolta tieltä metsään ilman ennakkovaroitusta ja porukkamme posotti vauhdilla ohi. Onneksi ryhmästä joku oli bongannut tien sivusta pienen punertavan sydännauhan ja ryhmä teki äkkijarrutuksen ja U-käännöksen oikealle reitille. Jarrutus oli itseasiassa niin raju, että oma takapyöräni nousi jo ilmaan. Pitää oikeastaan ihmetellä, että kukaan ei siinä rytäkässä ottanut osumaa.

Vähän samanlainen meininki jatkui sitten läpi koko maastopyöräosuuden. En ole eläessäni nähnyt niin huonoa reitin merkkausta. Maasto oli paikoitellen niin hankalaa ja toisaalta alamäet sen verran nopeita, ettei siinä menossa todellakaan aleta pohtia erilaisten merkkien loogisuutta. Kiva tulla jalat hapoilla täristävän ja haastavan osuuden jälkeen nopeaan alamäkeen, joka haarautuu kahteen suuntaan. Toisessa suunnassa ei ole mitään merkkejä ja toisessa suunnassa kolme metriä reitin sivussa on oikeanlaista lippusiimaa, mutta maassa olisi kaiken järjen mukaan juoksuosuuden väristä kertova merkki. Mihin päin siis lähteä? Pitää vielä muistaa, että väsyneenä nopea ja looginen ajattelu ei todellakaan ole parhaimmillaan. Oli oikeastaan jopa hauska katsella, kun mukana oleva ryhmä aina harveni epäselvien risteyksien tullessa eteen. Tämä tuskin oli kuitenkaan kisan tarkoitus. Pyöräilyosuudella missasin itse reitin kolme kertaa, mutta mitään suurempaa yli 5 minuutin aikahäviötä noista tuskin tuli.

Myöhemmin ruokapöytäkeskusteluissa osallistujat olivat sitä mieltä, että reitin merkkaus oli täysin epäonnistunut, jonka järjestäjätkin tosin myönsivät. Kaiken kaikkiaan reitin merkkaus sai aikaan paljon kritiikkiä ja keskustelua. Vaikka merkkaus oli tehty edeltävänä yönä, osa opasteista oli taas viety. Viime vuonna oli kuulemma opastajia, mutta nyt vapaaehtoisia ei riittänyt reitille riittävästi. Toivottavasti virheistä opitaan ja ensi vuonna reitin merkkaus on onnistunut.

Pyöräilyosuuden maasto oli monipuolista. Kuvan lähde: Kati Laine

Tarkempaa tietoa reitistä saa Garmin Connect-palvelusta.

Onneksi pyöräilyosuudelta selvittiin kuitenkin kunnialla, vaikka reitin merkkaus oli mitä oli ja vielä viikko ennen kisaa kurkkuni oli vähän kipeä ja nenä vuoti. Ainoastaan selkä oli vähän jumissa kaikesta rynkytyksestä maastopyörällä. Ehkä ajotekniikkaani pitäisi hio tai sitten hommata oikeasti hyvä täysjoustopyörä. Tuli ihan mieleen Korso 96 MTB Marathonin pahimmat osuudet, johon viime vuonna osallistuin. Pelkäsin vähän juoksuosuuden alkua ja sitä, miten jalat toimisivat heti pyöräilyn jälkeen. Pelko oli kuitenkin turhaa, sillä mitään vaikeuksia ei ollut. Oli oikeastaan helpotus lähteä juoksemaan ja vetreyttää kankeaa selkää. Juoksuosuus alkoi ja loppui vaihtoalueelle, joten sieltä sain tarvittavaa juomaa ja energiaa polkujuoksua varten.

