Kehäratapyöräily ja Ride with GPS

Pyöräilykausi polkaistiin käyntiin lauantaina 9.5. Kehäratapyöräilyllä. Leikkimielisen ja ilmaisen tapahtuman järjestivät yhteistyössä HSL (Helsingin seudun liikenne) ja Helsingin polkupyöräilijät. Kehäratapyöräily järjestettiin siksi, että saataisiin lisättyä Kehäradan tunnettavuutta ja edistettyä pyöräilyä, joka on yhtenä osana HSL:n strategiaa. Kaipa tarkoituksena oli myös ihan juhlistaa kohta avattavaa Kehärataa. Kehäratahan avataan 1.7.2015 ja se yhdistää Tikkurilan ja Myyrmäen toisiinsa. Tätä kaupunkirataa on suunniteltu jo pitkään ja vuonna 2009 aloitettu rata on kokonaisuudessaan 18 km pitkä, käsittäen 8 km tunneleita. kehärataa liikennöidään arkisin 10 minuutin vuorovälein. Joku voisi tietysti vitsinä heittää, että nyt opetetaan kaupunkilaisille pyöräreitti valmiiksi, jos ja kun juna ei VR:n toimesta taaskaan kulje jonkin ongelman vuoksi :)

Lähtö- ja paluupaikkana toimi Heurekan parkkipaikka, josta oli tarkoitus oppaiden johdolla lähteä polkemaan Kehärataa myötäilevää lenkkiä. Reitin pituus oli reilut 40 kilometriä ja vauhtinopeuden sai valita kolmesta eri tasosta 15-18, 18-21 ja yli 21 km/h. Keskivauhti yli 21 km/h sopii itsenäisille ja omatoimisille pyöräilijöille, jotka haluavat polkea kartan avulla ilman opasta. Yksi virkistyspaikka oli pystytetty Aviapoliksen juna-aseman läheisyyteen, jossa oli tarjolla virvokkeita.

Itselläni oli sopivasti vapaa-päivä, joten päätin osallistua tapahtumaan, vaikka en siltä juuri mitään odottanutkaan. Mikään kisahan kehäratapyöräily ei ole, pikemminkin sellaista enemmän tai vähemmän organisoidumpaa leikkimielistä sunnuntaiajelua, johon kuitenkin piti ennakkoon ilmoittautua. Sinänsä kiva, että tällaisia liikunnallisia tapahtumia järjestetään ja vieläpä ilmaiseksi. Vielä kivempaa olisi, jos voisi nostaa järjestelyille hattua, mutta rehellisesti ja armollisesti sanoen kaikki ei mennyt ihan putkeen. Tuntuu inhottavalta arvostella, mutta harvoin on nähty näin hävettävän huonosti järjestettyä tapahtumaa.

Ensinnäkin missään ei tiedotettu sitä tärkeintä asiaa, eli millaisella pyörällä kehäratapyöräilyyn kannattaa osallistua. Kulkeeko reitti siis kokonaan hyväkuntoista asvalttia, eli voiko täysiverisellä kilpapyörällä lähteä liikkeelle, vai pitääkö tapahtumaan osallistua jollain cycloross-pyörällä tai hybridillä? Voiko reitillä olla niin pahaa maastoa, että alle tarvitaan oikea maastopyörä? Tunnen reittiä sen verran, että tiesin sen sisältävän pitkiäkin pätkiä hiekkapohjaista tietä, joka ei kyllä sovellu ihan kilpapyörälle. Tämän tiedon pohjalta alle valikoitui uusin täysjousto, jonka pidempää ajotuntumaa helpohkossa ajomaastossa halusin testata.

Tapahtumapäivänä ilmoittautuminen oli auki 11:30 - 12. Itse saavuin paikalle noin kello 11:35, jolloin jono oli jo ihan hirmuinen. Olikohan kukaan käyttänyt tämän miettimiseen minuuttiakaan harmaiden aivosolujen kapasiteetista, koska ilmoittautumispisteitä oli vain yksi. Arvioidaanpa ihan maalaisjärjellä jonotuksen toimivuutta ja sen kestoa. Jos hatusta repäistynä tapahtumaan osallistui noin 150 pyöräilijää ja jokaisella menee ilmoittautumiseen nopeimmillaan noin 20 sekuntia, niin tältä suurelta ryhmältä aikaa kuluu ilmoittautumiseen noin 50 minuuttia. Ilmoittautuessa sai ainakin Kehärata -pyöräilyliivin, jota tuli pitää päällä koko matkan ajan, kartan ja ehkäpä osallistui samalla johonkin arvontaan yms. Itse en todellakaan jaksanut jäädä odottelemaan, vaan juttelin hetken yhden nojapyöräilijän kanssa. Hän aikoi osallistua tapahtumaan harvoin nähtävällä, käsin veivattavalla ja kokoon taittuvalla menopelillään (hinta Saksasta noin 17 000 euroa), kun jalka oli amputoitu. Pisteet hänelle.

Jonottamisen jaloa taitoa Kehäratapyöräilyssä. Ilmoittautumispisteellä yksi paperinen lista ja kuulakärkikynä... 

