28. tammikuuta 2017

Mikä internet-markkinoinnissa ja blogiyhteistyössä on niin vaikeaa?

Yksi "paheistani" on usein kirjoittaa liian pitkästi. Tämä johtuu ehkä siitä, että olen perfektionisti ja tavoittelen täydellisyyttä. Haluan sanoa ja kertoa asiat siten, että kaikki varmasti ymmärtävät. Sanavalintoja tulee hinkattua aivan liikaa. Rakastan toisaalta myös kirjoittamista ja hyvin usein huomaan, että jotain artikkelia kirjoittaessani se alkaakin rönsyillä. Lopulta valmis artikkeli onkin jo jumalattoman pitkä, enkä välttämättä itsekään löydä sieltä enää sitä, mitä haluan. Silloin se ei luonnollisesti voi palvella myöskään lukijoita kunnolla. Seuraava artikkeli onkin osa Rahaa blogilla - Paljonko bloggaajat tienaavat? -artikkelia. Päivitysten jälkeen juttu alkaa olemaan jo niin pitkä, että sitä pitää rajata. Rönsyistä syntyi jotain uutta ja tässä ei nyt keskitytä niinkään blogilla tienaamiseen TradeTrackerin tai Google mainosten avulla, vaan niin sanottuun blogiyhteistyöhän. Siihen, miten hankalaa onkaan välillä saada jokin yhteistyökumppani mukaan.




Kolmessa vuodessa olen päässyt kokeilemaan kaikkea hauskaa ottamalla yhteyttä kiinnostaviin yhteistyökumppaneihin. Periaate on tietenkin win-win-win-tilanne. Pääsen tutustumaan, testaamaan ja osallistumaan johonkin itseäni kiinnostavaan ilmaiseksi, lukijat hyötyvät jutustani ja mainostaja, eli yhteistyökumppani hyötyy tästä näkyvyyden ja uusien asiakkaiden muodossa. Kaikki siis voittavat. Jos myisin jotain esimerkiksi TradeTrackerin kautta, niin silloin tuloksia olisi tietenkin helppoa mitata kasvaneen myynnin muodossa. Mainosartikkelin tuoma näkyvyys ja mahdolliset uudet asiakkaat ovat tietenkin vähän uskon asioita ja paljolti arvailun varassa, koska niiden hyötyä ei voi oikein mitata. Tai ainakin mittaaminen on pirun hankalaa ja tuskin vaivan arvoista.

Jos blogisi on kuitenkin laadukas, kävijöitä on paljon ja näkyvyys hakukoneissa hyvin optimoitu, niin hyvillä esimerkeillä myyntipuhe yhteistyökumppaneille on helpompi konkretisoida. Otan muutaman esimerkin omista yhteistyökumppaneista (kaikki "sponsorit"voi tarkistaa muuten tästä). Osallistuin vuonna 2016 Sipoonranta sprintti Triathloniin ilmaisen yhteistyön merkeissä. Tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa, eikä siitä siten löytynyt netistä mitään kehuja tai kommentteja. Nyt hakusanoilla: Sipoonranta triathlon tulee heti kolmantena tapahtuman infosivun ja tulosten jälkeen oma blogini. Siellä kerrotaan rehellisesti tapahtumasta, annetaan ehkä vähän risuja, mutta kehutaan ilmapiiriä ja tapahtuman onnistumista kaikin puolin. Jos joku tänä vuonna pohtii, lähteekö kyseiseen tapahtumaan, niin mikä on tämän jutun arvo? Uskoisin itse, että yhteistyö tuo varmasti enemmän osallistujia ja rahaa tulevina vuosina, kuin oma osallistumiseni maksoi. Sama homma seikkailupuistojen kanssa. Kirjoita hakusanoiksi: kokemuksia seikkailupuisto huippu/korkee/zippy niin heti ensiksi tulee oma blogini. Pääkaupunkiseudun seikkailupuistot hakusanoissa olen toisena Googlen listalla. Jos joku haluaisi mainostaa seikkailupuistoaan, niin en kyllä vähättelisi blogini mainosarvoa, joskaan en osaisi sitä myöskään rahallisesti mitata. Hankalaa...

