Kokemuksia seikkailupuisto Zippysta

Pääkaupunkiseudulta löytyy useita köysiseikkailupuistoja, joissa viettää aikaa ja hakea uusia elämyksiä. Ulkoilmassa on aina hauska liikkua ja hauskanpidon lomassa saa myös aivan huomaamatta treeniä. Radoissa on eroja ja toiset puistot ovat vaativampia kuin toiset. Arvostelin jokin aika sitten Seikkailupuisto Huipun ja sen uuden Tarzan-hypyn. Huippuhan on ihan mainio köysiseikkailupuisto, mutta kokeneemmalle seikkailijalle vähän liian helppo. Mitä muita vaihtoehtoja pääkaupunkiseudulta löytyisi ja minkälaista hupia ne tarjoavatkaan? Nyt olisi vuorossa vuonna 2015 avattu seikkailupuisto Zippy, johon pääsin tutustumaan yhteistyön merkeissä.

Seikkailupuisto Zippy sijaitsee Helsingissä, Talin urheilupuiston kupeessa upean luonnon ympäröimänä. Jos ei näkisi kiipeilijöitä radoilla, niin metsässä kulkevia ratoja tuskin edes huomaisi. Hyvin on köysiseikkailupuisto siis saatu sovitettua maisemaan. Zippy on auki lähes toukokuun alusta lokakuun loppuun, tarkemmat aukioloajat kannattaa tarkistaa yrityksen nettisivuilta. Köysiseikkailun hinta on aikuisille 25 euroa ja lapsille 20/15 euroa, joten yläilmoille pääsee seikkailemaan lähes samaan hintaan, kuin muissakin köysiseikkailupuistoissa. Maksuvälineinä käyvät luonnollisesti käteisen lisäksi kaikki yleisimmät pankki ja luottokortit, sekä liikuntasetelit.

Toisin kuin seikkailupuisto Huipussa, Zippyllä ei ole nettisivuillaan varauskalenteria, jolla oman kiipeilyajan voisi varata valmiiksi (Isompi porukka voi tietenkin varata ajan puhelimitse tai sähköpostilla). Puute ei ole kuitenkaan suuri, sillä ainakin oman kokemukseni perusteella kovin pahoja ruuhkia ei ole ja pitkien ratojen ansiosta kaikille halukkaille näyttäisi varusteet riittävän ja tilaa löytyvän. Seikkailujen pariin voit siis saapua aukioloaikojen puitteissa ilman ajanvarausta. Ehkä puisto on vähän syrjässä ja tuntematon, jolloin kävijöitä ei riitä ruuhkaksi asti.

Seikkailupuisto Zippyn vastaanotto, harjoitusrata ja osaa lastenradasta.

Omat tavarat voi jättää niille varattuun maksuttomaan säilytykseen ja sääntöjen hyväksymisen sekä maksun jälkeen seuraa tietenkin varusteiden pukeminen. Kypärä ja valjaat ovat tietenkin samanlaisia, kuin muissakin köysiseikkailupuistoissa. Turvajärjestelmä ja esimerkiksi vaijeriliu'un lasku eroaa vähän esimerkiksi Huipun vastaavasta, mutta toimii loogisesti ja on simppeli oppia. Lyhyen opastuksen ja turvajärjestelmän käytön hallinnan osoittamisen jälkeen testiradalta voi lähteä kohti haastavampia yläratoja. Jokaisen radan yhteyteen on merkitty pituus- ja painorajat, sekä vaikeusaste.

Zippysta löytyy yhteensä yhdeksän rataa, joista kuitenkin vain viisi on niin sanottuja aikuisten ratoja. Muut ovat lasten- tai harjoitteluratoja. Viisi rataa voi äkkiseltään kuulostaa vähältä, mutta laatu korvaa määrän. Radat on luokiteltu vaatimusasteikolla vihreä (helppo)-sininen-punainen-musta (erittäin vaikea). Kaksi vihreää ja sininen rata soveltuvat erinomaisesti perheille, työ- ja kaveriporukoille, koska niissä ei vielä tarvita kunnolla fysiikkaa tai välttämättä oikeaa tekniikkaakaan. Punainen ja musta rata edellyttävät sitten fyysistä kuntoa ja vähän myös rohkeutta. Jos seikkailupuisto huipussa kaikki radat olivat oikeasti lähes samanlaista tasapainoilua ja vaikeusasteeltaan helpohkoja, niin Zippy on kyllä toista maata.

Seikkailupuisto Zippyn yläratojen aloitus ja lopetuspisteitä.

