10. tammikuuta 2014

Miksi osakesijoittaminen ei kiinnosta - myyttejä sijoittamisesta

Konkarisijoittaja Erkki Sinkko on joskus ihmeissään todennut, että ihmiset juoksevat marketeissa senttien perässä ja pihtaavat, mutta taloudellisesti tuottoisa harrastus, eli osakesäästäminen ja vaurastumisen mahdollisuus ei kiinnosta. Osakesäästäjien määrä onkin Suomessa edelleen alhainen, jos sitä verrataan esimerkiksi Ruotsiin. Osasyy tähän on varmasti Suomen kireä verotus, mutta kyllä perimmäinen syy on aivan jossain muualla suomalaisten asenteissa ja tietämättömyydessä. Edes ministereillä tai kansanedustajilla ei ole merkittäviä osakesijoituksia.

Rahasta puhuminen ei ole mitenkään tavatonta vaikkapa työporukan kesken, mutta kuinka monta kertaa olet puhunut sijoittamisesta? Aika harvalla on oikeasti kokemusta ja tietämystä asiasta. Mielipiteet ja asenteet sijoittamisesta kyllä tuodaan esille ja yleensä ottaen ne ovat negatiivisia. Kunnon faktoihin pohjautuvaa keskustelua asiasta on kuitenkin erittäin vaikea käydä, kun asiaa hallitsee pelko, tietämättömyys ja suorastaan väärät tiedot. Sijoittajien menestys ja siitä syntyvä kateellisuus ei ainakaan paranna tilannetta. Tuntuu, että sijoittaminen on vieläkin tabu, jota pitää perustella, jos sitä uskaltaa edes jollekin kertoa harrastavansa. Mikä on suomalaisen osakesäästämisen ja sijoittamisen tulevaisuus, jos suurin osa kansasta ajattelee sijoittamisen olevan uhkapeliä tai vain pörssirikkaiden hieno harrastus? Toivottavasti seuraavat myytit saadaan lopulta joskus murrettua ja asenteet osakesäästämistä ja sijoittamista kohtaan käännettyä enemmän positiiviseen suuntaan.




1. Tylsyys - Sijoittaminen on tylsää

Moni ihminen säästää, mutta ei sijoita osakkeisiin. Miksi sijoittaminen ei kiinnosta nuoria? Esimerkiksi sijoitustapahtumissa harvoin näkee paljon nuoria, vaikka asian pitäisi olla oikeastaan päin vastoin. Nuorilla on vielä koko elämä edessä ja korkeampia sijoitustuottoja voi hakea korkeammalla riskillä. Vanhoilla ihmisillä puolestaan elämä alkaa olemaan jo eletty ja ehtoopuolella. Riskiä pitää jo välttää ja varoja kannattaa alkaa sijoittaa vähäriskisiin kohteisiin.

Ehkäpä nuoret pitävät sijoittamista jotenkin tylsänä, mitä se ei todellisuudessa ole. Nuoret etsivät usein nopeita haasteita ja haluavat mielekästä tekemistä, "kaikki mulle heti nyt"-astenteella.  Yhtiökokouksista, tilinpäätöksistä ja erilaisista sijoitusalan lehdistä sekä kirjoista ei sitä välttämättä löydy. Sijoittamisessa pitää olla liikkeellä pitkällä tähtäimellä, mielellään vuosissa. Pikavoittoja ei pidä odottaa. Koska elämää ei välttämättä osata tai edes haluta suunnitella päivää tai viikkoa pidemmälle, voi sijoittamisen horisontti tuntua liian pitkältä. Jos Suomen eläkejärjestelmä toimisi siten, että osa saadusta eläkkeestä perustuisi tuottoihin, jotka joutuisi/saisi itse sijoittaa, muuttuisi sijoittamisen asenne varmasti vastuullisempaan suuntaan.

Vastaus: Moni nuori innostuu sijoittamisesta, kun oikeasti perehtyy aiheeseen. Rahastosijoittaminen ja indeksisijoittaminen voi tuntua jostakin tylsältä, joten silloin suora osakesijoittaminen on parempi vaihtoehto. Tällöin maailmaa ja ympäristöäkin seuraa ja havainnoi eri tavalla, kun konkreettisesti näkee ja seuraa "oman" yrityksen tuotteita ja toimintaa omin silmin. Sijoitusasioita pohtiessa ja kursseja katsellessa voi jopa menettää oikeasti yöunet.