Tässä kohtaa herää myös kysymys tulosten ja arvon suhteesta lahjaan. Paljonko kuvittelet mainonnan tuloksilla olevan arvoa ja paljonko yhteistyökumppani on valmis satsaamaan asiaan. Toisin sanoen paljonko voit kuvitella pyytäväsi? Pienen kävijämäärän blogilla on turha kuvitella saavansa yhteistyökumppaneilta paljon kirjan arvoa suurempia diilejä. Vähän pyytämällä (esimerkiksi noin 50 euron arvoinen tuote) on tietenkin todennäköisempää, että yhteistyökumppani suostuu esimerkiksi mainosartikkeliin tai jonkinlaiseen tuotenäkyvyyteen blogissasi. Summa on toisaalta niin pieni, että en näkisi sen vaikuttavan mitenkään bloggaajan riippumattomuuteen. Voisin koska tahansa pistää sellaisen summan riihikuivaa tiskiin. Jos tuote on paska, niin sen pystyy helposti sanomaan. Itseään kiinnostavan diilin hankkiminen yhteistyöllä tuntuu kuitenkin jotenkin hienommalta, kuin tavaran helppo ostaminen. Vähän kuin rastin löytäminen suunnistuksessa, tai lahjan saaminen sen ostamisen sijaan. Vaivaahan hommassa on, mutta matka on usein lopputulosta tärkeämpi ja arvokkaampi. Toisaalta 50 euroa on myös niin pieni summa, että sen takia ei todellakaan kannata myydä sieluaan pirulle. Parhaimmillaan omalla blogillani olen päässyt reilun 100 euron yhteistyösopimuksiin. Esimerkiksi Next Triathlon Helsinki 2015 ilmoittautuminen oli noin 125 euron arvoinen.

Kävijämäärien (sivun katseluja Googlen tilastoissa) vaikutus erityyppisiin blogituloihin.

Aina homma ei vain toimi - Kun joku haraa vastaan



Tässä on ehkä hyvä kohta mainita kesän 2015 pitkät neuvottelut Rosen kanssa. Omistin kalliin maantie- ja maastopyörän, jotka ovat molemmat ostettu Rosen pyöräkaupasta. Olen Rose-pyöräkaupan pitkäaikainen asiakas, koska palvelu on hyvää, tuotteet laadukkaita ja aikoinaan kilpailukykyisesti hinnoiteltuja. Vuosien aikana olen tuhlannut pyöriin ja tarvikkeisiin reilusti yli 3 000 euroa (voi luoja). Otin firmaan yhteyttä, koska olisin omasta mielestäni mitä parhain henkilö firmaa mainostamaan. En ole mikään kisakuski, mutta erilaisissa pyöräily-tapahtumissa tulee paljon pyörittyä ja hyvistä pyöräilyreiteistä kirjoitettua. Yhteistyössä banneripaikka niin kauan kuin sponsorointi jatkuisi, firman hienot sponsoripaidat ja -shortsit (arvo noin 300 e) päälle eri urheilutapahtumiin (niitähän tässä blogissa on jo melkein sijoittamista enemmän), niin yrityksen logo ja näkyvyys olisi taattu. Jokaisessa pyöräilytapahtumassa pieni maininta/kehu Rosen tavaroista ja sponsoroinnista. Tämä kaikki vain -15 % alennusta vastaan kaikista Rosen tuotteista.

Erään pyöräkisan jälkeen. Tällaisia poseerauskuvia on kaikki blogit täynnä. Miksi firman logo paidassa kiinnostaa vain harvoja?