Helppo rata on oikeasti helppo ja musta rata oikeasti aika pirun vaikea. Haastavuudeltaan Zippyn helpoin on jo melkein Huipun vaikein. Olen veljeni kanssa jo aika kokenut köysiseikkailupuistoissa kävijä ja harrastamme myös boulderointia ja seinäkiipeilyä. Ehkä jotain perspektiiviä Zippyn mustasta radasta ja sen "lautastehtävästä" antaa se, että veljeni ei yksinkertaisesti päässyt sitä tehtävää huijaamatta läpi ensimmäisellä yrittämällä. Toisella kyllä, kun oppi tekniikan. Kun katsoo muita kävijöitä, niin aika harva sen puhtaasti ja oikeaoppisesti pystyy suorittamaan. Vihdoinkin siis kunnolla haastetta sitä haluavalle, kiitos ja kumarrus.

Toinen asia haastavuuden lisäksi, mistä Zippy ansaitsee kiitokset, on vaihtelevuus. Radat ovat vaihtelevia ja monipuolisia. Seikkailussa edetään trapetsien, keinujen, kiipeilyseinien, verkkojen, pitkien vaijeriliukujen, heiluvien lautasten, halitukkien ja muiden erilaisten vaijeri- ja köysitehtävien avulla puusta toiseen. Kun johonkin asiaan kyllästyy, niin uutta on jo edessä. Toisekseen radat ovat kiitettävän pitkiä. Kun Huipussa joku rata tuntui kivalta, niin se loppuikin jo melkein samantien kymmenen metrin päästä. Zippyssa omasta suosikistaan pääsee oikeasti nauttimaan. Radan loppupäätä ei välttämättä edes hahmota kunnolla. Kunnon tekemisen meininki siis :D

Tässä vielä perinteistä ja helpohkoa seikkailurataa.

Pitkien ratojen ansiosta myös ruuhkia on vähän, kun kiipeilijät hajaantuvat pitkin metsässä kulkevia ratoja. Paikoitellen radoilla on ohituskaistoja, joissa voi päästää nopeammat seikkailijat ohi tai ohittaa hitaammin etenevän seikkailijan. Erittäin kätevää. Jotain tehtävää voi myös suorittaa kaksi seikailijaa samaan aikaan, joten odotusaika on hyvin minimoitu.

Köysiseikkailuun kannattaa varata aikaa noin 2-3 tuntia. Kun itse testasin Zippyn radat (osa pariinkin kertaan) veljeni kanssa, niin aikaa kului tähän vähän reilu 3 tuntia ja matkaakin GPS-mittarini näytti 2,5 kilometriä. Tähän tietenkin sisältyi myös alun opastus ja muutama juoma- ja välipalatauko. Viidessä radassa riittää siis oikeasti seikkailtavaa, jos sitä pohtii. Suosittelen ottamaan vähän juomaa ja evästä mukaan, koska Zippyssa tulee oikeasti kuuma ja nälkä, vaikka paikka onkin hyvin puiden varjossa ja suojassa paahteelta. Jos ei omaa evästä, niin luonnollisesti Zippysta löytyy myös naposteltavaa ja juotavaa maksua vastaan.

Kävelijä saa varmaan sydärin, kun joku liukuu yli? Seikkailupuisto Zippyn pisin vaijeriliuku katoaa metsikköön.

Jotta koko homma ei menisi pelkkään kehumiseen, niin pitäähän sitä jotain kritiikkiäkin antaa. Mistä en Zippyssä pitänyt tai mikä oli muissa seikkailupuistoissa toteutettu ehkäpä paremmin? Osittain makuasioita, mutta mainitsen kuitenkin. Ensinnäkin jokaiselle radalle kiivettiin ja niiltä laskeuduttiin lyhyitä tikapuita pitkin. Nämä olivat jotenkin turhauttavia ja hitaita, kun varmistusjärjestelmän kelkka piti pujotella noin kymmenen eri pysäytysraudan läpi. Nämä stopperit olivat tietysti sitä varten, että varmistusjärjestelmä pysähtyy niihin, jos joku lipeää tikkailta. Kun on tottunut Huipun ratojen portaisiin ja radan lopettaviin vaijeriliukuihin, niin kaikki muut ratkaisut tuntuvat vähän kömpelöiltä. Toimivat ne kyllä, mutta nykyihminen on laiska ja haluaa aina helpoimman ratkaisun.

