Harvinaista herkkua - Fatbikellä helmikuun hankikannoilla

Vuoden 2014 talvi oli poikkeuksellisen pilvinen ja siksi pimeä. Aurinkoa ei paljon talvella näkynyt. Vuoden 2015 helmikuussa puolestaan on saanut nauttia poikkeuksellisen kivasta säästä. Olin päässyt ottamaan jo aurinkoa lasitetulla parvekkeellani pelkissä shortseissa (varjossa 13 C ja auringossa 20 C). Helmikuussa päivän pituuskin kasvaa noin 5 min päivässä, joten vihdoin siitä auringonvalostakin pääsee kunnolla nauttimaan. Hiihtämäänkin on päässyt. Jotain olen kuitenkin odottanut kuin pikkulapsi joulupukkia. Mitä tapahtuu, kun suojasäällä aurinko lämmittää pellolla olevia lumimassoja ja korkeapaineen vallitessa pilvettömänä yönä tulee sitten kunnon pakkaset? Tällöin muodostuu tietysti kova, jopa kävelyä kestävä hankikanto (tunnetaan myös termeillä kantohanki tai kestohanki). Heikosti sitoutuneet uuden lumen kiteet siis osittain sulavat auringossa, jolloin lumen vesiarvo ja tiheys kasvavat. Sulaneet lumikiteet muuttuvat pakkasella pyöristyneiksi ja lujasti sitoutuneiksi rakeiksi ja kun koko rakenne oikein kunnolla jäätyy, syntyy vähän kuin jääkansi.

Hankikannon syntymiseen tarvitaan siis juuri tietyt ja tarkat olosuhteet. Kävelyä kestävä hankikanto on vieläkin harvinaisempi ja siitä ei välttämättä näin etelässä edes joka vuosi pääse nauttimaan. Jos on niin onnekas, että joku kevätaamu pääsee sitä suksilla kokeilemaan, niin jo päivällä se on todennäköisesti poissa ja vuoden aikana hankikanto voi kestää vain päivän tai pari. Harvinaista herkkua siis. Esimerkiksi vuonna 2014 en päässyt hankikannoille kertaakaan hiihtämään. Vuoden 2015 helmikuu on kuitenkin ollut positiivinen yllätys. Hankikanto on kestänyt jo pari päivää laskiaissunnuntaista laskiaistiistaihin. Vuonna 2017 hankikanto puolestaan saapuikin vasta maaliskuun lopussa.

Miksi pyörällä, eikä suksilla?

Hankikannoilla liikutaan perinteisesti vapaalla tyylillä, eli luisteluhiihtosuksilla. Koska pellot ovat yleensä tasaisia, niin hiihtäminen on helppoa, vaivatonta ja nopeaa. Kevätauringon paistaessa ja puhtaan valkoisen hangen loistaessa silmänkantamattomiin tuntee olevansa melkein kuin merellä. Ketään muuta ei näy mailla eikä halmeilla. Tunnet auringon lämmön kasvoillasi ja hangen ritinän korvissasi. Olet vapaa ja laajoilla pelloilla voit mennä lähes minne suuntaan haluat. Ainut ongelma suksilla on oikeastaan se, että tasaiset pellotkin loppuvat joskus ja niiden välissä voi olla pitkäkin matka hankalaa maastoa, joita sukset jalassa ei niin vain ylitetäkään. Voisihan sukset ottaa kainaloon, mutta fiilis siinä laskee ja ei kukaan halua kävellä monot jalassa kovin pitkää matkaa. Mitäpä jos ongelman ratkaiseekin yhdistämällä pyöräilyn ja hiihdon käyttämällä läskipyörää? Fatbiken leveät renkaat kantavat hyvin kovalla hankikannolla, rullaavuus ja eteneminen on nopeaa ja jos pelto sattuu loppumaan, niin pyörällä on helppo siirtyä seuraavalle pellolle vain ajamalla.