2. Vaarallisuus - Sijoittaminen on vaarallista ja pelottavaa

Moni tuntuu pitävän sijoittamista osakkeisiin jotenkin vaikeana ja vaarallisenakin asiana, jossa voi menettää kaikki rahansa. Valtaosalle ihmisistä onkin jostain syystä jäänyt sijoittamisesta kuva naapurin sedästä tai tuttavasta, joka hävisi lähes kaikki rahansa sijoittaessaan osaakkeisiin väärään aikaan  IT-kuplan puhjetessa tai myöhemmin Nokian tai Talvivaaran romahtaessa. Jos yrität jutella tavallisten ihmisten kanssa näistä asioista, törmäät varmasti kysymykseen "entäs jos menettääkin kaiken?" Useat fiksut ja korkeakoulututkinnonkin suorittaneet ihmiset pitävät finanssimarkkinoita jonkinlaisena pelikasinona tai nollasummapelinä, jossa voi menestyä vain tuurilla tai epärehellisyydellä. Jos joku rikastuu, niin toinen aina häviää. Oma lähipiirikin varoittelee koko ajan sijoittamisesta. Miten siinä tilanteessa nyt uskaltaa aloittaa mitään sijoittamista?

Vastaus: Osakkeenomistaja on oikeutettu osaan yhtiön tulevista tuotoista, joten kasvaviin laatuyhtiöihin kannattaa aina sijoittaa. Pitkän aikavälin tuotto osakemarkkinoilla on noin 8 %. Rahojen pitäminen pankkitilillä merkitsee vain varmaa tappiota jos inflaatio on suuri. Rahansa voi totta kai menettää, jos ei tiedä yhtään mitä tekee. Älä sijoita enempää kuin olet valmis menettämään. Tutustu yritykseen ja sen toimintaan, tiedä mihin sijoitat. Opiskele sijoittamisen alkeet ja tee sijoitussuunnitelma, jota myös noudatat, etkä toimi vain tunteen pohjalta. Älä laita kaikkia munia samaan koriin, vaan muista hajauttaa useampaan yhtiöön. Muista myös ajallinen hajauttaminen.


3. Rahan puute - Sijoittamiseen tarvitaan paljon rahaa

Monen mielestä pitäisi olla melkein miljonääri, jotta voisi sijoittaa. Tulot määrittelevät kuitenkin monella menot, joten vaikka tienaisit kuinka paljon tahansa, kulutat myös lähes yhtä paljon. Empiirisen kokemuksen perusteella monet työikäiset ovatkin korviaan myöten asuntolainojensa vankeina. Mihinkään muuhun ei ole laittaa rahaa ja jos olisikin, ne menevät tietysti hienoihin vaatteisiin, autoihin ja matkoihin velkarahalla. Ja miksi edes säästää muuhun kuin asuntoon, joiden arvo nousee mukamas tästä ikuisuuteen, kysyit keneltä tahansa :) Säästäminen on muutenkin niin “so last season” että monet haluavat elää kulutusjuhlansa nyt eikä viidestoista päivä. Isovanhemmat tai vanhemmat jättävät kuitenkin joskus perinnön, jonka voi sitten hassata miten haluaa, kun omat rahat ja säästöt on jo kulutettu. Ehkäpä perintö menee sitten myöhemmin sijoittamiseen, jospa vaikka silloin vihdoinkin innostuisi asiasta. Näinköhän se toimii?

Vastaus: Sijoittaakseen ei tarvitse olla miljonääri, vaan jo pienillä säästöillä pystyy sijoittamaan. Rahastosäästäminen onnistuu vaikkapa vain 30 eurolla kuussa. Suoraan osakkeisiin sijoitettaessa summan pitää olla jo reilusti yli 100 euroa per kauppa, mielellään 1 000 euroa, jotta kulut eivät nouse liian korkeiksi. Tämän voi kuitenkin säästää pitkältä ajalta ja summan sijoittaa vaikkapa kolmen kuukauden välein. Mitä aikaisemmin aloitat sijoittamisen, sitä enemmän korkoa korolle efektistä pystyt nauttimaan. Toisin sanoen aika tekee työtä puolestasi ja kerryttää sijoitetulle summalle lisää pääomaa. Kun aloitat nuorena sijoittamisen, muodostuu siitä helposti rutiini, joka kantaa koko loppuelämän.


