Lähdevesille Kajakkivuokraamo - Melontaa Espoon Pitkäjärvellä

Olen usein polkenut Espoon Laaksolahden Pitkäjärven rantoja ja talvisin välillä oikaissut työmatkoja järvenjäätä pitkin. Hyvinä talvina tuolla on tullut hiihdettyäkin. Olen aina kuitenkin miettinyt, miksi täällä ei voisi meloa? Järvi on sopivan iso ja Laaksolahden uimarannalle sopisi hyvin jokin kontti, josta kajakkeja voisi vuokrata. Luulisi kiinnostuneita asiakkaita olevan, mutta tällaista ei ole rannoille koskaan ilmestynyt. Selailin yksi päivä taas nettiä, josko löytyisi uusia melontapaikkoja pääkaupunkiseudulla ja törmäsin uuteen yritykseen: Lähdevesille Kajakkivuokraamo Oy.

Mösjöö taisi tilasi kajakin rantaan toimitettuna. 

Lähdevesille on uusi kajakkivuokraamo, joka tarjoaa melontaa kaikille kiinnostuneille läpi vuoden. Lähdevesille sijaitsee Lippa- ja Pitkäjärven välillä, mistä voi mukavasti tutustua lajiin kyseisillä järvillä. Nettisivut ovat lyhykäisyydessään selkeät ja kaikki tarpeellinen tieto löytyy yhdellä silmäyksellä. Maksutapoina löytyy käteinen/E-maksu/MobilePay/Kortti/Smartum (Liikuntaseteli/Verkko/Mobiili). Vuokrattavissa on 7 yksikkökajakkia ja 1 kolmen-hengen kanootti. Kajakki on varattava etukäteen nettisivulta, facebookista, tai tekstiviestillä. Tunnin kajakkivuokra on 10 e ja koko päivä 25 euroa. Erittäin kilpailukykyistä hintojen puolesta ja taitaapa olla halvin hinta, mitä olen nähnyt.

Päivitys 4.7.2019. Valitettavasti kajakkivuokraamo lopetti juuri toimintansa vain yhden kesän jälkeen. Harmi :( Sinänsä en ihmettele, koska muuta mainontaa kuin tämän blogin juttua en tuosta nähnyt ja vuokrapaikka on niin syrjässä, että se ei asiakkaita kerää. Pitäisi olla vähän kuin Espoon Keilaniemen Laguuni, josta jo ohi ajavat näkevät potentiaalin. Meiningin pitäisi siis mainostaa itse itseään. Luonnollisesti tämän artikkelin mainosarvo on lopettamisen jälkeen nolla, mutta se saa jäädä netin arkistoihin ja saatan jopa vielä päivitellä tätä, koska artikkeli tarjoaa oman kajakin tai SUP-laudan omaaville hyvää tietoa järvestä melontapaikkana.

Rantakaistale, josta nouto, lähtö ja palautus tapahtuu. Tuosta sitä on talvella tullut jäällekin fatbikellä ajeltua.

Pitkäjärvi melontapaikkana - Itäisellä rantaviivalla kivasti katsottavaa

Koska Lippajärvi on niin pieni paikka meloa, varasin kajakin koko päiväksi Laaksolahden Pitkäjärvelle, jolloin se toimitettiin osoitteeseen Heiniemi 15. Tämän osoitteen vierestä löytyy pieni rantakaistale, josta nouto, lähtö, melontaohjeistus ja itse palautus tapahtuu. Ranta on pieni, eikä mikään hieno hiekkaranta, mutta kyllä sieltä juuri melomaan pääsee. Pitkäjärvi, eli Vanhankylän Pitkäjärvi on tällä kohtaa aika rehevöitynyt ja täynnä lumpeita, sekä muuta vesikasvustoa. Lähes vieressä oleva lounaispää, jossa järven laskuoja siis sijaitsee, on käytännössä melontakelvoton (Tästä omakohtaisia kokemuksia Multisport kisassa X-Kaato 2013). Laskuoja virtaa aluksi Träskändan kartanon puistoalueen läpi ja jatkuu myöhemmin Glimsinjoen nimellä, muuttuen Espoonjoeksi. Periaatteessa siitä voisi meloa, mutta se on erityisen kapea, matala ja paikoitellen kasvanut umpeen. Todennäköisesti pitäisi ottaa vesuri ja moottorisaha raivaukseen mukaan, jos laskuojan haluaisi meloa. Lummekasoista kannattaa siis suosiolla heti lähdöstä suunnistaa koilliseen kohti järven keskustaa. Melottu reitti tietoineen satelliittikuvana löytyy aivan tämän artikkelin lopusta.