Äsken mainittuja stoppereita löytyy välillä myös itse seikkailuradoilta. Välillä pisti vähän ärsyttämään, kun hyvää rataa suorittaessa huomaa yhtäkkiä valjaiden pysäyttävän etenemisen, kun turvalaite on pysähtynyt yhteen stopperiin. Siinäpä sitä sitten ottaa yhden taka-askeleen ja pyöräyttää turvalaitteen stopperin ohi. Ei seikkailuelämys siitä nyt pilalle mene, mutta sen hetkinen zen-tila kyllä särkyy. Syy stoppereihin on tietenkin se, että osa radoista on kaltevia ja niillä voi mennä samaan aikaan kaksikin seikkailijaa. Jos toinen tippuisi, niin hän tietenkin liukuisi toisen päälle tai vauhdilla radan alkuosan puuhun. Sinänsä siis ymmärrettävää, mutta olisiko sen voinut toteuttaa jollakin toisella tavalla? Ehkä ei, en ole asiantuntija.

Zippyn musta, eli vaikein rata kulkee yläpuolella. Näistä "lautasista" ei moni huijaamatta selviä.

Huippuun verrattuna Zippyn vaijeriliu'ut ovat myös aika kesyjä. Esimerkiksi sinisen HeiaHeia -radan lähes 100 metrisellä liu’lla maisema avautuu yli keilahallin. Pituutta siis löytyy ja maisemia ihan kivasti, mutta vauhtia ei juurikaan ole. Yhden kerran oma vauhtini jopa pysähtyi ennen loppua ja joiduin kelaamaan itseni käsillä perille. Syy hitaaseen vauhtiin on tietysti se, että alastulo ei tapahdu Huipun tavoin maahan, jossa hakekasa ja omat jalat hidastavat vauhdin. Zippyssa vaijeriliu'ut eivät ole lopetuksia, vaan osa seikkailurataa. Niiden päässä on aina pehmeä patja, josta seikkailija kampeaa itsensä ylös. Jos ei kaipaa vaijeriliukujen vauhtia, niin ratkaisu on ihan hyvä. Jopa parempi ja haastavampi, koska lopun ylöspunnerrus voi viimeisillä voimilla (tai painovyöllä) olla rankkaakin. Jos taas on vain juuri nopeiden liukujen perään, niin sitä Zippysta ei kannata lähteä hakemaan.

Haastavilla radoilla on kerrankin kunnolla pituutta. Edessä punaisen radan vaijerikävely ja taustalla mustan lautaset.

Jos et ole vielä köysiseikkailupuistossa koskaan käynyt, niin suosittelen kokeilemaan. Etenkin haastetta kaipaavien kannattaa suunnata Zippyyn. Jos mustan radan vaikeusaste pitäisi antaa numeroilla, niin se olisi varmaan luokkaa 9/10, kun se Huipussa olisi 6/10. Kymppi tulee silloin, kun en itse sitä pääse läpi :D Vaikeusastetta voi myös lisätä, kun vastaanotosta pyytää painoliivit päälle. Itse kokeilin muutamaa rataa 25 kg painoliivit päällä ja täytyy sanoa, että tuli kyllä mieleen armeijan meininki täyspakkaus päällä. Hartioita painoi, hengitys raskaampaa, hiki virtasi ja kuuma tuli. Mustaa rataa en toista kertaa enää painoliivit päällä jaksanut puhtaasti suorittaa ja radan lopputasanteella tuli puuskutettua se pari minuuttia. Radalta alas tullessa jalat olivat jo hyytelöä. Siitä ei treeni enää parane. Ainoastaan vaijeriliu'ut ovat painoliiveillä jotenkin hankalia. Tuntui, että liivi jotenkin puristaa kylkiä laskuasennossa, eikä paino kohdistu oikeaoppisesti reisille ja lantiolle. Lasseminen kuitenkin liiveillä onnistuu, jos niitä hivenen avaa ja tottuu outoon asentoon. Suosittelen. 25 kiloa on tosin ehkä vähän liikaa, kokeilkaa kymmenellä tai viidellätoista.

Jos seikkailupuistot kiinnostaa, niin kannattaa katsastaa Offerillan tarjouksia tästä linkistä. Sieltä löytyy tasaisin väliajoin alennuksia kaikenlaisesta aktiviteetista lähes puoleen hintaan. Esimerkiksi pääsyliput seikkailupuisto Zippyyn kahdelle hengelle vain 29 euroa (normihinta 50e). Säästö on aika tuntuva. Jos pähkäilet vielä, mihin seikkailupuistoon kannattaa lähteä, niin suosittelen lukaisemaan artikkelin: Pääkaupunkiseudun seikkailupuistot vertailussa: Huippu, Zippy ja Korkee.