Hankikannoille paksupyörä on juuri omiaan. Oikeastaan mikään muu läskipyörällä ei olekaan niin hienoa, kuin ajaa hienossa kevätsäässä naama virneessä pitkin aukeita lumisia peltoja. Katsella maisemia ja välillä pysähtyä kuuntelemaan, kun varikset raakkuvat jossain kaukana puiden latvustossa. Tuosta kokemuksesta ja fiiliksestä olisin oikeasti valmis maksamaan. Ei voi kun tuntea olevansa etuoikeutettu, kun pääsee pyöräilemään töihin hankikantoja pitkin ja oikaisemaan järvenjäätä pitkin. Auringonpaiste vain hyväilee ja lämmittää kasvoja. Silloin harmittaa vain se, että miksi niin harva ei halua kokea tätä samaa. Jos omaat vapaapäivän silloin kun hankikanto on otollisimmillaan, niin listaan tähän muutaman hyvän reitin pääkaupunkiseudulla. Reitieistä voit valita mieleisen ja vaikka yhdistellä niistä parhaat palat. Ilmakuvien/satelliittikuvien perusteella niistä on hyvä etsiä sopivia hankikantopaikkoja (eli ruskeita peltoja kartalta).

1. Bodominjärven kierto enemmän polkuja pitkin - Vuosi 2015
2. Järvenjäitä Espoon Kasavuorille - Vuosi 2016
3. Silvolan tekojärven ja Haltialan tilan kierto - Vuosi 2017
4. Bodominjärven pohjoispuolen peltolenkki - Vuosi 2017

Kantohankea Bembölen pelloilla. Tästä on joko mennyt iso ja joltain karannut python-käärme tai sitten läskipyörä :D

1. Vuoden 2015 pidempi hankikantoajelu - Bodominjärven kierto polkuja pitkin

Päivämäärä oli 17.2 ja reitiksi valikoitui kierto Bodomjärven ympäri, koska etenkin sen pohjois- ja koillispuolella näyttää olevan peltoa enemmän kuin jaksaa ajaa. Reitin ympäristö on paikoitellen tuttua, osa reitistä on kyllä hiihdetty ja osan vierestä joskus pyöräilty. Nyt oli kuitenkin tarkoitus lähteä sellaiseen maastoon ja erikoiseen seikkailuun, joka kesällä olisi varmaankin mahdotonta edes ajaa paksupyörällä. "Kerran elämässä tai ainakin vuodessa" -kokemus oli tarkoitus siis ajaa pelkästään hankikantoja pitkin niin paljon kuin mahdollista. Metsäpolut ovat vielä hyväksyttävissä, mutta auto- tai pyörätietä ei saanut käyttää. Siinäpä ne säännöt tälle reissulle.

Garminin tuottamaa dataa reitistä. Tarkempaa tietoa saat klikkaamalla tästä.

Reitti alkoi Laaksolahden Pitkäjärven pohjoispuolelta ja eteni osittain järvenreunaa ja osittain peltoja pitkin kohti Marketan puistoa. Alun aurinkoinen sää muuttui hyvinkin nopeasti erittäin tuuliseksi ja pilviseksi. Suojatonta järvenrantaa oli erittäin raskasta ajaa vastatuuleen, eikä pelloiltakaan juuri löytynyt parempaa tuulensuojaa. Matalajärvi sivuutettiin peltoja pitkin, mutta Bodomjärven ajelin rantoja pitkin. Muutama pilkkijä jäällä jo oli, joten uskalsin ajalla rantoja pitkin huolettomammin kuin lähdön Pitkäjärvellä. Oittaalta siirryttiin kohti Kellonummea, jossa eteen tuli ensimmäinen hankalasti ylitettävä oja ja hanki, joka ei kunnolla pyörää kantanut.

Kellonummen jälkeen Bodomjärven länsipuolella pääsi ajelemaan pitkähkössä laaksossa nopeata hankea ja metsäpolkuja pitkin. Jotta reissu ei olisi niin helppo, niin eteen tuli sitten peltoa ja maastoa, joka ei jostain syystä kantanut kunnolla läskipyörää. Hankikanto kyllä oli, mutta takarengas painui hangesta läpi juuri sen verran, ettei pyöräilystä tullut juuri mitään. Pystyssä kyllä pysyi, mutta takarengas vain kaivautui syvemmälle hangen läpi ja joka polkaisulla vain heitti lumimursketta taaksepäin. Etanakin olisi tullut tällä vauhdilla ohi. Päätinkin sitten osittain taluttaa pyörää ja naureskella itsekseni, miksi ja mitä ihmettä oikein teenkään keskellä tuntematonta korpea pyörää työntäen :D