Firman markkinoinnista vastattiin suunnilleen näin: "Yhteistyö bloggaajien kanssa ei kuulu enää markkinointistrategiaamme. Blogisi on kuitenkin hyvin asiallisen näköinen ja kirjoitukset näyttäisivät olevan laadukkaita. Alennus tuotteista kuulostaa näin pikaisella pohdinnalla kyllä hyvältä korvaukselta näkyvyydestä, tällä hetkellä markkinointibudjetissa ei ole rahaa tämän tyyppiseen markkinointiin." Pienen selvittelyn jälkeen kuitenkin oltiin pääsemässä yhteistyökuvioon. Lopulta sponsorointi kariutui siihen, että firma olisi vielä halunnut lyhyitä kirjoituksia demopäivistään (GoExpo yms.) ja tapahtumaennakkoja, joissa kertoisin mitä tuotteita ja malleja heillä tulee olemaan esillä. Keiken huipuksi en olisi saanut alennusta pyörätarvikkeista (ketjut, renkaat yms kuluvat osat), joille olisi oikeastaan ollut vain tarvetta. Siis mitä helvettiä, eihän tuollaisiin ehtoihin voi kukaan riippumaton ja itseään kunnioittava bloggari suostua! Pitäköön tunkkinsa. Samalla tulen tietenkin tarkastelemaan kriittisemmin sitä, mitä Rosen verkkokaupasta tulen ostamaan... On niitä paljon muitakin hyviä pyöräkauppoja.

Mikä tässäkin sitten yleisesti kiikastaa? Sanomalehdet, mainospostit ja niissä markkinointi alkaa olemaan jo vähän eilisen päivän juttu. Tuotearvioita ja suosituksia etsitään nykyisin netistä ja muiden ihmisten blogeista. Mitä riippumattomampi arvostelija on, sitä luotettavampana arviota itse pidän. Tuotteiden suosituksia kysytään nykyisin kavereilta ja muilta luotettavilta tahoilta. Ei kai kukaan todella sinisilmäisesti usko lipevän autokauppiaan kehuja omasta automerkistä tai oman pankkivirkailijan suosituksia oman pankin rahastosta? Asioita ei pidä tyrkyttää, vaan osata myydä oikealle henkilölle ja oikeaan tarkoitukseen. Mitä siellä Rosen markkinointi-osastolla on oikein ajateltu? Kenen yksityisen ihmisen riippumattomassa blogissa olette tuollaista mainospaskaa nähneet? Siihen loppuisi kyllä kaikki uskottavuus. Yritin vielä neuvotella ehdoista, mutta ei... Siis ihan oikeasti, onko muka vain tuollainen "tuputtaminen" kannattavan tasoista näkyvyyttä firmalle? Itse luulin parhaan suosituksen tuotteelle tulevan muiden käyttäjien hyvistä kokemuksista, vähän kuin vaivihkaa ja ilman tarvetta pakkomyydä mitään. Esimerkiksi itse ostin oman maastopyöräni Olli Miettisen ajaessa ja kehuessa joskus omaa samanlaista kisapyöräänsä vuosimallia 2013.

Ja miten se yhteistyö bloggaajien kanssa ei kuulu markkinointistrategiaan? Millä vuosisadalla sitä eletään? Eikä ole ensimmäinen kerta, kun saan firmalta vastauksen, että markkinointibudjetissa ei ole enää rahaa, vaikka eletään vasta vuoden alkua. Hohhoijaa. Ei ne hyvätkään tuotteet myy itse itseään. Elämää mullistava tuote ei vain myy, jos siitä ei kukaan ole kuullut mitään. Hauskana yksityiskohtana pitää vielä mainita tuo hankkimani XXL Storen 3 Fat Pro läskipyörä. Mitä tapahtuu, kun googletat tällä pyörän nimellä/mallilla? Ensimmäiseksi hakutulokseksi tulee tämän blogin artikkeli! Hah hah, siis miten tuo on mahdollista? On hakukoneoptimointi mennyt joltain vähän pieleen (tai itseltäni onnistunut erinomaisesti), jos valmistajan tai kaupan sivut eivät tule ensimmäiseksi. Eipä siinä mitään, tulkoon tuotteesta kiinnostuneet vain ensimmäiseksi lukemaan oma arvosteluni pyörästä. Kun tekstilläni on nyt noin suuri painoarvo, niin kyselin yhteistyökuvioista suoraan XXL Storesta. Vastaus: "Emme valitettavasti ole tehneet blogiyhteistöitä, joten tässä vaiheessa skippaamme sen kokonaan." Kummallista...? Ei kannattaisi aliarvioida googlen ykkössijan tuomaa näkyvyyttä. Olisikin ihan mielenkiintoista tietää, mitä pyöräperheen myynnille tapahtuisi, jos olisinkin väittänyt pyörän olevan täysi susi ja hajoavan palasiksi puolen vuoden käytön jälkeen.

