9. maaliskuuta 2021

MacBook Air M1 - Kokemuksia uudesta laitteesta

Joskus vuosikymmen sitten Apple oli jonkinlainen innovaattori. Sen kannettavat tietokoneet olivat paljon tyylikkäämmän näköisiä ja niissä kesti akku kilpailijoitaan pidempään. Magneettinen Magsafe-virtaliitin oli nerokas ja vaikkapa OS X-käyttöjärjestelmän näppärät widgetit ja Mission Control kopioitiin myöhemmin Windowsin. Tämän jälkeen ei sitten vuosikausiin nähty oikein mitään uutta. Kärjistäen voisi sanoa, että myytiin ylihintaista ja vanhentunutta rautaa omenauskovaisille. Oikeastaan kehityksessä mentiin jopa taaksepäin, koska kuluttajien oikeuksia korjata itse laitteensa ja vaihtaa vaikkapa akku rajoitettiin jo huolestuttavalla tavalla. Ei tuollaista toimintaa voi mitenkään suvaita. Koska oikein mitään todellista kehitystä ei tapahtunut, niin en ole halunnut luonnollisesti tukea moista toimintaa. En siis ole halunnut ostaa uutta Applen tietokonetta ja pärjäsinkin aivan hyvin noin 10 vuotta vanhalla Applen koneella. Tämä läppäri oli siis 13 tuumainen MacBook Air, Mid 2011 malli Intelin 1,7 Ghz i5 prosessorilla, 4 Gt muistilla ja 256 Gt SSD levyllä. Vain akun olin tuohon kertaalleen itse vaihtanut.


Sorruin kuitenkin nyt vihdoin ostamaan (helmikuu 2021, toimitus kesti noin 2 viikkoa) uuden kannettavan tietokoneen ja vieläpä Applen samanlaisen mallin: MacBook Air M1 -läppäri. Kyllähän se vanha kone vieläkin toimi, vaikka välillä hidastelikin. Akkukin olisi taas kohta ollut vaihtokunnossa. Miksi menin sitten ostamaan uuden koneen, vaikka Applea juuri kritisoin? Päällimmäisenä syynä oli oikeastaan Applen uusin innovaatio: oma M1 -suoritin. Se on yhtiön itsensä kehittämä järjestelmäpiiri ja perustuu yksinkertaisempaan RISC-arkkitehtuuriin ja ARM-tekniikkaan. Tehokkaimmat supertietokoneethan perustuvat samaan ajatteluun. Applen Arm-suorittimet haastavat Intelin ja menevät jo ohi. Osittain ne pieksevät jopa pöytäkoneet. Voi kuulostaa markkinamiesten ylistykseltä, mutta hämmästyksekseni ei sitä edes ole.


Apple Silicon M1 - Mikä suorittimessa on niin erikoista?

Mikä 8 ytimisessä M1 -suorittimessa on sitten niin erikoista? Kaikki toiminnalliset yksiköt on nivottu yhteen, toisin sanoen CPU ja GPU, tekoäly- ja kuvankäsittelysuoritin, tietoturvayksikkö, muistiohjain, yhteinen jaettu muisti jne löytyvät kaikki yhdeltä ja samalta sirulta. Tällaista ratkaisua kutsutaan yleisesti nimellä SoC, eli system on chip. Tämä on jo vähän erikoista tietokoneissa, joissa erilaiset komponentit ovat yleensä hujan hajan emolevyllä. Toiseksi kun muut toimijat lisäävät vain enemmän suoritinytimiä yleisiin käyttötarkoituksiin, niin Apple onkin erikoistunut kehittämään juuri tiettyyn käyttötarkoitukseen parhaiten (energiatehokkaimmin) sopivan suorittimen (esim kuvankäsittely, tietoturva, videon koodaus jne). Kolmanneksi suoritin on valmistettu (sen valmistaa taiwanilainen TSMC) 5 nm tekniikalla, kun vertailun vuoksi Intel on jämähtänyt 10 nm tekniikkaan. Näistä ratkaisuista johtuen M1 suoritin on erittäin virtapihi ja kannettavan akku kestääkin koko päivän. Omani pitäisi kestää noin 12-16 tuntia.





Pystyisikö kilpailija samaan?

Tällä hetkellä aika harvasta ohjelmasta on vielä Applen arkkitehtuuriin sovitettua ja optimoitua ohjelmaa. Lähes kaikki Intelille sovitetut ohjelmat voidaan kuitenkin ajaa Rosetta 2 -emulaattoriohjelman läpi. Suorituskyky ei ole tällöin paras mahdollinen, mutta tehoja on jo niin paljon, että huonollakin optimoinnilla päästään parempaan lopputulokseen, kuin vanhemmalla sukupolvella. Hämmästyttävää. Miksi joku muu ei pääsisi samaan, kuin Apple? Itse suunniteltu suoritin ja itse tehty softa on kilpailuedun kombinaatio. Tulevaisuudessa Applella puhelimista tabletteihin ja tietokoneisiin pyöriikin ehkä sama käyttöjärjestelmä. 

