Shareville - Sosiaalinen sijoitusyhteisö

YouTube, Flickr, Vimeo, Facebook, Twitter, Blogger sekä Tinder ja ehkä kohta taksikyytejä tarjoava Uber ovat esimerkkejä sosiaalisen median palveluista. Niiden kasvu on ollut huimaa ja se on muokannut yhteiskuntaamme, taloutta, kulttuuria ja yleensäkin tapaamme toimia ja ajatella. Vuorovaikutteiset verkkopalvelut synnyttävät yhteisöllisyyttä, avoimuutta ja tiedon jakamista. Sijoittamisesta tämä on vielä puuttunut, mutta ei enää. Shareville - Sosiaalinen sijoitusyhteisö on syntynyt. Shareville on uusi, vain Nordnetin käyttäjille suunnattu sosiaalisen sijoittamisen palvelu, jossa käyttäjät voivat jakaa toisilleen todellisten salkkujensa omistuksen, tuottohistorian, tehdyt kaupat, sekä keskustella sijoittamisesta. Palvelu kerää myös TOP-listoja parhaiten tuottaneiden jäsenten salkuista ja luokittelee salkut antamalla tähtiä nollasta kolmeen salkun tuoton ja riskin perusteella. Salkun, yksittäisten osakkeiden tai rahastojen arvoa ja kokoa ei kuitenkaan näytetä euromääräisesti ja kaikki tapahtuu oman nimimerkin alla, joten yksityisyys on turvassa.

Oman salkkuni omistukset Sharevillessä näyttävät tältä. Nimimerkkinä toimii Downshiftaaja.

Pyörä ja ihminen: Miten pyörä ja polkija pelaavat yhteen

Sain tiedekustantaja Docendolta yhteistyön merkeissä arvostelukappaleen kirjasta Pyörä ja ihminen: Miten pyörä ja polkija pelaavat yhteen. Kirjan englanninkielinen nimi on Cycling Science - How rider and machine work together ja teoksen kirjoittajana toimii Max Glaskin. Tämän brittiläisen tiedetoimittajan intohimoja ovat muun muassa maastopyöräily ja teknologia, joten puitteet tältä osin vaikuttavat olevan kunnossa.

Kirjan englanninkielinen nimi kertoo parhaiten sen, mitä kirja pitää sisällään. Kyseessä ei siis ole mikään treeniopas. Näkökulmana pyöräilyyn on puhtaasti (populaari)tieteellinen ja erilaisiin kysymyksiin pyritään etsimään vastausta erilaisten tutkimusten kautta kerätyn tiedon ja aineiston pohjalta. Mikä pyörää liikuttaa? Mitä lihaksia polkija käyttää, miksi pyörä ei kaadu, paljonko tehoa polkija tuottaa, mikä vaikuttaa vierintävastukseen ja aerodynamiikkaan? Keskeisellä sijalla on tietenkin fysiikan ymmärtäminen ja sen tarjoamat mahdollisuudet pyörän ja polkijan yhteispelin parantamiseen. Tässä onkin siis kirjalle selvästi hyvä markkinarako. Selkeät ja viihdyttävät tekstit, havainnollistavat kaaviot ja kuvat avaavat pyöräilyn saloja sekä tarjoavat jokaiselle pyöräilijälle uusia oivalluksia ja selityksiä mieltä vaivaaviin kysymyksiin. Kirjan suomennoksen on tehnyt Eero Sarkkinen.

Kisaraportteja - Kaikki pyöräilykisani

Huom! Artikkeliin päivitetty vuoden 2014 aikana kisatut uusimmat tapahtumat. Sivun loppuun on lisätty myös lista muista blogistani löytyvistä pidemmistä pyörälenkeistä.

Giro de Espoo -maantiepyöräily

Giro d`Espoo, niin kuin se oikeasti kirjoitetaan on kuntoajo, jossa otetaan aikaa. 111 km reitti kulkee Espoon rantaraittia pitkin, Kirkkonummen ja Kauniaisten kautta takaisin Espoon Tapiolaan. Kuntoajon tapahtumakeskuksena toimii Tapiolan Urheilupuisto. Giro de Espoo on järjestetty nyt toista kertaa vuonna 2013 ja jo ensimmäiseen kisaan osallistui 1 300 pyöräilijää. Positiivisena yllätyksenä mainittakoon mahdollisuus maksaa ilmoittautuminen Smartumin liikuntaseteleillä. Ensimmäisessä järjestetyssä tapahtumassa ruoka oli hyvää hernekeittoa, mutta itse ruokajärjestelyt olivat aivan ala-arvoiset hirveine jonotuksineen. Toiseen kertaan järjestelyitä oli tältä osin parannettu, mutta itse ruoka oli jotain aivan hirveää kaali- ja punajuurikeiton sekoitusta. Ottakaa järjestäjät ihmeessä mallia Tour de Helsingistä!

