PlayStation VR ja virtuaalitodellisuus - Onko siitä mihinkään?

Oletko koskaan kokeillut virtuaalitodellisuuslaseja? Sellaisia, jossa laitat jonkinlaiset lasit päähäsi ja niiden avulla pystyt kokemaan kaiken mahdollisen ja mahdottoman kolmiulotteisena. Voit siis kotisohvaltasi vaikkapa kokea kiipeileväsi Mount Everestin huipulla, vierailevasi maailman korkeimmalla vesiputouksella Venezuelassa (Angelin putouksilla), tai vaikkapa istua safarilla, kun norsulauma kävelee aivan vierestäsi. Vähän kuin siis Star Trekin holokansi, jossa kaiken mahdollisen kokeminen ja näkeminen oli mahdollista aivan aidontuntuisesti. Itse kokeilin virtuaalilaseja ensimmäisen kerran joskus vuoden 2017 loppupuolella Sijoitus Invest -messuilla, kun olin kuvausryhmän mukana Kuplat -jaksoa varten. Olihan se aika jännää kokeilla kypärää ja ohjaimia jonkinlaisen "korjaa liukuhihnan toiminta" demon kanssa. Pelistä se oli kaukana, mutta osoitti hyvin virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet. Tunnet todellakin olevasi läsnä uudessa tilassa.

Pyörälenkki: Sastamala-Urjala-Loppi-Helsinki, 222 km päivässä

Minulta on silloin tällöin kysytty, mikä on pisin polkemani matka pyörällä yhden päivän aikana. Joskus kysyjä on yllättynyt, kun kerron vastaukseksi reilut 200 km. Jatkokommenttina tulee yleensä, miten sellaisen matkan jaksaa edes polkea. Lyhykäisyydessään vastaus on, että helposti. Ei se matka tapa, vaan vauhti. Pitää vain osata kuunnella omaa kehoaan ja annostella vauhti sen mukaan energia- ja juomahuolto huomioiden. Liian lujaa ei kannata koskaan aloittaa. Jos reissu on kunnolla suunniteltu ja rasitus mitoitettu oikein, ei tällainenkaan reilu 200 km matka pyörällä oikeastaan tunnu seuraavana päivänä yhtään missään. Itse asiassa paljon lyhyemmät matkat ovat paljon kavalampia, koska niissä tuppaa yleensä ajamaan aivan liian lujaa.

Tähän liittyen muistan vieläkin yhden reissun veljeni kanssa, jossa ajoimme vain noin 80 km pitkän ja hyvävauhtisen maantielenkin vanhaa Tour de Helsinki -reittiä. Evästauon jälkeen takaisin poljettaessa huomasin jalkojen olevan yhtäkkiä täysin tyhjät. En päässyt enää lujaa edes tasaisella veljeni peesissä. Jalkoja ei hapottanut, niistä ei vain saanut yhtään mitään voimaa polkemiseen. Vaiva paheni ja paheni ja lopulta pienikin ylämäki oli pakko taluttaa. Oli jopa vähän pelottavaa ja nöyräksi veti, kun en ole koskaan pahojakaan ylämäkiä joutunut taluttamaan. Kotona muutaman tunnin huilailu palautti voimatason, mutta en tähän päivään mennessä vieläkään ymmärrä, mitä tuo oikein oli ja johtuiko se kenties huonosta palautumisesta ja liian kovasta rasituksesta heti flunssan jälkeen? Onneksi ei ole enää vastaavaa tullut koettua.

Vuoden 2016 reissulla käytetyt pyörät, omani oikealla. Laukkuihin menee hyvin evästä ja muuta tarvittavaa.