Hankaluuksista kuitenkin selvittiin ja Kunnarlan kohdalla  alkoikin vihdoin odotetut laajat peltomaisemat. Huikeaa hankikantoa riitti Bodomjärven pohjoispuolella silmänkantamattomiin ja vaikeutena olikin nyt suunnistus. Jos olet joskus melonut merellä tai saaristossa, niin tiedät mitä tarkoitan. Etäisyyksiä on hankala hahmottaa ja kilometrit muuttuvat helposti kahdeksi tai useammaksi. Taivaanrannassa näkyvää metsänrajaa ja siinä olevia aukkoja seuraaville pelloille ei oikein hahmota kunnolla. Hankikannoilla etenkin pelloilla liikkuessa on myös toinen ongelma. Eteen tulee paikoitellen erittäin syviä ojia. Suurin osa niistä on helppo ylittää, kun lumi on tuiskuttanut ne paikoin umpeen. Osan yli pyörän voi heittää ja hypätä itse perässä. Osan joutuu kuitenkin valitettavasti ylittämään vain sille varatusta kohdasta, jota joutuu joskus etsimään kauankin.

Bodominjärven pohjoispuolen peltoja. Hankimaisemaa riittää silmänkantamattomiin.

Olin suunnitellut palaavani Bodomin ja Röylän laajoista peltomaisemista Perusmäen kautta Niipperin Golf-kenttää pitkin. Kuten mainitsin, niin suunnistaminen oli kuitenkin hankalaa. Kaikki pellonreunat näyttivät niin samoilta ja jouduin moneen otteeseen tarkistamaan sijaintiani suoraan kännykän gps laitteella. Juuri kun matkaa oli enää noin kilometri Niipperin golf kentälle, niin hanki ei enää suostunutkaan kantamaa. Voimanikin olivat jo aika vähissä ja päätin oikaista metsän läpi. Erehdyin kuitenkin reitistä vähän väärään suuntaan ja tajutessani vihdoin asian, oli jo liian myöhäistä. Mitään järkevää reittiä ei enää päässyt suunnittelemalleni reitille ja takaisin en jaksanut enää palata. Kaikki evääni olin jo syönyt ja energiavarastot olivat ihan lopussa. Oli vain pakko jatkaa eteenpäin autotien reunaa, jota en olisi retken "sääntöjen mukaan" suostunut ajamaan.

Vihdoin ja viimein eteen tulivat reitin alun Vanhakartanon ja Pitkäjärven tutut maisemat, joita pitkin poljin hiljalleen kohti päätepysäkkiä. Tästä olisi vielä lyhyt siirtyminen (20 min) polkien kotia kohti. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella hieno. Sää ei kyllä ollut ihan mieleinen, navakasta tuulesta selvisi kyllä oikealla pukeutumisella, mutta polkeminen vastatuuleen oli raskasta. Alussa oli aivan mahtava auringonpaiste, mutta pikkuhiljaa pilviä alkoi kerääntyä taivaalle yhä enemmän ja enemmän ja kaikki alkoi näyttää harmaalta ja tylsältä. Evästä olisi pitänyt ottaa mukaan paljon enemmän, jotta energiaa riittäisi vielä reissun loppupuolellekin ja kartanluku toimisi. Kaiken kaikkiaan hankikantoseikkailuni kesti noin 4 tuntia ja matkaa kertyi 31 km. Tähän pitää tietysti vielä lisätä siirtymiset kotoa Pitkäjärvelle ja takaisin. Keskinopeudeksi hankikantoreissulle tulee reilut 7 km/h, eli todella hidasta vauhtia. Tarkempaa tietoa saat klikkaamalla tästä Garmin Connect-palveluun. Nautiskelemaan sitä oli kuitenkin tultu, eikä kisaa ja nopeusennätyksiä ajamaan. Kivastihan siinä koko vapaapäivä hurahti ja reissun jälkeen myös jääkaappi tuli syötyä aika tyhjäksi :D Alta löytyy maistiaisia tehdystä reissusta lyhyen videon muodossa.



Läskipyörällä hankikantoja pitkin Espoossa from Mikko Vestola on Vimeo.