Polkujuoksussa reitti oli maastopyöräilyyn verrattuna hyvin merkattu ja paikoitellen maisemat olivat erittäin hienoja ja kauniita. Välillä juostiin paljailla kallioilla, välillä metsän keskellä ja välillä aukealla. Monipuolisuutta riitti ja välillä teki mieli jäädä ihastelemaan ympäristöä. Ympäristö asetti kuitenkin omat haasteensa. +30 asteisessa helteessä auringonpaahteessa oli erittäin raskasta juosta. Pohdin pitkään, ottaako juoksuvyötä mukaan vai ei. Olisi pitänyt. Varjoisassa metsän siimeksessä jaksoi juuri ja juuri juosta, mutta heti kun noustiin ylemmäksi paahteisille kallioille tai laajemmille aukioille, niin tunsin nääntyväni. Jos olisi ollut vettä, olisin juonut heti puolet ja kaatanut toisen puolen suoraan niskaani. Kun 9 kilometriä kymmenestä oli takana, jalat kramppasivat yllättäen. Muutama sata metriä kävelyä ja kramppaus hellitti. Onneksi vaihtopaikka oli jo ihan vieressä. Nappasin pyörästäni juomapullon ja kaadoin kaikki vedet päähäni, miten ihanalta se tuntuikaan. Marssin pyörän kanssa napsimaan "muutaman" karkin ja muuta naposteltavan. Vähän juomaa vielä mukaan ja rullailin muutaman kilsan siirtymän maaliin, jossa energia ja juomatankkaus sitten jatkui.

Polkujuoksun reitti oli hyvin merkattu ja kulki uskomattoman hienoissa maisemissa. Kuvaajana Matti Lukkanen.

MaastoMittelöt kisahuolto vuosimallia 2013. Kuvan lähde MC Niilos.

Osallistumismaksu sisälsi kattavan kisahuollon tapahtuman aikana ja sen jälkeen. Tarjoilu oli kuin parhaimmilla syntymäpäivillä. Kaikkea löytyi suolakurkuista, kekseistä, suklaasta ja juomasta lähtien. Oikeastaan vain täytekakku enää puuttui :) Maalissa odotti sitten kahvi ja munkki, sekä kinkkukiusausta, salaattia ja leipää Hotelli Kuninkaantien ruokasalissa. Jälkilöylyihin olisi päässyt Hotelli Kuninkaantien saunaan, josta löytyi myös uima-allas. Tämän ovat kyllä järjestäjät aina osanneet ja tarjoilu onkin monipuolisin, mihin olen törmännyt.

Kuntosarjan voittajan aika oli 1,48,55. Oma aikani oli 2,20,40. Sijana 18/49. Noin 20 km pyöräilyn väliaika oli 1,02,07 ja 10 km juoksun 1,10,21. Tarkempaa tietoa reitistä saa Garmin Connect-palvelusta.

Kaiken kaikkiaan kisa oli ihan onnistunut ja siitä jäi hyvä mieli. Mitä nyt reitin merkkaus ontui, mutta se toisaalta oli sama kaikille. MaastoMittelöt tapahtuman järjesti KOndisKOhilleen. Jos tämän tyyppiset kisat muutenkin kiinnostavat, niin kannattaa ehdottomasti myös tutustua erään energisen naisryhmän järjestämiin Snowflakes-seikkailukisoihin, jossa kisahuolto ja tapahtuma toimii vähintään yhtä hienosti. Snowflakes-seikkailukisoissa pitää tosin osata suunnistaa, koska siellä reitin rastit on merkattu vain kartalle ja lähdöstä maaliin edetään juosten, pyöräillen ja meloen. Siinä jos missä on seikkailun tuntua.

Ensi vuonna todennäköisesti sitten uudestaan. Jos saisi hankittua paremman täysjoustopyörän, niin kilpasarja voisi olla hyvä vaihtoehto. Nyt sitten palautumaan. Vähän jännittää, mitä kisan jälkeisenä päivänä käy. Ehdinkö palautumaan tästä 111 kilsan Giro de Espooseen? Sen voit lukea seuraavaksi julkistettavasta artikkelista. Sen verran voin vihjata, että ihan putkeen ei kisa todellakaan mennyt ja reitin varrella sattui ja tapahtui kaikenlaista.