Omenamehun teko - Näin mehustat itse omenasi

Vuosi 2026 oli taas erinomainen omenavuosi. Omenapuiden oksat notkuivat omenien painosta ja maa omenapuiden alla oli täynnä pudokkaita. Satokausi on suhteellisen lyhyt ja jos omenapuita on paljon, niin hyviä omenoita kertyy sitä tahtia, että niitä ei sellaisenaan millään pysty kuluttamaan riittävää määrää. Omenoihin melkein hukkuu ja lehdistä ja uutisista saa lukea, miten ihmiset kärräävät omenoita biojätteeksi. Todella surullista, kun vaihtoehtojakin löytyisi. Mitä tekee käsistään näppärä, vähän omatoimisuutta ja aikaa omaava henkilö? Rakentaa itse omenoiden rouhijan ja hankkii rahalla käsikäyttöisen puristimen, jolla sato muutetaan mehuksi. Seuraavasta lisää tässä artikkelissa. Länsiväylä-lehti on myös tehnyt tästä mehustamisesta jutun lehteensä otsikolla: Omenat mehuksi porakoneen avulla.

Omenoiden murskaus itse kehitetyllä laitteella. Kuvan lähde: Päivi Tuovinen, Länsiväylä.

Tämän artikkelin sisällysluettelo. Linkkiä klikkaamalla pääset suoraan itse tekstiin. Artikkeli on julkaistu alun perin 14.10.2016 ja päivitetty vuosien varrella. Nyt päivitetty koskien viime vuoden ja tämän vuoden mehustustietoja. Lisäksi lisätty pieni kommentti uudemmasta suodatinkankaasta, joka on tullut hankittua. Lisätty myös uusi kappale, joka käsittelee mehustuksen haittoja. Lisäksi parannettu kappalejakoa, sekä selkeyttä ja lisätty sisällysluettelo helpottamaan lukemista.

• Mehustuksen hyöty
• Mehustuksen haitta
• Mehustuksen periaatteet ja siihen tarvittavat välineet
• Omenoiden murskaus itse tehdyssä rouhijassa - Laitteen rakenne
• Omenamurske puristimeen - Suodatinkangas ja mehupuristin
• Paljonko omenamehua tulee ja mitä kaikki maksaa?
• Satokauden taulukko - Paljonko on tullut mehustettua eri vuosina

Mehustuksen hyöty

Hyviä omenoita ei todellakaan viitsisi syöttää madoille tai linnuille. Soseuttaminen tai hillon tekeminen on tietysti mahdollista, mutta ei kukaan jaksa nyhrätä hillon tai soseen tekemisessä päiväkausia. Eikä tähän saa edes juurikaan omenoita kulumaan, jos ongelma omenoiden liiallisessa määrässä on luokkaa sata ämpäriä tai kiloissa lähestyen tuhannen luokkaa. Ylivoimaisesti paras ratkaisu omenoiden nopeaan ja helppoon käyttöön on tietenkin niiden mehustaminen. Näin pienellä vaivalla saa kulumaan suuren määrän omenoita. Osan mehusta voi pakastaa ja nauttia sitten talvella hyvänä C-vitamiinipommina. Lisäksi itse mehustettu mehu on lisäaineetonta, toisin kuin kaupasta ostettu mehu. 

Mehuasemilla mehustaminen maksaa melko paljon, eikä mehuasemia ole aivan joka kylän kulmalla. Omenoita täytyisi myös kerätä ja säilyttää hieman isompi määrä, koska kukapa mehuasemalla viitsisi nyt koko ajan ravata. Omenamehua voi kuitenkin tehdä myös itse kotona. Se on helppoa ja halpaa, jos vain viitsii käyttää siihen ja sen suunnitteluun hetken omaa aikaa. Itse mehustamisessa on myös se ilo, ettei ajanvarauksia tarvitse tehdä ja omenoita voi mehustaa pienissäkin erissä. Mehuasemillahan vähimmäismäärä on noin 15 kiloa, yleensä tosin 50 kiloa omenaa kerralla. Helpointa onkin esimerkiksi kerätä vähitellen vain maahan pudonneita hyviä omenoita ämpäriin mehustusta varten ja jättää vielä puussa olevat omenat myöhempää syömistä ja käyttöä odottamaan. Mehun valmistusvaiheessa pitää muistaa hygienia-asiat: raaka-aineen pitää olla laadukasta, valmistusvälineiden pitää olla puhtaita, kädet pitää pestä ja myös mehua säilöessä on kiinnitettävä huomiota säilöntäastioiden puhtauteen.