2. Vuoden 2016 lyhyempi reissu - Järvenjäätä Espoon Kasavuorille

Vuoden 2016 säät eivät oikein koskaan näyttäneet suosivan hankikannolla pyöräilyä. Tarpeeksi lämmintä jaksoa, joka sulattaisi lunta ja sitten nopeaa pakastumista ei helmikuussa kunnolla koskaan tapahtunut. Juuri kun kirves oli jo lähes heitetty kaivoon, niin olosuhteet muodostuivatkin otollisiksi. Itselläni oli sunnuntaina 13.3.2016 harmittavasti töitä, mutta jos aamulla lähtisi, niin jonkin lyhyen reissun siinä kerkeisi hyvin ajaa. Päätimmekin lähteä veljen kanssa ajamaan jo tutun reitin Linnainen-Pitkäjärvi-Matalajärvi-Bodomjärvi-Kasavuoret. Tästä suuntaisin sitten itse töihin ja veljeni fiiliksen ja olosuhteiden mukaan vähän pidemmälle.

Garminin tuottamaa dataa reitistä. Tarkempaa tietoa tästä linkistä.

Aluksi selvitimme tietysti, mikä on järvien jäätilanne. Uskaltaako niillä polkea? Ympäristö.fi -sivusto näytti Espoon Pitkäjärven jäätilanteeksi 33 cm. Hyvältä siis näytti. Sohjojäänä tuokaan ei välttämättä kestäisi, mutta sitä jää ei vielä ollut. Lähdimme veljen kanssa heti kello 9 matkaan, molemmilla Whiten 3 Fat -läskipyörät alla ja vähän evästä ja juomaa takataskussa. Heti alussa Linnaisten laajat hankikannot olivat mahtavia, hanki oli kuin terästä.

Peltoaukeaa Linnaisilla. Kunnon teräskansi lumella.

Espoon Pitkäjärven jään pinnalle oli sulanut juuri paras mahdollinen pinta, joka antoi pyörälle pitoa, mutta ei toisaalta hidastanut liikaa menoa. Luistella siinä ei ehkä olisi voinut, mutta pyöräillä ja hiihtää kyllä. Jokunen luisteluhiihtäjä tulikin vastaan, mutta aika vähän ulkoilijoita oli vielä liikkeellä. Aurinko paistoi kuin unelma ja lämmitti mukavasti.

Espoon Pitkäjärven maisemia.

Pitkäjärveltä Matalajärvelle siirtyminen oli vähän haastavampaa. Kynnetyillä pelloilla oli lunta jo niin vähän, että meno oli pompuista, kuin rodeohärällä olisi ratsastanut. Erittäin hitaasti etenemällä siitä kuitenkin selviää. Matalajärvi oli yhtä hyvässä kunnossa kuin Pitkäjärvi ja vasta Bodomjärven golfkentän maastoissa tuli eteen ongelmia. Auringon kokonaissäteilyenergia on maaliskuussa jo paljon helmikuun kelejä suurempaa, joten hanki oli paikoitellen muuttunut jo puuroksi, vaikka lähdöstä oli vasta muutama tunti ja kello ei näyttänyt edes puolta päivää. Suurimman osan ajasta kyllä pystyi ajamaan, mutta etenkin rinteet ja puiden ympäristö meni taluttamiseksi, kun hanki ei vain kestänyt ja rengas upposi lumeen.

Näyttää hyvältä, mutta todellisuudessa hanki ei paikoitellen enää kestä.

Bodom-järvelle pääsy oli helpotus, koska polkeminen siellä oli vaihteeksi taas helppoa. Ulkoilijoita jäällä oli runsaasti. Vaikka järvi onkin iso, niin aina joka suuntaan horisonttiin asti katsomalla näkökentässä oli ainakin 40 muuta ulkoilijaa. Jostain syystä päät edelleen kääntyivät, kun kaksi tällaista läskipyöräilijää polki järvenjäätä. Vieläkö läskipyöräilijä on jokin harvinaisuus hiihtäjään nähden? Lyhyellä evästauolla tehtiin sitten päätös. Suunnataan Oittaalta peltoja pitkin kohti Espoon Kasavuoria ja etsitään sieltä parhaat polut. Hanki ei tule kestämään enää tunnin päästä, joten pitempää reissua esimerkiksi Bodom-järven pohjoispuolen peltojen kautta olisi mahdotonta tehdä. Järkevä päätös ja reissusta jäi kaikin puolin hyvä mieli. Reissulla pituutta vajaat 22 km ja 2 h 40 min. Tähän pitää tietysti lisätä vielä paluumatka.