112 Suomi - Hätäkeskussovellus puhelimeesi

Säästäminen ja sijoittaminen ei ole näin kesällä kovinkaan paljon mielessä. Oikeastaan se ei juuri silloin kiinnosta yhtään, eikä sen tarvitsekaan. Se onkin yksi passiivisen sijoittamisen eduista, kun kesällä voi nauttia liikunnan ja ulkoilun riemusta. Sijoitushommia pohditaan sitten, kun se sopivalta tuntuu. Kirjoitan silloin tällöin blogiini myös juttuja, jotka eivät liity oikein millään tavalla sen aihealueisiin. Aiheet ovat kaikkea taivaan ja maan väliltä, kunhan niissä vain on jotain kiinnostavaa ja hyödyllistä tietoa sekä itselleni että lukijoille. Seuraava aihe on jäänyt mielestäni medialta liian vähälle huomiolle, joten ajattelin nostaa sitä vähän esille. Homma on myös vähän muuttunut ja kehittynyt siitä, kun julkaisin tämän artikkelin ensimmäisen kerran.

Lähdevesille Kajakkivuokraamo - Melontaa Espoon Pitkäjärvellä

Olen usein polkenut Espoon Laaksolahden Pitkäjärven rantoja ja talvisin välillä oikaissut työmatkoja järvenjäätä pitkin. Hyvinä talvina tuolla on tullut hiihdettyäkin. Olen aina kuitenkin miettinyt, miksi täällä ei voisi meloa? Järvi on sopivan iso ja Laaksolahden uimarannalle sopisi hyvin jokin kontti, josta kajakkeja voisi vuokrata. Luulisi kiinnostuneita asiakkaita olevan, mutta tällaista ei ole rannoille koskaan ilmestynyt. Selailin yksi päivä taas nettiä, josko löytyisi uusia melontapaikkoja pääkaupunkiseudulla ja törmäsin uuteen yritykseen: Lähdevesille Kajakkivuokraamo Oy.

Mösjöö taisi tilasi kajakin rantaan toimitettuna. 

Opittu avuttomuus ja elinkustannusten hedgaus

Psykologia on usein erittäin kiehtovaa. Ehkä siksi, että se usein näkyy konkreettisesti kaikessa arjessa ja tekemisissämme. Jos vain kunnolla tutkailemme itseämme ja tiedostamme asiat, niin voimme usein huomata ja löytää syyt miksi teemme asiat tietyllä tavalla. Esimerkiksi säästämisessä tai kuluttamisessa (lukuvinkki: Arjessa säästäminen - Mentaalisia vinkkejä helpompaan säästämiseen). Tiesitkö, että on olemassa termi opittu avuttomuus (englanniksi learned helplessness), jota Amerikkalainen psykologi Martin Seligman tutki. Tähän liittyvä koe tehtiin jo vuosikymmeniä sitten ja sitä voidaan nykypäivänä pitää vähän julmana. Haluan kuitenkin ottaa sen tässä esille, koska sillä on loppujen lopuksi suora yhteys taloudelliseen riippumattomuuteen ja omien unelmien tavoitteluun.

Slacklining - Nuorallakävelyä tasapainoliinalla

Voisin lyödä vetoa, että aika harva on kuullut termin slacklining. Suomeksi sille ei taida olla edes vakiintunutta termiä. Usein puhutaan kuitenkin släkkauksesta. Parempi termi lajia tuntemattomalle kuvaillessa voisi ehkä olla nuorallakävely, tai tasapainoilu kireän liinan päällä. Aika harva on släkkausta varmaan kokeillut, mutta osa on varmasti nähnyt videoita kyseisestä toiminnasta. Joku on ehkä jopa törmännyt Kampin supermieheen, joka hommaa harrastaa :) Släkkaus on kaikenikäisille sopiva harrastus ja siinä jos missä on helppo ja nopea nähdä oman kehityksen tulos. Jo parissa tunnissa kehitys voi olla ällistyttävän huimaa, vaikka alku vaikuttaakin aivan mahdottomalta. Ehkäpä juuri siksi homma onkin niin kiehtovaa. Uusia trendilajeja rantautuu Suomeen vähän väliä ja tämä on ehkä yksi niistä.

Släkkauksen opettelua Variston puistossa blogistin toimesta. Kesää parhaimmillaan, kun aurinko paistaa ja nurmikko vastaleikattu.