Vuoden 2012 virallinen aika tapahtuman tulossivuilla oli 3:46 h. Vuoden 2013 aika oli puolestaan 3:50 h ja oma pyöränmittarini näytti aikaa liikkeellä 3:43 h. Tuosta voi sitten laskea, että pysähdyin yhdelle tauolle seitsemäksi minuutiksi. Vuoden 2013 kisasää oli aurinkoinen, mutta tuuli paikoitellen erittäin puuskainen, joka muuttui tietenkin hankalaksi vastatuuleksi loppua kohden. Ajo oli siistiä, kaikin puolin hyvä kisa. Loppupuolella Oittaan pahimmissa mäissä ja jopa tasaisella alkoi jalkoja kramppaamaan ja loppu olikin sitten maaliin himmailua. Ei tuosta voi kuin parantaa. Vuoden 2014 pidemmän kisaraportin voi lukea tästä.

Mietteitä sekä fiilistelyä menneistä multisport- ja seikkailukisoista

Sääret ovat naarmuilla metsässä juoksun jälkeen, kengät paskassa suossa tarpomisesta, jalkoja ja oikeastaan koko kehoa kramppaa ihan oudoista paikoista. Maalissa on uupunut, mutta hieno fiilis. Suusta lipsahtaa lause: "Ei vit** enää koskaan!" Mikä saa minut silti aina uudestaan ja uudestaan seikkailukisan starttiviivalle? Kilpailuhenkisyys? Hulluus? Ehkä se on jonkin oudon ja uuden kokeminen, haasteista tiimityöskentelyllä selviytyminen, itsensä voittaminen. Halu kehittyä ja menestyä seikkailukisoissa paremmin ja paremmin virheistä oppien ja ne myöhemmin minimoiden. Hauskanpito ja yleisen tunnelman kokeminen, urheilun ja liikkumisen synnyttämä hyvä olo ylipäänsä, jännitys, rastien löytämisen fiilis. Siinähän niitä syitä jo on. Työt harvoin tarjoavat jokaiselle näitä kaikkia kokemuksia, joten siksi varmaan osallistun kerta toisensa jälkeen uusiin seikkailukisoihin vaihtelevissa paikoissa. Sitten on tietysti se, että seikkailukisoissa tuntee oikeasti elävänsä. Pidämme elämämme tärkeimpiä asioita itsestäänselvyyksinä ja arvostuksemme niitä kohtaan vähenee, ellemme joudu ponnistelemaan niiden eteen (nautintoon sopeutuminen = hedonistinen adaptaatio). Voiko olla enempää "pohjalla", kuin kamppailla ja tarpoa kylmässä suossa ja nousta sieltä kaikkensa antaneena ylös. Tällöin osaa arvostaa jo puhtaita ja kuivia sukkia. Klisee, mutta välillä täytyy vähän kärsiä, jotta osaa nauttia elämästä.

Minä ja veljeni Snowflakes seikkailukisassa Oittaalla 2011. Vielä kun saisi hajut ja äänet kuvaan mukaan.