4. Osaamattomuus - Sijoittajaksi pitää käydä koulua

Miten rahasto toimii, mikä on osinko tai arvo-osuustili? Miten osavuosikatsausta luetaan tai miten vaikkapa Nokian tai Koneen arvo määritellään? Hitsi kun on vaikeeta, en mä tajuu tästä mitään. Tässähän pitäs olla joku sijoituskoulun käynyt professori, että asioista oikeesti tajuaisi jotain. Jos opiskelisin asioita, niin siihen menisi ikuisuus, enkä tiedä mistä edes aloittaisin. Ehkäpä jätän asian sikseen tai oikeiden sijoitusammattilaisten hoidettavaksi. Nehän tämän homman osaa parhaiten. Marssitaan suoraan vaan lähimmän pankin tiskille ja sijoitetaan siihen, mitä pankkitäti mulle tyrkyttää.

Vastaus: Sijoittaminen ei oikeasti ole kovin vaikeaa. Perusasiat oppii helposti muutaman sijoituskirjan lukiessa ja niillä pärjää erittäin pitkälle. Jos selvisit lukiosta kunnialla, selviät myös sijoittamisen maailmastakin. Sijoittaminen on oppimista, kuten koko elämäkin. Se ei todallakaan ole mitään rakettitiedettä. Vaikeitakin asioita löytyy, mutta niiden perusteellinen tietäminen ei ole edes välttämätöntä. Itse asiassa sijoittamisesta löytyy paljon tutkimuksia, jossa on verrattu sijoitusammattilaisten pärjäämistä markkinoilla: Pörssiammattilaiset häviävät vuodesta toiseen keskimääräisille osakemarkkinoiden tuotoille ja esimerkiksi tikkaa heittävä apinakin osaa sijoittaa ja ennustaa näitä paremmin. Miksi et siis itse pystyisi muka sijoittamaan ja voittamaan apinaa? Aivan varmaa onkin se, että kukaan muu ei ole kiinnostuneempi omista rahoistasi ja varallisuutesi kasvusta kuin sinä itse. Muu on valetta.


5. Ajattelutapa - Miehet ovat parempia rahan kanssa ja sijoittamisessa

Sijoittaminen kiinnostaa yleisesti naisia vähemmän kuin miehiä. Naisia pidetään varovaisina ja riskiä kaihtamattomina ja siksi he säästävät lähinnä tilille, joka ei tuota oikein mitään. Perheessä mies hoitaakin naisia useammin laskujen maksut ja muut raha-asiat. Nainen puolestaan huolehtii ruoka- ja vaateostoksista. Rahaa ajattelevaa naista pidetäänkin usein ahneena ja kylmänä. Miesten kohdalla tämä on paljon hyväksyttävämpää, jopa luonnollista. Näin moni tutkimus ja galluppi ainakin kertoo ja vain vahvistaa stereotypioita. Ajattelepa vaikka Kevan toimitusjohtajan pestistä eronnutta Merja Ailusta, mitä tunteita kyseinen henkilö herättää? Siinä sitten voivotellaan ja ihmetellään, miten naiset saataisiin kiinnostumaan vaurastumisesta.

Vastaus: Naiset käyttävät todella vähän aikaa sijoittamisen opiskeluun ja sijoittamista koskevien taitojen hankkimiseen, koska uskoa omiin kykyihin sijoittajana ei mukamas ole. Sijoittamisen kulttuuri ja asenteet ovat yleensäkin naisia vastaan. Naisissa on kuitenkin oikeasti uskomaton potentiaali ja muutamat tutkimukset jopa väittävät naisten olevan miehiä parempia sijoittajia. Taloussanomat kertoo, että liika itsevarmuus kostautuu miessijoittajille: "Miehet luulevat tietävänsä mitä he tekevät silloinkin, kun he eivät todellisuudessa tiedä mitä he tekevät". "Naiset eivät tee kauppaa hätiköidysti. He ovat tyypillisesti osta ja pidä sijoittajia", kertoo puolestaan naisten sijoitusoppaan (Mitä jokaisen kotiäidin tulee tietää sijoittamisesta) kirjoittanut toimittaja Emilia Kullas. Kyllä naisetkin siis osaavat, ehkä jopa paremmin.


6. Äkkirikastuminen - Voit rikastua nopeasti ilman riskiä

Joku on varmasti joskus sanonut seuraavaa: "Nyt olisi varma tieto, jolla tuplaat sijoitusomaisuutesi hetkessä ilman riskiä: sijoita Wincapitaan." Wincapita antoi itsestään kuvan sijoitusklubina, johon pääsi sisään vain kutsuttuna ja sijoittamalla loppuvaiheessa jopa tuhansia euroja. Wikipedian mukaan Wincapitan väitettiin luvanneen jopa 400 prosentin tuottoja, jotka syntyisivät valuuttakaupoilla. Lupaukset suurista tuotoista toimivat houkuttimena sijoitusklubiin. Todellisuudessa se oli Suomen suurin pyramidihuijaus, jossa todellisuudessa voitot maksettiin uusien jäsenien sijoituspääomilla ja vanhojen jäsenten uudelleen sijoittamilla varoilla. Noin 10 000 henkilöä teki sijoituksia ja rahaliikenteen yhteismäärä nousi lähes sataan miljoonaan euroon, kertoo Poliisi. Tämä ei ole tietysti mitään verrattuna Yhdysvaltojen Bernard Madoffin 50 miljardin dollarin pyramidihuijaukseen.

