Sipoonranta HUUB Triathlon - Vuoden 2016 sprinttimatka

Tänä vuonna tuli vietettyä juhannusaattoa vähän erilaisella meiningillä. Otin osaa Sipoonrannan sprinttitriathloniin. Juhannusaattona vuonna 2016 järjestettiin ensimmäistä kertaa Sipoonranta HUUB Triathlon. Tämän matalan kynnyksen kilpailun ja eritasoisten sarjojen tarkoituksena oli saada uusia harrastajia hienon lajin pariin ja tässä kyllä onnistuttiinkin hyvin. Kisattavat matkat vaihtelivat vähän vaativammasta sprinttimatkasta rentomielisempään tiimikisailuun. Kilpailukeskuksena toimi Sipoonrannan asuinalue, jossa tapahtui lähtö, maali, uinti, vaihdot ja juoksu. Merelliset maisemat, venesatama, sopiva ranta ja ökyasunnot olivat siis juhannukseksi taattuja :D Koska kilpailu tapahtui pienellä alueella, niin myös yleisöllä riitti paljon katseltavaa ja kannustettavaa. Ihan hyvä ratkaisu tunnelman ja kiinnostavuuden osalta.

Sipoonranta triathlon oli vähän pienemmällä joukolla ja todennäköisesti myös pienemmällä budjetilla toteutettu tapahtuma. Näkyikö tämä sitten jotenkin, tai oliko se huono asia? Kun muiden tapahtumien osallistumismaksut huitelevat vähintään 70 euron tietämissä, niin Sipoonranta triathlonin osallistumismaksu oli vain 50 euron luokkaa. Ruokailua tähän ei kuulu, mutta maaliin tullessa sai Arnoldsin donitsin ja sandwitch-jäätelön. Vaihtopaikalla ei ollut tavaroille tyypillistä säilytyslaatikkoa, vaan jokainen kasasi omat tavaransa nätisti pyörän viereen. Ihan toimivaa näinkin. Maaliin tullessa ei myöskään saanut osallistumisesta tyypillistä mitalia. Jokainen punnitkoon tykönään, maksaisiko näistä sitä kaksikymppistä ekstraa, jos saisi valita. Itse en ehkä maksaisi. Jos kisan jälkeen olisi halunnut lounasta, niin sitäkin olisi kyllä saanut viereisestä Sipoonranta Star Cafesta. Esimerkiksi pestopastaa hintaan 8,50 euroa.

Sipoonranta triathlonin vaihtopaikka. Ilma on lämpimämpää kuin kuvasta voisi päätellä, mutta välillä tihkuttaa.

Tavallaan pitää jopa nostaa hattua tällaiselle pienemmän toteuttajajoukon tapahtumalle, jolla osoitetaan, että asiat voidaan toteuttaa myös kustannustehokkaasti. Vieläkin olisi tosin voinut kustannuksia viilata, itse olisin karsinut esimerkiksi "ilmaisen" uimalakin pois. Eihän se järjestäjille varmaan paljoa maksa, mutta jos sadalle osallistujalle jakaa vaikkapa noin 5 euron lakin, niin puhutaan jo ihan kivoista summista. Luulisi rahalle olevan parempaakin käyttöä. Kun jokaisesta triathlontapahtumasta jaetaan oma lakkinsa, niin hyvin äkkiä tavallisellakin kisaajalla on noita kaapit täynnä. Miksei jokainen toisi omaa uimalakkiaan, jos sitä haluaa käyttää? Kannustajatkin erottaisivat uimarit paremmin, kun jokainen olisi vähän yksilöllisempi.

Vaihtopaikan vasemmalla puolella kulkee juoksureitti, mäkeä ylös lähdetään pyöräilyosuudelle ja oikealta siniseltä matolta tullaan uinnilta.