Suunta järven keskustaan pois laskuojan suunnalta. Tässä kohtaa lumpeet jo loppuvat.

Kesän helleaalto on tuonut sinilevät rannalle. Kuva kävelytieltä. Taustalla muuten 3. taukopaikkani, jossa rantauduin.

Pitkäjärvellä on lukuisia paikkoja, joissa voi rantautua. Kesän 2018 pitkä +30 helleaalto oli kuitenkin tuonut sinilevälauttoja rannalle. Paikoitellen näky oli aika inhottava ja jopa hämmentävä, ihan kuin joku olisi kaatanut turkoosin väristä maalia järveen. Tähän on ihan pakko lisätä, että tulee muuten ihan mieleen Biachi-polkupyörän vihreä Celeste-väritys. Järven keskellä sinilevästä ei ollut ongelmia, mutta rannoille se ei todellakaan houkutellut rantautumaan. Jo pelkkä haju karkotti seikkailuhenkisen. Jos kuvissa vesi näyttää vihreältä, niin sitä se todellisuudessa olikin. Pääosin näkyvyys rantojen tuntumassa oli noin 5 cm. Sitä syvemmälle ei vedessä yksinkertaisesti nähnyt. Sinilevän takia uimarannoilla ei paljon uimareita ja auringonottajia näkynytkään.

Kohti Pitkäjärven leveintä kohtaa. Järvi on kyllä kesällä aika kaunis.

Niin vähän auringonottajia, että rannalla voi jo arvata olevan sinilevävaroitus.

Laaksolahden uimarantaa vähän kauempaa katsottuna.

Päätin kiertää Espoon Pitkäjärveä vastapäivään Laaksolahden uimarannan kautta ja siitä itäistä rantaviivaa. Toisin kuin esimerkiksi Oittaalla melottaessa Pitkäjärvellä on aika paljon erilaisia mökkejä yms. huviloita ihan rannan tuntumassa. Tämän ansiosta koko itäinen puoli järvestä tarjoaa ihan kivaa katseltavaa. Eteen tulee aina jotain uutta ja erilaista ihasteltavaa. Ei tarvitse tyytyä tylsään kaislikkoon. Vaikka olenkin liikkunut tästä järvenjäätä pitkin, niin kyllähän tuo asutus on kesäisin niin paljon hienompaa. Tältä itäiseltä rannalta löytyy myös ensimmäinen hyvä taukopaikka.

Pikäjärven itäistä rantaviivaa. Mökkilaiturit täynnä lokkeja. Varmaan loputon työ siivota noista lokinpaskaa.

Ensimmäinen hyvä ranta, johon voi kajakilla rantautua. Täydellinen taukopaikaksi.

Mukavaa sorarantaa kajakilla rantautumiseen. Veteenkään kukaan ei ole kaatanut sinistä maalia :)

Ensimmäisen hyvän taukopaikan näkymää. Paikkana Jupperin Surffiranta.

Ensimmäinen taukopaikka Jupperin Surffirannalla

Ensimmäinen taukopaikka (Jupperin Surffiranta) on vailla näkyvää sinilevää ja veden näkyvyyskin on jo parempi. Rantakin on juuri sellainen loiva sora- ja hiekkapohjainen, joka sopii täydellisesti kajakilla rantautumiseen. Surffiranta palvelee paikallisten asukkaiden venevalkamana, joten rannalla onkin paljon soutuveneitä. Sopiva varjopaikka omien eväiden syöntiin löytyy viereisten puiden alta ja roskiskin löytyy parkkipaikan kupeesta. Ponttonilaiturikin löytyy, josta voisi mennä vaikka uimaan. Mahdollisen sinilevän takia ei kuitenkaan nyt hirveästi houkutellut. + 30 C kuumuuden takia juomavettä oli tässä kohtaa mennyt jo puolet (varattu 2 reilunkokoista juomapulloa) ja tuntui, että sitä pitää jo vähän alkaa säännöstelemään, jotta varmasti riittää. Noin 15 minuutin tauon ja eväiden syönnin jälkeen jatkoin matkaa kohti järven pohjoispäätä rannan mökkejä jälleen ihastellen.

Miksi joku rakentaisi noin korkean laiturin?

Oma suosikkini pikkumökeistä. Kivahan tuolla olisi varmaan asustella.

Aika umpeen kasvanutta pohjoispäätyä. Kyllä tuosta vielä vähän pidemmälle meloo.

Vaihteeksi erittäin puhtaan näköistä vettä. Näkyvyys pohjaan asti, eli noin 60 cm.