Täytyy myöntää, että eniten blogiyhteistyössä häiritsee yritysten viestintä, tai oikeastaan sen puute. Moniin yhteydenottoihini en saa mitään vastausta. Olisiko se niin hankalaa vastata, että ei kiitos. Missä ovat hyvät tavat? Onko sähköpostiin vastaaminen niin vaikeaa? Turhauttavaa. Ainakin itse ajattelen osittain niin, että jos ei sähköpostiin viitsitä vastata, niin tuskin asiakkaistakaan ollaan aidosti kiinnostuneita. Äänestän siis jaloillani ja lompakollani, jos vain suinkin pystyn. Karkeasti laskien noin puoleen kyselyistä en saa mitään vastausta. Mitä isompi on firma, sitä huonommin se vastaa. Jotenkin tuntuu, että näille blogiyhteistyö -tiedusteluille ei vielä 2017 luvullakaan ole vastuuhenkilöä (saati kanavaa), joka markkinointiviestintää edes hoitaisi, tai olisi kiinnostunut. Kummallista. Tähän voisi melkein sanoa, että tulisipa se lama, niin asioita opittaisiin vihdoinkin tekemään kunnolla ja tehokkaasti ;)

Mitä enemmän olen eri aiheista blogiini kirjoittanut, sitä enemmän huomaan nykyisin ajattelevani blogiyhteistyötä. Uutta artikkelia kirjoittaessani usein pohdin, voisiko se ehkä mahdollisesti kiinnostaa jotain yhteistyökumppania. Joskus on jotain juttuja jäänyt jopa hetkeksi varastoon odottelemaan diilin syntymistä. Välillä jopa vähän harmittaa, kun potentiaalia omasta mielestä olisi, mutta kukaan ei sitä vain tajua. (Hakusanoilla: 4k televisio hankinta tai 4k materiaali blogini sijoittuu aika hyvin). Ehkä ei pitäisi vain ottaa asiaa niin vakavasti, mutta kun perfektionisti ei tästä muutu :) Asiaa ei kuitenkaan pidä nähdä niin, että haluaisin blogistani enemmän kaupallisen. Artikkeli on vain mielestäni jotenkin parempi, kun se on kirjoitettu ja koettu itse ja intohimolla. Blogiyhteistyö sopii tähän silloin erinomaisesti. Laiskana ihmisenä mielenkiintoinen yhteistyö myös "pakottaa" tutustumaan paremmin uusiin asioihin ja luonnollisesti myös kirjoittamaan niistä, sekä jakamaan kokemukset.




10 kommenttia:

  1. Kysehän ei ole siitä, etteikö blogiyhteistyö ylipäätään toimisi sillä useiden aihealueiden blogien osalta se toimii varsin hyvin. Esimerkkeinä olkoon vaikka muoti-, lifestyle-, perhe-, fitness- ja matkailublogit, joilla riittää kysyntää blogiyhteistyön merkeissä Suomessakin. Eli yleisen kritiikin sijaan lähtisin miettimään, miksi se noilla aihealueilla toimii mutta sitten joillain muilla aihealueilla ei - ja mitä asialle voisi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sinulla sitten antaa tähän mietintään jotain vastausta? Voihan hyvin olla, että muillakin blogiyhteistyössä on samoja ongelmia, kuin itselläni. Niistä ei vain avoimesti kerrota ja tästä välittyy harhainen kuva toimivuudesta. Toinen harha voi hyvinkin olla se, että yhteistyötä tehdään isojen ja jo vakiintuneiden muotiblogien kanssa, jolloin bloggari ei ota yhteyttä yritykseen, vaan yritys bloggariin. Tämä "suunta" on vielä aika harvinaista itselläni.

      Kuten osinkokuningas ilmaisikin, niin talouteen liittyvistä tuotteista on pirun hankalaa edes keksiä yhteistyökuvioita, joten en sitä itsekään ole kokeillut. Ei maksa vaivaa, kun edes TradeTrackerista ei löydy kunnolla yrityksiä tältä toimialalta. Muotia onkin sitten tämä palvelu pullollaan. Onneksi harrastan monipuolisesti, niin liikuntaan liittyen blogiyhteistyö sopii mainiosti. Ja useastihan se jopa toimiikin, kunhan ottaa yhteyttä vähän pienempiin toimijoihin.