Tapahtumapäiväksi oli luvattu pientä vesisadetta. Ei mitään rankkasateita, mutta kuitenkin vähintään tunnin tai kaksi kestävää pientä tihkusadetta. Jos ennuste olisi ollut tästä yhtään pahempi, niin olisin jättänyt tapahtuman välistä, koska pyöräilyosuudelle ei ole kovin mielekästä lähteä kovin märässä kelissä. Onneksi sää oli kuitenkin lämmin ja kerkesin polkaista pyörällä tapahtumapaikalle ennen tihkusateen alkua. Tsekkailin nopeasti vähän tapahtumapaikkaa ja reittejä, joissa kisataan. Tapahtumainfo oli puolta tuntia ennen lähtöä vaihtoalueen vieressä, jossa kerrottiin muun muassa uintireitistä (ei oltu kerrottu nettisivuilla), pienistä herkuista maaliin tulon jälkeen ja varoiteltiin vähän sateen takia pyöräilyosuuden liukkaudesta. Selkeä ja ripeä tapahtumainfo kaikkinensa.

Valmistautumista kohta alkavaa uintia varten.

Tapahtumainfon jälkeen alkoikin vähän tihkuttaa. Pyöräily- ja juoksukenkiä piti vähän peitellä pyyhkeiden alle, jotta ne eivät olisi sitten omalla osuudella ikävän märkiä käytettäviksi, eivätkä hiertäisi. Samalla vedin märkäpuvun päälle, kiinnitin Finnresultsin kertakäyttöisen nilkkaremmin/ajanottosirun jalkaan ja vaihdoin muutaman sanan kotijoukkojen kanssa, jotka olivat tulleet katselemaan ja kannustamaan. Veli saikin tapahtumapaikalta hyviä kuvia, joita tässä jutussa tullaan viljelemään. Lyhyt testiuinti kertoi, että merivesi taisi olla melkein lämpimämpää, kuin ilma. Merivetenä se myös maistui suolaiselta.

Vesi oli lämmintä, arvioi noin 18 astetta ja suolaisen makuista.

Uinnin starttiin muutama sekunti.

Nyt matkaan, 750 metriä uintia vielä edessä.

Sprintin uinti sujui samalla tavalla kuin aina ennenkin. Ei hyvin, mutta ei nyt ihan viimeiseksikään tällä osuudella tultu. Lähdin jostain puolivälin joukosta ja alussa olin itse asiassa jopa vähän yllättynyt, miten nopeasti ensimmäinen kolmesta kääntöpoijusta tuli vastaan. Kun ensimmäisen kerran otin suuntaa vapaauinnissa, niin poiju olikin jo heti edessä. Käännöksen jälkeen vapaauinti ei kuitenkaan enää tahtonut kulkea. Porukkaa oli edessä esteenä ja toisaalta takaa tuli nopeampia ohi. Osumia ei voinut välttää. Päätin mennä rintauintia mahdollisimman suoraan ja etsiä sopivia vapaita rakoja, jolloin mennä vapaauintia. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä vierelläni olevan uimarin jalkaa alkoi krampata ja kuuleman mukaan hän joutuikin turvautumaan vierellä olevan veneen apuun, jotta pääsi jatkamaan. Märkäpuvussa ei oikein voi hukkua, mutta kramppi uidessa ei silti varmasti tunnu kivalta. Toinen kierros meni sitten mielestäni vähän nopeammin, kuin ensimmäinen. Ruuhkakin vähän hellitti, mutta edelleen sai olla tarkkana miten suunnistaa, jotta ei törmäisi muihin. Olisi tehnyt mieli kroolata enemmänkin, mutta uinnin lopussa kädet olivat jostain syystä jo aika puhki. Loppuaika uinnissa 17:17. Se on sekunnin sisällä sama aika kuin Lohja Triathlonin 2016 sprinttikisassa. Sijoituksissa uinti oli 61/79, eli jäi sinne taaksekin vielä porukkaa :)

Ensimmäinen vaihto uinnista pyöräilyyn. Näin hyviä lähikuvia musta ei saa kuin Sipoon sprintistä veljen kuvaamana.