3. Silvolan tekojärven ja Haltialan tilan kierto - Vuosi 2017

Vuonna 2017 näytti siltä, että hankikanto ei saavu koskaan, mutta tulihan se sieltä lopultakin. Sääennuste näytti jo melkein viikon aikaisemmin, että nyt se päivä vihdoinkin tulee. Veljeni otti töistä vapaata ja lähdimme 15.3 yhdessä ajelemaan. Tällä kertaa kiertämään Silvolan tekojärveä ja Haltialan tilaa. Garmin Connect tarjoaa tarkempaa dataa tästä.

Vaikka matkaa ei kertynyt kuin 23 km, niin aikaa meni sitäkin enemmän ja keskinopeus oli matelua. Tämä johtui siitä, että hanki oli jotenkin outo. Päällisin puolin se kantoi hyvin, mutta siellä täällä 5 metrin välein oli noin 1 cm koholla olevia kohtia, jossa oli pehmeää lunta. Nämä kohoumat näki yleensä tummempina hangen päältä, mutta ei aina. Etenkin ojanylityksissä ei koskaan tiennyt, milloin rengas humpsahtaa hangen läpi.

Tässä ei sitten oja kestänytkään ja rengas hupsahti hangen läpi.

Välillä hangella ajelu toimii kuin unelma.

Lähdimme veljen kanssa ajelemaan Vetokannaksen uimapaikan vierestä peltoja ja latupohjia pitkin  kohti Ylästöä. Reitti kulki Vantaanjoen vartta peltomaisemia pitkin. Aurinko paistoi ja sää oli mitä parhain. Kuninkaantien ylityksen kohdalla Voutilassa pidimme ensimmäisen tauon, kun aurinko paistoi rinteeseen niin lämpimästi ja paikka oli hyvin suojassa kaikelta tuulelta.

Tauon paikka, kun löytää suojaisan ja lämpimän rinteen hyvillä maisemilla.

Taukopaikan jälkeen kaarsimme pellon kautta vielä vähän pohjoiseen. Sieltä alkoikin omasta mielestäni tämän reitin suola ja se hienoin osuus. Satelliittikuvasta näkee, että tässä kohtaa maastossa kulkee kapea ja hakattu kulkuväylä. Se on tietysti sähkölinjaa varten. Kapea kulkuväylä on hankikantokelillä ihan unelma fatbikellä seikkailuun. Sopivaa vaihtelua tasaiselle pellolle.

Vihdoinkin vaihtelua tasaiselle peltomaisemalle. Eläköön fatbikellä seikkailu.

Sähkölinjalla hanki tuntui kestävän paremmin, kuin pelloilla, joten mikäpä tässä oli ajellessa. Välillä tuli myös kapeaa polkua eteen. Joku oli tehnyt kallioille sopivan taukopaikan, joten luonnollisesti kaivoimme eväät laukusta. Aurinko lämmitti ihanasti ja matkasta oli taitettu noin puolet.

Taas syömässä, kun joku on laittanut penkit ja paikan valmiiksi.

Taukopaikalta johti polku alas laaksoon, josta peltoja pitkin pääsi hyvin ajamaan Ylästöntien poikki ja kohti Haltialan tilaa. Tarkoitus oli alun perin käyttää siltaa, ylittää näin Vantaanjoki ja suunnistaa vielä Helsingin keskuspuistoa kohti. Aikaa oli kulunut jo niin paljon, eivätkä huonot hanget oikein houkutelleet, joten päätimmekin ylittää Vantaanjoki jäätä myöten ja ajaa jäistä luisteluhiihtolatua takaisin. Arvasin, että joku hiihtäjä vetää tästä herneen nenään, kun vain näkeekin pyörän ladulla. Ei nyt sentään mitään laturaivoa, mutta mitään järkiargumenttia en käyttäytymiselle keksinyt. Mahtava reissu ja jos hanki olisi ollut parempi, niin ehdottomasti pitää kiertää vielä etelämmästä Keskuspuiston kautta. 