      Erityyppisten harhojen lisäksi en kyllä heti keksi, miksi yhteistyö tökkisi, jos pyyntö on kohtuullinen, aihe hyvin rajattu ja blogiin erinomaisesti sopiva. Tätähän artikkelissa ihmettelinkin. Jos yhteistyö todennäköisesti maksaisi itsensä myöhemmin takaisin, niin loogisesti tuosta ei voisi kieltäytyä ja vähintään jonkinlainen vastaus olisi odotettavissa. Tässä tapauksessa mielestäni vastaamattomuuden/kohtuuttomuuden syy on vain se, että kyllä yrityksen markkinointiosastolla on jotain parannettavaa. Vai oletko eri mieltä asiasta?

      Poista
    2. Mä veikkaisin, että kyse on siitä että noilla aihealueilla on helppo tehdä B2C-markkinointia edullisista tuotteista. Lisäksi monet lifestyle-bloggaajat ovat onnistuneet tekemään itsestään vahvoja brändejä ja ovat uusien tyylisuuntien suunnannäyttäjiä. Tottakai sellaisten kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä vaikka kynsilakoista. Perheblogien lukijoilla taas on todennäköisesti omia lapsia, joille pitää ostaa isompaa vaatetta useamman kerran vuodessa.

      Talousblogeissa taas on aika vaikea keksiä mitään, mitä bloggaaja voisi uskottavasti markkinoida lukijoille. Kysehän on loppupeleissä siitä, että yritetään saada ihmiset käyttämään rahansa johonkin, mitä he eivät tienneet tarvitsevansa. Heikostihan sellanen istuu vakavasti otettavaan personal finance-blogiin.

      Poista
  2. Mielenkiintoisia kokemuksia sinulla noista. Itse olen miettinyt minkälaisten tahojen kanssa voisin tehdä yhteistyötä mutta en ole keksinyt muuta kuin talouteen liittyvät tuotteet. Kun ei ole oikein noita harrastuksia ja haluan blogata nimettömänä niin ei ole oikein yhteistyötäkään.

    VastaaPoista
  3. Perfektionismi ei ole huono juttu ollenkaan, kunhan sen kohdistaa oikein :)

    Töissä olen joskus kirjoittanut juttuja, jotka on menneet viestinnän ammattilaisen käsiteltäväksi. Ne poistaa tekstistä järestään 2/3 -osaa ja kiteyttää asiat tosi tiiviiksi. Joku kirjailija jossain haastattelussa selitti, että kirjan jokaisella sanalla pitää olla merkitys. Jos jokaisella sanalla on merkitys, teksti on kiinnostavaa ja koukuttavaa.

    Itse en jaksa omia kirjoituksiani hieroa kovin pitkään, mutta jos jaksat käyttää paljon aikaa teksteihin, niin kannattaa lyhennellä, kiteyttää ja tiivistää. Se on yllättävän vaikeaa ja työlästäkin.

    Pitkät jutut on mielestäni hyviä, mutta joskus ne voi olla raskaita lukea. Blogissasi on muuten vähän samaa ongelmaa kuin omassanikin: sisältöalue on aika leveä ja fontti pieni. Lehdissä (sekä verkkolehdissä, että paperilehdissä) on yllättävän kapeat kappaleet ja isohko fontti. Se tekee lukemisestä helppoa. Kauppalehti, Iltalehti ja Arvopaperi on hyviä esimerkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiteyttäminen on varmasti se vaikein ja samalla tärkein homma. Toisaalta se on myös kaksiteräinen miekka. Mitä enemmän tiivistät, sitä isompi on riski, että jotain vähemmän merkityksellistä jää pois, jolloin asiaa ei ymmärretä enää niin, kuin tekijä olisi halunnut. Tekstin vivahde voi muuttua. Lukija ei välttämättä ole silloin oikeassa mielentilassa, jotta viesti menisi ihan perille asti vääristymättä. Mutta kuten tavallaan sanoit: Täydellistä ei ole se, mihin ei voi enää mitään lisätä, vaan se, mistä ei voi enää ottaa mitään pois.