Mehustuksen haitta - Myytti mehun autuudesta

Tähän kohtaan on pakko lisätä lyhyt kappale koskien mehustuksen "haittoja". Tätä hommaa on tullut seurattua sivusta yli 15 vuotta ja joka lähes joka syksy on sama rumba: "Milloin tuut hakeen lisää omenamehua?". Ensinnäkin on pakko painottaa, että omenat on aina parempi syödä, kuin juoda. Merkittävä osa omenan C-vitamiinista ja muista ravintoaineista sijaitsee sen kuoressa ja aivan kuoren alla. Kun kiinteä hedelmäliha ja kuoret erotetaan mehustusvaiheessa puristimella, suuri osa vitamiineista päätyy jäteastiaan puristusjätteen (mäskin) mukana. 

C-vitamiini tuhoutuukin herkästi ilmassa tapahtuvan entsymaattisen hapettumisen kautta minuuteissa. Mehussa onkin C -vitamiinia vain noin 1-5 mg/100 grammaa (vertailun vuoksi tuore appelsiinimehu 50-60 mg/100g ja mustaherukka 120-180 mg/100g). Kun aikuisilla C-vitamiinin suositus on noin 75–90 mg/vrk niin ei sitä omenamehua litkimällä saavuteta. Pelkässä fyysisessä omenassa on aina vähintään 2 kertaa enemmän C-vitamiinia, kuin itse mehussa. Mehussa ei ole myöskään lainkaan kuitua. Käytännössä litkit vain sokeria sisääsi. Omenamehussa on noin 10 % sokeria, joka vastaa lähes samaa kuin limuissa. Kuka suosttelee vetämään joka päivä litran Coca-Colaa? Jos et kärsi ylipainosta, niin tämä ei ole tietenkään ongelma, mutta kannattaa pitää mielessä. Jotenkin tuntuu kuitenkin nurinkuriselta käyttää omenan huonoimmat osat ja heittää se paras osa kompostiin vieläpä sen takia, että omenoiden liiallisesta määrästä on tehnyt itse ongelman.

Mehustuksen periaatteet ja siihen tarvittavat välineet

Itse mehustaminen toimii samalla periaatteella kuin mehuasemilla. Mehun teko alkaa tietenkin omenoiden keräyksellä. Omenamehun raaka-aineeksi sopivat hyvin puusta maahan tippuneet pudokkaat, sekä toukkien vioittamat omenat. Rupiset ja vähän haljenneet omenatkin käyvät. Vähän huonoilta näyttävistä omenoista kannattaa veitsellä poistaa huono kohta. Vähänkään ruskeita ja pinnaltaan pilaantuneita omenia ei pidä mehustaa. Jos teet näin, niin mehusta tulee pahaa ja se säilyy erittäin huonosti. Tämän sanoo tosin jo maalaisjärkikin. Omenoita kannattaa säilyttää tietenkin viileässä ja suojaisessa paikassa, jos vain mahdollista.

Omatekoisen omenamehun tekemiseen tässä artikkelissa käytetään seuraavia välineitä:

• Kaksi täyttä 10 litran omenaämpäriä ja yksi tyhjä ämpäri rouhijalle
• Itse vesivanerista ja teräksestä tehty rouhija
• Halpahallin sähkökäyttöinen porakone (akkuporakone ei todellakaan jaksa pyörittää rouhijan teriä)
• Mehupuristin
• Suodatinkankaita erikoisliikkeestä (nailonverkon/kankaan koko noin 100 cm x 80 cm)
• Iso keräysastia omenamehulle (esim. 10 litran kattila)
• Kannellisia yhden litran pakasterasioita mehun säilöntään
• Pesuvälineet

Tuttu näky syksyisin, kun omenoita on niin paljon, että painavia oksia saa jo tukea.