Pitkäjärven pohjois/koillispää on kapea. Sinne laskee Herukkapuro Vantaan Linnaisten ja Hämeenkylän puolelta (Puro saa muuten alkunsa Kurkijärvestä Espoossa, jossa kävimme uimassa 12 järven lenkin). Jännästi Pitkäjärven vesi on täällä taas erittäin puhtaan näköistä ja näkyvyys taitaa olla pohjaan asti. Paljon näkee pikkukaloja ja tuntuukin, että meloisi suuressa akvaariossa. Pitkäjärven pohjois/koillispää on kaislikon takia jo osittain muurautunut umpeen. Järven päästä löytyy lintutorni, jonne olisin halunnut meloa, mutta se on käytännössä ihan mahdotonta. Jos katsoo melonnasta reittikuvaa (ihan jutun lopussa) ja vertaa satelliittinäkymää karttanäkymään, niin noin 300 metriä jäisi vielä järveä melottavaksi (siis taistelua kaislikon kanssa) ja lintutorni siintäisi tästä vasta noin 200 metrin päässä. Harmittavasti siitä näkee nyt vain ihan tornin huippua :( Pakko siis kääntyä takaisin ja jatkaa matkaa järven toista reunaa.

Kotimatkaa takaisin. On muuten vähän hankalaa meloa lumpeiden ja ulpukoiden seassa. Osa tarttuu kivasti melaan ja saattaa lentää jopa päälle. Sottaista puuhaa.

Läntistä rantaviivaa takaisin - Ruispellon uimarannalta toinen taukopaikka

Järven toinen, eli läntinen reuna on aika tylsää melottavaa. Ei mökkejä, oikeastaan pelkkää kaislikkoa pitkän matkaa. Seikkailunhaluinen henkilö tietenkin tarkistaa kaikki kapeatkin poukamat ja mahdolliset ojat (kuten Oittaan Bodom-järvellä), mutta tavallisen tallaajan ei ehkä kannata vaivautua. Toisaalta onhan se vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus meloa jotain vähän mutaista ja haisevaa ojaa noin 80 metriä ja tajuta valokuvatessa, että on juuttunut kajakin pohjasta kiinni :) Mitä sitä ei tekisikään lukijoiden puolesta tällaisten artikkelien takia...

Onko se laituri, joka kaislikossa siintää? Tutkitaanpa.

Ehkä ei kannata rantautua tällaiseen ryteikköön. Jos ripuli iskisi tässä ja nyt, niin vasta silloin :D

Mikäs salainen oja siellä näkyy? Pakko taas katsastaa.

Näyttää pahemmalta, kuin oikeasti onkaan. Vähän vain haisee.

Helvettiäkö teen kajakilla ojassa, josta ei pääse enää liikkeelle, kun pohja ottaa kiinni.

Tällä Pitkäjärven läntisellä reunalla on oikeastaan vain kaksi katsastamisen arvoista paikkaa. Saunavaunu ja siitä vähän matkan päässä oleva Ruispellon uimaranta, joka toimi toisena taukopaikkana. Ranta on pieni, mutta idyllinen. Jotenkin jännä, että en ole tätäkään paikkaa koskaan bongannut, vaikka aivan vierestä joskus talvisin fatbikellä ajanut ja hiihtänyt. Pitkäjärvellä meloessa on aika luksusta, että järveltä löytyy kaksikin näin hyvää rantautumispaikkaa taukojen pitämiseen. Vielä kun Ruispellossa on WC, niin ei voi valittaa.

Saunavaunu rannalla. Onkohan kovassa käytössä?

Ruispellon uimarantaa. Erittäin hieno hiekkaranta.

Kyllä kelpaa rantautua.

Fasiliteettina WC ja pukukoppi. Roskiskin löytyy parkkipaikan vierestä.

Kyllä tänne mahtuisi, mutta kun on sinilevää, niin autiolta näyttää.

Noin 20 minuutin evästauon jälkeen seurasin vielä hetken viereistä lahden rantaa, mutta tulin siihen tulokseen, että nyt saa lumpeiden kanssa taistelu riittää. Sinilevä oli sekoittunut vesikasvien sekaan ja haiseva ja limainen mössö ei houkutellut tutkimaan lahtea syvällisemmin. Päätin ennen lopetusta rantautua vielä viereiselle niemelle. Sinilevän haju oli todella etova ja lokit olivat ulostaneet kivet ja kalliot aika valkoisiksi. Sen verran oli kuitenkin pissahätä ja seikkailuhenkeä, että pitihän tämäkin niemi käydä vielä katsastamassa. Olisi voinut kyllä jättää suosiolla väliinkin.