      Itse rakastan kanssa pitkiä juttuja, jos ne vain ovat täyttä asiaa. Blogini sisältöalue on lopputulos siitä, että se muistuttaisi enemmän jonkinlaista tietokirjaa, jossa olisi huomioitu mainospaikat pienimuotoiseen blogilla tienaamiseen. Lukemista olen yrittänyt helpottaa otsikoilla ja aiheeseen liittyvillä kuvilla ja kaavioilla. Vanhoja artikkeleita päivittäessä tosin huomaa, että parannettavaa olisi ja joskus teksti muuttuu sekä lyhenee aika radikaalisti.

      Poista
  4. Omalla kohdalla vähän samanlaisia kokemuksia. Noin puolet vastaa yhteistyöpyyntöihin. Itse yleensä pyrin siihen, että en edes harkitse sellaisen palvelun/tuotteen mainostamista, jota en itse käyttäisi. Tällöin ei ainakaan tarvitse kirjoittaa "ikäviä" esittelyitä yrityksistä. Monesti muuten ainakin palveluyritysten kohdalla toimii se, että ehdottaa itse tracking-linkkien käyttöä palkkiosysteemiksi. Niiden luonti kun pitäisi sujua melko helposti. Sitten vain sopii sponsorin kanssa komission asiakkaasta.

    Uskallan olla eri mieltä kirjoituksen pituuden merkityksestä. Oletko esimerkiksi miettinyt, miksi vaikkapa omat juttusi ovat monilla hakusanoilla hakutulosten kärjessä? Siksi että kun ihminen löytää tekstisi ja huomaa, että se tarjoaa arvokasta tietoa, hän jää lukemaan sen loppuun. Huolimatta siitä, vaikka teksti olisi 3000 sanan mittainen. Moni asiantuntija on nykyään sitä mieltä, että optimaalinen pituus artikkelille on 2000-3000 sanaa: https://www.snapagency.com/blog/whatll-be-the-best-length-for-a-blog-article-in-2016-for-seo

    Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa wikipedia. Niiden artikkelit saattavat olla parhaimmillaan lähemmäs 10 000 sanan mittaisia. Silti nämäkin artikkelit sijoittuvat hakutulosten kärkeen.

    Pituuden sijaan merkitystä on ehkä ennemmin juuri sillä, miten arvokkaaksi lukijat kokevat artikkelin. Tällainen voi aivan hyvin olla 300 sanan mittainen tai 3000 sanan mittainen artikkeli. Mun mielestä sun ei kannata väkisin pyrkiä lyhentämään juttuja. Niitä on mukava lukea!

    Toki pitkiä kirjoituksia kirjoittaessa tulee eteen se haaste, miten saada aikaan helposti luettavaa tekstiä, joka ei puuduta lukijaa. Kuitenkin tuntuu siltä, että jos asiaa riittää, niin yleensä tekstistä tulee luonnollista kunhan ei väkisin pyri pidentämään sitä ja kirjoittaa ennemmin suht lyhyitä lauseita, kuin pyrkii tiivistämään koko tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista. Väkisin en tietenkään mitään juttuja rupea lyhentämään, saati pidentämään. Pientä jäsentelyä ja tarkempaa rajausta joskus varmasti tarvitaan. Pitkiä ja mutkikkaita lauserakennelmia pitää myös ehdottomasti karsia. Mieluummin sitten väännetään vähän pidemmin rautalangasta, kuin yritetään selittää yhdellä ja epäselvällä sivulauseella.

      Kun tekstistä loistaa takaa intohimo ja siinä on se sopiva draivi ja mielenkiinto, niin tuleehan sitä luettua. Itse asiassa bogisi on aivan erinomainen esimerkki tästä. Löysin sieltä pari aivan hemmetin hyvää juttua liittyen ETF -tuotteiden likviditeettiin ja High Yield markkinoihin. Pituutta niillä kyllä oli, mutta ei yhtään haitannut. Joskus vain asioiden selittämiseen tarvitaan se tietty määrä sanoja. Oli pakko lukea kaikki kommentteineen siltä istumalta. Aivan rautaa.