Omenoiden murskaus itse tehdyssä rouhijassa - Laitteen rakenne

Ennen murskausta omenat kannattaa pestä ilmansaasteiden, roskien ja pölyn takia esimerkiksi ämpärissä. Omenoiden murskaus rouhijassa on ehkäpä yksi tärkeimmistä vaiheista omenamehun teossa. Jos omenoita ei murskata tarpeeksi pieneksi massaksi, ei niistä heru puristettaessa kovin paljoa mehuakaan, vaikka miten hienolla ja tehokkaalla vehkeellä puristaisi. Mitä hienojakoisemmaksi omenat saa murskattua, sitä enemmän niistä irtoaa mehua.

Rouhijan saa taitettua keskeltä, jolloin terät tulevat esiin. Kuvan lähde: MVnet.

Kerätyt ja pestyt omenat kaadetaan rouhijaan, jossa ne murskaantuvat pieneksi massaksi. Tähän tarkoitukseen käytetään itse tehtyä laitetta, joka on tehty 22 mm vesivanerista ja palat ruuvattu yhteen. Terät on työstetty itse 1,5 mm ruostumattomasta teräksestä rautasahalla ja peltisaksilla. Terät on sovitettu juuri rouhijan leveyteen ja leikattu pyöreästä levystä siten, että kehältä on taitettu suikaleita vuorotellen kummallekin puolelle. Tuon paksuista "rosteria" on vaikea työstää, mutta ohuemmasta tehty terä ei tule kestämään käytössä (kokemusta on). Terät (2 kpl) on kiinnitetty muttereilla rullaluistinten laakereiden varassa helposti pyörivään akseliin. Tätä akselia pyörittää sitten jostain halpahallista ostettu sähköllä toimiva porakone. Pesemisen helpottamiseksi rouhijan torni on taitettavaa mallia, jolloin terät tulevat helposti näkyviin.

Osa omenoista kaadetaan valmiiksi korkeaan rouhijaan, jossa ne pikkuhiljaa pilkkoutuvat pienemmäksi massaksi ja tippuvat tornista pohjalla olevaan ämpäriin. Pilkkoutumista nopeutetaan ja säädellään "sauvalla", jolla omenoita painetaan rouhijan tornissa alaspäin. Sauvan alaosa on rouhijan levyinen ja estää hyvin kaikki roiskeet ylöspäin. Sauva on myös suunniteltu siten, ettei se ulotu aivan teriin asti. Rouhinnan, kuten koko omenamehun teonkin, voi suorittaa yksin. Kymmenen omenakilon mehustus rouhinnasta mehustuksen kautta välineiden pesuun kestää noin puolisen tuntia.

Omenamurske puristimeen - Suodatinkangas ja mehupuristin

Seuraava vaihe on mehun puristaminen juuri murskatusta omenamassasta. Kunnollista mehupuristinta on hankala tehdä itse, joten se on helpointa ostaakin valmiina. Tässä artikkelissa käytetty mehupuristin on Lohjalta vuonna 2002 hankittu ja noin 300 euroa maksanut, teräksestä ja osin puusta tehty, punaiseksi maalattu laadukas laite. Se painaa noin 30 kiloa ja omenamurskeelle varatun puukehikon tilavuus on 20 litraa. Pohja-allas on ruostumatonta terästä ja helposti poistettavissa pesua varten. Runko/mäntä on taitettavissa omenamassan täytön helpottamiseksi. Mäntä on nopeasti toimivilla ja helppokäyttöisillä ruuveille kiinni rungossa. Laitteen ja ostopaikan tiedot löytyvät Energiansäästö Oy:n nettisivulta. Muita mehupuristimia löytyy esimerkiksi mehupuristin.fi -sivulta tai täältä. 

Mehupuristin ylhäältä kuvattuna. Kuvan lähde: MVnet.