Onneksi pyöräilyreitti oli valmiiksi tallennettu Ride with Gps -palveluun, josta sen sai ulos GPX-tiedostona (Oliko näin varauduttu juuri ilmoittautumisen hitauteen?). Olin jo kotona päivää aikaisemmin ladannut Nokian Lumia puhelimeeni Cycle Tracks GPS ohjelman ilmaisversion, johon tämän Ride with Gps -palvelusta löytyvän reittijäljen sai ladattua helposti. Näppäilee vain kännykällä Cycle Tracks -ohjelmaan 7-numeroisen koodin Ride with Gps -palvelun nettiosoitteen lopusta ja haluttu reitti latautuu sekunneissa puhelimeen. Suosittelen muutenkin Ride with Gps -palvelua. Sillä on hyvä suunnitella esimerkiksi maastopyöräreissuja suurpiirteisesti piirtämällä haluttu reitti maastoon. Tämän jälkeen voi sitten lähteä ajamaan ajateltuun suuntaan, mutta noudattamalla maastosta luonnollisesti löytyviä polkuja. Kun haluttu suunta on tiedossa, voi aina valita parhaimman polun, jota haluaa ajaa. Seikkailua ilman eksymistä ja määränpää on aina tiedossa.

Pyörän tankoon olin kiinnittänyt toimivan ja tukevan kännykkätelineen, josta reitin seuraaminen kännykän avulla onnistui ja puhelin on samalla suojassa mahdolliselta vesisateelta ja pölyltä. Kuka enää käyttää karttaa, jos gps-jäljen seuraaminen on mahdollista? En siis jaksanut jonottaa ilmoittautumiseen turhan liivin ja kartan takia, vaan lähdin noin 11:45 matkaan itsekseni. Tämä oli noin 15 minuuttia ennen ensimmäistä virallista lähtöä.

Kehäratapyöräilyn reitin piti olla merkattu pienin nauhoin, mutta eipä niitä juuri näkynyt. Ja jos nauhoja sitten näki, niiden sijoittelu ei todellakaan auttanut suunnistamisessa. Päätinkin heti alkumatkasta noudattaa vain gps-jälkeä, koska sitä oli kännykän näytöltä erittäin selkeä seurata. Muutamassa kohdassa reitti kulki kyllä autotien vartta, eikä pyörätietä, mutta virhe ei ollut suurta luokkaa. Yksin pyöräily on siitä kivaa, että voi polkea ihan omaa tahtia ja pysähtyä vaikka valokuvaamaan hienoja maisemia tai muuten mielenkiintoisia kohteita. Kuinkakohan moni pyöräilijä esimerkiksi huomasi reitin kulkevan ihan Ruskeasannan avolouhoksen vierestä. Louhos on noin 20 metriä syvä, täynnä vettä ja sitä on kuuleman mukaan jopa pelastuslaitos käyttänyt sukellusharjoituksissa. Louhoksen historiasta voi lukea ja parempia kuvia katsella esimerkiksi tästä ja jopa jonkinlainen video sukelluksesta löytyy täältä.

Ruskeasannan avolouhos täynnä vettä.

Uudella Dr. Z1 täysjoustopyörällä oli suhteellisen kevyt ajella, vaikka sitä ei maantielle ole tarkoitettukaan.

Louhoksen ja oman pyörän kuvailun jälkeen lähdin taas liikkeelle ja huomasin takaa tulevan vihdoinkin ensimmäisen Kehäratapyöräily-ryhmän. Kaikilla (noin 6 kpl ajajia) oli allaan maantielle tarkoitettu pyörä, joten täysjoustolla oli jo paikoitellen hankalaa pysyä perässä. Vastatuuli lentokentän kupeessa oli kuitenkin paikoitellen niin paha, että mieluummin pinnistelin ryhmän mukana vähän liian lujaa vauhtia kuin pusken itsekseni vastatuuleen. Taukopaikka oli pystytetty Aviopoliksen asemalle, joka muistutti paikoitellen vielä paljonkin rakennustyömaata. Välillä ihan mieten, miten ryhmä oli näillä pyörillä pystynyt reitin ajamaan. Soraa ja hiekkaa kun oli jo tähän mennessä ollut odotettua enemmän ja loppumatkalla sitä olisi vieläkin enemmän. Tarjoilu pysähdyspaikalla oli sitä perinteistä banaania, rusinoita, suolapähkinöitä ja juotavaa. Pistin tarjoilut nopeasti kurkusta alas ja hyppäsin satulan selkään. En tiedä mitä muu ryhmä jäi tekemään, koska tämän jälkeen kukaan ei tullut enää ohitseni.

Kehäratapyöräilyn taukopaikkana Aviopoliksen asema. Hommat vielä vähän kesken ja paikka näyttää työmaalta. Kuvan lähde: Facebook.

Päätin oman pyöräilyni jonnekin Silvolan ja Haltiavuorten maastoon ja ajoin vielä muutamaa kapeampaa ja teknisempää polkua, kun kerran täysjousto alla oli. En enää viitsinyt ajaa maaliin, joka oli ihan toisessa suunnassa kuin kotini. Olinhan jo ajanut aamuisesta tämän saman Kehäratapyöräilyn loppulenkin, kun poljin kohti Heurekan parkkipaikkaa ja itse lähtöä. Kaiken kaikkiaan mittariin tuli noin 56 km ja aikaa meni vajaa 3 h. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, fiilis oli hyvä. Tapahtuma oli lähiseutumatkailua parhaimmillaan. Eipä näitä maastoja ja etenkin Ruskeasannan avolouhosta olisi muuten tullut nähtyäkään. Järjestäjiltä olisi voinut kysyä, miksi piti tehdä etukäteis-ilmottautuminen, kun siitä ei ollut mitään hyötyä, liivikin nyt oli ihan turha? Illalla tuli vielä Suomelle makea voitto jääkiekossa Slovakiaa vastaan. Voiko vapaapäivää paremmin viettää?