Yksinkertaistettuna Intel ei pysty suunnittelemaan energiatehokkainta suoritinta, koska jokaisella eri tietokonevalmistajalla on vähän erilaiset speksit ja toiveet haluttuun laitteeseen. Toisaalta vaikkapa tietokonevalmistaja HP tai IBM tuskin alkaa valmistaa omia sirujaan, saati pystyisi hankkimaan Intelin tai AMD:n IP oikeuksia valmistuslisenssiin. Applella tämä monimutkaisuus on karsittu minimiin. Omasta suunnittelusta on myös toisenlaisia etuja. Apple ei ole enää riippuvainen Intelin tiekartasta, jolloin Applen konepäivitykset tulivat Intelin hitaan prosessorikehtiyksen takia myöhässä ja jo julkistuksen myötä ne näyttivät vanhalta raudalta. Uuudistuminen on siis nopeampaa ja aina kehityksen kärjessä.


Miten tähän on tultu - Historian havinaa

Miten tähän on sitten ylipäänsä päästy? Se onkin tässä se mielenkiintoisin tarina. Kaikki lähtee siitä, kun Apple aloitti valmistamaan mobiililaitteitaan noin 10 vuotta sitten. Niihin tarvittiin virtapihi prosessori, jota Intel ei halunnut lähteä suunnittelemaan. Yhtiö ehkä kuvitteli, että Apple ei tulisi koskaan myymään niin paljon mobiililaitteita, jotta riski kehitystyössä kannattaisi. Se oli ehkä suurin virhe tekniikan historiassa. Apple siis jätti Intelin ja ryhtyi itse kehitystyöhön. Siinä sivussa vuonna 2008 tuli ostettua muun muassa virtapihejä prosessoreja suunnitteleva P.A Semi vajaalla 300 miljoonalla dollarilla. Vuonna 2007 tuli ensimmäinen iPhone ja 2012 ensimmäinen iPhone 5, jossa oli Applen omaa käsialaa oleva A6 siru. Sitten tuli A7, A8 jne... Joka vuosi mobiililaitteisiin tuli yhä enemmän tehoa paremman ja paremman prosessorisukupolven myötä. Vuonna 2018 tuli A12. 

Prosessorikehityksen tulokset. Intelin kehitys sinisellä neliöillä, Applen harmailla palloilla. Intelillä teho kasvanut 5 vuodessa noin 30 %, Applella noin 200 %. Apple on mennyt rinnalle ja ohi. Tulevaisuutta voidaan vain arvailla, mutta mieluummin olisin Applen vankkureiden kyydissä. 


Jossain vaiheessa uusilla puhelimilla ja iPadeilla pystyi jo pelaamaan ihan ok laatuisiakin pelejäkin. Kun mobiilipuolella tehot kasvoivat räjähdysmäisesti, niin tietokonepuolella kehitys oli paljon vaisumpaa. Mitä tapahtuisi, kun mobiilipuoli ottaa tehoissa tietokoneiden etumatkaa merkittävästi kiinni? Vääjäämätön kehitys virtapiheistä mobiilisuorittimista kohti tietokoneita koitti vihdoinkin, kun Apple vihdoin julkaisi noin 10 vuotisen kehitysprosessin viimeisimmän helmen, eli M1 suorittimen. Joku voisi väittää, että se on ihan uusi, mutta teoriassa se voitaisiin myös nimetä vähän paranneltu A14, tai A14X. Disruptiota parhaimmillaan. 

Pitää myös ottaa huomioon, että esimerkiksi yllä näkyvä Intelin Core i9-10900K käyttää tehoja 125 wattia, kun paremmin pärjäävä Applen A14 pärjää vain hämmästyttävällä 5 watilla. Siinäpä teillä mietittävää huikeasta ylivoimasta. Ei mikään ihme siis, että tässä kannettavassa ei tarvita tuuletinta ollenkaan. Tuosta tuleekin mieleen ARM-sirun ensimmäinen prototyyppi 80 luvulla, joka toimi vaikka se unohdettiin liittää virtalähteeseen. Vähävirtainen siru toimi yllätykseksi muiden piirilevyllä olevien komponenttien virtahäviöillä. Aika hassua. Luulisi kuluttajien olevan ihan hulluina tähän MacBook Air M1 -kannettavaan :) Hauskaahan tässä on, että kaikki luvattu on totta ja netti on pullollaan arvosteluja M1 -sirun ihmeistä. Nyt ollaankin vedenjakajalla, jossa Applen suunnittelema siru on oikeasti parempi ja halvempi tuottaa, kuin muiden vastaavat.