Rouhijasta tippunut, omenoista murskattu massa viedään puristimeen, johon on valmiiksi laitettu suodatinkangas puukehikon ympärille. Sekaan voi halutessaan laittaa hivenen viinimarjoja tai marja-aroniaa, jos niitäkin on liikaa puskat täynnä. On tärkeätä täyttää etenkin pohja huolellisesti ja tiiviisti painelemalla (jos ei ole käytössä vahvaa nailonverkosta tehtyä suodatinkangasta), jolloin puristettaessa suodatinkangas kestää kauemmin, eikä rikkoonnu. Ilman suodatinkangasta omenamehua ei kannata yrittää tehdä, koska silloin omenamurske pursuaa kehikon aukoista ulos ja mehuun tulee kiinteitä "sattumia". Puukehikkoon mahtuu enintään kolmesta ämpärillisestä omenoita saatu massa. Yleensä kannattaa puristaa kuitenkin vain kaksi ämpäriä, jolloin mehun kerkiää juomaan hyvänä vielä parissa päivässä.

Kun kaikki massa on puukehikossa, suodatinkangas viikataan päältä kiinni ja mäntä taitetaan, ruuvataan ja lukitaan päälle. Kierrevääntimen kahvoista pyörittämällä mäntä laskee ja massasta irtoaa mehu, joka valuu nokan alla olevaan keräysastiaan. Jotta pyörittäminen olisi mahdollisimman helppoa, kannattaa puristin mielellään kiinnittää jonkinlaiseen alustaan, jonka päällä pystyy seisomaan ja käyttämään kunnolla väännintä. Kannattaa myös pitää puristinta vähän kallellaan, jolloin mehu valuu paremmin keräysastiaan. On aivan normaalia, että puristettaessa omenamehu hieman vaahtoaa. Vaahdon voi huoletta juoda tai suodattaa halutessaan pois kaatamalla mehu lopuksi sihdin läpi. Kun vääntäminen tuntuu jo hankalalta ja mehua valuu enää tipoittain, kannattaa puristaminen lopettaa. Missään nimessä ei kannata vääntää niin paljon kuin jaksaa, koska suodatinkangas voi muutoin revetä, tai puristin hajota, jos omaa kehonrakentajan voimat vääntämisessä. Kukkakeppi tuskin saa laitetta rikki, vaikka kuinka vääntäisi.

Kun kaikki mehu on puristettu, jäljelle jää lähes sahanpurumaista kuivaa ainesta. Tämän voi kompostoida tai syöttää vaikka eläimille. Saadun omenamehun voi laittaa jääkaappiin säilymään ja juoda sieltä vähitellen. Isomman määrän voi laittaa vaikkapa litran kannellisiin pakasterasioihin ja  pakastaa (lukusuositus: Pakastamisen fysiikkaa - Miksi lämpötila on -18 C?). Jääkaapissa pienempiin eriin jaettu omenamehu säilyy muutaman päivän. Suosittelen juomaan sen kuitenkin viimeistään kolmen päivän sisällä. Mehustuksen lopuksi pitää vielä pestä kaikki käytetyt tavarat, rouhija ja puristimen puukehikko sekä pohja-allas lämpimällä vedellä. Oikein likaiset kohdat voi pestä pesuaineella ja harjalla ja sitten huuhdella. Suodatinkangasta voi käyttää useamman mehustuskerran, kunhan sen vain pesee heti puhtaaksi jokaisen käytön jälkeen ja se on todettu ehjäksi.

Aikaisemmin puristimessa oli käytössä erilaisia harsoja ja pellavakangasta suodatinkankaana, mutta niiden kesto oli mitä oli. Heikoimmat saattoivat repeytyä paineen alla. Nyt käytössä on paksu ja vahvan tuntuinen, monofilamenttinailonista valmistettu suodatinkangas (MON-800-1000my, koko: 950x850 millimetriä, hinta 10 euroa). Ostopaikka LK-Suodatin Oy. Tuntuu ainakin toistaiseksi erittäin vahvalta nailonverkolta. Päivitys 28.9.2026 Nyt ostettu samasta paikasta suodatinkangasta, joka on mitoiltaan hivenen isompaa ja vieläkin kestävämpää >1000my. Hintakin on noussut 20 euron tuntumaan.