Neljä pohjoismaista superrahastoa - Yhtä ostettu jo salkkuun

En ole vähään aikaan kirjoittanut blogiini juurikaan mitään sijoittamiseen liittyvää, sillä kesällähän tehdään kaikkea muuta. Urheillaan ja liikutaan, ajellaan pyörällä, uidaan, melotaan, käydään vaikka seikkailukisoissa yms. mistä nyt kukin kesällä nauttiikaan. Syksymmällä sateitten sattuessa sitten vaikka luetaan sijoituskirjallisuutta ja siivotaan sekä tasapainotetaan salkun sisältö omaan taloustilanteeseen ja markkinaan sopivaksi. Mikä olisikaan nyt parempi hetki, kuin tutustua Nordnetin uusimpiin Pohjoismaisiin superrahastoihin. Kolme uutta pohjoismaista superrahastoa on nyt julkaistu. Kaikkia neljää superrahastoa pääset katselemaan tästä linkistä klikkaamalla. Kukin Superrahasto seuraa pörssin vaihdetuimpien osakkeiden kehitystä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Ruotsiin sijoittava Superfonden Sverige seuraa OMXSBGI-indeksiä, eli Tukholman pörssin 70 vaihdetuimman osakkeen kehitystä. Norjaan sijoittava Superfondet Norge seuraa OBX-indeksiä, eli Oslon pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen kehitystä ja Tanskaan sijoittava Superfonden Danmark seuraa OMXC20CAP-indeksiä, eli Kööpenhaminan pörssin 20 vaihdetuimman osakkeen kehitystä. Juuri julkaistut kolme uutta pohjoismaihin sijoittavaa rahastoa ovat täysin maksuttomia, aivan kuten Suomeen sijoittava superrahastokin on. Ainoat erot löytyvät tietysti markkinoita seuraavista indekseistä ja siitä, että kolme uutta pohjoismaihin sijoittavaa rahastoa on kukin noteerattu kruunuissa, oman maan valuutassa (Ruotsin SEK, Norjan NOK ja Tanskan DKK). Tämä tarkoittaa toimeksiannoissa pientä valuutanvaihtokulua. Toimeksianto syötetään euroissa ja Nordnet hoitaa valuutanvaihdon puolestasi toimeksiannon toteuduttua. Veloitus tapahtuu eurotililtäsi ja valuutan osto- ja myyntikurssin erotus on 0,5 % Huomaa, että kyseessä on siis myyntikurssien erotus, valuutanvaihtokuluissa ostosta menee vain 0,25 % ja myynnistä 0,25 % (0,25 + 0,25 = 0,5) valuutanvaihtokuluihin.

GPS-jälki - Reittidatan monipuolisempi hyödyntäminen

Nyt on GoProlla kuvattu kisavideo valmis ja Snowflakes seikkailuun 2014 Kiljavalla liittyen ajattelin vielä kirjoittaa lyhyen jutun GPS-jäljen tarkemmasta ja monipuolisemmasta analysoinnista kisan jälkeen. Itse kisassahan oli kaikki elektroniikka, kännykkä yms. karttapohjaiset ja matkan mittaamiseen käytetyt laitteet kielletty. Toisin sanoen kilpailun henkeen kuului suunnistaa vain kartan ja omien taitojen avulla. Reittidataa tallentavaa ja sitä myöhemmin analysoitavaksi tarkoitettua laitetta sai tietenkin käyttää. Itselläni oli tällä reissulla (ja kaikilla muillakin, joista dataa haluan) mukana ranteessa kulkeva Garmin Forerunner 110 -rannetietokone (ostohinta noin 140 euroa). Rannekellon kokoinen ja näköinen vekotin tallentaa GPS jälkeä ja näyttää kuljetun ajan ja matkan lisäksi keskinopeuden ja tietenkin kellonajan. Juuri sopivasti tietoa siis ja paljon muuta en oikeastaan edes tarvitse tai haluakaan tietää reissun aikana. Saahan siihen tietysti myös sykkeen näkyviin, jos jaksaa sykevyötä käyttää. Itse en jaksa, vaan kuuntelen mieluummin omaa kehoani.

Garmin Forerunner 110-rannetietokone eri väreissä.

Kisan jälkipuintia ja uteliaisuutta varten kello siis luonnollista tallentaa kaikille sen varmaankin oleellisimman tiedon, eli GPS-jäljen, jota voi sitten myöhemmin analysoida vain tietokoneelta. Tästä voi sitten katsella, missä oikeastaan käytiinkään, verrata sitä karttapohjaan ja laskeskella paljonko suunnistus- tai muista virheistä kertyikään "sakkoaikaa". Kellon sisäinen ladattava akku kestää todennetusti helposti noin 6 tuntia aktiivista tallennusta. Veikkaisin maksimiajaksi pikkuisen reilua seitsemää tuntia. Yhdessäkään seikkailukisassa ei ole vielä akku kesken loppunut, tai vedessä/menossa hajonnut, joten kestävyydessä ei ole ainakaan ongelmia. "Todistusaineistoa" reitistä on helppo analysoida koneella. Piuha vain kiinni kellosta koneen USB-porttiin ja ja kirjautuminen Garmin Connect -palveluun omilla tunnuksilla. Jos kello ei automaattisesti lataa palveluun uusimpia harjoituksia (omalla Mac-tietokoneella ei), niin ne voi yksinkertaisesti ladata palveluun käsipelillä kellon tiedostorakenteesta.