Kuva ei sitä kerro, mutta sinilevän haju oli tässä aika karu.

Mukaan ottamani juomakin alkoi olla jo ihan lopussa, joten rantautumisen jälkeen meloin suoraan lähtöpaikkaan. Jos Pitkäjärvi ei ole tuttu, niin ihan lopun väylä takaisin vuokrapisteelle voi olla hukassa. Vesikasvit ja kaislikko on sen verran tiheää, että tuon kapean väylän voi missata aika hyvin. Tällöin kannattaa katsella ylöspäin ja ottaa suunta sähkölinjasta. Melottava vesiväylä rantaan kulkee juuri tältä kohdalta. Kajakin ja varusteet voi sitten jättää rannalle siihen, mistä ne saikin. Lopuksi voi pistää sähköpostia tai tekstiviestin, että kajakkivuokraamo tietää, milloin päivän kestäneen varauksen varusteet voi noutaa takaisin.

Missäs se väylä takaisin löytyikään. Katse ylöspäin paljastaa sähkölinjan, josta väylä kulkee.

Siellähän se loppu häämöttää.

Ranta ei ole kyllä paras mahdollinen.

Kajakin ja varusteet voi jättää siihen, mistä ne vuokrasikin.

Järviwiki kertoo, että Pitkäjärven vesi on humuspitoista ja ajoittain sameaa. Järvi luokitellaan erittäin reheväksi ja sinileväkukinnot ovat olleet yleisiä. Pitkäjärven rantaviiva on noin 13,1 km ja järven pituus koillisesta lounaaseen on noin 4,9 kilometriä. Suurin leveys on noin 900 metriä ja keskisyvyys 2,26 metriä. Tuon kun meloo lähes rantoja myöten, niin omaan mittariini matkaa kertyi 12,1 km. Kaiken kaikkiaan matka kesti noin 4 tuntia ja 30 minuuttia, josta aika liikkeellä oli tasan 3 tuntia. Keskinopeus oli liikkeellä 4 km/h (johtuen valokuvauksesta). Periaatteessa tuohon järven kiertämiseen voisi varata enemmänkin aikaa, mutta itselläni tuo vesivarasto alkoi ehtyä, joten piti lopettaa vähän aikaisemmin.

Mitä mieltä olen tästä melonnasta? Sinilevä vähän harmittaa, mutta sen olisi voinut välttää, kun ei olisi mennyt juuri pahimpaan aikaan melomaan. Itse järvi sopii oikein hyvin melontaan, koska siellä on ihan kivasti katseltavaa ja etenkin nuo yleiset uimarannat sopivat hyvin rantautumiseen ja taukojen viettoon. Pahoja aaltoja ei näin pienellä järvellä juurikaan näe. Verrattuna Nuuksion Pitkäjärveen nämä ovat kuin kaksi eri marjaa, vaikka samannimisiä ovatkin. Tykkään Lähdevesille kajakkivuokraamossa etenkin siitä, että hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset ja maksutapoja löytyy joka lähtöön. Varaus vaikkapa tekstiviestillä ja melontakaluston kuljetus rantaan kuulostaa jopa luksukselta. Kajakit ovat hyviä ja vakaita, istuin ja selkänoja miellyttäviä, sekä tavaraa saa hyvin mukaan. Kajakissa on myös säädettävä peräsin. Mela on "koottava", jolla en välttämättä merelle lähtisi, mutta sopii hyvin tähän järviympäristöön. Myös melontallivi on aika pelkistetyn oloinen ilman taskuja, mutta ajaa asiansa.

Pinnat kotiin myös siitä, että Lähdevesille on auki ympäri vuoden. Kun muut paikat ärsyttävästi sulkevat paikkojaan jo elokuussa, niin tänne voi tulla melomaan vaikka raikkaassa syyskuun auringossa. Päivitys 4.7.2019. Kuten artikkelin lopussa mainitsin, niin kajakkivuokraamo on lopettanut toimintansa ja kalusto on pistetty myyntiin. Toivottavasti joku toinen yrittäjä haluaisi joskus jatkaa samantyyppistä vuokrausta ja mielellään Laaksolahden uimarannalta käsin.

Melontaa Espoon Pitkäjärvellä sateliittinäkymästä. Reittiä voi tarkastella Garmin Connect-palvelusta.

Tietenkään järvi ei ole läheskään niin monipuolinen paikka meloa, kuin meri. Täältä ei vain pääse niin moneen suuntaan kuin mereltä. Kerran tai kaksi kesässä tänne voi kyllä hyvinkin tulla.