Mehupuristimessa omenamurskeen puristus lopuillaan. Kuvan lähde: MVnet.

Paljonko omenamehua tulee ja mitä kaikki maksaa?

10 litran ämpäri omenia painaa noin 5 kiloa. Kerralla kannattaa mehustaa 2 ämpäriä omenoita, joista tehty massa täyttää hyvin puristimen puukehikon tilavuuden. Tästä saadun omenamehun kerkiää esimerkiksi nelihenkinen perhe hyvin juomaan parissa päivässä. Säilyvyys riippuu paljon hygieniatasosta, omenoiden laadusta ja niiden happamuudesta, säilytysoloista jne, joten mitään kiveen hakattua viimeistä käyttöpäivää ei ole. Kymmenestä kilosta omenia saa yleensä noin 5 litraa mehua. Painoprosentteina saannoksi on artikkelin ohjeiden mukaan maksimissaan saatu 60 %. Eli kymmenestä kilosta omenia voi maksimissaan saada 6 kiloa/litraa mehua. Mehuasemilla samasta määrästä omenia saa noin 5 - 7 litraa mehua. Tulos on siis tähän verrattuna hivenen huonompi, mutta mielestäni kuitenkin erittäin hyvä. Mehun määrään tosin vaikuttaa merkittävästi se, millaisia omenoita käyttää (kypsyysaste, lajike yms.) ja ennen kaikkea se, kuinka pieneksi massaksi ne saa murskattua.

Vuosia sitten, kun julkaisin tämän artikkelin, niin mehuasemilla pastöroimattoman mehun hinta oli noin 0,60 e - 1,00 euroa omenakilolta, keskiarvon ollessa jossain 0,80 euron hujakoilla, kertoo Martat. Vuonna 2026 se on jopa 1,15 €/kg omenia. Hinnat ovat tuosta nousseet siis aika merkittävästi. Jos lasketaan saannoksi 60 %, niin litraan mehua tarvitaan 1 kg / 0,6 = 1,67 kiloa omenoita, jonka mehustaminen asemilla maksaisi halvimmillaankin vähintään 0,80 €/kg × 1,67 kg = 1,34 euroa. Artikkelin ohjeiden mukaan tehtynä periaatteessa siis säästetään 1,3 euroa/litra tehtyä omenamehua vaihtoehtoiskustannuksen muodossa (lukusuositus: Kaikkea ei kannata omistaa - Tavaroiden todelliset kustannukset). 

Kaupoissa halvin omenatäysmehu (tehty Puolassa tiivisteestä) maksaa noin 1 €/litra ja vertailukelpoisempi luomuomenamehu noin 2,5 €/litra. Mehustamista voisi siis periaatteessa pitää kannattavana. Jos mukaan lasketaan tehtyyn työhön käytetty aika ja tarvikkeisiin käytetty pääoma, niin todennäköisesti kaupasta ostamalla päästään helpommalla ja halvemmalla, jos omenamehua haluaa juoda. Tämä ei tietenkään ole se pointti, vaan itse tekeminen, ekologisuus sekä kulutuksen ja haaskauksen vähentäminen. Ainakin tiedät mitä saat, etkä heitä omeniasi hukkaan. 

Milloin pelkkä puristin sitten tulee maksamaan itsensä takaisin, jos sellaisen hankkii (hankintahinta vuonna 2002 oli noin 300 euroa)? Rehellinen vastaus on tietenkin ei koskaan, koska se ei ole sijoitus eikä tuota rahaa. Aina voi kuitenkin perustella asiat itselleen toisella tapaa. Omistat ison pihan, jolla kasvaa vaikkapa kuusi omenapuuta, joiden oksat notkuvat omenoista. Ajatellaan että muuten hukkaan menevistä omenoista tekisikin mehua kolmen päivän välein, elokuusta lokakuun loppuun (noin 30 kertaa), yhteensä 5 litraa/kerta. Kun litrahinnan vaihtoehtokustannus mehuasemilla olisi vaikkapa 1,3 euroa/litra mehua, niin noin kolmessa kuukaudessa se tekisi rahana: 5 litraa × 1,3 €/litra × 30 = 195 euroa. Mehupuristin maksaisi siis itsensä takaisin jo toisena vuotena ja nopeamminkin, jos tekee mehua ahkerammin. Mehumäärään suhteutettuna se olisi 300 € / 1,3 €/litra = 230 litraa. Puristimella pitäisi siis tehdä mehua reilut 230 litraa, jotta se maksaisi itse itsensä.