Huom! Tämä sama lenkki tuli ajettua myös 4.3.2020, jolloin lunta vähemmän, mutta hanki kestävämpi. Kilometrejä lähes saman verran, mutta aikaa meni noin 3 h.

4. Vuoden 2017 hankikantoajelu - Bodominjärven pohjoispuolen peltolenkki 

Vuosi 2017 on ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, että hankikanto on tullut erittäin myöhään ja sopivia päiviä on ollut jo lukuisia. 21.3 pääsin vihdoin ajamaan jo vuonna 2015 suunnittelemaani reittiä: Bodominjärven pohjoispuolen peltoja. Tarkemmin sanoen Pitkäjärven, Matalajärven ja golf kentän kautta Bodom-järvelle. Sieltä peltoja pitkin Röylä - Niipperi ja toisen golf-kentän kautta takaisin Pitkäjärvelle ja Pähkinärinteen Lammaslammen poikki kotiin. Reitti on siitä hauska, että siitä kulkee yhteensä alle 100 metriä teitä pitkin, muuten ajetaan järven jäätä, polkuja ja latupohjia.

Vuoden 2015 reittiin verrattuna lyhensin reittiä siten, että Bodominjärvelle mentiinkin Matalajärven ja Golf-kentän kautta. Näin aikaa ja energiaa jää tarpoa Bodominjärven pohjoispuolen peltoja pitkin. Tämä osoittautuikin erittäin hyväksi ratkaisuksi, koska jostain syystä hanki ei kovin hyvin näillä pelloilla kestänyt. Pakankylä-Röylä-akselilla hanki oli jopa niin huono, että jouduin laskemaan renkaat oikeastaan ihan tyhjäksi ja siltikin noin 10 metrin välein takarengas vajosi hankeen. Peltoja joutui ajamaan aika reunasta, tai etsimään kohtia, joissa oli mahdollisesti hiihdetty tai muuten lumi tamppaantunut.

Kuvaa Matalajärveltä. Sielu lepää, kun aurinko paistaa ja seesteinen hiljaisuus vallitsee ympärillä. Vain varis raakkuu jossain kaukana.

Aamun aurinkoinen sääkin alkoi vaihtua hyvin nopeasti pilvisyyteen. Tuuli tuntui olevan koko ajan navakampi ja aina vastainen. Jotta pääsisin syömään mukana olevia eväitä ja paikkaamaan energiavajetta pitäisi kuitenkin löytää jotenkin suojainen paikka. Ei paljon huvita pitää taukoa keskellä tuulista peltoa. Röyläntien yli polkiessani huomasinkin näppärän ladon, jonka kulmilla pitää taukoa. Aurinko lämmitti seinänvierustalle vielä hitusen ja rakennus suojasi sopivasti tuulelta. Mikäs siinä oli syödä muutama eväsleipä.

Röyläntien jälkeinen ladon seinänvierusta suojasi hyvin tuulelta ja sopi taukopaikaksi.

Taukopaikan jälkeen edessä oli enää noin 12 km jäljellä. Reilut 60 % matkasta oli siis jo taitettu. Hanki ei edelleenkään kestänyt kovin hyvin, mutta eteenpäin mentiin siitä huolimatta. Vilkaisin muutaman kerran kännykkääni, että ollaan oikealla suunnalla, muuten mentiin vaiston ja fiiliksen mukaan parasta reittiä. Olin yllättynyt, kun ajauduin tuurilla hyvää polkua pitkin suoraan Niipperin Ringside Golf-kentälle ja sieltä tienylityksen ja pellon kautta Pitkäjärvelle. Suunnistin totutusti kohti järven pohjoispuolen lintutornia, jossa pidin lyhyen tauon ja söin vähän evästä. Tästä suuntasin sitten jäisiä latupohjia pitkin Pähkinärinteen Lammaslammen poikki kohti kotia. Yhteensä noin 3 h ajoa ja noin 40 minuuttia taukoja. Matkaa tosiaan reilut 30 km ja siitä vain noin 100 metriä teitä pitkin. Tästä ei kyllä hankikantoreitti enää parane. Vielä kun hanki kantaisi aivan kaikkialla.

(Alkuperäinen teksti julkaistu helmikuussa 2015 ja nyt päivitetty)