Ensimmäinen vaihto sujui hyvin. Märkäpuku lähti jaloista niin nätisti, kuin vain märkä ja tiukka puku nyt voi lähteä. Pyyhkeellä ylimääräiset vedet vartalolta, sukat ja kengät jalkaan, kypärä ja lasit päähän ja menoksi. Vaihtoaika nopea 2:16. Tuota nyt ei voi oikein verrata Lohjan sprinttiin, jossa vaihtoalue ja matka sinne oli ihan toista luokkaa. Jokainen voi kuitenkin kokeilla riisua märkäpukua ja pukea fillarikamppeet, sekä taluttaa pyörää kymmeniä metrejä vain parissa minuutissa. Vaihtonopeudessa sijoitus 56/79 ja kaksi päänahkaa jo saalistettu. Pyöräilyosuudelle lähdin siis sijalta 59/79. Kärki suoritti vaihdon muuten aikaan 36 sekuntia, joten kärkimies vaihtaa kamat 4 kertaa siinä ajassa kuin itse. Luoja, että joku osaa tehdä homman nopeasti :D

Jos Lohjan sprinttikisan pyöräilyosuus oli mäkinen ja rankka, niin samoin oli Sipoonrannan vastinekin. Mäkiä oli ehkä hivenen vähemmän, mutta ne olivat pitempiä ja jyrkempiä. Jos joku on ajanut joskus pyörällä Bodomjärven ympäri, niin Sipoonranta triathlonin reittiprofiili on aikalailla sama. Mäkisyys ei suosi triathlonpyöriä ja peesaamisestakaan ei hirveästi ole hyötyä. Vain reitin loppuosuudella ennen kääntöpaikkaa on noin kilometrin verran tasaisempaa. Vielä kun yhtälöön lisätään märkä tie ja tiukat kurvit, niin ei mikään ihme, että ihan täysiä ei kaikissa alamäissä uskaltanut päästellä. Ensimmäisen kierroksen ohittelin porukkaa ja tunsin itseni lähes teräsmieheksi. Jyrkissäkään mäissä ei vauhti tippunut kovin pahasti.

Toiselle kierrokselle lähdettäessä ohiteltavia ei oikein enää eteen tullut. Yhdessä jyrkemmässä ylämäessä näin aerodynaamisella kypärällä varustetun kisakuskin ja päätin liimautua peesiin. Huonolla tuurilla jyrkkään alamäkeen laskettaessa väliin ilmestyi kuitenkin hitaampi polkija, joka jarrutteli pahoihin kurveihin. En heti uskaltanut mennä tästä ohi ja näin jäinkin vähän mottiin. Nopeampi kuski meni sitten menojaan, enkä sen koommin häntä tavoittanut, vaikka näköyhteys silloin tällöin jonkun suoran päässä olikin. Loppujen lopuksi en pystynyt käyttämään peesihyötyä yhtään ja jalatkin alkoivat vähän painaa. Jyrkimmissä mäissä huomasin kaipaavani jopa kevyempää välitystä, mitä pyörästäni löytyikään. Teräsmiesfiilis oli kadonnut johonkin, ehkä huuhtoutunut tihkusateen myötä johohkin :( Loppuaika 20 km pyöräilyssä oli 40:49. Lohjan vastaavaan matkaan verrattuna takkiin tuli reilut 2 minuuttia, josta suurin syypää "häviöön" oli varmasti kostea tienpinta. Nyt yhteenkään alamäkeen ei tullut poljettua ja pahimmissa paikoissa sormeni painoivat hienoisesti jopa jarrua. Ei siis ihan kisa-ajamista. Nopeus pyöräilyosuudella 29,4 km/h, pyöräilyosuuden sijoitus 30/79 ja kokonaissijoitus pyöräilyn jälkeen noussut sijalle 38/79.

Toisen kierroksen kääntöpaikka Sipoonrannalla. Matkana 2 x 10 km.

Toinen vaihto meni aikaan 1:40 ja sössin sen kyllä aika huolellisesti. Jostain syystä olin sitonut valmiiksi juoksukenkäni nauhat kiinni? ja niitä availlessani sain toisen kengän nauhat vielä umpisolmuun. Eipä siinä nyt varmaan hirveästi aikaa loppujen lopuksi tuhraantunut, vaikka sillä hetkellä aika tuntuikin matelevan. Vaihtoaika sijoituksena 58/79. Miten on muuten mahdollista, että kärki tekee toisen vaihdon ensimmäistä hitaampaan aikaan? 45 sekuntia vs 36 sekuntia. Miten vaihto pyörältä juoksuun voi olla hitaampi, kuin uinnista pyöräilyyn, jossa vielä märkäpuvun riisumiseen menee oma aikansa?