Vastaus: Pakko nyt sanoa raadollisesti, mutta sitä saa mitä tilaa. Oikeastaan tämä on vain ansaittu seuraus ihmisten tyhmyydestä. Pienellä rahalla pitäisi saada heti ja helposti huima tuotto ilman riskiä. Kuvittelemme olevamme markkinoita fiksumpia ja löytävämme parhaat sijoitustuotteet ja -kohteet. Todellisuudessa markkinat ovat tehokkaat ja oikein hinnoiteltu. Jos löydät jotain omasta mielestäsi halpaa, on siihen yleensä jokin syy. Ilman riskiä ei oikeasti ole tuottoa. Suuri tuotto saavutetaan vain suurella riskillä. Lue kohdan 2 vastaus uudelleen, jos mielestäsi löysit "liian hyvän" sijoituskohteen. Muista myös kohta 4, jos oikeasti luulet voittavasi markkinoiden tuoton ja päihittävän tikkaa heittävän apinan. Se on oikeasti erittäin epätodennäköistä.

6 kommenttia:

  1. On totta, että pitkän aikavälin osakesijoittamisen tuotto on 8%. Mutta tämä ei välttämättä enää päde nyt ja tulevaisuudessa, kuten ei muukaan sijoittamista käsittelevä kirjoituksesi.

    Olen sijoittanut pörssiosakkeisiin vuosikymmeniä. 80 -luvulla kirjoituksesi sisältö piti hyvin paikkansa myös pörssiin sjoittamisen suhteen. Silloin sijoittajat saivat osuuntensa yrityksen kasvusta ja kehityksestä. Nyt maailma on muuttunut ja globaali talous monimutkaisine yritysrakenteineen ja veroparatiiseineen on tehnyt piensijoittajista monesti vain suurpääoman lypsylehmiä, jotka eivät saa sijoitukselleen yrityksen todellisen tuottavuuden mukaista osinkoa tai arvon nousua, koska niiden aikaasaama hyöty siirretään pienen porukan haltuun veroparatiisiyhtiöön, näin pörssiyhtiön tuotto ja sitä kautta osinkojen maksu sekä arvonnousu kärsii. Toki pörssissä nähdään vieläkin huimia laskuja ja nousuja, joiden avulla peluri voi tienata omaisuuksia nopeasti, mutta se on enemmän verrattavissa pokeriin kuin yritysanalyysiin perustuvaan pitkäjänteiseen sijoitustoimintaan.

    Toki tänäkin päivänä piensijoittaja voi tienata, mutta silloin hänen kannattaa miettiä pörssin ulkopuolisia osakesijoituksia ja esim. suoraa sijoittamista kiinteistöihin jne.

    VastaaPoista
  2. Aina joskus kuulee sanottavan, että sijoittamisen teesit eivät tulisi pätemään enää tulevaisuudessa, kun maailma muuttuu niin erilaiseksi. Samaa sanottiin varmaan jo 80-luvullakin. Itse uskon, että osakkeet tulevat tulevaisuudessakin tuottamaan enemmän kuin esimerkiksi korot. Onko pitkän aikavälin tuotto sitten 8% vai ei, sitä on mahdoton sanoa.

    Jos eläkeyhtiöt ja varakkaat ihmiset, kuten vaikkapa Warren Buffet sijoittavat tulevaisuudessakin osakkeisiin, niin myös itsekin tulen sijoittamaan. Ei niiden tahojen tarkoitus ole tehdä tappiota saati pelata pörssissä. Kyllä se on juuri pitkäjänteistä sijoittamista. Toki kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin, vaan hajauttaa ajallisesti ja eri omaisuuslajeihin, kuten mainitsitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sijoittamisen teesithän ovat periaatteessa samat, harjoitettu talouspolitiikka on tehnyt pörssisijoittamisesta piensijoittajalle vähemmän kannattavaa, koska yrityksen tuotot voidaan siirtää veroparariiseihin laillisesti piensijoittajan ulottumattomiin.