Entäs itse kannettava - Hyvää ja huonoa

Tuli vähän hehkutettua tuota M1 -sirua, mutta menköön, koska se on kaiken kunnian ansainnut ja oikeastaan sydän tämän kannettavan sisuksissa. Noin muuten kannettavan toiminta on ollut positiivisessa mielessä eleetöntä ja sujuvaa. Näyttö on hyvä ja näppäimet toimivat mallikkaasti. Ohjauslevy on erinomainen, niin kuin ne Applen koneissa aina ovat olleetkin. Sormenjälkilukija löytyy koneen oikeasta yläkulmasta. Alla vähän tarkempia speksejä laitteesta (hinta 1 305 euroa). Paino 1,3 kg, näyttö 13,3 -tuumainen retina-LDC, resoluutio 2 560 x 1600 pikseliä, akku 50 Wh. M1 suoritin 8 ytiminen 3,2 Ghz, muistia 8 Gt ja SSD 512 Gt. Kaksi Thunderbolt / USB 4 /Type C -porttia. Ensimmäinen huomion arvoinen seikka tietenkin on, että liitäntöjä on naurettavan vähän. Toisaalta itselläni ei ole suuremmalle määrälle mitään tarvetta, mutta joku voi näitä kaivata ja tuollainen rajoitus voi olla ostamisen este. Toisaalta onhan se vähän tyhmää, että jo normaalin USB-muistitikun käyttöön tarvitsee noin kympin maksavan adapterin.

Oma MacBook Air M1 ja 30 W USB‑C-virtalähde. Nätti alumiininen unibody -kuori.


Mielenkiintoista on, että MacBook Air M1:ssä ei ole tuuletinta, joten ei ole myöskään melua. Tehonkulutus ja täten lämmöntuotto on mobiiliprosessorin kehitysjuuret huomioiden sen verran pieni, että tuulettimelle ei ole tarvetta. Prosessori toki rajoittaa itseään hieman, kun lämpötila tulee vastaan. Tämä rajoittaminen on kuitenkin vain noin 10 % luokkaa ja raja tulee hakemalla eteen vasta, jos muuntaa vaikkapa 4k videota 1080p muotoon noin 20 minuuttia, kertoo Tekniikan Maailma 3/2021. Ratkaisun luulisi myös pidentävän ikää, koska ilman tuuletinta oleva laite ei myöskään ime pölyistä ilmaa itseensä ja siten kuorien sisältö pysyy puhtaampana. 

Plussaa tulee myös siitä, että koneessa on välitön herätys. Kun olet raottanut kantta vain vähän, niin MacBook Air M1 on jo herännyt ja toiminnassa. 10 vanha koneeni kyllä herää "periaatteessa" samalla tavalla, mutta oikeasti se toimii ja ottaa komentoja vastaan vasta noin 10 sekunnin sisällä. Tuo välitön herääminen on vähän kuten Oculus Quest 2:ssa, joka on muutenkin aika hyvä vertaus MacBook Air M1:een, koska myös siinä on sisällä mobiiliprosessori, joka on saatu taipumaan aika ihmeisiin. 

Mistä sitten kannettavaa kritisöisin? Muutama kuriositeetti tulee mieleen. Nykyisissä koneissa ei ole niin tyylikästä latausjohtoa, kuin vanha magneetilla toimiva MagSafe :( Nykyisessä latausjohdossa ei ole edes latauksen merkkivaloa, vaikka jokaisesta parin kympin ladattavasta laitteestahan semmoinen jo löytyy. Ei iso juttu, kun läppäri latautuu parissa tunnissa, mutta vaikuttaa kuitenkin laatumielikuvaan. Hieno ja vahva hopeinen unibody -kuori ja sitten kämäinen laturi, olisin odottanut jotain muuta... Huvittaa myös vähän tuo Applen OS X käyttöjärjestelmän "kehitys". Jo 10 vuotta sitten kaikki toimi hyvin, tai oikeastaan jossain asioissa jopa paremmin. Kiinnostaa kuin kilo paskaa, jos jotain ikkunoiden kulmia on päivityksissä pyöristetty, tai ulkonäköä siloiteltu jne, kun samaan aikaan esimerkiksi hyödylliset widgetit on heivattu kilometritehtaalle ja spotlightin hakutoimintoa rampautettu (ei näytä automaattisesti esikatselua, tai tiedostopolkua). Vuosien saatossa QuickTime Pro 7 ei myöskään toimi, mitä kehityksessä tulee ikävä.

OS X:n (Big Sur) tietoturva-asetukset ovat myös vähän tiukat ja toimintalogiikka välillä outo. Sai hetken aikaa taistella ja pohdiskella, että esimerkiksi Kodi-mediasoittimen sai hyväksymään ulkoisen kiintolevyn, Safarin toimimaan Sharevilleä selattaessa, tai Docin kuvakkeet avattua terminaalin kautta vanhan koneen tekemän lukituksen alta. Edes akun prosentteja ei näytetä tilarivillä automaattisesti, mikä kuulostaa jo todella pöhköltä. Siinä nyt jotakin mainitakseni. Pakko kuitenkin sanoa, että enpä taida enää tuota 10 vuotta vanhaa konetta paljon kaivata. Nyt on paras läppäri alla, mitä olen omistanut. Pistän tänne loppuun sitten lisää kommentteja, kun kokemuksia koneesta kertyy vähän enemmän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...