Juoksuun lähdin siis sijalta 38/79. Reitti oli hyvinkin tasaista ja vain puolimatkassa oli lyhyt ja matala nousu. Juoksun aloitus tuntui helpolta ja koska tiesin reitin olevan tasaista (ja kannustusjoukkojen katsovan), niin lähdin siihen vähän kovemmalla vauhdilla, joka kuitenkin kostautui. Juoksu oli yhteensä 5 kierrosta (5 x1 km) ja ensimmäinen kierros meni tahtia 4:32 min/km eli noin 13,3 km/h. Tällä vauhdilla en saanut hengitystä oikein tasaantumaan, joten hidastin vähän vauhtia. Toinen kierros meni tahtia 4:37 eli noin 13 km/h. Sekin tuntui liian kovalta ja vauhti laski kolmannella kierroksella 4:40 vauhtiin (12,85 km/h). Tämä tahti alkoi hengityksen suhteen tuntua jo ihan hyvältä.

Jotta juoksu ei sujuisi liian helposti, niin loppumatkasta tuntui jo vähän siltä, että vatsassa alkaisi kiertää. Onneksi matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä, joten siitä kyllä selvittäisiin kunnialla. Juoksussa myös vasemmassa jalassa ollut ajanottosiru alkoi hiertämään. Koko juoksun ajan mietin, pitäisikö pysähtyä ja korjata sen asentoa, mutta en kuitenkaan näin tehnyt. Ehkä juoksu olisi rullannut nopeammin paremmalla fiiliksellä, jos näin olisin tehnyt. Eipä sitä kisan lopussa järki oikein toimi. Onneksi Garminin gps-jäljen tallentava kelloni laski puolestani oikeat juoksumetrit ja siten tiesin, miltä kierrokselta tulla maaliin. Väsyneenä sitä ei välttämättä muistaisi laskea. Juoksikohan kukaan väärän määrän kierroksia?

Vihdoinkin maalissa. Tekee mieli jo donitsia.

Juoksun loppuaika oli 23:31 (vertailun vuoksi kärki aikaan 19:53), noin puoli minuuttia Lohjan sprinttiä nopeampi. Ei mikään yllätys, koska reitti oli niin tasainen. Tahtina 5 kilometriä meni noin 4:40 min/km eli nopeutena vajaa 13 km/h. Juoksuosuudella olin 25. nopein ja paransin sijoitustani kaksi pykälää. Loppuaika Sipoonranta HUUB Triathlonissa 2016 oli 1:25:36 ja sijoitus 36/79. Ihan ok aika. Täydellisesti ei voi kuitenkaan olla tyytyväinen yhteenkään osa-alueeseen.

Ihan hyvin järjestetty sprinttitriathlon. Jos jotain pitäisi parantaa, niin ehkä ilmoittautumisjärjestelmää ja yleensäkin viestintää. Vieläkin näyttää, että tapahtuman nettisivut eivät ole valmiin näköiset. Antavat vähän aloittelijamaisen mielikuvan, jos pelkkien nettisivujen pohjalta miettii tapahtumaan osallistumista ja sen järjestelyjä. Ilmoittautuessakaan ei oikein tiedä, miten maksu hoituu (lasku tulee sähköpostiin seuraavana päivänä). Korttimaksamisesta tai liikuntaseteleiden hyväksymisestä voi nähdä vain unta. Jonkinlainen varmistusviesti osallistumisesta/infopläjäys ennen tapahtumaa olisi myös paikallaan. Tekemällä kuitenkin oppii ja ehkä järjestäjät ovat ensi vuonna vähän viisaampia ja kokeneempia. Todennäköisesti myös itse olen ensi vuonna kisaamassa.