      Argumentoinnissa olisi hyvä ottaa kantaa toisen esittämiin perusteluihin. Sijoittaminen on merkittävästi riippuvaista vallitsevasta taloustilanteesta ja politiikasta. Sekä eläkeyhtiöt että Warren Buffet ovat itse niitä, jotka pystyvät hyödyntämään nykyistä talouspolitiikkaa ja sen lainsäädännön mahdollistamia veroparatiisiyhtiöitä, mihin sinulla tai minulla ei ole mahdollisuuksia. Suursijoittajan motiivi sijoittaa myös pörssiyhtiöön, johon piensijoittajallakin on mahdollisuus sijoittaa, on päätäntävallan säilyttäminen pörssiyhtiössä esim. sen vuoksi, että yhtiön tuotot voidaan siirtää yritysryppääseen kuuluvaan veroparatiisiyhtiöön ja kotiuttaa sieltä niin, että piensijoittaja sekä verottaja jäävät nuolemaan näppejään.

      Poista
    2. Täydennän vielä kirjoitustani sen verran, että kun luet alkuperäisen kommenttini omasi yläpuolelta, niin huomaat etten kyseenalaistanut sijoittamisen teesejä, enkä kategorisesti kyseenalaistanut kaikkea pörssiin sijoittamista saati sijoittamista yleensä. Suosittelen kuitenkin sijoittajaa entistä enemmän perehtymään talouteen ja pörssiyhtiöiden tilinpäätöksiin ja kytköksiin. Jos sijoituskohteena olevalla yrityksellä on mahdollisuus siirtää tuottoja veroparatiisiyhtiöihin, suosittelen unohtamaan sellaiset sijoitukset. Varmasti pörssistäkin löytyy yhtiöitä, jotka eivät siirrä yritysten tuottoja veroparatiiseihin harvojen käsiin ja pörssin ulkopuolelta paljonkin sijoituskohteita, joissa yrityksen tuotto ja menestys tulevat täysimääräisesti myös piensijoittajan hyödyksi. Tällaisten seikkojen huomioon ottaminen on nimenomaan sijoittamisen teesien huomioimista. On tyhmää sijoittaa yrityksiin, joista tietää jo etukäteen, että vaikka onnistuisit analysoimaan niiden kasvua, kehitystä ja tuottavuutta, voit jäädä nuolemaan näppejäsi kaikesta siitä hyödystä, koska niillä on edellytykset ja kenties valmiit rakenteen harjoittaa verosuunnittelua, jossa niiden tuotot voidaan siirtää veroparatiisiyhtiöihin ja sijoituskohteesi tulos menee tuottavuudesta huolimatta mitättömäksi.

      Poista
  3. Ymmärrän kyllä mitä haet takaa ja periaatteessa jaan huolesi. Kuinka yleistä tämä sitten on, siihen en osaa vastata. Jos tuottoja siirretään veroparatiisiyhtiöön erilaisin kirjanpitokikkailuin näkyvän voiton ja verojen minimoimiseksi, niin eikö tämä juuri näy tilinpäätöksessä? Eikö se ole sijoittajien ja analyytikkojen aliarvioimista, jos oletetaan ettei sitä huomattaisi? Nykyisin myös yritysten imago ja yhteiskuntavastuullisuus on noussut tärkeään asemaan, kun tieto välittyy netin kautta nopeasti kaikkien saataville. Miten käy tällaisen "veropakolaisyrityksen", kun sen toiminta tulee laajalti julkiseen tietoon?

    Toisaalta verosuunnittelu sinänsä on sallittua ja jos jokin yhtiö nyt päättää minimoida veronsa ja siirtää voittojaan veroparatiisiin, niin ne ovat edelleen yhtiön rahoja, joiden jakamisesta osakkeenomistajat ja niiden valitsema hallitus päättää. Jos ne jaetaan vaikkapa koko ajan kasvavina osinkoina, niin eihän sijoittaja silloin jää nuolemaan näppejään? Ja piensijoittajat ovat kyllä harvoin pääoman lypsylehmiä, kyllä ne rahat suursijoittajilta tulevat. Toki suursijoittajat sitten sanelevat, miten tämä voitto tullaan jakamaan.

    Tässä onkin yksi syy, miksi suosin osinkoaristokraatteja. Pankkitilille kilahtava raha on viime kädessä sitä oikeaa rahaa. Kun osinkohistoria on nouseva, se kertoo yrityksen osingonmaksukyvystä ja kasvusta. Vain nousevan kassavirran tuomilla voitoilla voidaan kestävästi kasvattaa osingonmaksua.

    VastaaPoista