Silloin kun omenoita tulee paljon, niin mikään määrä laatikoita ja muita astioita ei tunnu riittävän. Isäni pihassa tämä tarkoittaa painossa jo tonneja.

Satokauden taulukko - Paljonko on tullut mehustettua eri vuosina

Tuo 230 litran mehumäärä satokaudessa ei itse asiassa ole edes paljon. Alla isäni tällä artikkelin menetelmällä mehustamat omenamäärät vuosien ajalta. Kirjanpito ei ole välttämättä aivan tarkka, mutta hyvin paljon suuntaa antava.

Vuosi 2012, 186 ämpärillistä omenoita mehustettu (n. 900 kg), = 450 litraa mehua
Vuosi 2013,  ei tullut juurikaan omenoita
Vuosi 2014, 186 ämpärillistä omenoita mehustettu (n. 930 kg), = 430 litraa mehua
Vuosi 2015,  ei tullut omenoita
Vuosi 2016, 160 ämpärillistä omenoita mehustettu (n. 800 kg) = 420 litraa mehua
Vuosi 2017, 15 ämpärillistä omenoita mehustettu (n. 75 kg) = 40 litraa mehua
Vuosi 2018, 156 ämpärillistä omenoita mehustettu (n. 1 000 kg) = 600 litraa mehua

Vuosi 2019, 10 ämpärillistä omenoita mehustettu (n. 50 kg ) = 30 litraa mehua

Vuosi 2020, 135 ämpärillistä omenoita mehustettu (n. 800 kg) = 420 litraa mehua

Vuosi 2021, 45 ämpärillistä omenoita mehustettu (n. 225 kg) = 130 litraa mehua 

Vuosi 2022,  63 kertaa omenoita mehustettu (n. 800 kg) = 480 litraa mehua

Vuosi 2023,  ei tullut omenoita, mehustettu 20 kertaa (toisten) omenoita = 150 litraa mehua

Vuosi 2024, 98 kertaa omenoita mehustettu (n. 1 300 kg) = 740 litraa mehua

Vuosi 2025, ei tullut omenoita
Vuosi 2026, 71 kertaa omenoita mehustettu (n. 1 000 kg) = 540 litraa mehua tähän mennessä (28.9.2026)

Hyvin on noin 300 euron puristin ollut käytössä. Itse asiassa käyttöä on puristimelle tullut jo niin poikkeuksellisen paljon, että puristimen rungon sisällä oleva kierreosa kului käytössä jengoiltaan lähes sileäksi. Uusi kierreosa tilalle maksoi 27,30 €. Vanha kierreosa irtoaa, kun rungosta irrottaa molemmilla puolilla olevat kiristysruuvit kuusiokulma-avaimella. Tämän jälkeen vanha kierreosa lyödään pois rungosta ja laitetaan uusi tilalle. Onneksi puristin on suunniteltu hyvin kuluvat osat huomioiden.

Ei tällaista puristinta tietenkään osteta ja rouhijaa rakenneta, jos asuu kerrostalossa. Omakotitaloasuja, jonka pihasta löytyy lukuisia omenapuita, voi kuitenkin olla hyvinkin kiinnostunut tästä mahdollisuudesta käyttää oman puiden antimet tehokkaasti hyväkseen. Voi kun sijoittaminen olisi samanlaista, kuin omenamehun teko. Joka vuosi tulisi osinkoja ja salkun hankintahinta olisi kuitattu parissa vuodessa.



(Alkuperäinen juttu julkaistu ensimmäisen kerran 14.10.2016 ja nyt päivitetty)