      Poista
  5. "Täytyy myöntää, että eniten blogiyhteistyössä häiritsee yritysten viestintä, tai oikeastaan sen puute. Moniin yhteydenottoihini en saa mitään vastausta. Olisiko se niin hankalaa vastata, että ei kiitos. Missä ovat hyvät tavat? Onko sähköpostiin vastaaminen niin vaikeaa? "

    Kyllä se on vaikeaa. Et ilmeisestikään työksesi lue minkään firman "yleistä" sähköpostia. Minä luen. Meillä on pieni firma ja ei todellakaan ole varaa osoittaa resursseja siihen, että palkattaisiin kahdessa vuorossa toimivat päätoimiset sähköpostiin vastaajat. Vaikka firma on tosi pieni, niin kaikenlaista pyytämättä tulevaa "yhteistyöehdotusta" tulee aivan tolkuttomia määriä joka ikinen päivä. Jo se, että sieltä poimii joukosta asiakkaiden postit ja muut tärkeät pakollista vastaamista vaativat, vie pari tuntia päivässä. Jos nyt vielä jokaiseen muuhunkin pitäisi vastata, niin oikeat työt jäisi tekemättä. Jokainen vastaaminen pitää kuitenkin tehdä aina jossain määrin ajatuksen, perustelujen ja selitysten kera, vai miten hyvän kuvan saisit, jos yrityksen viestintä olisi vain copypastella "ei kiinnosta"? Tällaiset kieltäytymisviestitkin pitää kirjoittaa aina ystävällisessä ja asiallisessa "valitettavasti emme ole tällä kertaa kiinnostuneita, mutta kiitos yhteydenotostasi" muodossa ja se vaan vie aikaa. Tuo markkinointibudjettiin vetoaminen on vain osa tätä "sanotaan nätisti että ei".

    Viestejä on niin helppoa nykyisin lähettää ja varsinkin firmat sitten saa sen mukaisen määrän postia, että niihin vaan ei voi kaikkiin reagoida. Siihen käytetty aika on kaikki siitä oikeasta tuottavasta työstä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmasti totta, että viestejä on helppo lähettää. Selitys kuulostaa kuitenkin korvaani jotenkin tekosyyltä toimia tehottomasti ja typerästi. Se, että sähköposteja tulee niin paljon pienen firman yleiseen sähköpostiin ja että niistä ei selviä, ei pitäisi kuitenkaan olla niin sanotusti "asiakkaan" ongelma. Fiksu yrittäjä kyllä ratkaisee ongelman, jos tahtoo. Jos tärkeisiin ja pakollisiin viesteihin vastaamiseen menee parikin tuntia, niin jossain on todellakin ongelma. Asiakaspalvelujärjestelmässä olisi petrattavaa ja koko hommassa olisi ehkä peiliin katsomisen paikka.

      Miksi kaikki viestit menevät samaan yleiseen sähköpostiin? Eikö olisi loogista, että yhteistyöehdotukset menisivät omaan osoitteeseensa, asiakkaiden viestit toiseen jne. Miksei erottelua tehdä, automaatio sen kyllä mahdollistaisi? En tiedä kertomasi firman tilannetta, mutta pahimmassa tapauksessahan homma menee tukkoon viimeistään siinä, kun vihaiset asiakkaat lähettävät uudestaan viestejä, kun aikaisempiin ei ole tullut riittävän nopeasti vastausta.

      Ja kaikki ongelmat taas saattavat lähteä alun perin siitä, että asiakkaat tarvitsevat vain pientä vastausta johonkin kysymykseen/ongelmaan, koska firmanne liian suppeilta nettisivuilla ei näitä tietoja löydy. Ne kyllä saisi sinne helposti, mutta kun myyjä, markkinointi, takuu ja toimitus -tiimit eivät ymmärrä toisiaan ja kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. Sitten tietysti ainoa asiakkaan kanava on tehty vielä osaamattomuuttaan spämmirobottien temmellyskentäksi. Kuulostiko yhtään tutulta...?

      Poista